Sait oikein kunnon sodan aikaan, siis ainakin sana sodan.
Pääasiasi lienee oli lasten pahoin vointi, ja se ettei siitä puhuta?
En ole mikään asiantuntija, vaan kuulun tähän parjattuun yh-äitien kastiin. Jokainen lapsi haluaisi kuulua tuohon ns ydin perheeseen - mutta sitten voimmekin alkaa saivarrella siitä mikä on ydinperhe? Onko se lapset äiti, lapset isä vai lapset isä äiti? Yhteiskunnassa vallalla oleva käsitys määrittää ydinperheen yksikköksi, jossa on lapset isä äiti. Mutta onko se todella noin, vai onko ydinperhe se perhe, joka pystyy antamaan ja turvaamaan lapsille turvallisen, tasaisen ja ehkä tylsänkin tavallisen elämän riippumatta siitä kuuluuko siihen sekä äiti ja isä?
Ja nämä nykyajan vanhemman - oli sitten minkälainen perhe tahansa - ovat ihan oikeasti aika itse keskeistä väkeä, koko ajan huudetaan sen oman laatuajanperään.
Onko se ihme että lapsilla on ongelmia, jos vanhemmilla ei ole aikaa heille vaan ovat aina töissä tai omissa harrastuksissaan viettämässä sitä omaa laatuaikaa. Ja nykyajan kasvatus, onko se edes kasvatusta - eihän monet vanhemmat edes "uskalla" laittaa mitään rajoja lapsilleen, vaan kuntien on määrättävä lasten kotiin tulo ajatkin (missä tuossakin on vanhempien vastuu?)
En minä tiedä, mutta jotensakin itsestä tuntuu että suuri syy lasten pahoinvointiin on se että he ovat juurettomia, kodittomia ja rajattomia. Rakkaus lapsia kohtaan on hieno asia, mutta rakkauteen sisältyy myös ne rajat. Ja jos lapsia kaiken aikaa riepotellaan kodista toiseen (kun on lapsenoikeus tavata sitä etävanhempaa), etien ja lähien ihmissuhteesta toiseen - onko lapsilla todella tasainen ja turvallinen olo?
Pääasiasi lienee oli lasten pahoin vointi, ja se ettei siitä puhuta?
En ole mikään asiantuntija, vaan kuulun tähän parjattuun yh-äitien kastiin. Jokainen lapsi haluaisi kuulua tuohon ns ydin perheeseen - mutta sitten voimmekin alkaa saivarrella siitä mikä on ydinperhe? Onko se lapset äiti, lapset isä vai lapset isä äiti? Yhteiskunnassa vallalla oleva käsitys määrittää ydinperheen yksikköksi, jossa on lapset isä äiti. Mutta onko se todella noin, vai onko ydinperhe se perhe, joka pystyy antamaan ja turvaamaan lapsille turvallisen, tasaisen ja ehkä tylsänkin tavallisen elämän riippumatta siitä kuuluuko siihen sekä äiti ja isä?
Ja nämä nykyajan vanhemman - oli sitten minkälainen perhe tahansa - ovat ihan oikeasti aika itse keskeistä väkeä, koko ajan huudetaan sen oman laatuajanperään.
Onko se ihme että lapsilla on ongelmia, jos vanhemmilla ei ole aikaa heille vaan ovat aina töissä tai omissa harrastuksissaan viettämässä sitä omaa laatuaikaa. Ja nykyajan kasvatus, onko se edes kasvatusta - eihän monet vanhemmat edes "uskalla" laittaa mitään rajoja lapsilleen, vaan kuntien on määrättävä lasten kotiin tulo ajatkin (missä tuossakin on vanhempien vastuu?)
En minä tiedä, mutta jotensakin itsestä tuntuu että suuri syy lasten pahoinvointiin on se että he ovat juurettomia, kodittomia ja rajattomia. Rakkaus lapsia kohtaan on hieno asia, mutta rakkauteen sisältyy myös ne rajat. Ja jos lapsia kaiken aikaa riepotellaan kodista toiseen (kun on lapsenoikeus tavata sitä etävanhempaa), etien ja lähien ihmissuhteesta toiseen - onko lapsilla todella tasainen ja turvallinen olo?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan hyvään kirjoitukseesi sen, että toisiinsa sitoutuneet vanhemmat antavat parhaan suojan lapsilleenkin.
Lienen minäkin sotaan yllyttänyt, siksi vastasin.