Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt Viimeiset - tositarinoita !
Kirjoittanut: Matti-Keränen 27.04.2005 klo 16.40
24.04.2005 kello 21.45 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Nyt tämä hieno , urhoollinen , aktiivinen toimija ja taistelija on saanut paikan ikuiselle levolleen Sallan Märkäjärven kylän eräällä korkeimmalla paikalla. Lepopaikkaa ympäröi kolmelta suunnalta hieno , kaunis , kesäisen kukkaloiston kirjavoima , luonnoniittyä
muistuttava kukkaketo , josta poromiehet niittävät eloilleen lisärehuja joka syksy.
Neljännellä puolella elikkä pohjoissivustalla seisoo suojana tuuhean sakea lappilainen havumetsä. Tätä metsää kansoittaa kesäisin valtavasti laulava ja metelöivä lintujen paljous.
Hautajaispäivänä 24.04.2005 kunnioitti luonto hautaustilaisuutta mitä suurenmoisimmalla kauniilla , tyynellä , lämpimällä ja keväisellä poutasäällä. Pienet hömötiaiset , lapintiaiset , järripeipot ja muut sirittäjät antoivat hienoja konsertteja. Lempeä kevättuuli suhisi tuuheiden kuusien ja tanakoiden Lapin mäntyjen oksissa.
Koko luonto tuoksui mitä voimakkainta kevään ensi henkeä. Taivas kuulsi hohtavan vaalean sinisenä niin kuin vain voi pohjoisen kesän kuulaus ikinä loistaa.
Nana-Melanie sai nukkumapaikan elämänsä onnellisimpien tapahtumien näyttämöllä. Täällähän se 1995-vuoden syksyllä pääsi ajamaan takaa elämänsä ensimmäisiä poroja , oravia , myyriä ja jäniksiä. Koskaan sen ei tarvinnut kulkea metsillä , niityillä tai kylän kujasilla talutushihnassa. Sehän olikin aina niin sanottu Wolno Pies elikkä Vapaa Koira. Kohokohtana tällä toimijalla olikin villin suden kohtaaminen eräänä marraskuisena räntälunta tihkuvan iltapäivän hämärässä hetkessä.
Kun planeetta Mars oli loistokkaassa oppositiossaan syyskesällä 2003 , niin Nana-Melanie seurasi minua syyskuun alun leppeän lauhassa tähtikirkkaassa illassa ylös
tänne Petäjämaan niityille katselemaan tähtiä. Raahasin asunnoltani ylös mäkeen kookkaan tähtikiikarini , taskulamppuni ja tähtikartaston. Monta hienoa iltayötä vietimme siellä tähtiä kurkkaillen ja öistä , pimenevää Lapin syyskesän loistoa ihaillen.
Tunnin toisensa perään kiikaroin eteläisen tähtitaivaan loistokkaita näkymiä ja samalla Nana-Melanie nujusi pimeissä pusikoissa hiirien , myyrien ja metsäsopulien perässä. Ilta
olikin kerrassaan mitä unohtumattomin.
Vain kerran sen jälkeen koin Zakopanen heinäkuisessa tähtikirkkauden loistokkuudessa jotakin hiukan samaa. Yön pimeässä lauhuudessa kiikaroin taivasta ja koira kiikaroi pusikoissa omia kohteitaan. Sehän se olikin todellista yhteistyötä.
Nyt on koirani päässyt ikuiseen lepoonsa. Hautakummun pohjoista puolta reunustavat tuuheat kuuset , männyt , isot koivut ja haavat. Idän , etelän ja lounaan suuntaan siintävät keskisen Sallan suuret vaarat ja tunturit - Ruuhitunturi , Iso ja Pieni Pyhätunturi sekä Märkävaara ja lähistön mäet.
Aurinko paistaa päivät päästään tälle pienelle haudalle. Vain joulukuun kaamos tuo hämäryyden tauon auringon valoon , mutta sen korvaavat öisin loimuavat revontulet ja sydäntalven huikean kirkkaat kuutamoyöt. Ja seuraa ei tule puuttumaan.
Porot ronkkuvat , märehtivät , hölkkäävät ja ahmivat luppoa puista , jänikset viettävät kevättalvella tappeluturnajaisiaan Petäjämaan niityillä. Niityistä osa onkin paketissa ja osa poromiesten lisärehun tuotannossa. Uskomaton runsaus laululintuja saapuu joka toukokuussa. Laulurastaiden , järripeippojen , punakylkirastaiden , pajulintujen , peippojen ,
vihervarpusten ja pääskystenkin runsaus on valtavaa sekä laulunmekastus korvia huumaavaa kesä - heinäkuussa.
Syksyllä sitten metsä hiljeneekin vähitellen talviseen rauhaansa. Palokärjet , käpytikat , käpylinnut , tiaiset , kuukkelit , taviokuurnat , punatulkut , korpit , varikset ja harakat antavat oman koruttoman säestyksensä viilenevissä syyssäissä. Joskus kuuluu kolkkkoa riekon kätkätystä , pyiden vihellystä taikka metson näppäilyä - ihme kyllä jopa syksylläkin.
Sielläpä sitä onkin Nana-Melanien nyt hyvä nukkua aurinkoisessa , kuivassa , maisemaltaan komeassa ja luonnon puolesta ainutkertaisessa hautapaikassaan. Vain muutama kaunis luonnon kvartsiitti- ja kvartsikivi loistavat valkeana upean suuressa hautakummussa. Hautakumpu on sekin Suuren Luonon mestariteos - nimittäin jättimäisen suuri , vuosia sitten kuollut muurahaiskeko , jonka alimmat uumenet
ovat nyt myöskin Nana-Melanien viimeisenä lepopaikkana. Siinä nyt nukkuu koirani yhdessä tuhansien ammoin sitten kuolleitten muurahaisvainajien kanssa...
Kirjoittanut: Matti-Keränen 27.04.2005 klo 16.40
24.04.2005 kello 21.45 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Nyt tämä hieno , urhoollinen , aktiivinen toimija ja taistelija on saanut paikan ikuiselle levolleen Sallan Märkäjärven kylän eräällä korkeimmalla paikalla. Lepopaikkaa ympäröi kolmelta suunnalta hieno , kaunis , kesäisen kukkaloiston kirjavoima , luonnoniittyä
muistuttava kukkaketo , josta poromiehet niittävät eloilleen lisärehuja joka syksy.
Neljännellä puolella elikkä pohjoissivustalla seisoo suojana tuuhean sakea lappilainen havumetsä. Tätä metsää kansoittaa kesäisin valtavasti laulava ja metelöivä lintujen paljous.
Hautajaispäivänä 24.04.2005 kunnioitti luonto hautaustilaisuutta mitä suurenmoisimmalla kauniilla , tyynellä , lämpimällä ja keväisellä poutasäällä. Pienet hömötiaiset , lapintiaiset , järripeipot ja muut sirittäjät antoivat hienoja konsertteja. Lempeä kevättuuli suhisi tuuheiden kuusien ja tanakoiden Lapin mäntyjen oksissa.
Koko luonto tuoksui mitä voimakkainta kevään ensi henkeä. Taivas kuulsi hohtavan vaalean sinisenä niin kuin vain voi pohjoisen kesän kuulaus ikinä loistaa.
Nana-Melanie sai nukkumapaikan elämänsä onnellisimpien tapahtumien näyttämöllä. Täällähän se 1995-vuoden syksyllä pääsi ajamaan takaa elämänsä ensimmäisiä poroja , oravia , myyriä ja jäniksiä. Koskaan sen ei tarvinnut kulkea metsillä , niityillä tai kylän kujasilla talutushihnassa. Sehän olikin aina niin sanottu Wolno Pies elikkä Vapaa Koira. Kohokohtana tällä toimijalla olikin villin suden kohtaaminen eräänä marraskuisena räntälunta tihkuvan iltapäivän hämärässä hetkessä.
Kun planeetta Mars oli loistokkaassa oppositiossaan syyskesällä 2003 , niin Nana-Melanie seurasi minua syyskuun alun leppeän lauhassa tähtikirkkaassa illassa ylös
tänne Petäjämaan niityille katselemaan tähtiä. Raahasin asunnoltani ylös mäkeen kookkaan tähtikiikarini , taskulamppuni ja tähtikartaston. Monta hienoa iltayötä vietimme siellä tähtiä kurkkaillen ja öistä , pimenevää Lapin syyskesän loistoa ihaillen.
Tunnin toisensa perään kiikaroin eteläisen tähtitaivaan loistokkaita näkymiä ja samalla Nana-Melanie nujusi pimeissä pusikoissa hiirien , myyrien ja metsäsopulien perässä. Ilta
olikin kerrassaan mitä unohtumattomin.
Vain kerran sen jälkeen koin Zakopanen heinäkuisessa tähtikirkkauden loistokkuudessa jotakin hiukan samaa. Yön pimeässä lauhuudessa kiikaroin taivasta ja koira kiikaroi pusikoissa omia kohteitaan. Sehän se olikin todellista yhteistyötä.
Nyt on koirani päässyt ikuiseen lepoonsa. Hautakummun pohjoista puolta reunustavat tuuheat kuuset , männyt , isot koivut ja haavat. Idän , etelän ja lounaan suuntaan siintävät keskisen Sallan suuret vaarat ja tunturit - Ruuhitunturi , Iso ja Pieni Pyhätunturi sekä Märkävaara ja lähistön mäet.
Aurinko paistaa päivät päästään tälle pienelle haudalle. Vain joulukuun kaamos tuo hämäryyden tauon auringon valoon , mutta sen korvaavat öisin loimuavat revontulet ja sydäntalven huikean kirkkaat kuutamoyöt. Ja seuraa ei tule puuttumaan.
Porot ronkkuvat , märehtivät , hölkkäävät ja ahmivat luppoa puista , jänikset viettävät kevättalvella tappeluturnajaisiaan Petäjämaan niityillä. Niityistä osa onkin paketissa ja osa poromiesten lisärehun tuotannossa. Uskomaton runsaus laululintuja saapuu joka toukokuussa. Laulurastaiden , järripeippojen , punakylkirastaiden , pajulintujen , peippojen ,
vihervarpusten ja pääskystenkin runsaus on valtavaa sekä laulunmekastus korvia huumaavaa kesä - heinäkuussa.
Syksyllä sitten metsä hiljeneekin vähitellen talviseen rauhaansa. Palokärjet , käpytikat , käpylinnut , tiaiset , kuukkelit , taviokuurnat , punatulkut , korpit , varikset ja harakat antavat oman koruttoman säestyksensä viilenevissä syyssäissä. Joskus kuuluu kolkkkoa riekon kätkätystä , pyiden vihellystä taikka metson näppäilyä - ihme kyllä jopa syksylläkin.
Sielläpä sitä onkin Nana-Melanien nyt hyvä nukkua aurinkoisessa , kuivassa , maisemaltaan komeassa ja luonnon puolesta ainutkertaisessa hautapaikassaan. Vain muutama kaunis luonnon kvartsiitti- ja kvartsikivi loistavat valkeana upean suuressa hautakummussa. Hautakumpu on sekin Suuren Luonon mestariteos - nimittäin jättimäisen suuri , vuosia sitten kuollut muurahaiskeko , jonka alimmat uumenet
ovat nyt myöskin Nana-Melanien viimeisenä lepopaikkana. Siinä nyt nukkuu koirani yhdessä tuhansien ammoin sitten kuolleitten muurahaisvainajien kanssa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
RIP. Nana - Melanie
Kirjoittanut: Matti-Keränen
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt VI - tositarinoita !
Kirjoittanut: Matti-Keränen 28.04.2005 klo 16.27
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 16:27
22.04.2005 kello 22.00 Matti Keränen , Salla.
TÄNÄÄN ON MINULLA SUUREN SURUN, MURHEEN , IKÄVÄN JA KAIPAUKSEN PÄIVÄ ...
Sillä alemmassa linkissä kuvattu urhoollinen , itsepäinen , älykäs ja persoonallinen toimija poistui tänään keskuudestamme tasan kello
18.00 paikallista aikaa Sallan kironkylässä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000005497325
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000007784434
RIP. Nana - Melanie !!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000005497325
02.05.2005 kello 20.45 Matti Keränen , Salla.
Tässäpä onkin sitten linkki kaikkiin muisteluksiini ihanasta , kuolleesta , karkeakar-
vaisesta , pienestä , suuresta , mäyräkoirastani :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000004841575
Kauniisti olet kirjoittanut, kosketti. Taisi mäyräkoirarouva elää pitkän ja täyden elämän, mitäpä muuta sitä voisi enää toivoakkaan. Oma rakas koirani kuoli samana päivänä, vain kolme tuntia aiemmin.
09.05.2005 kello 23.30 Matti Keränen , Salla.
KAS TÄSSÄPÄ VIELÄ ON KERRAN KERTAUKSEN VUOKSI
LINKKI NANA-MELANIEN MUISTOKIRJOITUKSIINI
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000008097773
Nana-Melanie in Memoriam.
Matti-Keranen kirjoitti 13:15
19.06.2005 kello 13.25 Matti Keränen , Salla.
SOPIIKO ALKOHOLI KOIRALLE ?
Nana - Melanien elikkä alias Bronsova Diabelskan omistajattaren isä suoritti kansasani Varsovassa pienen alkoholikokeen tälle koiralle.
Koiran kuppiin lirautettiin pari ruokalusikallista oikein tuhtia Stolitshnaja - Vodkaa sekä muutama makea KOIRANKEKSI houkutteeksi.
Koira ryntäsi kupille , hotki keksit ja nuoli kaikki vodkat. Vain mässytys , mussutus ja keksien rouse kuuluivat. Sitten koirani hiukan yskien ja pärskien nuoli viinat suihinsa.
KOHTAPA SE ALKOI ILOISESTI HAUKAHDELLA.
Se kiersi ympyrää kolmella jalalla ja niiasi välillä oikein syvään kuin kunnon juopot. Noin puoli tuntia mekasteltuaan koira rauhoittui , heittäytyi selälleen ja alkoi jalat pystyssä kuorsata.
Emäntäni kiitteli minua oikein hyvästä koiran hoidosta , kun olin juoksuttanut sen ulkoilulenkillä niin väsyksiin , että unta piisasi koko iltapäivälle. Useinkos nuo sisäsiistit seurakoirat ottavatkaan päivätorkkuja !!!
VIINASTA EN TIETENKÄÄN SANONUT HALAISTUA SANAAKAAN !!!
29.07.2005 kello 20.25 Matti Keränen , Salla .
ILOSTA VÄLITUNNIN VIETTOA ALA - ASTEELLA.
Kello alkaa lähetä 10.00 ajankohtaa hämäränä , lumisena ja rauhallisena talviaamuna. Mäyräkoiramme menee ulko-ovelle valmiusasemiin. Se alkaa raaputtaa ovea.
Ajan merkit ovat selvät. Kysäisenkin mennäänkö ulos ? Koira vastaa " --yy--ää " , siis selvää myöntämistä , että kyllä ulos.
Palttoota niskaan , hanskoja kouriin ja talvilippistä kaljulle. Koira syöksyy ilosta hihkuen perääni ja ryntää ylös jyrkkään vastamäkeen. Siellä on kello juuri soinut ulos 100 m:n päässä olevan ala-asteen pihalla.
Koiran tuntevat kaikki. Jo pienimmät 7 - 8 nassikat alkavat koiraa retuuttaa , nostella ja nujuta liukumäessä. Koira haukahtelee , vingahtelee ja hihkuu ilossaan. Aika kuluu kuin liitäen. Minun ei tarvitse kävellä jompottaa lähes kilometrin pityista tylsää , tuttua , yksitoikkoista ja koirallekin liian tuttua kusilenkkiä.
Ala-asteen kymmenet terhakat pikkuvintiöt järjestävät koiralleni liikuntaa , jyskettä , juoksua ja ilmaista show-ohjelmaa yllinkyllin.
Olen ehdottomasti koirani suosiossa järkkäämällä sille virikkeistä , vaihtelevaa ja jopa hauskaakin päiväohjelmaa. Ja koulupihan pojillakin on välillä muutakin puuhaa kuin iskeä verta toistensa nenistä tai antaa lumisia sakinhivutuksia.
Näin sitten tulevatkin koira ja isäntä tyytyväisinä taas tämänkin aamun ulkoilulenkiltä. Pieni murhe on sen ohella pienet koulun pihalle jääneet koiran ulostekasat. Koululaisista onkin vain toki hienoa hupia katsella koiran puuhasteluja näiden päivän merkkiaskareitten kanssa ...
29.08.2005 kello 15.25 Matti Keränen, Salla.
KOIRATKIN KUMMITTELEVAT ...
1) Keski - ikäiseltä rouvalta kuoli vanhuuteen ja sairauksiin sekarotuinen hirvikoiran - pysty - korvan sekoitus.
Viikko koiran hautauksen jälkeen hän huomasi kuulevansa asuntonsa parketilta tutun , kuolleen koiransa kynsien rapinaa , kun se tepasteli lattialla.
Toisinaan kuului oven takaa ilmiselvää ininää ja raaputusta, kun koira pyrki ulkoa sisälle.
Kaikkein hätkähdyttävintä olivat tömähdykset , joita kuului vanhalta kuluneelta nojatuolilta. Koirahan pruukasi elinaikanaan tehdä aina roimia hyppyjä kaukaa lattialta tälle suosikkilepopaikalleen.
Nämä ilmiöt ja äänet jatkuivat muutamia kuukausia koiran kuoleman jälkeen ...
2) Kun minun rouvani Irena Keräsen rakas karkeakarvainen mäyräkoira " Nana - Melanie " kuoli 22.04.2005 kello 18.00 , niin meilläkin alkoivatkoiran kummittelut.
Kerronpa niistä lisää ensi kerralla ...
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 11:01
30.08.2005 kello 11.05 Matti Keränen, Salla.
KOIRATKIN KUMMITTELEVAT ...
2) Keski - ikäinen rouva ajoi opiskelijatyt-
tärensä kanssa illalla myöhään sateisen syksyn säässä .
He huomasivat kumpikin kuinka metsästä lähestyi tietä vanhahko kookas mies , metsästäjä kait , koska oli ase olalla ja sadekelin varusteet päällään.
Miehen edellä juoksi iso harmaa susikoiran tyyppinen koira kytkettynä talutushihnaan. Koi-
ran kaulassa oli vanhanmallinen piikikäs panta, jollaisia käytetään susi- ja karhukoirilla.
Rouva - autonkuljettaja yritti väistää , kun koira näytti tulevan suoraan auton eteen eikä mieskään pidätellyt sitä talutushihnastaan.
Syntyi törmäys , auto pysäytettiin ja katsottiin kuinka koiran kävi. Koira oli kuollut. Ei sitä kannattanut edes yrittääkään lähteä viemään syyspimeällä eläinlääkärille ensiapuun.
Mies aseineen , sadetakkeineen ja talutushihnoineen oli salaperäisesti kadonnut.
Vain koira oli järeine kaulapantoineen jäljellä verissään tiellä. No koira otettiin mukaan ja vietiin eläinklinikalle. Mutta mikähän olikaan tuon vanhan , oudosti kulkeneen , metsästys-asuisen miehen rooli tässä pimeän syysillan pikkudraamassa ?
Kertomukseni kertoja - tämän keski-ikäisen rouvan opiskelijatytär - arvelikin mielestäni ihan oikein ,että mies oli jo aiemmin kuollut koiran omistaja. Ja kun koiralle tuli aika kuolla , saapui omistaja varusteineen ja talutushihnoineen " tuonpuoleisesta " hakemaan lemmikkiään.
Törmäys autoon oli vain seurausta siitä , että koiran päivät olivat jo lasketut loppuunsa ja että nouto " tuonpuoleiseen " tapahtui autoa apuna käyttäen ...
Nana-Melanie in Memoriam.
Matti-Keranen kirjoitti 09.11 12:27 vastaa
08.11.2005 kello 10.40 Matti Keränen , Salla.
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 14:15
25.04.2005 kello 14.15 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Juuri äskettäin - - - 28.10.2005 - - - tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta tuosta surullisesta tapahtumasta !
Kävin eukkoni kanssa koiramme haudalla viime sunnuntaina. Ajankohtahan oli toki muutenkin oikein sopiva , sillä olihan kysymyksessä niin sanottu Pyhäinpäivä ...
Jatkanpa vielä seuraavassa jutussani muistelusta tästä haudalla käynnistämme ...
Nana-Melanie in Memoriam.
Matti-Keranen kirjoitti 18:36 vastaa
13.11.2005 kello 18.45 MEK , Salla.
Nana-Melanie in Memoriam.
Matti-Keranen kirjoitti 8.11 10:27 vastaa
08.11.2005 kello 10.40 Matti Keränen , Salla.
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 14:15
25.04.2005 kello 14.15 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Juuri äskettäin - - - 28.10.2005 - - - tuli kuluneeksi tasan puoli vuotta tuosta surullisesta tapahtumasta !
Kun olimme seisoneet Pyhäinpäivänä hetken haudalla ja sytyttäneet kauniin muistokynttilän alkoi oikein kaunis muistokonsertti koirallemme.
Lähipuihin oli kerääntynyt koko Sallan keskustan parvi harakoita ja variksia. Alkoi hurjan meloodinen raakkuminen , rääkyminen ,
käkätys ja sätkätys monikymmenpäisestä lintulaumasta.
Kestettyään parikymmentä minuuttia päättyi tämä melodramaattinen ja niin modernin ei-filharmoninen konsertti laulumestarien yleiseen ja yhteiseen tappelukseen.
Jälkitunnelmia viritteli sitten hömö- , kuusi- ja lapintiaisten piiskutus sekä kuukkelien vihellys.
Kuukkeliparit saivatkin taskustani kourallisen rusinoita , joita niiden oli helppo nokkia jäiseltä mutta lumettomalta niityltä.
Sittenpä taas keskipäivällä tunnin kestänyt kaunis marraskuun alun aurinko meni pilveen. Alkoi sataa tihuuttaa vettä ja jätimme muistokynttilän kimaltelemaan hämärtyvään marraskuun iltaan Sallan Petäjämaan niityllä - Kirkonkylän korkeimmalla kohdalla ...