Ensimmäistä kertaa tapasin tänään tokoa harrastavan koiran omistajan joka oli ystävällinen muille ihmisille ja koirille... kiitos hänelle, pelastit koko harrastuksen maineen...
-Aktiivisesti muita koiria harrastava-
-Aktiivisesti muita koiria harrastava-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa, että miksi niin monet on niin epäystävällisiä harrastaessaan koiran kanssa jotain. Tai sitten minulla on vaan ollut huono tuuri=( Minulla on vielä pentu, jonka kanssa alan varmaankin harrastamaan jotakin, mutta ne kerrat jolloin ollaan pysähdytty johonkin kentän laidalle katsomaan agility treenejä tai muuta niin vastassa on tiukkapipoista sakkia. Miksi?? Viimeksi oltiin kauempana, ja kysyin ystävällisesti, että ei kai haittaa jos me vähän katsotaan tässä. Minulle vain mulkaistiin takaisin, ei viitsitty edes vastata. Paha mieli tuli siitä, koska miten ikinä voin mitään lähteä harrastamaan jos kaikki koiran kanssa tekeminen on niin totisinta totta, että kaikki ilo on hävinnyt? Ei edes huvita mennä porukkaan jossa koiranomistajat kilpailevat niin tosissaan, ettei toisilleen sanaa saa sanottua, mitä se on..kateutta? En ymmärrä lainkaan! luulin koiran hankkiessani, että koiranomistajilla olisi kuitenkin paljon yhteistä iloa jaettavana, koirarudusta välittämättä, mutta niin ei ole!! Olen aika pettynyt=(
Olen huomannut saman, eli tokossa harrastajat ja varsinkin täälläpäin pk-puolen ihmiset on todella kurjia. Itse käyn eri paikkakunnalla treenaamassa pk-lajeja kun täällä on nuo ihmiset niin ylimielisiä. Treenaataan omalla kaveriporukalla tokoa, yleisiin treeneihin ei mennä ollenkaan. Meitä on sellainen neljänkopla ja treenataan keskenämme :)
Aikaisemman koirani kanssa kävin vilasemassa agilitytreenejä... ja kävin jopa tutustumassa alkeiskurssiin. Koirani oli sheltti joten mitään ongelmaa ei olisi pitänyt olla (monet aktiiviharrastajat ovat ikävä kyllä sitä mieltä että vain pari rotua on niitä OIKEITA agilitykoiria..) mutta silti onnistuin saamaan aika happamia katseita, vaikka en edes räveltänyt mitään. Ja herran jestas, alkeiskurssilaisilta! Olikohan kyseessä sitten ikärasismi? Olin silloin nimittäin vasta noin 10-vuotias.
Muitakin esimerkkejä olisi..
Tätänykyä minua ei kiinnosta minkäänmoinen seuroissa harrastaminen, teen mieluummin yksin tai sitten ihan omalla porukalla. Ja silloinkin vain hauskuuden vuoksi.. Olenpa kerennyt jo kuulla kommenttiakin että "sinulla on hieno koira, tuostahan voisi olla vaikka mihin! miksi pilaat sen kun et harrasta mitään..." yms. Alkaa kohta kyllästyttää tuo "olet huono koiranomistaja jos et harrasta verenmaku suussa" -asenne. Vaikeaahan muiden on tietää mitä ja kuinka paljon teen koirani kanssa, kun eivät kuitenkaan seuraa elämäämme täyspäiväisesti..
Käytöstapoja saisi opettaa muillekkin kuin vain koirille.
Onkohan tämä ongelma vain pk-seudulla?? Luulisi, että koiraharrastus yhdistäisi ihmisiä yhteiseen mukavaan harrastukseen.. ihme kyllä niin ei tosiaan ole!
Heitänkin ilmaan kysymyksen, onko oman koiran pärjääminen näissä koiraharrastuslajeissa elintärkeä? Nostetaanko koiralla omaa egoa? Eihän kaikki voi olla voittajia.. koiran kanssa tehdään töitä kulmat kurtussa, että saadaan koira menestymään, mutta eikös kuitenkin se kullanmuru ole kaikkein tärkein?
Pilkettä silmään nyt hyvät ihmiset ja nautitaan oikeasti koirasta, ja muidenkin ihanista koiruleista. Oppia voi hymy huulessakin yhtä ja toista.. kaikki ei ole voittajia luonteeltaan, mutta eihän sen pitäisi olla pääasiakaan, vaan yhdessä touhuaminen. Ja mitä jos otettais niitä uusia koiraharrastajia mukaan myös hiukan positiivisemmalla asenteella?
Ikävä kyllä varsinkin toko-harrastus on pitkälti ihan oman egon pönkittämistä.. oli kerran ikävä katsoa, kun mätsärissä noin 10v laps vetää koiraa remmillä persuksille, kun koira sattu nuuhkaisemaan ohikulkevaa=(, vanhemmat ovat varmaan hyviä esimerkkejä siitä miten koira koulutetaan..
Ylimielisyys ei todellakaan rajoitu pk-seudulle vaan ihan selvästi se täällä pohjoisempanakin näkyy!
Sama asia on mielestäni koiranäyttelyissä käyvät ihmiset. Tuskinpa monikaan koira vapaaehtoisesti menisi näyttelyihin jos saisi valita.
Pikkutyttönä mulle tuli joku asiantunteva nainen nauvomaan,että mun täytyisi viedä noutajani trimmattavaksi kun se on niin "ylikasvanut". Loukkaannuin tietysti verisesti, sillä koirani oli minulle rakas ja täydellinen juuri sellaisena.
Siitä asti olen ihmetellyt, että millä helvetin oikeudella kukaan ihminen voi määritellä, miltä koiran tulisi näyttää. Eri asia on tietysti jos koira on selkeästi likainen ja takkuinen jne.
Näyttelyt ovat ihmisiä varten kyhätty idioottimainen keksintö, jolla kasvattajat saavat mainetta ja kunniaa. Kukaan täysijärkinen ei vie koiraansa sellaiseen rumbaan: muita koiria voi nähdä mukavasti luonnossakin.
Itse harrastan koirieni kanssa näyttelyitä, tokoa ja agilityä enemmän tai vähemmän aktiivisesti.
Itsen en kyllä kuulu tuohon ylimieliseen porukkaan, mutta ikävä kyllä usein saa huomata että niitä riittää pilvin pimein harrastajien joukossa, mutta on kyllä myös niitä mukaviakin harrastajia.
Monesti on tullut mieleen että tuo ylimielisyys johtuu jotenkin pätemisen tarpeesta :(
"minun koirani on parempi kuin sinun. Osaan ja tiedän paremmin..."
Pitää kuitenkin muistaa, etteivät kaikki halua koiristaan jonkin lajin huippua. Harrastaa voi myös harrastamisen ilosta. Koiria on eritasoisia, mutta se ei tee niistä parempia tai huonompia yksilöinä.
Kun olen koiraani kouluttamassa kentällä keskityn täysin koiraani ja tarkoitus on että myös koirani tekee näin. En huomaa, enkä myös halua huomata minkäänlaisia häiriö tekijöitä. Myöskään koirani ei saa reagoida näihin. Se on siinä tilanteessa ihan meidän kahden juttu, eikä ole tarkoitus tällä loukata ketään henkilökohtaisesti, me teemme vain "työtä" siellä. Minä katson asian niin, ettei kenttä ole koiralleni seurapiiri tapahtuma, vaan paikka missä me kahdestaan tehdään hommia. Kun treeni on ohi ja koirani autossa juttelen mielelläni muiden koira ihmisten kanssa. Ainakaan meidän kohdalle ei siis ole kyse ylpeydestä, kateudesta yms..