Äitini kuoli puoli vuotta sitten. Olemme sisareni kanssa ainoat perijät. Perukirja on tehty ja perintö jaettu. Äidin asunto on kuitenkin vielä myymättä ja irtaimisto jakamatta.
Sisareni on sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Hänen kanssaan tulee useimmiten toimeen oikein hyvin, ulkopuolinen ei hyvänä päivänä varmastikaan huomaa mitään kummallista. Meille läheisimmille hän näyttää todellisen minänsä.
Olen nyt runsaat puoli vuotta yrittänyt tyhjentää äitini asuntoa irtaimistosta yhdessä sisareni kanssa. Olemme varsin hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, mitä kumpikin saa. Ongelma on, ettei sisareni anna heittää mitään pois, eikä myöskään tiedä paikkaa minne viedä ne tavarat, joista kumpikaan meistä ei halua, vietäisiin. Roskiin ei saa heittää mitään, ei viedä kierrätykseen jne.
Asunnon yhtiövastike luonnollisesti juoksee koko ajan, ja haluaisin muutenkin jo eroon koko asiasta, se olisi mielestäni meille molemmille henkisestikin hyväksi. Katson, että sisareni viivyttää asunnon myyntiä ja irtaimiston jakoa tahallaan. Minulla ei olisi varaa maksaa yhtiövastiketta enää yhtään kuukautta.
Mitä voin tehdä? Onko minulla mitään oikeusturvaa tässä kohtaa? Voinko esim. omin päin heittää pois ilmeisen arvottomat tavarat, joita kumpikaan meistä ei halua (esim. tietosanakirjat, puhki kuluneet tekstiilit ja astiat).
Sisareni on sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Hänen kanssaan tulee useimmiten toimeen oikein hyvin, ulkopuolinen ei hyvänä päivänä varmastikaan huomaa mitään kummallista. Meille läheisimmille hän näyttää todellisen minänsä.
Olen nyt runsaat puoli vuotta yrittänyt tyhjentää äitini asuntoa irtaimistosta yhdessä sisareni kanssa. Olemme varsin hyvässä yhteisymmärryksessä siitä, mitä kumpikin saa. Ongelma on, ettei sisareni anna heittää mitään pois, eikä myöskään tiedä paikkaa minne viedä ne tavarat, joista kumpikaan meistä ei halua, vietäisiin. Roskiin ei saa heittää mitään, ei viedä kierrätykseen jne.
Asunnon yhtiövastike luonnollisesti juoksee koko ajan, ja haluaisin muutenkin jo eroon koko asiasta, se olisi mielestäni meille molemmille henkisestikin hyväksi. Katson, että sisareni viivyttää asunnon myyntiä ja irtaimiston jakoa tahallaan. Minulla ei olisi varaa maksaa yhtiövastiketta enää yhtään kuukautta.
Mitä voin tehdä? Onko minulla mitään oikeusturvaa tässä kohtaa? Voinko esim. omin päin heittää pois ilmeisen arvottomat tavarat, joita kumpikaan meistä ei halua (esim. tietosanakirjat, puhki kuluneet tekstiilit ja astiat).
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voit pyytää asunnon myyntiä varten valtakirjaa.
Asiassa voit hakea, jos siskosi hyväksyy, hänelle edunvalvojaa, siis sijaista toimimaan asiassa. Jos hän on vain itsepäinen, mutta ihan oikeustoimikelpoinen, mitään ei ole edunvalvojan kautta tehtävissä.
Voitte sopia tai voit vaatia ulkopuolista mutta yleensä maksullista ja kallista pesänhoitajaa, tai jopa käräjäoikeudelta mahdollista pesänselvittäjää tai pesänjakajaa. Pienissä pesissä tämä tulee todella kalliiksi.
Voit omalla vastuullasi heittää pois kaiken arvottoman. Lisäksi voit itse tai kuolinpesän lukuun vuokrata edullisen varaston, jonne kaikki irtain roudataan. Ellei tätäkään kautta asunnon myynti etene jääräpäisen sisaresi kanssa, ainoa tapa on edetä kalliisti käräjäoikeuden kautta.
Kiitos vastauksesta. Arvelinkin, ettei juuri mitään ole tehtävissä.
Laittakaa asunto myyntiin. Kun se on myyty, rikkinäisestä tavarasta on pakko päästä eroon, kun asunto on tyhjennettävä uudelle omistajalle.
Ainakin voit pakata laatikoihin huonokuntoisen irtaimiston, jolloin sen käsittely jatkossa on helmpompaa.
Lainaus: Katson, että sisareni viivyttää asunnon myyntiä ja irtaimiston jakoa tahallaan.
Sisar ei halua myöskään myydä!
Pesänjakaja on ainoa ratkaisu, jos yhteisymmärrystä asunnon myynnistä ei tule. Pystyykö sisaresi lunastamaan sinun osuutesi?
Osanotto suruunne
Asuntoa on vaikea myydä, jos se on täynnä kamaa ja pahvilaatikoita!
Kiitos osanotosta. Sisareni ei kykene lunastamaan asuntoa. Hän tarjoutui maksamaan minulle vuokraa "viivytysajasta", mutta sekään vaihtoehto ei ole realistinen.
Lunasta sisaren osuus, eli maksa hänelle hänen osuutensa asunnon arvosta, jolloin hän voi taloudellisesti paremmin mennä elämässä eteenpäin.
Tämä on täysin realistista jos olet esim työelämässä.
Jos ole taloudellisesti paremmassa asemassa ja kuolinpesä on velaton, pankkilaina järjestyy.
Myös sisarellasi on oikeusturva.
Ikävä kyllä tämäkään ei ole mahdollista. Hassua tässä on se, että tarvitsisimme molemmat rahat asunnosta. Sisareni kipeämmin kuin minä. Lainanotto ei tule kysymykseen.
Tuskin viivyttää tahallaan. Jos olette jo tyhjentäneet yhteisymmärryksessä asuntoa, mikä on ongelma?
Miksi ei lainanotto tule kyseeseen, etkö ole työelämässä?
Keksitty juttu, eikös juu?
Kunpa olisikin keksitty juttu. Asunnosta on 7 kuukaudessa saatu tyhjennettyä kaksi kaappia. Kaikesta muusta sisareni on kieltäytynyt.
Sisareni on ollut jo parikymmentä vuotta sairaseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Hän on lähes 70-vuotias. Minä olen parikymmentä vuotta nuorempi freelancer, joka ei edes saisi lainaa, vaikka pyytäisi. Kumpikaan meistä ei tee asunnolla mitään.
Haluan vain eroon asunnosta. Sisareni myös, mutta hän ei henkisen tilansa vuoksi kykene siihen. Hän ei anna myöskään minun hoitaa hommaa, koska mitään ei saisi myydä, antaa tai heittää pois.
Hae edunvalvontaa tähän asiaan sisarelle. Selvitä tilanne,hakiessasi edunvalvojaa.
Tuota on jo aiemmin esitetty avauksessa. Edunvalvojaa ei voida määrätä oikeustoimikelpoiselle henkilölle ilman ko. henkilön lupaa. Ja tuo sisarhan ei suostu mihinkään.
Lain lähtökohtana on päämiehen itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Mielenterveysongelmat ja itsepäisyys eivät ole suora syy edunvalvojan määräämiselle, vaan näyttöä pitää olla enemmän. Sen jälkeen lääkäri ja käräjäoikeus voivat toimia.
Kun muusta ei apua tunnu löytyvän, ilmoita sisarellesi kirjallisesti ja todisteellisesti, että hän saa hakea kuolinpesästä mitä ikinä haluaakin kahden viikon kuluessa, minkä jälkeen sinä tyhjennät asunnon kuolinpesän lukuun ja laskuun, jotta asuntoa voidaan ruveta myymään.
Toki myymiseenkin tarvitaan sisarelta vähintään myyntivaltakirja.
Laki ei tunne tuollaista ilmoitusmenettelyä, todisteellinen tai ei.
Vai ei "tunne"?! Luuletkos, että laki "tuntee" kaikki menettely eli sääntelee kaiken mahdollisen? Ei se noin mene. Sen sijaan tulee tutkia, onko jokin menettely laissa nimenomaan kielletty. Jos ei ole, se lähtökohtaisesti on sallittu.
Todisteellinen tai ei, siitä ei ole mitään apua, ymmärrätkö? Tuollainen ilmoitus ei sido ketään vaan on turhan panttina.
Näyt olevan pahasti pihalla.
Ilmoitus on todisteellinen sen tähden, että sillä tarvittaessa voidaan osoittaa, että tavaroita ei ole hävitetty ao:n tietämättä, vaan että hänelle oli varattu riittävä aika ottaa haltuunsa, mikäli hän jotain halusi itselleen ottaa. Näissä oloissa ap:lle tuskin mitään negatiivista seuraamusta toimenpiteestä seuraisi.
Parempi toimia näin kuin seistä tumput suorina iäisyyteen. Kallis pesänjakaja ei toisi yhtään parempaa lopputulosta: ei hänellä ole toimivaltaa määrätä, minkä ajan kuluessa asunto tulee tavaroista tyhjentää.
Sinulta en kysy, ymmärrätkö. Olet jo antanut näytön siitä, että et ymmärrä.
Laki ei tunne tuollaista ilmoitusmenettelyä, todisteellinen tai ei: tuollainen ilmoitus ei sido ketään eikä osoita mitään. Jos toinen pesän osakas on mieleltään sairas, eikä edunvalvojaa ole, paras vaihtoehto on vuokrata varasto tai tila, johon irtaimisto kuolinpesän lukuun siirretään.
Toinen osakas ei voi hankkiutua eroon irtaimistosta tai hävittää irtaimistoa pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Irtaimisto on jakamattoman kuolinpesän omaisuutta, ja ellei sopimusjako toimi, osakkaat eivät voi siitä huolimatta toimia omavaltaisesti. Loppukädessä, ellei sopimusjako toimi, pesä tarvitsee avukseen pesänhoitajan.
Ymmärrän asiasta varmuudella, sinusta en tiedä.
Niin mutta jos lähettää lapun jossa on todistajat ?
Aloita kuitenkin asunnon valmistelu myyntiin. Pyydä välittäjiltä arvio ja keskustele siitä sisaren kanssa. Sisar voi omana itsenään allekirjoittaa välittyssopimuksen ja ostajan löydyttyä kauppakirjan.
Sinuna lähtisin napakasti viemään asioita eteenpäin. Huonokuntoisen irtaimiston hävittämisestä ei ihmeempiä seurauksia koidu.
Kerro sisarelle, että joudut hankkimaan pesänjakajan. Lakimiehet veloittavat paljon ja se maksetaan kuolinpesän varoista. Helpommin voidaan mennä eteenpäin sopimalla asioista. Et aio enää yhtään vitkastella asioiden hoidossa.
Osanotto suruunne.
Kerro siskollesi, että mikäli ette pysty nyt käymään läpi irtaimistoa ja laittamaan asuntoa myyntiin, niin olet pakotettu hakemaan käräjäoikeudelta pesänjakajaa.
Kerro hänelle, että tämä maksaa tuhansia euroja (meillä pienen kuolinpesän asiassa n. 7000 euroa). Valitettavasti pesänjakajan hakeminen ja hänen työskentelynstä kestää tuokin (meillä lähemmäs vuoden). Tällöinkin vaaditaan lopulta yhteistä tahtoa jakokirjan allekirjoittamiseen, tai aikaa kuluu vielä enemmän.
Ja koko ajan juokseen kulut ja yhtiövastikkeen maksaminen.
Jos pesänjakaja suorittaa toimitusjaon, vain hän allekirjoittaa jakokirjan.