Moi!
Meikäläisellä olisi tämänlainen ongelma.. Metsästyskoira (ei metsästykseen) olisi tarkoitus hankkia, rodultaan pontaudemerin spanieli mutta rotu niin harvinainen, ettei suomesta kyseistä rotua ole saatavilla.. :(
Joten ulkomaille, elikkä kyseisen rodun ollessa kyseessä tie johtaa Ranskaan. :)
Kokemuksia koiran tuomisesta ulkomailta?
Tiedän.. Olisi helpompaa pysyä suomenpystykorva/suomenajokoira 'linjalla', mutta.. Olen niin ihastunut kyseiseen rotuun joten..
1. Mitä vaikeuksia koiran tuomisesta ulokomailta?
2. Mitä pitäisi tietää?
3. Helpompi hakea itse autolla vaiko pitäisikö kääntyä lentämisen puoleen? Molemmat käy.. Ainakin tällä hetkellä..
Siinä oli nyt muutama kysymys ja jos joku osaisi auttaa olisin TODELLA KIITOLLINEN.
- haaveilija (ehkä)
Meikäläisellä olisi tämänlainen ongelma.. Metsästyskoira (ei metsästykseen) olisi tarkoitus hankkia, rodultaan pontaudemerin spanieli mutta rotu niin harvinainen, ettei suomesta kyseistä rotua ole saatavilla.. :(
Joten ulkomaille, elikkä kyseisen rodun ollessa kyseessä tie johtaa Ranskaan. :)
Kokemuksia koiran tuomisesta ulkomailta?
Tiedän.. Olisi helpompaa pysyä suomenpystykorva/suomenajokoira 'linjalla', mutta.. Olen niin ihastunut kyseiseen rotuun joten..
1. Mitä vaikeuksia koiran tuomisesta ulokomailta?
2. Mitä pitäisi tietää?
3. Helpompi hakea itse autolla vaiko pitäisikö kääntyä lentämisen puoleen? Molemmat käy.. Ainakin tällä hetkellä..
Siinä oli nyt muutama kysymys ja jos joku osaisi auttaa olisin TODELLA KIITOLLINEN.
- haaveilija (ehkä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
.. en osaa vastata kysymyksiisi, mutta mitä kuvista näin, niin nätti koira tämä pont audemer spaniel. Onnea etsinnälle!
Kiitos kannustuksesta! :)
Sitä kyllä tarvitsen. Olen yrittänyt paikallistaa kenneleitä, joissa olisi kyseisiä pentuja, mutta huonolla menestyksellä. :(
Sitten päätin kysyä suoraan 'lähteeltä', eli Suomen kennelliitolta ja sain vastaukseski, ettei kyseisen rodun edustajia olisi Suomessa ja antoivat Ranskan rotu yhdistyksen nimen. En silloin osannut kyseistä kieltä joten tuli siinä seinä vastaan. Nyt osaan jonkin verran ko. kieltä joten pennun etsintä käynnistyi taas. :)
Nyt sitten ongelmia tulee vastaan niin että ropisee.. :(
Kun ei tiedä noista pakollisista maksuista ja mitä rokotuksia pitää olla.. :(
- haaveillen pärjää kyllä
Tätä kyseistä rotua on suomessa ainakin yksi rotunsaedustaja talvella oli lahden pentunäyttelyssä,ja tämä tieto on faktaa.
Kannattaa kysyä tuolta Beauceron-yhdistyksesta tai Briard yhdistyksistä (näitä on kaksi). He harrastavat silloin tällöin koirien tuontia Ranskasta. Siellä on taas omat sääntönsä.
Kyselit autolla vai lentäen. Jos olet yksin noutamassa niin auto tulee olemaan todella hankala. Ajattele että Sinulla on pieni koiranpentu jolla on usein hätä, ja nälkä ja jano yms. Tien varsilla ei ole metsiköitä ja puskia. Mieti loput itse.
Kysy mikä lentoyhtiö ottaa kyytiin.
Tunnen tuota rotua jonkin verran oikein käytännön tasolta. Siis en tietenkään Suomesta, sillä täällä niitä ei ole yhtään.
Haluatko keroa mitä aikoisit koirasi kanssa touhuta niin voisin ehkä antaa jonkun käytännön neuvon.
Se ei ole niitä kaikkein helpoimpia vaikka on lempeä rotu.
Jos todellakin edes harkitset tuomista autolla, on syytä varata tuhottomasti aikaa ja miettiä ratkaisu pennun oksentamisongelmaan.
Mikäli koiranpentu pääsee oksentamaan autossa nuorena ja varsinkin ensimmäisellä matkallaan, se ei ikinä halua matkustaa autossa. Sellainen koira ei halua edes auton läheisyyteen ja on nostettava autoon aikuisenakin.
Pentua voi ensimmäisellä matkalla kuljettaa vain hyvissä olosuhteissa tasaista vauhtia hyvin kohtuullisen matkan (ei vilkkaassa liikenteessä). Joutuisit mielestäni viettämään perillä päiviä totutellen pentua autoiluun.
En kyllä alleviivaa tuota sinun kirjoitustasi,tuo mainitsemasi oksennus ongelma ei kaada kenenkään suunnitelmia jos haluaa tuoda koiran mistä tahansa.Itselleni on tullut englannista ja portugalista lentäen koiria,kuten ystäväni on hakenut myös ranskasta omalla autolla koiria,jos oksentaa niin sitten oksentaa.Sama voi tapahtua vaikka haet kävellen naapurista sylissä kantaen,kyllä se menee ohi,ei sen takia kannata olla tuomatta tai hakematta koiraa.Eihän kukaa voi jos hakee pennun niin jäädä siihen maahan pennulle opettamaan esim,autoilua tai jotain muuta,joten rohkeasti vaan eteenpäin.
Olen kyllä erimieltä tuossa oksentamisasiassa. Meillä on ollut karjalnakarhukoiran pentuja, joita kuljetettiin autolla ensimmäisistä rokotusreissuista asti uintireissuille sun muuaalle. Osa oksensi kyllä, osa ei, ja ne jotka oksensí, eivät pelkää tai karta nykyään (vuoden ikäisinä) autoa, autossa olemista tai autoon menemistä. Eli, kun ne oppi, että autossa matkustamisen ja autoon menemisen jälkeen tapahtuu jotain kivaa, uimista tai metsään menoa, harkkupalan saamista jne. kummasti siinä oksentamiset unohtui. Ja mitä enemmän koira autossa on, sitä helpommin se siihen tottuu, ainakin meidän koirat..
Minustakin on melkeinpä mahdotonta jäädä outoon maahan, oudon ja uuden koiran kanssa ajeleen autolla, eiköhän se koira siinä matkan varrella siihen autoonki totu, sen verran pitkä matka. Nii ja eiköhän sieltä aina joku pysähyspaikka löydy jotta koira voi käydä pissimässä!!
Kokemusta on koirista (periaatteessa suomenpystykorvia ja suomenajokoiria on suvussa ollut jo vuodesta 1 & 2.. Ja nyt siskon berninpaimenkoira on hoidossa kesän alkuun jolloin sisko sie sen mukanaan ulkomaille..).
Asun maalla, joten täällä on ihan kivat lenkkeily mahdollisuudet, mutta tunnen erään, joka käyttää koiriaan vaikka missä ihan täältä käsin. Mm agilityssä ja näyttelyissä.
Ajatelin, että se näyttely toiminta olisi EHKÄ ihan kiinnostavaa, mutta en tiedä.. Entiedä aiheesta paljoa.. (todella hyvin valmistautunut.. :) ).
Nyt olisi mielessä ihan vain yksi koira.. Mutta ehkä jossain vaiheessa toinenkin olisi ihan kiva ja voisi sitten teettää niillä pentuja, mutta se on vielä kaukana hämärässä tulevaisuudessa..
Tiedän rodusta jonkin verran, mutta aina tuntuu löytyvän kaikkea uutta. Esim. myös suomenpystykorvistakin kaikenlaista uutta löytyy koko ajan vaikka luulin tietäväni siitä kaiken.
Onhan meillä tälläkin hetkellä yksi kyseisen rodun edustaja, joka on kahdeksan vuotias.
Ulkonahan se viihtyy aina. Ei viihdy sekunttiakaan sisätiloissa ja nyt ei ole enää sisäsiistikään luultavasti.
Mutta ajauduin aika kauas aiheesta.. :)
Eli jos voisit kertoa niistä käytönnön kokemuksistasi kyseisen rodun kanssa, olisin todella kiitollinen. :)
Muuten.. Miten vaikeaa (jopa Ranskasta) on saada kyseisen rodun yksilöitä? Minkalainen kielitaito pitää olla? Ihan vain, että pitäisikö pyytää sisko tulkiksi mukaan..
- haaveillen pärjää kyllä
Tässä on mukana omaa ja toisten (ranskalaisten) kokemuksia.
Rotu on erittäin kiltti ja pehmeä yleensä. Tottelee myös hyvin jopa lapsia, mutta riistavietti ja toiminnanhalu on voimakas. Kun se haistaa riistaa niin tottelevaisuus unohtuu, ja vain riista on ainoa joka sen aivoihin silloin mahtuu.
Se on opetettava hyvin mitkä on saaliseläimiä. Sen kanssa on harrastettava jotain sellaista jossa se saa toimintaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Vaatii aika paljon liikuntaa. Pelkkä näyttelytoiminta ei missään tapauksessa riitä.
Jos se ei saa toimintaa niin siitä voi tulla hyvinkin flegmaattinen ja ihmisille etäinen. Tai sitten se etsii itse ei toivottuja toimintoja. Ei sovellu tarhaan. Eikä kuulema opi olemaan irti pihassa. Lähtee ensimäisen saliiksi ajattelemansa eläimen perään.
Intohimoinen uimari ja tarkistaa joka rapakon.
Kotimaassaankin harvinainen rotu. Tietämäni kasvattajat eivät myy kuin metsästyskäyttöön. Löytyy varmaan niitäkin jotka myy muuhunkin. En vain tunne ketään heistä. Tuntemillani kasvattajilla on ainakin parin kolmen vuoden jono pennuille.
Tuo ylempänä oleva tieto että niitä on jo ainakin yksi Suomessa oli aivan uutta, ja uskon kyllä sen.
Turkin hoito on helppoa. Pestään vain todella tarvittaessa. Risuja tahtoo tarttua aika helposti turkkiin.
Kielitaitoa tarvitaan. Sitten sellainen seikka ettei Ranskassa paljon osata englantia eikä sitä kovin mielellään puhuta. Nuoret on poikkeus, heitä vain ei ole juuri kasvattajina. Ranskaa pitäisi osata.
Voisit yrittää edetä Kennelliiton kautta. Heiltä voisit saada yhteystiedot siitä jo Suomeen tuodusta. Ehkä siellä Ranskassa on kasvattajia jotka myy muuhunkin kuin metsästykseen.
Tuohon auto vai lentokone asiaan sanon vielä sen, että jos itse hakisin autolla niin en lähtisi yksin. Toinen ajaisi ja itse pitäisin sylissä joka olisi hyvin tärkeää leimautumisen kannalta.
Tietysti syli olisi hyvin vuorattu, ja vesieristys huolehdittu.
Niillä teillä ei todellakaan ole kovin usein niitä levähdyspaikkoja ja ne on vähän erilaisia kuin meillä.
Olen sattuneesta syystä liikunut siellä.
Kiitos!
Tuota metsästysjuttu on kiva tietää! Nimittäin tuo meidän nykyinen koiramme oli kiva yllätys.. Siitä suunniteltiin, että metsästykseen sitä olisi tarkoitus (suomenpystykovakun sattuu olemaan lintukoira) ja yllätys, yllätys.. Ei oikein onnistunut! :) (nauraa)
Se vietiin mukaan ja ei tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN!
Että siinä menivät nekin suunnitelmat viemäristä.. huoh..
Ettei ihan seurakoira meininkiä ollut tarkoitus.
Mainitsit fyysisen liikunnan tärkeyden..?
TArkoitako esim agilitya? Vaiko kelpaako älytön määrä lenkkeilyä? En ennen ollut mikää lenkkeily 'hullu', mutta kun aloin kävellä töistä kotiin niin.. Loppu on historiaa.
Siskon koiralla älytön paimentamisvietti, joten jos siihen tottuu niin eiköhän tuohon metsästykseenkin totu. :)
Pihassa irti oleminen.. Hmm.. En oikein suostu pitämään tuota meidän vanhustakaan vapaana (karkailu kuului ja kuuluu -tosin ei enää vuosiin- top 5 harrastuksiin :) ). Juoksi meien yhen sukulaisen luokse ja tuoli sitä reittiä matkusteltua. :)
Ovatko kaikki yksilöt intohimouimareita?
Kielitaito.. Aah.. Tuo niin inhottava ja rakastettava asia..
(miettii kauhun sekaisin tuntein edellistä ja tällä hetkellä ainutta Ranskan matkaa)
Eksyttiin kaverin kanssa ja ei osattu kumpikaan kuin englantia.. Se se vasta oli hauskaa. ;) Nyt oon varustautunu ja opiskelen tälläkin hetkellä ranskaa. En tiedä keilitaidon laadusta, mutta on sentään parempi kuin viimekerralla..
Varmaankin pitää hakea lentäen.. Vaikuttaa helpommalta. Paitsi 'road trip' Ranskaan olisi ollut ihan kiva kokemus.. :)
Siitä jonotuksesta.. Siis kolmen vuoden jonotus? Ei tunnu niin pitkältä ajalta enää, kun on jo vuodesta.. No.. Ainakin vuodesta -99 haaveillut saavani sellaisen koiran. Oikeastaan -97. Tuustuin nimittäin silloin kyseiseen rotuun, mutta -99 aloin vakavasti harkita.
Pitänee ottaa yhteyttä kennelliittoon ja kysäistä..
- haaveillen pärjää kyllä
Uskon agin olevan sille hyvä harrastus. Siinä joutuu jotain tekemään aivoillaankin ja saa liikuntaa.
Ei aivan kaikki välitä uimisesta, mutta suurin osa. Uimisen aloitus on niillä joskus vaikeaa, mutta kun alkuun pääsee niin intoa riittää.
Luonnetta voisi verrata vielä siten että se on kuin Kultaisen noutajan ja Walesin Springerspanielin ominaisuudet yhdistettynä.
Voi olla että löydät nopeammin kuin kolmessa vuodessa, jotenkin tuntuu siltä jos niitä on kerran jo Suomeen joku tuotu.
Jos tulee lisää kysyttävää niin kysy.
Noista tuontirutiineista en oikein tiedä vaikka rotuja tunnenkin.