Me pärjäämme kahdestaan
Siinä se istuu sua vastapäätä ja tuijottaa lasiensa takaa.
Miksi suostuit tähän? Ei sulla ole sille mitään sanottavaa, ei sun ajatukset tai tekemiset kuulu sille paskaakaan.
Typerä lehmä haluaa, että kertoisit sille sun henkilökohtaisia asioita, se kuvittelee voivansa muka auttaa sua.
Psykiatrit on perseestä ja sä tiedät sen paremmin kuin kukaan. Tääkin tantta on sun neljäs, edelliset ei sulle kelvannut, ei tietenkään.
Sä näet sen silmistä, että se pelkää sua. Sillä on saatana syytäkin pelätä.
”Mitä ajattelet?”
Se yrittää hymyillä sulle kannustavasti. Voisit repiä tuon tekopyhän hymyn sen naamalta ja katsoa kun se itkee. Kuuntelisit sen tuskaa. Näyttäisit sille miltä kipu tuntuu.
”Wilhelmiinaa.”
Niin varmaan. Et sä tarvitse enää sitä ruikuttavaa paskakasaa takaisin. Sulla on mut, mä pidän susta huolta.
Wilhelmiinaa ei jää kukaan kaipaamaan. Se oli pelkkä luuseri. Äidin oma pikku enkeli.
”Onko Wilhelmiina tullut takaisin?”
En päästä sitä takaisin. Mä pidän susta huolta, Satu.
Mutta älä kerro niille musta, ethän? Ne alkaisi muuten kyselemään. Väittäisi sua sairaaksi ja tuputtaisi sulle taas niitä lääkkeitään. Ja niillä ne tuhoaisi mut kokonaan.
Ne ei tajua, että tarviit mua. Pidän susta huolta ja katson ettei sulle käy mitään. Me ollaan aina yhdessä. Oon tässä, pinnalla.
Mutta älä kerro niille musta.
”Ei. Vihaan sitä huoraa.”
Oikein! Wilhelmiina oli vaan ärsyttävä pikku horatsu. Se oli olevinaan jotakin, mutta me tiedetään paremmin. Wilhelmiina ei ollut niin viaton mitä antoi ymmärtää.
Kato tota lehmää. Näetkö, se kohottelee sulle kulmiaan.
Minähän sanoin, että psykiatrit on perseestä.
”Sanoit aikaisemmin, että Wilhelmiina--”
”Vittuako se sulle kuuluu mitä oon aikaisemmin siitä horosta puhunut.”
Hyvä, Satu. Pistä sille vastaan. Sano sille, että vihaat sitä sydämesi pohjasta ja enemmänkin.
Tekopyhä mulkku, utelee vaan sun omia asioitasi. Ei ne sille kuulu. Ne on sun ja mun välisiä.
”Satu, istuisitko alas.”
Säikähtikö vanha ämmä kun nousit ylös? Voi reppanaa.
Me voitaisiin pitää hauskaa. Uhataan tappaa se. Sitten se pelästyy.
Tai tapetaan se oikeesti. Et ole koskaan tappanut ketään, mutta nyt sulla on minut.
Nyt ei ole enää sitä Wilhelmiinaa.
”En istu. Vittu sä mitään mua määräät. Me tehdään mitä halutaan.”
Näytä sille, että oot vahva. Oot kova. Sua pitää kunnioittaa.
Se on salettiin kussut jo alleen. Näetkö miten sen kädet tärisee pelosta?
Säälittävää.
”Istuisit nyt alas, niin jutellaan.”
Ei, nyt leikitään.
Satu, tiedät mitä sun takin povarissa on. Ota se veitsi sieltä. Ota vaan.
Älä pelkää, mä oon tässä. Pidän susta huolta.
Ota nyt vaan se vitun puukko sieltä kun sanon!
”Vitun lehmä, onko sulla kuulossa vikaa? Me ei istuta.”
Satu, ota se puukko. Leikitään vähän ämmän kanssa.
Ei pelkät sanat riitä. Sen pitää ymmärtää, ettet sä antaudu tai alistu sen tahtoon.
Sen pitää tietää kuka määrää.
”Ketkä ’me’, Satu? Onko Wilhelmiina siellä? Saanko puhua hänen kanssaan hetken?”
Ei, et tee tätä mulle! Mä pidän susta huolta.
Ei me tarvita Wilhelmiinaa. Satu, mä oon tässä. Pinnalla, muistatko?
Rakastan sua, tiedät sen.
”Wilhelmiinaa ei ole enää. Se lähti pois.”
Eikä muuten tule takaisin.
Miksi istut? Sun piti ottaa se puukko. Meidän piti pelotella tota ämmää sun edessäsi.
No, tee nyt jotain! Älä vaan istu siinä.
Olet ruma kun itket. Lopeta se. Älä käyttäydy kuin pieni kakara.
”Ketä siellä on, Satu? Voit kertoa minulle.”
Jos kerrot, niin tapan sut.
Olet luvannut, ettet kerro kenellekään. Meidän piti aina olla yhdessä, etkö muista?
Mun piti opettaa sulle tapoja ja suojella sua.
”Jossu. Se uhkailee mua.”
Nyt riitti. Vitun itkupelle. Oot luuseri. Pelkkä nolla. Kaikki vihaa sua. Olet ruma ja läski. Oksettava, kuvottava.
Tappaisit itsesi.
”Saisinko jutella Jossun kanssa, Satu?”
”No kerro lehmä huolesi, mä kuuntelen.”
Satu, nyt on mun vuoro. Mä suojen sinua nyt.
Älä puutu tähän.
”Jossu? Oletko siinä nyt?”
”Vittu miltä näyttää? Sanoin Sadulle, että me jutellaan hetki.”
Heh, se pelkää mua.
Susta, Satu, se tykkäsi. Mua se pelkää.
”Jossu, kuinka vanha olet?”
”19.”
”Milloin löysit Sadun?”
”Se typerä lehmä tarvitsee minua.”
”Mihin Satu tarvitsee sinua, Jossu?”
”Se ei osaa pitää puoliaan. Mä autan sitä pääsemään eteenpäin. Pidän siitä huorasta huolta.”
”Mitä ajattelet Sadusta?”
”Rakastan sitä.”
”Juuri haukuit Satua huoraksi. Miksi teit niin?”
”Koska se on mun horatsuni.”
Anteeksi, rakas. Mun oli pakko kertoa tädille, mitä ajattelen.
Nyt saat jatkaa. Luotan sinuun, olen pinnalla. Muista se. Ihan lähellä, olen tässä näin.
Ja rakastan sua. Oikeasti, rakastan.
Nyt voidaan leikkiä. Leikitään, Satu. Muistatko missä se puukko on?
Ota se.
”Jossu?”
”Se ei halua puhua sun kanssa enempää.”
No en todellakaan halua. Nyt haluan leikkiä.
Leikitään, Satu! Otetaan se puukko yhdessä.
Älä pelkää, olen koko ajan tässä, ihan pinnalla. Pidän susta huolta.
Takin povarissa. Ota se sieltä niin leikitään.
”Satu, mitä pidät Jossusta?”
Niin. Kerro. Kerro se minullekin.
Tiedät, että suojelen sua. Puolustan.
”Pelkään Jossua. Se uhkailee mua… Ja pyytää mua tekemään asioita…”
”Mitä asioita, Satu? Anna esimerkki.”
”Jossu haluaa, että leikin sen kanssa. Se haluaa opettaa mulle miten täällä maailmassa voi pärjätä. Se tahtoo mun tekevän pahaa…”
Itke, huora, itke. Anna tulla vaan. Ethän sä vielä voinut lopettaa. Tiedän, että sulla on enemmänkin sanottavaa. Mikä estää?
Haluatko sittenkin leikkiä. Jos oltaisiin taas ystäviä? Muistatko, kun oltiin parhaita kavereita. Autoin sua kun Wilhelmiina lähti. Nostin sut jaloillesi taas.
Tässäkö on kiitos?
Leiki mun kanssa vielä kerran, Satu.
Tämän kerran vielä.
”Oletko tehnyt jotakin pahaa Jossun käskystä? Kerro minulle, Satu.”
”Olen… Paljon pahaa…”
”Kerro mitä. On tärkeää, että kerrot mitä, Satu.”
Ei nyt ole aikaa selityksille. Tiedät sen itsekin.
Tahdot taas leikkiä. Pitää hauskaa mun kanssa. Ota se puukko, niin meillä tulee taas olemaan hauskaa.
Sä nautit siitä. Näin miten hymyilit kun viilsit sen pojan kurkun auki. Sun silmäsi loistivat hullunkiiltoa, halusit tuntea lämpimän veren käsilläsi. Ja tunsitkin.
Nautit siitä. Tehdään se vielä kerran. Tolle ämmälle. Vuodatetaan sen verta ja tapetaan se.
”Jossu halusi, että tapan sen… Mutta en pystynyt. Ja Jossu suuttui mulle. Se sanoi, että olen heikko ja ääliö.”
”Satu, et sinä ole heikko tai ääliö. Mitä Jossu pyysi sinua tekemään? Kenet hän pyysi tappamaan?”
”Pojan… Pienen pojan meidän pihalta. Se keinui siinä mun vieressä. Me katseltiin sitä Jossun kanssa. Se oli likainen. Lapset on likaisia. Jossu halusi, että me hankkiudutaan eroon siitä kakarasta.”
Itse olet kakara. Katso peiliin! Ryhdistäydy.
Sun ei tarvitse kertoa ämmälle mitään. Oot vaan hiljaa ja kuuntelet minua.
Jos kerrot, mun on pakko satuttaa sua. Ja sun perhettä. Ystäviä. Kaikkia sun läheltä. Ne kaikki vihaa sua, Satu. Ne inhoaa sua.
Oot niin ruma ja lihava. Sä puhut niille kuolemasta. Ne kaikki pitää sua friikkinä, sairaana. Olet niille vaan sekopää, joka ansaitsisi kuolla.
Mä pidän susta huolta ja rakastan. Anna mun rakastaa sua, Satu.
Leikitään.
”Miksi lapset ovat likaisia, Satu? Sanoiko Jossu niin?”
”Jossu on oikeassa. Jossu on aina oikeassa, se pitää musta huolta.”
”Satu, kuuntele. Jossu on väärässä, Jossu yrittää saada sinut tekemään pahaa.”
”Ei, ei, ei… Et ymmärrä… Jossu rakastaa mua.”
Niin. Rakastan sua.
Leikitään, rakas. Leikitään vielä tämän kerran.
Lämmintä verta… Haluat vuodattaa lehmän edessäsi kuiviin ja nauraa sille. Rakastat katsella kuolevaa ihmistä, etkö niin?
”Satu, kerro mitä Jossu käski sinut tekemään.”
”Pahoja asioita…”
”Mitä? Kerro nyt.”
”Jossu halusi, että tapan ne kaikki.”
”Ketkä kaikki, Satu? Kenestä sinä puhut?”
”No niistä. Niistä, jotka vihaa mua. Ne pitää mua idioottina ja pellenä. Mä vihaan niitä, me vihataan niitä Jossun kanssa. Me haluttiin kostaa niille.”
”Satu, kerro minulle, käskikö Jossu ampumaan?”
”Ei. Mä tein sen itse, Jossu oli ylpeä musta. Se sanoi, että olin rohkea. Niin olinkin, enkö ollutkin?”
Satu, kiltti, leikitään hetki.
Älä kerro sille enempää mitä tapahtui. Se voi satuttaa sua. Laittaa sut taas siihen laitokseen, muistatko? Ja sitten ne antaa sulle lääkkeitä.
Lääkkeillä ne tappaa mut. Ihan niin kuin ne teki Wilhelmiinalle, ne ajaa minut pois. En voisi enää olla sun kanssa, me ei voitaisi enää olla yhdessä. Älä kerro niille enempää.
”Teit sen itse? Oletko aivan varma?”
”Olen. En mä tarvinnut Jossua siihen, mä vedin itse liipasimesta. Tekisin sen milloin tahansa uudestaan. Tappaisin milloin tahansa uudestaan ne kaikki. Jossu vaan yrittää kertoa, mitä tekisin. Se ei tiedä, että pärjään hyvin ilman sitä. Minä ja Heidi pärjätään ihan vaan kahdestaan.”
Siinä se istuu sua vastapäätä ja tuijottaa lasiensa takaa.
Miksi suostuit tähän? Ei sulla ole sille mitään sanottavaa, ei sun ajatukset tai tekemiset kuulu sille paskaakaan.
Typerä lehmä haluaa, että kertoisit sille sun henkilökohtaisia asioita, se kuvittelee voivansa muka auttaa sua.
Psykiatrit on perseestä ja sä tiedät sen paremmin kuin kukaan. Tääkin tantta on sun neljäs, edelliset ei sulle kelvannut, ei tietenkään.
Sä näet sen silmistä, että se pelkää sua. Sillä on saatana syytäkin pelätä.
”Mitä ajattelet?”
Se yrittää hymyillä sulle kannustavasti. Voisit repiä tuon tekopyhän hymyn sen naamalta ja katsoa kun se itkee. Kuuntelisit sen tuskaa. Näyttäisit sille miltä kipu tuntuu.
”Wilhelmiinaa.”
Niin varmaan. Et sä tarvitse enää sitä ruikuttavaa paskakasaa takaisin. Sulla on mut, mä pidän susta huolta.
Wilhelmiinaa ei jää kukaan kaipaamaan. Se oli pelkkä luuseri. Äidin oma pikku enkeli.
”Onko Wilhelmiina tullut takaisin?”
En päästä sitä takaisin. Mä pidän susta huolta, Satu.
Mutta älä kerro niille musta, ethän? Ne alkaisi muuten kyselemään. Väittäisi sua sairaaksi ja tuputtaisi sulle taas niitä lääkkeitään. Ja niillä ne tuhoaisi mut kokonaan.
Ne ei tajua, että tarviit mua. Pidän susta huolta ja katson ettei sulle käy mitään. Me ollaan aina yhdessä. Oon tässä, pinnalla.
Mutta älä kerro niille musta.
”Ei. Vihaan sitä huoraa.”
Oikein! Wilhelmiina oli vaan ärsyttävä pikku horatsu. Se oli olevinaan jotakin, mutta me tiedetään paremmin. Wilhelmiina ei ollut niin viaton mitä antoi ymmärtää.
Kato tota lehmää. Näetkö, se kohottelee sulle kulmiaan.
Minähän sanoin, että psykiatrit on perseestä.
”Sanoit aikaisemmin, että Wilhelmiina--”
”Vittuako se sulle kuuluu mitä oon aikaisemmin siitä horosta puhunut.”
Hyvä, Satu. Pistä sille vastaan. Sano sille, että vihaat sitä sydämesi pohjasta ja enemmänkin.
Tekopyhä mulkku, utelee vaan sun omia asioitasi. Ei ne sille kuulu. Ne on sun ja mun välisiä.
”Satu, istuisitko alas.”
Säikähtikö vanha ämmä kun nousit ylös? Voi reppanaa.
Me voitaisiin pitää hauskaa. Uhataan tappaa se. Sitten se pelästyy.
Tai tapetaan se oikeesti. Et ole koskaan tappanut ketään, mutta nyt sulla on minut.
Nyt ei ole enää sitä Wilhelmiinaa.
”En istu. Vittu sä mitään mua määräät. Me tehdään mitä halutaan.”
Näytä sille, että oot vahva. Oot kova. Sua pitää kunnioittaa.
Se on salettiin kussut jo alleen. Näetkö miten sen kädet tärisee pelosta?
Säälittävää.
”Istuisit nyt alas, niin jutellaan.”
Ei, nyt leikitään.
Satu, tiedät mitä sun takin povarissa on. Ota se veitsi sieltä. Ota vaan.
Älä pelkää, mä oon tässä. Pidän susta huolta.
Ota nyt vaan se vitun puukko sieltä kun sanon!
”Vitun lehmä, onko sulla kuulossa vikaa? Me ei istuta.”
Satu, ota se puukko. Leikitään vähän ämmän kanssa.
Ei pelkät sanat riitä. Sen pitää ymmärtää, ettet sä antaudu tai alistu sen tahtoon.
Sen pitää tietää kuka määrää.
”Ketkä ’me’, Satu? Onko Wilhelmiina siellä? Saanko puhua hänen kanssaan hetken?”
Ei, et tee tätä mulle! Mä pidän susta huolta.
Ei me tarvita Wilhelmiinaa. Satu, mä oon tässä. Pinnalla, muistatko?
Rakastan sua, tiedät sen.
”Wilhelmiinaa ei ole enää. Se lähti pois.”
Eikä muuten tule takaisin.
Miksi istut? Sun piti ottaa se puukko. Meidän piti pelotella tota ämmää sun edessäsi.
No, tee nyt jotain! Älä vaan istu siinä.
Olet ruma kun itket. Lopeta se. Älä käyttäydy kuin pieni kakara.
”Ketä siellä on, Satu? Voit kertoa minulle.”
Jos kerrot, niin tapan sut.
Olet luvannut, ettet kerro kenellekään. Meidän piti aina olla yhdessä, etkö muista?
Mun piti opettaa sulle tapoja ja suojella sua.
”Jossu. Se uhkailee mua.”
Nyt riitti. Vitun itkupelle. Oot luuseri. Pelkkä nolla. Kaikki vihaa sua. Olet ruma ja läski. Oksettava, kuvottava.
Tappaisit itsesi.
”Saisinko jutella Jossun kanssa, Satu?”
”No kerro lehmä huolesi, mä kuuntelen.”
Satu, nyt on mun vuoro. Mä suojen sinua nyt.
Älä puutu tähän.
”Jossu? Oletko siinä nyt?”
”Vittu miltä näyttää? Sanoin Sadulle, että me jutellaan hetki.”
Heh, se pelkää mua.
Susta, Satu, se tykkäsi. Mua se pelkää.
”Jossu, kuinka vanha olet?”
”19.”
”Milloin löysit Sadun?”
”Se typerä lehmä tarvitsee minua.”
”Mihin Satu tarvitsee sinua, Jossu?”
”Se ei osaa pitää puoliaan. Mä autan sitä pääsemään eteenpäin. Pidän siitä huorasta huolta.”
”Mitä ajattelet Sadusta?”
”Rakastan sitä.”
”Juuri haukuit Satua huoraksi. Miksi teit niin?”
”Koska se on mun horatsuni.”
Anteeksi, rakas. Mun oli pakko kertoa tädille, mitä ajattelen.
Nyt saat jatkaa. Luotan sinuun, olen pinnalla. Muista se. Ihan lähellä, olen tässä näin.
Ja rakastan sua. Oikeasti, rakastan.
Nyt voidaan leikkiä. Leikitään, Satu. Muistatko missä se puukko on?
Ota se.
”Jossu?”
”Se ei halua puhua sun kanssa enempää.”
No en todellakaan halua. Nyt haluan leikkiä.
Leikitään, Satu! Otetaan se puukko yhdessä.
Älä pelkää, olen koko ajan tässä, ihan pinnalla. Pidän susta huolta.
Takin povarissa. Ota se sieltä niin leikitään.
”Satu, mitä pidät Jossusta?”
Niin. Kerro. Kerro se minullekin.
Tiedät, että suojelen sua. Puolustan.
”Pelkään Jossua. Se uhkailee mua… Ja pyytää mua tekemään asioita…”
”Mitä asioita, Satu? Anna esimerkki.”
”Jossu haluaa, että leikin sen kanssa. Se haluaa opettaa mulle miten täällä maailmassa voi pärjätä. Se tahtoo mun tekevän pahaa…”
Itke, huora, itke. Anna tulla vaan. Ethän sä vielä voinut lopettaa. Tiedän, että sulla on enemmänkin sanottavaa. Mikä estää?
Haluatko sittenkin leikkiä. Jos oltaisiin taas ystäviä? Muistatko, kun oltiin parhaita kavereita. Autoin sua kun Wilhelmiina lähti. Nostin sut jaloillesi taas.
Tässäkö on kiitos?
Leiki mun kanssa vielä kerran, Satu.
Tämän kerran vielä.
”Oletko tehnyt jotakin pahaa Jossun käskystä? Kerro minulle, Satu.”
”Olen… Paljon pahaa…”
”Kerro mitä. On tärkeää, että kerrot mitä, Satu.”
Ei nyt ole aikaa selityksille. Tiedät sen itsekin.
Tahdot taas leikkiä. Pitää hauskaa mun kanssa. Ota se puukko, niin meillä tulee taas olemaan hauskaa.
Sä nautit siitä. Näin miten hymyilit kun viilsit sen pojan kurkun auki. Sun silmäsi loistivat hullunkiiltoa, halusit tuntea lämpimän veren käsilläsi. Ja tunsitkin.
Nautit siitä. Tehdään se vielä kerran. Tolle ämmälle. Vuodatetaan sen verta ja tapetaan se.
”Jossu halusi, että tapan sen… Mutta en pystynyt. Ja Jossu suuttui mulle. Se sanoi, että olen heikko ja ääliö.”
”Satu, et sinä ole heikko tai ääliö. Mitä Jossu pyysi sinua tekemään? Kenet hän pyysi tappamaan?”
”Pojan… Pienen pojan meidän pihalta. Se keinui siinä mun vieressä. Me katseltiin sitä Jossun kanssa. Se oli likainen. Lapset on likaisia. Jossu halusi, että me hankkiudutaan eroon siitä kakarasta.”
Itse olet kakara. Katso peiliin! Ryhdistäydy.
Sun ei tarvitse kertoa ämmälle mitään. Oot vaan hiljaa ja kuuntelet minua.
Jos kerrot, mun on pakko satuttaa sua. Ja sun perhettä. Ystäviä. Kaikkia sun läheltä. Ne kaikki vihaa sua, Satu. Ne inhoaa sua.
Oot niin ruma ja lihava. Sä puhut niille kuolemasta. Ne kaikki pitää sua friikkinä, sairaana. Olet niille vaan sekopää, joka ansaitsisi kuolla.
Mä pidän susta huolta ja rakastan. Anna mun rakastaa sua, Satu.
Leikitään.
”Miksi lapset ovat likaisia, Satu? Sanoiko Jossu niin?”
”Jossu on oikeassa. Jossu on aina oikeassa, se pitää musta huolta.”
”Satu, kuuntele. Jossu on väärässä, Jossu yrittää saada sinut tekemään pahaa.”
”Ei, ei, ei… Et ymmärrä… Jossu rakastaa mua.”
Niin. Rakastan sua.
Leikitään, rakas. Leikitään vielä tämän kerran.
Lämmintä verta… Haluat vuodattaa lehmän edessäsi kuiviin ja nauraa sille. Rakastat katsella kuolevaa ihmistä, etkö niin?
”Satu, kerro mitä Jossu käski sinut tekemään.”
”Pahoja asioita…”
”Mitä? Kerro nyt.”
”Jossu halusi, että tapan ne kaikki.”
”Ketkä kaikki, Satu? Kenestä sinä puhut?”
”No niistä. Niistä, jotka vihaa mua. Ne pitää mua idioottina ja pellenä. Mä vihaan niitä, me vihataan niitä Jossun kanssa. Me haluttiin kostaa niille.”
”Satu, kerro minulle, käskikö Jossu ampumaan?”
”Ei. Mä tein sen itse, Jossu oli ylpeä musta. Se sanoi, että olin rohkea. Niin olinkin, enkö ollutkin?”
Satu, kiltti, leikitään hetki.
Älä kerro sille enempää mitä tapahtui. Se voi satuttaa sua. Laittaa sut taas siihen laitokseen, muistatko? Ja sitten ne antaa sulle lääkkeitä.
Lääkkeillä ne tappaa mut. Ihan niin kuin ne teki Wilhelmiinalle, ne ajaa minut pois. En voisi enää olla sun kanssa, me ei voitaisi enää olla yhdessä. Älä kerro niille enempää.
”Teit sen itse? Oletko aivan varma?”
”Olen. En mä tarvinnut Jossua siihen, mä vedin itse liipasimesta. Tekisin sen milloin tahansa uudestaan. Tappaisin milloin tahansa uudestaan ne kaikki. Jossu vaan yrittää kertoa, mitä tekisin. Se ei tiedä, että pärjään hyvin ilman sitä. Minä ja Heidi pärjätään ihan vaan kahdestaan.”
Vastaukset 21
Vanhimmat
ilman häntää kainalossa.
Kyllä sä oot hyvä. Varmasti sinulla on tulevaisuus kirjoittajana. Löytäisipä itse yhtä pajon voimia ja intoa nakuttaa konetta.
Tuliko idea siitä viikontakaisesta 4D dokumentista, jossa brittinaiselle seitsemän eri persoonaa?
kettuakin, kun lukihäiriö ei ole parantunut. Noinkin lyhyeen vastaukseen sain kaksi kirjoitusvirhettä.
vanha kettu, itseasiassa en ole kuullutkaan että tuollainen dokumentti olisi TV:stä tullut. Minulla on tapana vain aloittaa kirjoittamaan ja vasta jossakin vaiheessa siitä alkaa muodostua jotakin.
Mielenkiintoinen tarina, kun tietää mitä ajat sillä takaa. Vasta tuli dokkari samasta asiasta. Jos teksti jatkuisi samaa rataa kirjallisen verran voisi olla itselläki jo muutama sivupersoona. Pätkänä se toimii, shokeraa. Pidempään tekstiin tarvittaisi oikea toinen ihminen joka kuljettaisi selkeää tarinaa vieressä.
Multipersoona, tätä olisi enemmänkin. Olen todella välillä ihmetellyt, miten näin pienestä ja kokemattomasta (17v.) tytöstä voi purkautua tuollaista tekstiä. Hassuinta tässä on, että en tiennyt siitä 4D dokumentista mitään.
Käyppäs tutkimassa paikallisen kirjastosi psykologia-hyllyä. Muistaakseni luokka 14. Sieltä löytyy mielenkiintoista luettavaa aiheesta.
Nimimerkillä kirjoittelet täällä? ; )
Hmmm.. Harvoin vetää sanattomaksi, mutta nyt on se hetki.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä sanaton 7
T. Sherlokki
multipersoona kirjoittelee paljon..
hassuttaa koko tätä kuppikuntaa.
-t-
Mikä tässä nyt on koomista, niin sun on pakko olla sekoittanut mut johonkin, koska tämän julkaisen ensimmäisenä juttuna Suomi24:n keskustelupalstoilla moneen moneen kuukauteen :)
Kiitos kuitenkin
Siitä vaan edellisen vastauksen kattomaan, täällä pyörin ensimmäistä kertaa moneen moneen kuukauteen :)
No kyllä ne hyllyt tulee varmasti jossakin vaiheessa tutuiksi ja kirjat myös, kun on ollut suunnitelmissa ala jos vaan koskaan pääsisi pois lukiosta :)
Mitä se sinua liikuttaa, monellako kirjoitan. En vain muista millä viimeksi kirjoitin joten laitan nimimerkin kohdalle tekstin jonka muistan, kun seurailen mitä esimerkiksi joku Sherlokki vastailee. Sitä paitsi, on parempi menettää yhdet sivupersoonan kasvot kuin omani. Siitäpä syystä en ole kasvojani tänne mukaan tällännytkään. Kirjauminenkin vie niin halvatun kauan aikaa, ettei aina jaksa odotella ja hakea rekisteröityä nimmaria käyttöön.
yleensä en jaksa lukea tänne laitettuja pätkiä (mutta jostain syystä käyn täällä aina silloin tällöin) Tän jaksoin kuitenki lukea ja tykkäsin tosi paljon.
pisteet sinulle
Minä en itse täällä koskaan käy. Ensimmäinen kerta moneen moneen kuukauteen :)
Töherrys. Et osaa kirjoittaa mitään kiinnostavaa, matkittu 4D dokkarista. Pyörit liikaa oman napasi ympärillä. Keksi joku sopivampi harrastus, kirjoittaminen se ei ole!
4D dokkaria en edes katsonut, nyt ottaa päähän kun kaikki sanoo sellaisen tulleen ja minä olen missannut sen. Oman navan ympärillä pyöriminen on ihanaa, ja kirjoittaminen vapauttavaa.
Erään ystäväni sanoin: "Kyllä kunnon skitsofrenia aina yksinolon voittaa". Enpä tuota tiedä, en tunne alaa nimeksikään, enkä käy tästä siis enempiä turinoimaan, antaudun suosiolla.
Mutta sen uskallan väittää, että pirun komiasti olit riimitellyt tarinasi. Ihan nosti karvoja pystyyn tuo kertomus, vaikken ihan pienestä hätkähdäkään.
Huh-huh, ja plussat päälle.
-jaa minäkö, ehei, se oli Olli-
Skitsofrenia ja personallisuuden jakautumishäiriö on kaksi eri asiaa, mutta niin :)
Kiitän.
Niin muilta kopioitua kuin olla voi, Etkö mitään omaa keksi?
En keksi muuta, ja muiden tarinoita en ole koskaan lukenut, sorry.
Mun mielestä teksti oli tosi hyvää. Muistutti hieman mun omia nuoruuden tekstejä.. :)
Näkee kyl et osaat kirjottaa. oox ikinä kokeillu kirjottaa mitään pitempää juttua?