mulla on typerä ongelma. taidan olla homo. tai siis ajattelen usein olevani toisen miehen kanssa ja kiihotun siitä. ongelmana on se,että en halua olla homo. haluan olla normaali. haluan mennä naimisiin naisen kanssa ja saada lapsia. en ole ollu toisen miehen kanssa, ja olen varma että jänistäisin heti jos tulis mahdollisuus. naisista on jonkin verran kokemuksia. mutta ne oli tavallaan kokeiluluonteisia kokemuksia. en ole vielä ehtinyt perehtyä seksin saloihin. haluan päästä eroon näistä homoeroottisista ajatuksista. tumputuksen jälkeen homoilu tuntuu suorastaan vastenmieliseltä, vaikka runkatessa usein ajattelenkin toisesta miehestä.
toivon että sitten kun tapaan sen oikean naisen niin nämä ajatukset loppuu.
toivon että sitten kun tapaan sen oikean naisen niin nämä ajatukset loppuu.
Vastaukset 20
Vanhimmat
uskoisin tietäväni miltä sinusta tuntuu, koska itse aikoinani yritin elää heterona, ympäristöni ja yhteiskunnan mieliksi enkä uskaltanut olla oma itseni, siihen aikaan se oli vielä paljon häpeällisempää(-70l)ja suorastaan perverssiä olla homo, siis suomessa.
tänään tilanne on paljon helpompi ja sinut hyväksytään paljon paremmin. monien vaiheiden, yritysten ja erehdysten kautta löysin itsestäni vahvuuden elää omana itsenäni- homona.
tosiasia kun on, että itseäsi et pääse pakoon koskaan ja menemällä kulissiavioliittoon tuhoat samalla toisen ihmisen elämän itsekkäiden ajatustesi vuoksi.
jotkut ihmiset hyväksyvät homoutensa ilman ongelmia niinkuin minun puolisoni (20vuotta yhdessä) kun taas itselläni on jäljellä vieläkin häpeää siitä miksi olen syntynyt, kiitos kasvuympäristön ja yhteiskunnan asenteen. tsemppiä sulle, yritä hyväksyä itsesi sellaisena kun olet niin elämässäsi säästyy monta vuotta jotka voit elää onnellisena.
sinä siis meinaat että olen gay? ei, minä en halua olla.
olen joskus lukenu että nuorilla saattaa olla epävarmuutta seksuaalisesta suuntautumisesta, ja se menee ohi sitten ku kallistuu jompaan kumpaan suuntaan. mutta kun minä olen jo 20, enkä mikään teini. olen jonku verran kattellu homopornoa ja joskus se tuntuu oikealta, joskus taas ei. mutta ajatus että ite olisin jonku äijän turjakkeen kans. no thanks! vai pitäskö minun vaan kokeilla sitä miehen kans. se ei tuntuis oikealta.
en ole koskaan edes ihastunut toiseen mieheen, olen vaan pitäny joitaki yksilöitä hyvännäköisinä. muutama vuosi sitten olin ihan retkussa yhteen tytsyyn, mutta siitä ei tullu mitään (pelkuruuteni ansiosta).
sitä minäki pelkään että tulevaisuudessa menen yhteen naisen kanssa ja saan ehkä lapsiaki ja sitten olenki homo. se olis hirveää.
toivottavasti tämä menee ohi...
Tiedän kokemuksesta että kaksikymppinen sinkku lestadiolaisperheessä alkaa olla jo kummajainen. Pohdin vuosikausia omaa identiteettiäni, mutta en antanut sen haitata elämääni, vaan uppouduin täysin opiskeluun. Itse torjuin kysymykset tyttöystävistä vetoamalla opintojen rankkuuteen. Tavallaan tuo nopea opintojen valmistuminen oli osa suunnitelmaa, jonka avulla pääsin pois kotiseudultani, ja heti valmistuttuani aloinkin hakea työtä Etelä-Suomen suurimmista kaupungeista. Lukuisten hakemusten ja haastatteluiden jälkeen heitin hyvästit ahdasmieliselle kotiseudulleni.
Ilmeisesti et tunne ketään homoa henkilökohtaisesti ja kuvasi homoista perustuu siihen tietoon mitä olet tv:stä/lehdistä/netistä saanut. Itse sain vasta 25-vuotiaana kerättyä tarpeeksi rohkeutta tapaamaan ensimmäisen homon. Onnekseni nämä ensimmäiset tapaamani homot olivat todella fiksuja tyyppejä ja oli helpottavaa huomata miten tavallisia ihmisiä he olivatkaan.
Eli neuvoni olisi, älä kiirehdi asian suhteen mitenkään vaikka suvun suunnalta olisi havaittavissa pientä painostusta. Keskity nyt elämässäsi muihin asioihin, kuten opiskeluun ja anna noiden ajatustesi tulevaisuudesta kehittyä pikkuhiljaa. En kehoita kokeilemaan seksiä miehen kanssa ihan vaan seksin takia, vaan koita tutustua homoihin paremmin esim. hankkimalla samassa tilanteessa olevia nettituttavia.
En mäkään haluaisi olla homo, mutta en pysty muuttumaan.. olen yrittänyt esittää heteroa ja ajatella naisia runkatessa, mutta ei mun todellinen sisin ole mihinkään muuttunut... pari kertaa olen jopa hieman ihastunutkin tyttöön ja toivo on virinnyt, että mussa ehkä sittenkin oisi tarpeeksi heteroa, et voisin mennä naimisiin ja rakastaa naista, mutta kyllä nämä ihastumiset ja "rakastumiset" naiseen ovat lopahtaneet aika nopeasti, enkä koskaan ole naista samalla tavalla halunnut kuin miestä... Komeata jätkää ei tarvitse kuin vilkaista, niin alkaa jo huippaan päästä, koska tunne miehiä kohtaan on ajoittain niin voimakas...
Mulla on vielä sellainenkin ongelma, et mä olen lestadiolaisesta perheestä ja mun ympäristö on erittäin homokielteinen ja toisaalta en halua jättää uskoani enkä ympäristöäni... Siksi on ollut tosi vaikeaa hyväksyä homous osana omaa persoonallisuutta. Pikkuhiljaa olen vain joutunut taipumaan vahvemman alle... Rakastan lapsia ja haluaisinkin niitä, mutta en toisaalta edes uskalla hankkia omia, koska pelkään, et niistäkin vois tulla homoja... (sitäpaitsi sisaruksilla ja tuttavilla riittää lapsia, joita saa hoitaa niin paljon kuin vain haluaa, et ei kai sitä ole pakko omia olla... :) Olen jo melkein päättänyt, että en aio siis perustaa perhettä ja mennä naimisiin, ellei ihmettä tapahdu....
Ja toisaalta, jos tapaisin jonkun unelmajätkän, jonka kanssa rakastuttais, niin mä oisin valmis homosuhteeseenkin. Mut eipä häntäkään ole vielä elämääni ilmestynyt, tai sitten en ole vain vielä hoksannut.... ;)
Tsemppiä sulle... kyllä sunkin seksuaalisuus varmasti ajan kanssa selviytyy... joudut kuitenkin hyväksyyn itsesi sellaisena kuin olet, jos haluat olla sisimmässäsi onnellinen...
Sanoisin, että itsetunnon kohotusleikkaukseen! :)
Ei mutta ihan oikeasti, homoseksuaalisuudessa ei pitäisi enää nykypäivänä olla mitään hävettävää. Koittakaa hyvät ihmiset tajuta, että häpeilette asiaa sen vuoksi, koska asiaa ymmärtämättömät ovat saaneet iskostettua päähäänne, että homous on paha asia. Kaikki tämä häpeily ja itsensä halveksunta perustuu ennakkoluuloihin ja sisäistettyihin stereotypioihin.
"Rakastan lapsia ja haluaisinkin niitä, mutta en toisaalta edes uskalla hankkia omia, koska pelkään, et niistäkin vois tulla homoja"
No, voin kertoa sinulle, että ainakaan kasvatuksellisten tai perheolosuhteisiin liittyvien seikkojen ei ole todettu vaikuttavan ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Lukuisissa vertailututkimuksissa on todettu, että homoseksuaalisten ihmisten kasvu- ja perheolosuhteet eivät ole poikenneet tilastollisesti merkitsevästi heteroseksuaalisten ihmisten kasvu- ja perheolosuhteista. Homo- ja lesboparien kasvattamista lapsista ei tule homoseksuaalisia yhtään sen todennäköisemmin kuin heteroparienkaan kasvattamista lapsista.
En nyt tarkoita sitä, että homoudessa olisi mitään pahaa, mutta aivan ensiksi haluan sanoa, että vaikka sinulla onkin homoseksuaalisia tuntemuksia niin et välttämättä ole kuitenkaan homo. Viestistäsi ei käy ilmi kuinka vanha olet, mutta oletan, että olet vielä melko nuori. Joillakin heteroilla homoseksuaaliset tuntemukset ovat vain osa nuoruusvuosien kasvua (samalla tavalla kuin joillakin homoilla voi olla ohimeneviä heteroseksuaalisia tuntemuksia nuoruudessaan). Voi myös olla, että oletkin biseksuaali. Useiden kyselytutkimusten mukaan nimittäin suurin osa ihmisistä sanoo olevansa jonkinasteisia biseksuaaleja. Olipa seksuaalinen suuntautumisesi sitten hetero, bi tai homo, niin tärkeintä kuitenkin on, että uskallat elää omana itsenäsi.
Todella moni homo- ja biseksuaali on ollut samankaltaisessa tilanteessa nuoruusvuosinaan. Joillakin itsensä hyväksyminen on kestänyt monta vuotta. Aikaisemmin se oli vieläkin hankalampaa, sillä yleinen asenneympäristö ja lainsäädäntö oli erittäin syrjivää. Nykyään onneksi tilanne on hieman toisenlainen.
Homoseksuaalisuudessa ei sinällään ole mitään hävettävää, mutta ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu ettet haluaisi olla homo, sillä vaikka asenteet ovatkin pikkuhiljaa muuttumassa niin edelleen homoseksuaaleihin kohdistetaan aivan uskomattomia ennakkoluuloja ja perusteettomia pelkoja. Neuvoni sinulle onkin, että koeta kestää. Ajan kanssa todennäköisesti onnistut hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Homous ei ole mikään este hyvälle elämälle, kaikki riippuu siitä miten itse asennoidut asiaan. Ei kannata antaa muiden sanella miten sinun tulisi elää, sinun elämäsi on omasi. Aina löytyy moralisteja ja sormenheristelijöitä, elipä sitten miten tahansa.
Heterous tai homous (tai biseksuaalisuus) itsessään ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa ihmistä. Seksuaalinen suuntautuminen määrittää yksinkertaisesti vain sen, minkälaisista kumppaneista sattuu pitämään, keneen rakastuu ja kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Mulla on ihan sama homma,mutta itse olen pari kertaa vuodessa harrastanu seksiä miehen kanssa,muuten tulee peuhattua naisten kanssa.Itsekkin kun runkkaan niin monesti mietin että just nyt otan suihin joltain iso kaluiselta hepulta ja kun mälli lentää niin ajatus oikeistaa ällöttää.Muttaitse oon tottunut ajatukseen että aina välillä pitää saada kalua suuhun ja peppuun niin eipä asia enää haittaa.Ja kun kerran kokeilet että miltä se m m seksi tuntuu niin asiat helpottuu..Etkä sä homo oo jos kerta naisetkin kiinnostaa,ehkä bi eikä siinä ole mitään hävettävää!!!!
mulla on kans hyvin samankaltainen tilanne ku sulle. Olin 18 kun tapasin tosi ihanan likan, meiän suhde kesti yli 2 vuotta, elin unelmaa. Ei ois voinu koskaan edes ajatella et mies vois korvata tätä likkaa. Sit ku tuli bänksit ni rupesin huomaamaan et miehet kiinnostaa myös jonku verran, kuitenkin vaan seksuaalisessa mielessä. Olen tämän suhteen jälkeenn seurustellu aika monen likan kaa. Ei oo kuitenkaan tuntunu läheskään yhtä hyvältä kuin tämän ensimmäisen kaa.
Seksiä olen harrastanut myös miesten kaa jonku verran. Siinä on kyllä tullu usein hyvin syyllinen fiilis sekstailun jälkeen, mut haluaa kummiskin taas jonkun ajan jälkeen uudestaan.
Ihmeellistä on ku ei enää seksi naisen kaa maistu yhtä hyvältä ku sillo alkuaikoina, en sit tiiä miss syy lienee...ehkä sitä on vaan ollu aina kiinnostunu miehistä aika paljon, mut se on kai vaan ollu jotenki itsestäänselvyys et oon ollu vaan naisten kaa.
Aika vaikeeta on kyll kuvitella et seurustelis miehen kaa, mut ei kai sille mitään voi jos joskus vaik ihastuis mieheen. Sitä ku ei voi mitenkään itse ohjailla. Jokainen on saanu oman henkilökohtaisen "elämänarpansa", ja se on vaan hyväksyttävä, tai muuten elämä on helvettiä.
lohduttaa ja haluat tietää totuuden (vaikka et sitä nyt halua edes hyväksyä): mikään ei ole niin varmaa, kuin että homoeroottiset tunteesi ovat ja pysyvät, et voi niille mitään koska ne ovat osa sinua. Itse voi päättää hyväksytkö itsesi ja elät onnellista ja rikasta elämää, vai haluatko teeskennellä lopun elämääsi ja kärsiä epäonnistumisen tunteesta, riittämättömyydestä ja epätyydyttävästä seksistä, siinä ohessa ehkä pilaat vielä jonkun naisenkin elämän.
Miksi pidät pelkkiä ajatuksiasi homoutena. Tumputus sinällään ei ole homoutta vaan ihan normaalia paineiden purkua. Sitä tekevät "kaikki" miehet seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. Lakkaa pitämästa ajatuksia väärinä tumputa kun siltä tuntuu ja lakkaa miettimästä asiaa. Kun löydät toista sukupuolta olevan ihmisen johon ihastut ihmisenä niin sitten tiedät miten maa makaa. Lakkaa yrittämästä olla tai olla olematta jotakin.
Kun tumputuksen jälkeen kiinnostus seksiä kohtaan on nollassa niin se on aivan normaali reaktio. Näin se miehellä toimii purkautuu hän millä tavalla tahansa. Siinä suhteessa olet aivan normaali. Lakkaa ajattelemasta muuta.
Mulla oli yhteen aikaan sama ongelma.. En tahtonu olla homo, mutta sitten kun hyväksyin sen, niin olen tooooodella onnellinen.. Tiesin että jotkut käytöstapani saattavat vaikuttaa homomaisilta, ja siinä olin tarkkana etten tehnyt mitään tai sanonut mitään siihen viittaavaa. Ja se alkoi lopulta ottaa päähän, joten päätin että hyväksyn että olen homo, en ole kertonu kovin monelle, mutta käyttäydyn aivan niinkuin haluan, ja kaikki saavat tehdä itse päätelmänsä. Ja tämä oli 13-14 vuotiaana... Nyt olen jo 15, ja olen tyytyväinen itseeni, ja kun vielä se oikea MIES löytyisi, olisin todella onnellinen.
vaan että et ole homo.Äläkä mene sen kynnyksen yli että kokeilisit koska moraalisesti on antanu ittelleen periksi ja koko elämä saattaa olla ahdistusta.Kun se oikea tyttö löytyy saatte lapsia joskus lapsen lapsia niin se sitä onnea on ja elämän sisältöä.Elämä on paljon paljon muutakin kuin pohtimistä millä konstin mällit lentää.
Ainoa mahdollinen ahdistuksen lähde homon elämässä ovat sinun kaltaisesi ihmiset, jotka moralisoivat ja tuomitsevat toisia ennakkoluulojensa perusteella.
Homous ei ole "mällien lennättämistä" yhtään sen enempää kuin heterouskaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että minkälaisista ihmisistä sattuu kiinnostumaan ja keihin rakastumaan.
homovihaaja yritin vain selittää mistä se elämän yksinkertainen onni voi löytyä.Tuskin se homous on yhtä kuin rakastaminen.Ei heterouskaan ole rakastamista.Rakastuko se hirvittävä homo pedofiilikin niihin lapsiin siellä thaimaassa joita käytti hyväkseen ja jonka tunne elämän tää kieroutunut tuhosi poliisi sanoi että kahdeksan euroa kappale.Jebu sanoi että näin saadaan evästä ja toimeen tuloa köyhille lapsille.Oliskai tääkin pervo voinu suoraa lahjoittaa ne rahat eikä pöyristyttävästi käyttää hyväkseenOlen muuten kokenut tätä perheelämän onnea ja kiva kattoa omia lapsiaan ja rakentaa tulevaa sukupolvea jotka meidätkin elättää.Homerokset ei tätä jatkuvuutta taida tehdä
...thaimaassa elää herroiksi...
vaan pervot irstaileen ja elosteleen mutta kyllä se laki löytyy näillekkin herrakansalle...
Pedofiilit ovat sairaita yksilöitä, eikä pedofilia ole koskaan ymmärrettävää, olipa tekijä sitten hetero-, homo- tai biseksuaali, ja olipa uhrit sitten tyttöjä tai poikia.
Monet Suomi24:ssa keskustelevat olettavat kuitenkin virheellisesti, että pedofiilit olisivat kaikki (tai suurimmaksi osaksi) homoja. Näinhän ei missään nimessä kuitenkaan ole. Itse asiassa pedofiilille uhrin sukupuoli on hieman toissijainen seikka, pääasia hänelle on, että uhri on lapsi. Pedofiliassa on kysymys hyväksikäytöstä ja raiskaamisesta, himojen kohdistumisesta _lapsiin_. Hetero- ja homoseksuaalisuudessa kysymys on kahden _aikuisen_ ihmisen välisestä suhteesta, jossa kumpikin on omasta tahdostaan mukana. On siis täysin järjetöntä rinnastaa pedofilia homouteen.
Suomessa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuu 6 - 8 prosenttia tytöistä ja 1 - 3 prosenttia pojista (lähde: http://www.tohtori.fi/ ).
Tässä mitä Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistys (APsaA) kertoi aiheesta Suomen eduskunnalle parisuhdelakikeskustelun aikaan (alkuperäinen englanninkielinen teksti osoitteessa http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=108_5_1 ):
" -- Ei ole perusteltua linkittää homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa tai lapsuuden aikaista hyväksikäyttöä keskenään. On olemassa yksittäisiä, dramaattisia tapauksia, joissa homoseksuaalinen mies on käyttänyt hyväksi lapsia, mutta suurin osa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu heteromiesten tekemänä tyttölapsille. Gonsiorekin ja Weinrichin kirjan "Homosexuality: Research Implications for Public Policy" luvussa "Sexual Orientation and the Law" Rivera esittää yksiselitteisesti: 'Tämä myytti [homot ja lesbot lastenahdistelijoina] on toistuvasti kumottu tieteellisessä kirjallisuudessa' (1991, s. 91). Hän listaa useita viitteitä.
Samaa mieltä on Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen julkaisema "Textbook of Homosexuality and Mental Health" (Cabaj & Stein, 1996), jossa sanotaan: "Olemassaoleva todistusaineisto osoittaa, että homoseksuaaliset miehet eivät ole yhtään sen todennäköisempiä hyväksijäyttäjiä kuin heteroseksuaaliset miehetkään" (s.384). Muiden viitteiden ohella he siteeraavat artikkelia maineikkaasta Pediatrics-lehdestä. -- "
Pedofiliaa tähän nyt on taas ihan tarpeetonta ottaa mukaan, mut en sitä nyt kommentoi, kun siitä tuossa joku jo hyvin perusteli.
Itse olen 23-vuotias, sinä ilmeisesti vähän vanhempi... Kerrot, että onni voi löytyä perinteisen heterosuhteen, lapsien, lastenlapsien ja perheelämän kautta. Niin se varmasti onkin, siihen minäkin uskon ja siitä joskus haaveilenkin. Ongelma vaan onkin se, että onko järkevää yrittää sammuttaa kiinnostus samaan sukupuoleen ja lähteä perustamaan perhettä, jos on epävarma seksuaalisuudestaan. Mielestäni ei. Eiköhän näitä rikkonaisia ja huonosti voivia perheitä lapsineen ole jo ihan tarpeeksi. Toki kiinnostus samaan sukupuoleen saattaa jäädä taustalle ja näennäinen onni löytyä. En kuitenkaan usko, että se kiinnostus mihinkään katoaa. Todennäköisesti ne tunteet palaavat takaisin viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun on oltu pitkään yhdessä, lapset ovat kasvaneet ja parisuhde alkaa taantumaan. Toki voi käydä niinkin, että kestävä perhe-elämä löytyy. Se on sitten jokaisen itse puntaroitava mitä tekee, kiirehtiminen ja tunteiden tukahduttaminen tuskin tuottaa hyvää tulosta. Homoseksuaalisten tunteiden voimakkuus varmasti vaikuttaa siihen tuleeko heterosuhde ja perhe-elämä onnistumaan onnellisesti.
Tuohon "Elämä on paljon paljon muutakin kuin pohtimistä millä konstin mällit lentää." kommentoisin sen verran, että yhtä lailla homosuhteissa rakastetaan, välitetään ja eletään onnellisessa parisuhteessa kuin heterosuhteissa. Perinteisesti homosuhteet vaan aina ylierotisoidaan ja kuvitellaan, että homosuhde on pelkkää seksiä. Homosuhteessa luonnollisesti eletään ilman lapsia ja ilman niin paljon korostettua "perhe-elämän onnea" ja jatkuvuutta. Lisäksi homosuhteessa elävään tullaan elämässä kohdistamaan paljon turhia ennakkoluuloja ja hankalia asenteita muiden ihmisten taholta. Nämä saattavatkin olla aika merkittäviä ongelmia, kun seksuaalisuudestaan epävarma, kuten minä itse, pohtii näitä asioita.
Sen olen itse ainakin huomannut, etteivät ne homoseksuaaliset tunteet mihinkään katoa, vaikka sitä kuinka yrittäisikin elää niin heteroa. Yllättäen näen elokuvassa kahden pojan katseen, hymyn ja läheisyyden... siinä mureni sekin jo jonkin aikaa kestänyt heteroutumisyritys, kun tunteet palasivat sieltä minne ne olin hartaasti yrittänyt pakata ja piilottaa.
Itse seurustelen itseni ikäisen nuoren miehen kanssa. Olen hänen kanssaan onnellinen, mutta jossain taustalla kaihertaa koko ajan ympäristön ja kulttuurin asettamat paineet "onnellisesta" perhe-elämästä lapsineen.
Itse katselen josku homopornoa ja kiihotun siitä. Mutta kiihotun myös naisista. Sä voit hyvinkin olla BI. Eli älä luovu toivosta. :)
Yleensä runkkailun jälkeen se tuntuu mustakin väärältä. Että höh. :D Olen melkein samanikäinen kun sinä, parivuotta nuorempi.
En koe tätä rasitteena. Itseasiassa pidän tästä puolestani. Se voi tuoda minulle uusia kokemuksia. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin luulet. Ei ole HOMO/ HETERO rajaa, se on häilyvä, jotkut on enemmän heteroja, toiset enemmän BI, toiset taas enemmän homoja. Älä kiellä itseltäsi tätä puolta, sun pitää hyväksyä se, se on yksi askel itsesi hyväksymiseen ja tasapainoiseen elämään.
Nykypäivänä et olisi kovin kummajainen jos olisitkin kokeillut jotain kundin kanssa. Oikeasti, sun kannattaa kokeilla, etsiä alueeltasi netistä joku, laittaa nettiin ilmotus.. et jotain vois kokeilla. Ja jos opit pitämään jostain tyypistä, voitte yhdessä kokeilla. Entä jos et pidäkään? Entä jos se oli sinulle täyttymys? Entä jos et tulekaan täysin onnelliseksi naisen kanssa?
Hyvät jatkot.
Älä luovu TOIVOSTA? Oikeasti?