Ahdistus ilman aihetta

"Menopaussi" ja mielenterveysongelmat eivät ole synonyymit keskenään. - Nm. Eri asiat

... kykenemättömyys ... - Nm. Jestas sentään

Lapsi ja nuori ihminen ei ehkä vielä välttämättä tiedosta, mistä mikäkin aihe, oli se ulkoinen tai sisäinen, johtuu. Mutta jos aikuisen ikäinen ei saa selville / pysty selvittämään itsensä sisällä muhivia aiheita, niin mistä lienee kysymys. - Nm. Ei ainakaan aikuisuudesta

Tunnetko termin solastalgia? Ympäristötutkija ja filosofi Glenn A. Albrecht kehitti termin solastalgia, joka perustuu sanoihin solace (se mikä lohduttaa) ja algos (kreikan fyysistä ja psyykkistä tuskaa ja kärsimystä merkitsevä sana). Albrechtin mukaan jos etsimme lohtua rakastetusta paikasta, jota tuhotaan, kärsimme ahdistusta. Autioituminen liittyy tuhon, puutteen tai hylätyksi kokemisen tunteeseen (Albrecht, 2019, s.37-38).
Sanalla on myös yhteys nostalgia- sanaan. Solastalgia on nostalgian käänteinen muoto: se on koti-ikävää, jota tunnemme omassa kodissamme eikä niinkään kotiin (Albrecht 2019, s. 38).
https://www.climatepsychologyalliance.org/…/484-what-is…
Mietin, missä määrin tämä termi vastaa ympäristöahdistusta/eroaa siitä? Ne eivät tunnu kattavan täysin toisiaan. Toisaalta itsestä tuntuisi oudolta käyttää solastalgia sanaa, vaikka nostalgia onkin jo kieleemme kotiutunut. Voisiko ympäristöahdistuksen rinnalla olla jokin muukin termi? Jotenkin sana ympäristö tuntuu minusta liian elottomalta, kuin vain ympyrältä, jonka sisään ihminen ja maisema, kasvit, eläimet, elävä maaperä sijoittuvat.
Albrechtin termi on kehitetty yhteistyössä Australian Uudessa Etelä-Walesin Hunter Valleyssä, jossa hän haastatteli avolouhosten lähellä asuvia ihmisiä. Henkilökohtaiset kertomukset paljastivat osallistujien voimakkaan ja jatkuvan psyykkisen ja fyysisen ahdistuksen, joka johtui siitä, että heidän oli asuttava ja viljeltävä lähellä kaivoksia: solastalgia on paikkaan perustuvaa ahdistusta (2019, s. 49).
MInulle tämä tuo suoraan mieleen vierailun Lausitzin ruskohiili avolouhoksilla 2008 ensimmäisen eurooppalaisen Vihreän yliopiston (Grüne Universität) yhteydessä.
Lausitzin alue on entisen Itä-Saksan aluetta. Sieltä oli jo hävitetty ruskohiilikaivosten tieltä muistaakseni 6 kylää (olikohan n. 10 000 ihmistä?) ja ihmiset oli siirretty muualle Saksaan. Osalla siirretyistä oli tutkimusten mukaan huomattavia vaikeuksia sopeutua ja mielenterveysongelmia uusilla paikkakunnilla.
Kun kävimme Lausitzin alueen seuraavassa louhoksen tieltä "tasattavassa kylässä", jossa oli mm. keski-aikainen kirkko, rautatieasema jne. niin tapaamamme ihmiset olivat vihaisia. Seurakunnan pappi kertoi kirkossa, että "Vattenfall kertoo satuja" - Ruskohiilikaivokset kuuluivat tuohon aikaan Vattenfallin omistukseen - sittemmin Vattenfall myi omistuksensa tsekkiyhtiölle. "Saduilla" pappi tarkoitti sitä, että ihmisille kerrotaan korvauksista ja heille osoitetaan uudet asuinalueet, mutta muutokset ovat osoittautuneet kaikenkaikkiaan osin hyvin ahdistaviksi ja stressaaviksi. Voin ymmärtää tämän mm. siten, että ihmiset kokivat suurta surua, tuskaa ja murhetta tuttujen maisemien ja kyläkulttuurin tuhoutumisesta. Se ei ollut korvattavissa vain siirrolla uuteen paikkaan!
Kaikki tämä herättää kysymyksen, miten syvällisesti ihminen on koko olemukseltaan ja identiteetiltään punoutunut yhteen - käytetään nyt vaikka sanaa maiseman - kanssa.
Tätänykyä solastalgia käsitettä käytetään nykyään kuvaamaan ihmisten kokemaa ahdistusta heidän reagoidessaan sellaisiin ilmiöihin kuin metsäpalot, tulvat, kuivuus, maan raivaus, liikakalastus ja niin edelleen.
Albrechtinkäsitettä on myös kritisoitu. "Vaikka Albrecht ansaitsee kiitosta yrityksestään rakentaa uutta sanastoa antroposeenien psyykelle, hänet on myös haastettava vuoropuhelun puutteesta muiden vastaavien alojen tutkijoiden kanssa. On tunne, että Albrecht ei anna tarpeeksi uskottavuutta ihmisten moniselitteisille paikkaa koskeville tunteille."
Scott McLemee (2019) kuvaa mielialaansa pikemminkin yhdistelmäksi mermerositeettia ("ennakoiva tila, jossa ollaan huolissaan tutun tilapäisyydestä ja sen korvaamisesta sellaisella, joka ei sovi mukavasti paikantajuun") ja terrafuriaa ("vapautettu äärimmäinen viha niissä, jotka näkevät selvästi teollis-teknologisen yhteiskunnan nykyisten muotojen tuhoisat suuntaukset ja kokevat, että heidän on protestoitava ja toimittava muuttaakseen sen suuntaa”), ja myös tiettyä määrää meteoriahdistusta. Meteorahdistus on "ahdistus, joka tunnetaan äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyvän tiheyden ja vakavuuden vuoksi", eikä sitä pidä sekoittaa meteoreja koskevaan fobiaan - vaikka minullakin on se."
"New Maladies of the Soul. Scott McLemee reviews Glenn A. Albrecht's Earth Emotions: New Words for a New World.
Mietin, mitä kaikkia sanoja suomalaiset käyttävät omista vastaavista kokemuksistaan?