Onko muita, jotka hermoilevat ja huolestuvat kaikesta vauva-arjen mukanaan tuomista jutuista? Itse huolestun jatkuvasti uusista asioista, joihin törmään vauvan kohdalla; itkut, ähinät, ilmavaivat, kipristelyt ym. ym. ja mietin ahdistuneena onko kaikki normaalia. Tuntuu raskaalta, kun aina uusia asioita tulee vastaan..vauvanhoito niin ihanaa kuin se onkin, on niitä juttuja, johon ei ns. täydellisesti voikaan valmentautua ja tietää kaikkea ja se tuntuu vaikealta. Mies katselee vain vierestä, eikä ole yhtään niin huolissaan pikkuisen äheltelyistä! Vaikka kaikki olisikin normaalia, tuntuu itkut ym. niin sydänsärkeviltä ja pelkää että pikkuinen kärsii kauheasti. Rohkaiskaa, miten olette päässeet normaaliin arkeen ja yli tuollaisesta hysterioinnista ensimmäisen kanssa!
Hermoilija ja nyytti 18pv
Hermoilija ja nyytti 18pv
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajan kanssa helpottaa!itselläni myös esikoinen toki nyt jo 4,5kk..mut muistan kyl ku itseki hermoilin kaikesta.tiedät ainakin itsestäsi että välitä lapsesta ja teet kaikkesi jotta sillä on hyvä olla =) kyllä se siitä ajan kanssa menee ja tietenki sitä joka ähinää miettii ku yrittää tutustua toiseen =) kyllä pärjäät! =)
Poika kohta 11kk ja nyt ei enää niin jaksa hermoilla.. Huolestun kyllä melko usein ja loppujen lopuks ihan turhasta. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa vähenee ja alkaa tottumaan vauva-arkeen.. :) Tsemppiä!
Tunnustaudun joukkoon. Esikoinen nyt kohta 3,5kk. Alku oli tuskien taivalta, varsinkaan kun ei tiennyt mitä toinen oli vailla/vikana... masukipuja pelkäsin eniten, kun ei kuitenkaan osaa välttämättä "toimia oikein". Edelleen jännitän, mutta nyt pystyy jo hiukan ajttelemaan että mikä voisi olla vikana. Kuitenkin pelottaa/jännittää tulevat hampaat sun muut sairastelut nyt jo vaikka ei vielä ole mitään ollut! Luulen että ajan kanssa helpottaa, mikäli nyt tässä kohtaa helpottaa oloasi! Onnea pikkuisesta ja jaksamisia!