Minusta tuntuu pahalta, kun oon huomannut, että te unettomat syötte usein lääkärin määrämiä unilääkkeitä, jotka aiheuttavat vaikeita riippuvuuksia. Ne ovat yhtä voimakkaita riippuvuuksia kuin vahvat huumeet. Mielummin yritä enemmän liikkua tai keksiä tekemisiä. Akupunktiotakin kannattaisi kokeilla.
Tsemppiä teillä jatkoon!
Tsemppiä teillä jatkoon!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Liikkua? Keksiä tekemistä? Olen kuule nytkin niiin väsynyt, että todellisuuden taju pettää välillä. Kärsin unettomuudesta, koska on pakko syödä kortisonia. Saan joten kuten nukuttua melatoniinin avulla, mutta heräilen pitkin yötä, ja olen niin väsynyt, etten meinaa enää selvitä työn tekemisestä. Oikein ahdistaa, että mitä tästä vielä seuraa.
En syö unilääkkeitä, mutta juuri tänä aamuna harkitsin ensimmäisen kerran, että kannattaisiko jo kokeilla. Töissä on pakko käydä, vaikka kaikki on niin puuroa mielessäni, että saan todella tsempata saadakseni mitään aikaiseksi.
Olisipa elämä noin yksinkertaista, että uni tulisi liikkumisen ja tekemisen avulla. Liikun aina, kun terveyteni antaa myöten. Se ei kuitenkaan auta nukkumaan.
Minustakin tuntuu pahalta.
Kyllä minustakin tuntuu pahalta, kun iltavuoron jälkeen tulen hetimiten takaisin aamuvuoroon. Montaakaan tuntia ei jää nukkumiseen, kun huomioidaan työmatkoihin sekä ilta- ja aamutoimiin menevä aika. Kun ottaa unilääkkeen, ehtii vetäistä muutaman tunnin tirsot. Ellei droppia ota, pyörii alkuyön sängyssä vilkuillen kelloa ja unta odottaen. Mikäli onnistuu nukahtamaan alkaa aamuyöstä hätkähdellä hereille peläten nukkuvansa pommiin.
Ilta-aamu-ilta-aamu-ilta-aamuvuoro yövuorot päälle sekä lyhyet vapaat laittavat monet 3-vuorotyöntekijät turvautumaan lääkkeisiin. Kaikki eivät voi valita työtään tai vaikuttaa työaikoihinsa. Tuskin kukaan pillereitä huvin vuoksi alkaa käyttämään.
Lukematon määrä työnantajia harrastaa mieletöntä, ja kaikkien tutkimustulosten vastaista, vuorosuunnittelua. Ja mikäpä on harrastaessa; eiväthän esimiehet itse vuoroissa pyöri.
Lääkärien määräämiä unilääkkeitä syömällä ei todellakaan välttämättä tule riippuvaiseksi mistään. Tietysti lääkkeistä täytyy luopua vähitellen, jos niitä on kauan käyttänyt. Turhaa unettomien syyllistämistä tuollainen puhe, kuulostaa vähän siltä kuin ei ketjun aloittaja olisi itse koskaan käsinyt oikeasta unettomuudesta. Itse söin unilääkkeitä yli vuoden elämänkriisissäni, ja sitten lopetin ne, ilman mitään ongelmia. Lääkkeinä olivat Imovane ja Tenox. Vahvemmat lääkkeet voivat olla erilaisia, mutta nukkuminenhan on perustarve, ilman unta ei voi elää, ja nukuttava on jos ei muuten niin sitten lääkkeiden avulla.
Tuntemani "p e r i a a t t e e s s a en turmele itseäni lääkkeillä" -henkilöt eivät vain ole kärsineet vaivoista, joiden hoito edellyttäisi lääkehoitoa. Kun kipu tai vaikkapa unettomuus käy oikeasti sietämättömäksi, ihminen kuin ihminen suorastaan rukoilee apukeinoja.
Terveiden on syytä olla onnellisia, etteivät droppeja tarvitse.
Kyllä, olet oikeassa.
Appiukkoni kärsi unettomuudesta ja apu tuli lääkäriltä, seurauksena vahva unilääkeriippuvuus.
Pappaa tarvittaisiin kipeästi tänään, mokomaakin ukkelia, mutta, unettomuus muuttui ikiuneksi, ja aivan liian varhain.
Valvoin miltei kolme kuukautta, kun oli ajatellut samalla tavalla eli ei unilääkkeitä kukaan tarvitse eikä niitä kannata ottaa. Kokeilin joogaa, rentoutumista, aivojumppaa, ankaraa liikuntaa ja erilaisia ruokavalioita. Mikään niistä ei auttanut, joten hain pillerit. Niiden avulla nukuin pari yötä ja sen jälkeen pystyin taas nukkumaan melko normaalisti.
Se, mikä minua ihmetytti, oli niiden hankkimisen helppous. Ei tarvinnut perustella niiden tarvetta eikä edes kysytty, mistä univaikeudet johtuu. Lisäksi lääkäri käski tulla hakeen uuden reseptin parin viikon kuluttua.
Tiedätkö jos ei nuku,menee pää sekaisin..se on jo pahempi juttu!!Ja silloin ei auta jos "tuntuu pahalta"jos ei tiedä mitä unettomuus todella voi olla niin on parempi kuin ei .........!