Kauppalehdessä 1.9.2004 ilmoitettiin kansalaisille seuraavaa:
"Asuntolainojen korot alkavat kohta nousta. Huoneistokeskus ja Nordea odottavat korkojen normalisoitumista.
Asuntolainojen korot nousevat nykyisen kolmen prosentin tuntumasta. Normalisoitunut taso voisi olla 4-5 prosenttia, arvioi Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja Matti Kasso.
Kun korkotaso nousee, niin yleensä uutta asuntolainaa on otettu vähemmän, Ala-Könni ( Nordean pankinjohtaja ) kuvaa markkinoiden rauhoittumista.
Huoneistokeskus ennustaa, että asuntojen hinnat nousevat tulevan vuoden aikana 5-6 prosenttia."
Jutun yhteydessä on myös kaavio "Korkotason vaikutus kuukausierän suuruuteen", jossa esimerkkilaina on 150 000 euroa 20 vuoden takaisinmaksuajalla. Kaavion mukaan korkotason 2-kertaistuminen 3 > 6 prosenttiin nostaa kuukausierän bruttona 832 -> 1075 euroon, joten nousu on "vain" 243 euroa.
Johtopäätökset:
Nyt ei enää arvuutella, vaan asia ilmoitetaan suoraan: asuntoluottojen korot nousevat varmasti lähimmän vuoden kuluessa.
Korkojen noususta halutaan käyttää ilmaisua "korkojen normalisoituminen", koska se on pankkien kannalta "siistimpi" ilmaisu sille, että pankit ovat käyneet holtittoman ja epäterveen kilpailun luottoasiakkaista 2000-luvun alkupuolella. Kilpailussa on asuntoluottojen korkomarginaali saattanut painua negatiiviseksi, ja luottoja on annettu asunnon jopa 100%:lla vakuusarvolla, vaikka rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi.
Pankinjohtaja ei halua kertoa kansalaisille vielä tänään, että kun korkojen noustessa uutta lainaa otetaan vähemmän, asuntokauppa hidastuu. Mitä siitä seuraa: asuntokaupan hidastuessa hintataso laskee, pahimmassa tapauksessa romahtaa, kuten kävi ns. Suuren laman mullistuksissa 1990-luvun alkupuolella.
Asuntovälittäjän ennustus hintojen noususta on siten järjetön: kun siis asuntokauppa hidastuu, hinnat laskevat 100%:n varmasti.
Jutussa ei ole haluttu kertoa kansalaisille, että pahinta ei ole kuukausierän nousu - esimerkissä "vain" noin 20 % - vaan asuntojen hintatason laskun mukanaan tuoma asuntoluoton vakuutena olleen asunnon vakuusarvon lasku.
Tiedämme jo 1990-luvun Suuren laman ja pankkikriisin kokemuksista viisastuneina, että ( asunnon ) vakuusarvon laskiessa pankki tulee vaatimaan velalliselta lisävakuuksia: omaa muuta omaisuutta, lähisukulaisten ja ystävien omavelkaisia takauksia ja omaisuutta...
Mitä tiedetäänkään lisävakuuksien vaatimisesta?
Pankkitarkastusviraston entinen ylijohtaja Jorma Aranko antoi Ilta-sanomien "Lyhyet"-palstalla 22.8.1992 tiedotteen, jonka mukaan pankeilla ei ole oikeutta pyytää lisävakuuksia lainoille, koska hänen mukaansa
"pankkien yleinen tapa muuttaa lainaehtoja kesken lainakauden on hyvän pankkitavan vastaista."
Ptv oli lähettänyt maaliskuussa 1992 pankeille yleisohjeen, jossa pankkeja muistutettiin viraston kannasta.
Arangon tiedotteessa kuitenkin yllättäen todettiin, että
"pankit olivat ilmoittaneet tuhansille velallisille lainojen irtisanomisista ilman uusia vakuuksia - pankit voivat vaatia uusia vakuuksia vain, jos lainan ottaja on ollut itse syyllinen vakuuden arvon alennukseen."
Esimerkiksi yleinen kiinteistöhintojen lasku ei ole ptv:n kannan mukaan syy vaatia lisävakuuksia.
Suorastaan tyrmistyttävää on, että Aranko toteaa lakonisesti: "satoja yrityksiä on ajautunut konkurssiin lisävakuuksien puuttumisen vuoksi."
Seuraukset tuntevat kaikki: maassamme ajettiin noina surun ja kauhun vuosina - 1990-1996 - lähes neljäkymmentätuhatta ( 38 682 ) yritystä konkurssiin, sadattuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa, kotinsa, perheensä, jopa henkensä. Työttömiksi mullistuksissa joutui ainakin 200 000 ihmistä, ja monet menettivät työttömyyden seurauksena omaisuutensa.
Mitä tekivät Arangon johtamat pankkien valvontaviranomaiset - ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä?
Aranko siis lähetti pankeille yleiskirjeen muistutuksena viraston kielteisestä kannasta lainaehtojen muuttamisesta kesken lainakauden ja etenkin siitä, ettei lisävakuuksia saa vaatia kesken lainakauden. Tiettävästi vieläkään nykyisen Rahoitustarkastuksen ohjeista tätä kohtaa ei ole poistettu. PTV:n "Kannanottoja" -julkaisun numerossa 1/1993, jonka aiheena olivat luottoasiakirjojen ehdot, sama asia ilmaistaan seuraavasti:
Mikäli vakuuden arvon muutos johtuu sopijapuolista riippumattomista syistä, ei vakuusarvon aleneminen yksin ole riittävä irtisanomisperuste.
Lain pankkitarkastusvirastosta ( 1273/1990 ) 1 luvun 2§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston tehtäväksi mm.
"valvoa, että valvottavat toimivat lakien ja asetusten sekä viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden...mukaisesti."
Saman lain 1 luvun 9§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston pakkokeinoista seuraavasti:
"Jos valvottava on oleellisesti rikkonut valtiovarainministeriön tai pankkitarkastusviraston antaman luvan ehtoja...pankkitarkastusvirasto voi peruuttaa antamansa luvan tai sen on esitettävä valtiovarainministeriölle, että tämä peruuttaisi antamansa luvan."
Laki olisi siis sallinut sen, että pankkitarkastusviraston ohjeiden vastaisesti toimivilta pankeilta olisi voitu jopa peruuttaa pankkitoimilupa. Pankkitarkastusvirasto ei käyttänyt lain suomia valtaoikeuksia, vaan mieluummin salli yritysten massamääräisen joukkoteurastuksen kaikkine katastrofaalisine seuraamuksineen.
Mitä kaikella tällä on tekemistä asuntovelallisten kanssa?
Toimittaja Anni Lassila kirjoitti Helsingin Sanomissa 15.6.2003 otsikolla "Lainavakuuksista lipsuminen voi kaatua asiakkaiden niskaan"siitä, että asuntoja luototetaan" parhaille" asiakkaille jopa sataprosenttisella luototuksella. Artikkelin mukaan
"Pankkeja valvovan rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi. Loppu pitäisi olla muuta takausta tai omaa rahaa."
"Olisi ihme, jos yleinen laskuvire ei näkyisi asuntomarkkinoillakin hintojen laskuna. Lainanottaja on suurissa vaikeuksissa, jos työpaikka menee alta, eikä lainan takaisinmaksuun riitä edes asunnon realisointi."
Ja
"Pankeille yksittäisten luottojen kaatuminen ei ole ongelma, yksittäiselle ihmiselle se on tragedia."
Todellakin, kuvio on viime laman aikana testattu ja "hyväksi havaittu", ja näin yksinkertainen:
Myydään yrityksille/ yksityisille ihmisille "edullisia", halpoja valuutta/asuntoluottoja,
ja kun niitä on myyty tarpeeksi ( nyt jo 38 mrd euroa ), tehdään devalvaatio/nostetaan luottokorkoja,
jolloin luottojen kysyntä romahtaa, ja
samalla romahtavat luoton vakuuksien ( asunnot, kiinteistöt, osakkeet ) vakuusarvot,
jonka jälkeen pankit ryhtyvät vaatimaan lisävakuuksia,
ja jos niitä ei löydy, tai muuten luoton takaisinmaksut häiriintyvät ( esim. työpaikan menetys, liian kireäksi vedetty lainan takaisinmaksuohjelma jne. ),
pankki eräännyttää kerralla koko asuntoluoton,
jonka jälkeen kaikki vakuudet -mukaan lukien isien ja äitien, mummojen ja ukkien osakkeet jne. - realisoidaan,
ja koska realisointi tapahtuu sellaisena aikana, että on paljon myytävää, mutta ei ostajia,
näiden ihmisten omaisuus myydään pilkkahinnalla niille, joilla on käteistä rahaa,
ja tuloksena on taas valtava satojen miljardien markkojen/eurojen omaisuudensiirto tavallisilta kansalaisilta rahapiireille.
Pyydämme teitä lukemaan myös oheisen kirjoituksen "Suuren laman lyhyt anatomia", niin tiedätte hieman tarkemmin, mistä on kysymys. Joka haluaa tutustua asiaan vielä syvällisemmin, tutustukoon teokseen "Isänmaan ryöstäjät", josta ohessa linkki.
Asuntovelalliset: valvokaa tarkkaan, että pankkien valvontaviranomainen eli rahoitustarkastus suorittaa valvontatehtävänsä lain vaatimalla tavalla, ettei teille kävisi kuten 1990-luvun Suuren laman uhreille. Vaikka pankit ovatkin myöntäneet asuntoluottoja 100%:lla luototuksella, pankeilla ei ole oikeutta ryhtyä vaatimaan minkäänlaisia lisävakuuksia.
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
"Asuntolainojen korot alkavat kohta nousta. Huoneistokeskus ja Nordea odottavat korkojen normalisoitumista.
Asuntolainojen korot nousevat nykyisen kolmen prosentin tuntumasta. Normalisoitunut taso voisi olla 4-5 prosenttia, arvioi Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja Matti Kasso.
Kun korkotaso nousee, niin yleensä uutta asuntolainaa on otettu vähemmän, Ala-Könni ( Nordean pankinjohtaja ) kuvaa markkinoiden rauhoittumista.
Huoneistokeskus ennustaa, että asuntojen hinnat nousevat tulevan vuoden aikana 5-6 prosenttia."
Jutun yhteydessä on myös kaavio "Korkotason vaikutus kuukausierän suuruuteen", jossa esimerkkilaina on 150 000 euroa 20 vuoden takaisinmaksuajalla. Kaavion mukaan korkotason 2-kertaistuminen 3 > 6 prosenttiin nostaa kuukausierän bruttona 832 -> 1075 euroon, joten nousu on "vain" 243 euroa.
Johtopäätökset:
Nyt ei enää arvuutella, vaan asia ilmoitetaan suoraan: asuntoluottojen korot nousevat varmasti lähimmän vuoden kuluessa.
Korkojen noususta halutaan käyttää ilmaisua "korkojen normalisoituminen", koska se on pankkien kannalta "siistimpi" ilmaisu sille, että pankit ovat käyneet holtittoman ja epäterveen kilpailun luottoasiakkaista 2000-luvun alkupuolella. Kilpailussa on asuntoluottojen korkomarginaali saattanut painua negatiiviseksi, ja luottoja on annettu asunnon jopa 100%:lla vakuusarvolla, vaikka rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi.
Pankinjohtaja ei halua kertoa kansalaisille vielä tänään, että kun korkojen noustessa uutta lainaa otetaan vähemmän, asuntokauppa hidastuu. Mitä siitä seuraa: asuntokaupan hidastuessa hintataso laskee, pahimmassa tapauksessa romahtaa, kuten kävi ns. Suuren laman mullistuksissa 1990-luvun alkupuolella.
Asuntovälittäjän ennustus hintojen noususta on siten järjetön: kun siis asuntokauppa hidastuu, hinnat laskevat 100%:n varmasti.
Jutussa ei ole haluttu kertoa kansalaisille, että pahinta ei ole kuukausierän nousu - esimerkissä "vain" noin 20 % - vaan asuntojen hintatason laskun mukanaan tuoma asuntoluoton vakuutena olleen asunnon vakuusarvon lasku.
Tiedämme jo 1990-luvun Suuren laman ja pankkikriisin kokemuksista viisastuneina, että ( asunnon ) vakuusarvon laskiessa pankki tulee vaatimaan velalliselta lisävakuuksia: omaa muuta omaisuutta, lähisukulaisten ja ystävien omavelkaisia takauksia ja omaisuutta...
Mitä tiedetäänkään lisävakuuksien vaatimisesta?
Pankkitarkastusviraston entinen ylijohtaja Jorma Aranko antoi Ilta-sanomien "Lyhyet"-palstalla 22.8.1992 tiedotteen, jonka mukaan pankeilla ei ole oikeutta pyytää lisävakuuksia lainoille, koska hänen mukaansa
"pankkien yleinen tapa muuttaa lainaehtoja kesken lainakauden on hyvän pankkitavan vastaista."
Ptv oli lähettänyt maaliskuussa 1992 pankeille yleisohjeen, jossa pankkeja muistutettiin viraston kannasta.
Arangon tiedotteessa kuitenkin yllättäen todettiin, että
"pankit olivat ilmoittaneet tuhansille velallisille lainojen irtisanomisista ilman uusia vakuuksia - pankit voivat vaatia uusia vakuuksia vain, jos lainan ottaja on ollut itse syyllinen vakuuden arvon alennukseen."
Esimerkiksi yleinen kiinteistöhintojen lasku ei ole ptv:n kannan mukaan syy vaatia lisävakuuksia.
Suorastaan tyrmistyttävää on, että Aranko toteaa lakonisesti: "satoja yrityksiä on ajautunut konkurssiin lisävakuuksien puuttumisen vuoksi."
Seuraukset tuntevat kaikki: maassamme ajettiin noina surun ja kauhun vuosina - 1990-1996 - lähes neljäkymmentätuhatta ( 38 682 ) yritystä konkurssiin, sadattuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa, kotinsa, perheensä, jopa henkensä. Työttömiksi mullistuksissa joutui ainakin 200 000 ihmistä, ja monet menettivät työttömyyden seurauksena omaisuutensa.
Mitä tekivät Arangon johtamat pankkien valvontaviranomaiset - ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä?
Aranko siis lähetti pankeille yleiskirjeen muistutuksena viraston kielteisestä kannasta lainaehtojen muuttamisesta kesken lainakauden ja etenkin siitä, ettei lisävakuuksia saa vaatia kesken lainakauden. Tiettävästi vieläkään nykyisen Rahoitustarkastuksen ohjeista tätä kohtaa ei ole poistettu. PTV:n "Kannanottoja" -julkaisun numerossa 1/1993, jonka aiheena olivat luottoasiakirjojen ehdot, sama asia ilmaistaan seuraavasti:
Mikäli vakuuden arvon muutos johtuu sopijapuolista riippumattomista syistä, ei vakuusarvon aleneminen yksin ole riittävä irtisanomisperuste.
Lain pankkitarkastusvirastosta ( 1273/1990 ) 1 luvun 2§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston tehtäväksi mm.
"valvoa, että valvottavat toimivat lakien ja asetusten sekä viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden...mukaisesti."
Saman lain 1 luvun 9§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston pakkokeinoista seuraavasti:
"Jos valvottava on oleellisesti rikkonut valtiovarainministeriön tai pankkitarkastusviraston antaman luvan ehtoja...pankkitarkastusvirasto voi peruuttaa antamansa luvan tai sen on esitettävä valtiovarainministeriölle, että tämä peruuttaisi antamansa luvan."
Laki olisi siis sallinut sen, että pankkitarkastusviraston ohjeiden vastaisesti toimivilta pankeilta olisi voitu jopa peruuttaa pankkitoimilupa. Pankkitarkastusvirasto ei käyttänyt lain suomia valtaoikeuksia, vaan mieluummin salli yritysten massamääräisen joukkoteurastuksen kaikkine katastrofaalisine seuraamuksineen.
Mitä kaikella tällä on tekemistä asuntovelallisten kanssa?
Toimittaja Anni Lassila kirjoitti Helsingin Sanomissa 15.6.2003 otsikolla "Lainavakuuksista lipsuminen voi kaatua asiakkaiden niskaan"siitä, että asuntoja luototetaan" parhaille" asiakkaille jopa sataprosenttisella luototuksella. Artikkelin mukaan
"Pankkeja valvovan rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi. Loppu pitäisi olla muuta takausta tai omaa rahaa."
"Olisi ihme, jos yleinen laskuvire ei näkyisi asuntomarkkinoillakin hintojen laskuna. Lainanottaja on suurissa vaikeuksissa, jos työpaikka menee alta, eikä lainan takaisinmaksuun riitä edes asunnon realisointi."
Ja
"Pankeille yksittäisten luottojen kaatuminen ei ole ongelma, yksittäiselle ihmiselle se on tragedia."
Todellakin, kuvio on viime laman aikana testattu ja "hyväksi havaittu", ja näin yksinkertainen:
Myydään yrityksille/ yksityisille ihmisille "edullisia", halpoja valuutta/asuntoluottoja,
ja kun niitä on myyty tarpeeksi ( nyt jo 38 mrd euroa ), tehdään devalvaatio/nostetaan luottokorkoja,
jolloin luottojen kysyntä romahtaa, ja
samalla romahtavat luoton vakuuksien ( asunnot, kiinteistöt, osakkeet ) vakuusarvot,
jonka jälkeen pankit ryhtyvät vaatimaan lisävakuuksia,
ja jos niitä ei löydy, tai muuten luoton takaisinmaksut häiriintyvät ( esim. työpaikan menetys, liian kireäksi vedetty lainan takaisinmaksuohjelma jne. ),
pankki eräännyttää kerralla koko asuntoluoton,
jonka jälkeen kaikki vakuudet -mukaan lukien isien ja äitien, mummojen ja ukkien osakkeet jne. - realisoidaan,
ja koska realisointi tapahtuu sellaisena aikana, että on paljon myytävää, mutta ei ostajia,
näiden ihmisten omaisuus myydään pilkkahinnalla niille, joilla on käteistä rahaa,
ja tuloksena on taas valtava satojen miljardien markkojen/eurojen omaisuudensiirto tavallisilta kansalaisilta rahapiireille.
Pyydämme teitä lukemaan myös oheisen kirjoituksen "Suuren laman lyhyt anatomia", niin tiedätte hieman tarkemmin, mistä on kysymys. Joka haluaa tutustua asiaan vielä syvällisemmin, tutustukoon teokseen "Isänmaan ryöstäjät", josta ohessa linkki.
Asuntovelalliset: valvokaa tarkkaan, että pankkien valvontaviranomainen eli rahoitustarkastus suorittaa valvontatehtävänsä lain vaatimalla tavalla, ettei teille kävisi kuten 1990-luvun Suuren laman uhreille. Vaikka pankit ovatkin myöntäneet asuntoluottoja 100%:lla luototuksella, pankeilla ei ole oikeutta ryhtyä vaatimaan minkäänlaisia lisävakuuksia.
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Säälittävä yritys ! Asuntojen hinnat ne vaan kohisee kuitenkin ylöspäin. Bruuummmm....
15 % prosenttiin on vielä pitkä matka, ei 5-6 % ole paha, ja pankkien kilpailu pitää koron kuitenkin 4,3-4,5 tuntumissa vielä useita vuosia.. ja nouseehan ne palkatkin tuon verran vuodessa, miksei korot
No johan pomppasi.
Ensinnäkään korkojen nousua ja palkkojen nousua ei voi verrata, vaan palkkojen ja hintojen nousua. Korkojen nousu johtaa eksponentiaalisesti kasvaviin elinkustannuksiin velallisilla.
Tämä ei tietenkään juuri näy pienillä koronnostoilla (2-3 %-yks).
Toisekseenkin, pankkien välinen kilpailu on aika pieni tekijä korkotasoa määriteltäessä. Sinä aikana kun olen lainoja ottanut, on pankkien marginaali pyörinyt 1 ja 0,5% välillä. Ei se siitä juurikaan muutu, eikä tuo pahemmin edes vaikuta lainaeriin. Oikeastaan ainut merkitsevä tekijä koron määrääntymisessä on (yleensä) 12kk euribor.
vai ei ole vaikutusta palkojen nousulla maksukykyyn, myös korkojen...sinulla on sitten jännä matikka...ja pankkien marginaalit ovat enenmmän kuin mainitsit, minä sain vanhaan lainaan kun vaihdoin pankkia jo pelkästään 1,5 marginaalia alaspäin ja silti pankillekkin jää jotain...