Sähkökitara ja vahvistin aloittelijalle

Cort kitarat ovat laadukkaita mutta maksavat jonkin verran enemmän. Jos haluaa vähän edullisempaa, mutta lähes vastaavaa, niin jokin Harley Benton Fusion malleista voisi tulla kysymykseen (esim. Fusion-T). Fusion mallit ovat Harley Bentonin laadukkaamman pään soittimia.

Harley Benton Fusion-T - Detailed Review Part 1
https://youtu.be/xzjdboEBrJs

Tuolla videolla on edellisen version kitara jossa mikkien valintakytkin on linjassa volyme ja tone potikoiden kanssa. Uudemmassa versiossa se on laitettu viistoon, kuten strateissa yleensä on. Muuten taitavat speksit olla edelleen samat.

Harley Benton Fusion-T - Detailed Review Part 2
https://youtu.be/kjRpM1_KgSs

Tuossa vielä "jakso 2".

Anonyymi kirjoitti:

Harley Benton Fusion-T - Detailed Review Part 2
https://youtu.be/kjRpM1_KgSs

Tuossa vielä "jakso 2".

Lue lisää

Missä liikkeessä noita Harley Bentoneja voi kokeilla?

Anonyymi kirjoitti:

Missä liikkeessä noita Harley Bentoneja voi kokeilla?

Harley Benton on saksalaisen Thomann-musiikkikaupan oma "in house" tuotemerkki teettämilleen ja myymilleen tuotteilleen. Muut liikkeet eivät Harley Benton merkkiä ainakaan uutena myy. Käytettynä voi löytyä myynnistä jostakin.

Tilattava on, jos haluaa tutustua. Palautus onnistuu ja siitä löytyy tietoa täältä:
https://www.thomann.de/fi/faq_question_mitae_jos_en_pidae_vastaanottamastani_tuotteesta.html

Kangasalan Claptonin, Heikki Silvennoisen, ensimmäinen sähkökitara oli Cort!

Gretsch g5220 electromatic jetin tosin saisi myös nykyään kohtuu hintaan. Menisi varmaan itsellä edelle.

Cort kitarat ovat kyllä hyvänlaatuisia. Cor-Tek Corporation, joka valmistaa Cort kitarat, on eteläkorealainen kitaravalmistaja. Yhtiö on yksi maailman suurimpia kitaravalmistajia, joka valmistaa soittimia useille muille yhtiöille. Cortilla on tehtaita Indonesiassa, Etelä-Koreassa ja Kiinassa. Tekevät siis alihankkijana kitaroita myös muille merkeille.

Anonyymi kirjoitti:

Cort kitarat ovat kyllä hyvänlaatuisia. Cor-Tek Corporation, joka valmistaa Cort kitarat, on eteläkorealainen kitaravalmistaja. Yhtiö on yksi maailman suurimpia kitaravalmistajia, joka valmistaa soittimia useille muille yhtiöille. Cortilla on tehtaita Indonesiassa, Etelä-Koreassa ja Kiinassa. Tekevät siis alihankkijana kitaroita myös muille merkeille.

Lue lisää

Esimerkiksi Harley Benton Fusion-T mallissa on muutamat kyseistä Cort mallia paremmat speksit, kuten vaikkapa "roasted" kaula, GraphTech satula, nauhat ruostumattomasta teräksestä ja lukittavat virittimet. Mutta ei voi mitään, jos Harley Benton merkkinä ei ole niin "seksikäs".

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi Harley Benton Fusion-T mallissa on muutamat kyseistä Cort mallia paremmat speksit, kuten vaikkapa "roasted" kaula, GraphTech satula, nauhat ruostumattomasta teräksestä ja lukittavat virittimet. Mutta ei voi mitään, jos Harley Benton merkkinä ei ole niin "seksikäs".

Lue lisää

Voi olla, että yhden saksalaisen postimyyntifirman tuotemerkki ei koskaan saa kovin suurta arvostusta. Voi ne silti olla ihan hyviä, varsinkin jis osaa itse säätää loput. Uskoisin kuitenkin, että varsinkinarvokkaampia kitaroita ostavat haluavat myös sitä "seksikkyyttä" rakkaalta soittimeltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla, että yhden saksalaisen postimyyntifirman tuotemerkki ei koskaan saa kovin suurta arvostusta. Voi ne silti olla ihan hyviä, varsinkin jis osaa itse säätää loput. Uskoisin kuitenkin, että varsinkinarvokkaampia kitaroita ostavat haluavat myös sitä "seksikkyyttä" rakkaalta soittimeltaan.

Lue lisää

Ehkä näin on. Tuotemerkki on nykymaailmassa vähän harhaanjohtava asia tietyssä mielessä. Monien merkkien kitarat kun tulevat pihalle samasta tehtaasta.

Halvalla ei hyvää saa edelleenkään, mutta halvemmalla saa nykyään jo OK kitaroita. Ei tarvitse maksaa lähes tonnia, vaan jossain 200 - 400 € hintaluokassa saa soittokelpoisen pelin. Tuo siis uusien osalta. Käytettyjä saa toki sitten halvemmalla (tai kalliimmalla).

Anonyymi kirjoitti:

Halvalla ei hyvää saa edelleenkään, mutta halvemmalla saa nykyään jo OK kitaroita. Ei tarvitse maksaa lähes tonnia, vaan jossain 200 - 400 € hintaluokassa saa soittokelpoisen pelin. Tuo siis uusien osalta. Käytettyjä saa toki sitten halvemmalla (tai kalliimmalla).

Lue lisää

En ole ihan samoilla linjoilla kanssasi, mielestäni esim. Cort valmistaa nykyään aikas hyviä soivia, halpoja pelejä. Youtubestakin löytää nykyään esittelyvideoita melkein mistä kitarasta tahansa. Koskaan ei ole ollut näin helppoa tutkia uusia kitaroita, joista ei muuten tietäisi juuri mitään. Luulis, että ihmisten laatutietoisuus on netin kautta lisääntynyt huomattavasti, ja huonoa kitaraa ei nykyään saa enää oikein millään kaupaksi. Netti voi myös suorastaan räjäyttää halvan, mutta hyvän kitaran myynnin. Maailma on muuttunut kyllä tässä suhteessa erittäin hyvään suuntaan. Nykyään on enemmän ostajan markkinat, näin sen näkisin.

Anonyymi kirjoitti:

En ole ihan samoilla linjoilla kanssasi, mielestäni esim. Cort valmistaa nykyään aikas hyviä soivia, halpoja pelejä. Youtubestakin löytää nykyään esittelyvideoita melkein mistä kitarasta tahansa. Koskaan ei ole ollut näin helppoa tutkia uusia kitaroita, joista ei muuten tietäisi juuri mitään. Luulis, että ihmisten laatutietoisuus on netin kautta lisääntynyt huomattavasti, ja huonoa kitaraa ei nykyään saa enää oikein millään kaupaksi. Netti voi myös suorastaan räjäyttää halvan, mutta hyvän kitaran myynnin. Maailma on muuttunut kyllä tässä suhteessa erittäin hyvään suuntaan. Nykyään on enemmän ostajan markkinat, näin sen näkisin.

Lue lisää

Noilla Youtube kanavilla kitaroita testaavat sanovat monesti, että ihan halvimmat jättäisivät hyllyyn. Moni sanoo, että alkaen 200 € ja siitä ylöspäin, niin saa suht hyvän soittimen.

Voihan toki niissä halvemmissakin olla helmiä, mutta mahdollisuus huonoon yksilöön kasvaa hinnan mennessä alaspäin. Halvempi tarkoittaa yleensä vähän huonompia osia eikä työn jälki tai laaduntarkkailu välttämättä ole samalla tasolla. Enemmän liukuhihnatuotettua tavaraa ja huonoja yksilöitä saattaa mennä läpi.

Halvempaa jos on ostamassa, niin sitten on aivan ehdotonta että pääsee käpistelemään sitä ja katsomaan läheltä minkälainen se on. Muutenkin suositellaan, että kitaraa pääsee itse testaamaan.

Juju taitaa olla siinä, että niitä ihan halvimpia kitaroita ei välttämättä saa kunnolla säätöihin sitten millään, kun taas vähän kalliimman saa suuremmalla todennäköisyydellä iskuun. Muuten olen kanssasi sama mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Juju taitaa olla siinä, että niitä ihan halvimpia kitaroita ei välttämättä saa kunnolla säätöihin sitten millään, kun taas vähän kalliimman saa suuremmalla todennäköisyydellä iskuun. Muuten olen kanssasi sama mieltä.

Lue lisää

Oman kokemuksen mukaan on saanut soitettavaan kuntoon muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nekin jos olisi vaihtanut virittimen ja tallan.
Joskus lasten harrastuksiin ei ole kaikilla vanhemmilla paljon laittaa, joten käytetyistä voi löytää hyviä ratkaisuja.

Harley Benton valmistetaan Kaukoidässä, kuten monien muidenkin merkkien edullisemmat mallit. Jotkut Yamaha Pacifica mallit ovat myös valmistettu Kaukoidässä. Ei tiedä, vaikka olisivat samasta tehtaasta lähtöisin.

Made in Indonesia lukee joissakin Yamaha Pacifica malleissa, kuten lukee myös joissain Harley Benton malleissa. Joillakin on ilmeisesti jotain outoja asenteita Harley Benton merkkiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Harley Benton valmistetaan Kaukoidässä, kuten monien muidenkin merkkien edullisemmat mallit. Jotkut Yamaha Pacifica mallit ovat myös valmistettu Kaukoidässä. Ei tiedä, vaikka olisivat samasta tehtaasta lähtöisin.

Made in Indonesia lukee joissakin Yamaha Pacifica malleissa, kuten lukee myös joissain Harley Benton malleissa. Joillakin on ilmeisesti jotain outoja asenteita Harley Benton merkkiä kohtaan.

Lue lisää

Kyllähän noiden Harley Bentoneiden jälleenmyyntiarvo vaan on surkea. Ei siitä mihinkään pääsen.
Halpakitaroita, joita aloittelijat ostavat postimyynnistä umpimähkään. Kokeneemmat, jotka ostavat parempia kitaroita päätyvät toisiin merkkeihin ja haluavat ehdottomasti kokeilla kitaraa ennen ostoa.
Aloittelijan ennen kaikkea olisi myös hyvä kokeilla kitaraa ennen ostoa. Eikä tähän riitä vastaukseksi, että tilataan t-kaupasta 20 kitaraa, kokeillaan mikä olisi hyvä ja lähetetään loput takaisin. :-)

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän noiden Harley Bentoneiden jälleenmyyntiarvo vaan on surkea. Ei siitä mihinkään pääsen.
Halpakitaroita, joita aloittelijat ostavat postimyynnistä umpimähkään. Kokeneemmat, jotka ostavat parempia kitaroita päätyvät toisiin merkkeihin ja haluavat ehdottomasti kokeilla kitaraa ennen ostoa.
Aloittelijan ennen kaikkea olisi myös hyvä kokeilla kitaraa ennen ostoa. Eikä tähän riitä vastaukseksi, että tilataan t-kaupasta 20 kitaraa, kokeillaan mikä olisi hyvä ja lähetetään loput takaisin. :-)

Lue lisää

Itse en vaan koskaan osta mitään jälleen myynti mielessä, vaan pelkästään käyttö mielessä. Onhan myös niitä tonnin kitaroita, jotka joskus osoittautuvat surkeiksi. Siinä jää sitten se Musta-Pekka käteen. Jokainen toimii toki omalla tyylillään. Hyvä on tietenkin se käytäntö, että mennään kivijalkaliikkeeseen kokeilemaan omaan käteen, jos ei yhtään tiedä asioista mitään. Tilaamine nettikaupasta vaatii jo vähän sitä, että ollaan perillä asioista.

Tuohon aikaan romuakin sai kaupaksi, tyhmä meni halpaan, netin aikakautena sama ei enää onnistu yhtä helposti. Kasarillakin oli vielä aivan soittokelvottomia soittovehkeitä, jotka ovat kadonneet jonnekin historiaan. Japanissa tehtiin aikoinaan kaikenlaisia kopioita, joita olis kiva joskus päästä kokeilemaan, onko niistä mihinkään? Jotkut kopiot olivat oikein lakituvassa käsiteltävinä, tai ainakin niitä mainostettiin sellaisella, että olivat niin laadukkaita, että suuret valmistajat olisivat haastaneet japanilaiset oikein oikeuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon aikaan romuakin sai kaupaksi, tyhmä meni halpaan, netin aikakautena sama ei enää onnistu yhtä helposti. Kasarillakin oli vielä aivan soittokelvottomia soittovehkeitä, jotka ovat kadonneet jonnekin historiaan. Japanissa tehtiin aikoinaan kaikenlaisia kopioita, joita olis kiva joskus päästä kokeilemaan, onko niistä mihinkään? Jotkut kopiot olivat oikein lakituvassa käsiteltävinä, tai ainakin niitä mainostettiin sellaisella, että olivat niin laadukkaita, että suuret valmistajat olisivat haastaneet japanilaiset oikein oikeuteen.

Lue lisää

Tottahan se, mutta huomioitavaa asiassa että esimerkiksi amerikkalaisia laatusoittimia
SIIHEN aikaan ei juurikaan ollut pikkukaupunkien musaliikkeissä edes saatavilla,,ja jos oli, maksoivat useita tuhansia. Aloittelijalle ei minkäänlaista mahdollisuutta tuollaisiin.

Japanilaiset kopiot tulivat suunnilleen seitkytluvun alkupuolella ja alkoivat olla jo mahdollisia ostaa töissäkäyvän. Ensimmäinen Stratoni oli juurisellainen ja itseasiassa jo aivan helvetin hyvä, maksoi muistaakseni jotakin 700 markkaa. Joka taas vaati pidempiaikaisen säästämisen.

Anonyymi kirjoitti:

Tottahan se, mutta huomioitavaa asiassa että esimerkiksi amerikkalaisia laatusoittimia
SIIHEN aikaan ei juurikaan ollut pikkukaupunkien musaliikkeissä edes saatavilla,,ja jos oli, maksoivat useita tuhansia. Aloittelijalle ei minkäänlaista mahdollisuutta tuollaisiin.

Japanilaiset kopiot tulivat suunnilleen seitkytluvun alkupuolella ja alkoivat olla jo mahdollisia ostaa töissäkäyvän. Ensimmäinen Stratoni oli juurisellainen ja itseasiassa jo aivan helvetin hyvä, maksoi muistaakseni jotakin 700 markkaa. Joka taas vaati pidempiaikaisen säästämisen.

Lue lisää

Soitin Hutsusella on näköjään myynnissä jaappanilaisia malleja 70-luvulta, hintaan n. 500 euroa.

http://www.soitin-huttunen.com/kitarat-ja-bassot/sahkokitarat/

Samat kitarat näyttäs olevan vuodesta toiseen esillä, ei kauppa pahemmin näy näillä vehkeillä käyvän. Ei nää varmaan kuitenkaan ihan huonoja kitaroista ole, onhan se 500 euroa käytetystä ihan huomattava hinta. Mikähän se seiskytluvun 700 markkaa on nykyeuroissa, taitaa olla kuitenkin jonkinlaista arvonnousua tapahtunut tänä aikana.

Yamaha teki aikoinaan sg-malleja, ja nehän ovat aika arvostettuja tänäkin päivänä, Santanakin joskus silloin poseerasi lehden kannessa Yamaha käsissään. Japanissa tehty kitara on itselleni ainakin jonkinlainen laadun tae, ja kestän ilman häpeää sen, että jenkkistraton rinnalla on jaappanilainen vastaava.

Anonyymi kirjoitti:

Soitin Hutsusella on näköjään myynnissä jaappanilaisia malleja 70-luvulta, hintaan n. 500 euroa.

http://www.soitin-huttunen.com/kitarat-ja-bassot/sahkokitarat/

Samat kitarat näyttäs olevan vuodesta toiseen esillä, ei kauppa pahemmin näy näillä vehkeillä käyvän. Ei nää varmaan kuitenkaan ihan huonoja kitaroista ole, onhan se 500 euroa käytetystä ihan huomattava hinta. Mikähän se seiskytluvun 700 markkaa on nykyeuroissa, taitaa olla kuitenkin jonkinlaista arvonnousua tapahtunut tänä aikana.

Yamaha teki aikoinaan sg-malleja, ja nehän ovat aika arvostettuja tänäkin päivänä, Santanakin joskus silloin poseerasi lehden kannessa Yamaha käsissään. Japanissa tehty kitara on itselleni ainakin jonkinlainen laadun tae, ja kestän ilman häpeää sen, että jenkkistraton rinnalla on jaappanilainen vastaava.

Lue lisää

Miksi kauppaa pitäisi soittimilla käydä? Toki jos tykkää vaihtokauppaa jatkuvasti käydä. Yhden kerran olen soittimen myynyt seuraavalle. Pari muuta omistamaani kitaraa en edes myy. Ostaa kerralla sellaisen, ettei siitä halua luopua.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kauppaa pitäisi soittimilla käydä? Toki jos tykkää vaihtokauppaa jatkuvasti käydä. Yhden kerran olen soittimen myynyt seuraavalle. Pari muuta omistamaani kitaraa en edes myy. Ostaa kerralla sellaisen, ettei siitä halua luopua.

Lue lisää

Hm..helppoa kuin heinänteko jos rahaa taskuissa pullottaa. Mut veikkaisin useimmilla olevan toisenlainen tilanne,,niitä soittimia pikkuhiljaa hankitaan parempia, (kalliimpia)
ja useinkin se entinen myydään pois tai yritetään vaihdossa ujuttaa?

Ainakin omalla kohdalla meni vuosikymmeniä että sain himoitsemani Gibson Les Paulin hommattua. Ja tuskin myyn pois.

Ihmisen elämässä kun outoa kyllä on paljon muutakin rahanmenoa kuin soittimien ostelu?

Anonyymi kirjoitti:

Hm..helppoa kuin heinänteko jos rahaa taskuissa pullottaa. Mut veikkaisin useimmilla olevan toisenlainen tilanne,,niitä soittimia pikkuhiljaa hankitaan parempia, (kalliimpia)
ja useinkin se entinen myydään pois tai yritetään vaihdossa ujuttaa?

Ainakin omalla kohdalla meni vuosikymmeniä että sain himoitsemani Gibson Les Paulin hommattua. Ja tuskin myyn pois.

Ihmisen elämässä kun outoa kyllä on paljon muutakin rahanmenoa kuin soittimien ostelu?

Lue lisää

Täytyy aina välillä päivittää kitaroita, kun tulee parempi vastaan, ja onhan kitaroita oltava enemmän kuin yksi, tai kaksi. Jotkut tykkää soittaa vain tiettyä merkkiä, ja mallia, ite tykkään useimmista merkeistä ja malleista. Ainakin strato, tele, ja lespa pitää olla kokoelmissa, nämä pakolliset soittimet jokaiselle, joka tykkää keskivertoa enemmän soittamisesta. Niitä sitten vähitellen vielä vaihtaa parempaan ja kalliimpaan custom shop versioon, tai kalliimpaan tehdastuotantoon, vanhan myy sitten sitä ennen pois. Täydellistä kitaraa ei ole vielä vastaan tullut, että siitä ei koskaan voisi luopua.

Anonyymi kirjoitti:

Hm..helppoa kuin heinänteko jos rahaa taskuissa pullottaa. Mut veikkaisin useimmilla olevan toisenlainen tilanne,,niitä soittimia pikkuhiljaa hankitaan parempia, (kalliimpia)
ja useinkin se entinen myydään pois tai yritetään vaihdossa ujuttaa?

Ainakin omalla kohdalla meni vuosikymmeniä että sain himoitsemani Gibson Les Paulin hommattua. Ja tuskin myyn pois.

Ihmisen elämässä kun outoa kyllä on paljon muutakin rahanmenoa kuin soittimien ostelu?

Lue lisää

Ehkä olen poikkeus. Olen elämäni aikana hankkinut vain muutaman soittimen joilla soittelen. Olen toki pelkkä "makuuhuonemuusikko", eli soittelen vain omaksi ilokseni. Tarvetta päivittää parempaan ei ole tullut. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin ammattilainen tai semi-ammattilainen.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä olen poikkeus. Olen elämäni aikana hankkinut vain muutaman soittimen joilla soittelen. Olen toki pelkkä "makuuhuonemuusikko", eli soittelen vain omaksi ilokseni. Tarvetta päivittää parempaan ei ole tullut. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin ammattilainen tai semi-ammattilainen.

Lue lisää

Kyllä yhdelläkin kitaralla pärjää, varsinkin jos musiikkityyli on kovin kapea. Sitten jos on enemmän aikaa alkaa oikein tosissaan opettelemaan soittamista, ja rahatilannekaan ei ole pahemmin esteenä, niin alkaa helposti keräillä eri malleja. Näin on itsellenikin käynyt. Jokainen malli tuntuu erilaiselta käteen, ja vaikea sanoa, mikä olisi se paras kitaroistani. Strato kai miellyttää yleisesti eniten, Lespa on jotenkin kaunein, hevikitaraa on ehkä helpointa soittaa, tele on täysin oma juttunsa, ja sitä rataa. Isojen poikien lelujahan nämä kitarat ovat. Ja tosiaankin, jos vastaan tulee vaikka toinen strato, joka näyttää ja tuntuu paremmalta, niin tuleehan se silloin hommattua, ja vanha saa lähteä kiertoon. Näinhän se usein menee, että aika harvoin on oikealla hetkellä, oikeassa paikassa, että löytää täydellisen soittimen, jota ei koskaan tarvitse enää vaihtaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä yhdelläkin kitaralla pärjää, varsinkin jos musiikkityyli on kovin kapea. Sitten jos on enemmän aikaa alkaa oikein tosissaan opettelemaan soittamista, ja rahatilannekaan ei ole pahemmin esteenä, niin alkaa helposti keräillä eri malleja. Näin on itsellenikin käynyt. Jokainen malli tuntuu erilaiselta käteen, ja vaikea sanoa, mikä olisi se paras kitaroistani. Strato kai miellyttää yleisesti eniten, Lespa on jotenkin kaunein, hevikitaraa on ehkä helpointa soittaa, tele on täysin oma juttunsa, ja sitä rataa. Isojen poikien lelujahan nämä kitarat ovat. Ja tosiaankin, jos vastaan tulee vaikka toinen strato, joka näyttää ja tuntuu paremmalta, niin tuleehan se silloin hommattua, ja vanha saa lähteä kiertoon. Näinhän se usein menee, että aika harvoin on oikealla hetkellä, oikeassa paikassa, että löytää täydellisen soittimen, jota ei koskaan tarvitse enää vaihtaa.

Lue lisää

Kyllä se mielenkiintoa pitää yllä useampi kitara. Telineessä itsellä ne olennaisimmat, eli Strato, Tele, Lespa ja Gibson 335 johdannainen.

Jokaisesta myös löytyy erilaisia saundeja ja myös soitettavuuden suhteen on eroja.
Ei juurikaan tulisi mieleen mitään rautalanka-biisiä alkaa vetämään millään muulla kuin Stratolla, noin esimerkiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se mielenkiintoa pitää yllä useampi kitara. Telineessä itsellä ne olennaisimmat, eli Strato, Tele, Lespa ja Gibson 335 johdannainen.

Jokaisesta myös löytyy erilaisia saundeja ja myös soitettavuuden suhteen on eroja.
Ei juurikaan tulisi mieleen mitään rautalanka-biisiä alkaa vetämään millään muulla kuin Stratolla, noin esimerkiksi.

Lue lisää

Ihminenhän on luonnostaan keräilijä, ja joillakin voi olla kymmeniä kitaroita, jollain suomalaisellakin muistaakseni kuutisen kymmentä, mikä menee jo överiksi. TIlan puutekin tulee jo vastaan kymmenen kitaran kohdalla, eli aika maksimi määrä tuo kymmenen. Merkkejä ja malleja on vaikka kuinka, mutta kyllä ne perinteiset Fenderit ja Gibsonit pitävät pintansa, sitten tulee ehkä PRS, Jackson, Ibanez, ESP, Charvel, tai vaikkapa Musicman. Suomi on pieni maa, ja ei tänne kovin paljon kitaroita tule, usein on itselleni käynyt niinkin, että kauppaan mennessä valikoimissa ei ole ollut aivan sitä unelmien kitaraa, niin on sitten tullut ostettua vähän kuin "korvike", esim. jenkkistrato, jonka on sitten joutunut myymään, kun kauppaan on tullut miellyttävämpi vastaava jenkkistrato, värilläkin on usein väliä, ja ruman värinen aikaa lopulta ottaa öögaan niin pahasti, että jo siitä syystä haluaa vaihtaa sen toiseen. Tietyn väriset stratotkin on monen soittajan mieleen, valkoinen, sunburst, musta ja punainen taitaa olla yleisimmät värivaihtoehdot jos kattelee konserttejakin. Niissäkin vielä otelauta antaa oman lisänsä, vaahtera näyttää mustassa kitarassa paljon paremmalta, kuin ruusupuu.

Anonyymi kirjoitti:

Tottahan se, mutta huomioitavaa asiassa että esimerkiksi amerikkalaisia laatusoittimia
SIIHEN aikaan ei juurikaan ollut pikkukaupunkien musaliikkeissä edes saatavilla,,ja jos oli, maksoivat useita tuhansia. Aloittelijalle ei minkäänlaista mahdollisuutta tuollaisiin.

Japanilaiset kopiot tulivat suunnilleen seitkytluvun alkupuolella ja alkoivat olla jo mahdollisia ostaa töissäkäyvän. Ensimmäinen Stratoni oli juurisellainen ja itseasiassa jo aivan helvetin hyvä, maksoi muistaakseni jotakin 700 markkaa. Joka taas vaati pidempiaikaisen säästämisen.

Lue lisää

Voin muistaa aivan väärin, mutta vuos tais olla -88, tai -89, kun ostin Gibsonin Les Paul custom black beautyn, hinta tais olla jotain 10 000 markkaa. Nykyään näkee samanlaisia myynnissä 3000 euron hintaan. Ei kai se rahan arvo ole pahemmin tuosta muuttunut, vai olenko havainnut asian aivan väärin, mitähän tuo markan suhde euroon olisi, reilut 30 vuotta sitten?

Tuntuu, että halvempia olivat silloin, kuin tänä päivänä.

Anonyymi kirjoitti:

Voin muistaa aivan väärin, mutta vuos tais olla -88, tai -89, kun ostin Gibsonin Les Paul custom black beautyn, hinta tais olla jotain 10 000 markkaa. Nykyään näkee samanlaisia myynnissä 3000 euron hintaan. Ei kai se rahan arvo ole pahemmin tuosta muuttunut, vai olenko havainnut asian aivan väärin, mitähän tuo markan suhde euroon olisi, reilut 30 vuotta sitten?

Tuntuu, että halvempia olivat silloin, kuin tänä päivänä.

Lue lisää

Hivenen samanlaista fiilistä, ehkä kitaroiden hinnat ovat automaation ja valmistuksen helpottumisen myötä pysyneet suunnilleen samoissa kuin joskus ennen?

Ensimmäisen todella hyvän kitaran ostin suunnilleen samoihin aikoihin kuin sinäkin,
käytettynä 5000 markan hintaisen Yamaha John Scofield mallin.

Anonyymi kirjoitti:

Hivenen samanlaista fiilistä, ehkä kitaroiden hinnat ovat automaation ja valmistuksen helpottumisen myötä pysyneet suunnilleen samoissa kuin joskus ennen?

Ensimmäisen todella hyvän kitaran ostin suunnilleen samoihin aikoihin kuin sinäkin,
käytettynä 5000 markan hintaisen Yamaha John Scofield mallin.

Lue lisää

No muistin sitten väärin, Ibanez tietenkin.

Anonyymi kirjoitti:

No muistin sitten väärin, Ibanez tietenkin.

Jep, siis sitä Gibsonia myydään käytettynä nykyään 3000 euroon, jos jutustani sai käsityksen siitä, että uuden hinta on nykyisin tuo kolme tonttua. Tuntuu siltä, että kalliit kitarat on vaan kallistuneet vuosien varrella. Reilut kymmenen vuotta sitten ihastuin kaupassa Musicmanin Axis malliin ja sillä hetkellä skeban hinta oli 2000 euroa, vuoden päästä menin uudelleen samaan kauppaan, ja hinta oli noussut 3000 euroon. Jenkkikitarat taitaa tosiaankin olla vaan kallistuneet vuosikymmenten varrella. 50% hinnan nousu on jo aika hurjaa, kuten musarissakin kävi. Ostin kyseisen musarin sitten pari vuotta sitten käytettynä, ei tainnu olla paras yksilö, 20 vuotta vanha, ja jotenkin ei tunnu samalta, kuin kaupassa kokeilemani yksilö. Kaveri on ollut soitinmyyjänä kasarin lopusta. pitääpä kysellä pitääkö arveluni paikkansa. Kai se sitten on markan muututtua euroksi, että kitaratkini kallistui.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, siis sitä Gibsonia myydään käytettynä nykyään 3000 euroon, jos jutustani sai käsityksen siitä, että uuden hinta on nykyisin tuo kolme tonttua. Tuntuu siltä, että kalliit kitarat on vaan kallistuneet vuosien varrella. Reilut kymmenen vuotta sitten ihastuin kaupassa Musicmanin Axis malliin ja sillä hetkellä skeban hinta oli 2000 euroa, vuoden päästä menin uudelleen samaan kauppaan, ja hinta oli noussut 3000 euroon. Jenkkikitarat taitaa tosiaankin olla vaan kallistuneet vuosikymmenten varrella. 50% hinnan nousu on jo aika hurjaa, kuten musarissakin kävi. Ostin kyseisen musarin sitten pari vuotta sitten käytettynä, ei tainnu olla paras yksilö, 20 vuotta vanha, ja jotenkin ei tunnu samalta, kuin kaupassa kokeilemani yksilö. Kaveri on ollut soitinmyyjänä kasarin lopusta. pitääpä kysellä pitääkö arveluni paikkansa. Kai se sitten on markan muututtua euroksi, että kitaratkini kallistui.

Lue lisää

Tais muuten olla se Steve Vain "kukkaverho" Jem johonkin 8000 markan hintaan tuolloin kasarilla, mitä ne nykyjemit maksaa, reilut pari tonnia? Vähän nolon näköinen kitara nykyään, siinähän on oikeasti kukkaverhoista kopioitu maalaus, tuolloin se oli eri siisti.