johon vastasi 13000 suomalaista
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008417560.html
itse tykkään kaikista niistä(kin) Mitä sinun makuaistisi sanoo ?
Mitä ruokia mieluummin vältät ?
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008417560.html
itse tykkään kaikista niistä(kin) Mitä sinun makuaistisi sanoo ?
Mitä ruokia mieluummin vältät ?
Vastaukset 104
Vanhimmat
Kuitenkin useimmat suomalaiset tykkäävät Janssonin kiusauksesta, vaikka anjovis
on eniten inhottu,
Anjoviksen+suolapitoisuus+pitäisi+pudottaa+puoleen+kuten+silleille+on+tehty.+++Taannoin+sillipurkeissa+oli+6-7+%+suolaa,+nykyään+3+%.
Ihastuin inhokkiini korianteriin kesällä. Käytän sitä vain joihinkin itämaisiin ruokiin.
Jatkan, anjovis, selleri, silli ja oliivit ovat kaikki mieleisiani.
Anjovis, selleri, korianteri, silli ja oliivit ovat suosikkejani!
PM
Ehkä vähän yllättävä tulos. Korianteria laitan mausteeksi "meksikolaisiin" lihapulliin. Selleri salaatteihin, patoihin ja keittoihin. Anjovis-kananmunaleipä maistuu hyvin ja Janssonin kiusausta teen silloin tällöin ja sillikin on herkkua.
Ei tule heti mieleen mitään ruokaa mistä en pitäisi, päinvastoin pidän "liikaakin"
kaikesta ruuasta, kaikki maistuu !
Lisäänpä vielä, että tietysti sellerin vartta käytän salaatteihin, patoihin ja keittoihin, juuriselleriä vain pataan tai keittoon.
Oliivit sekä vihreät että mustat on herkullisia sellaisenaan, salaateissa, murekkeeseen ja lihapataan ne antavat täyteläistä makua, pizzan päällä niitä tietysti on oltava.
Oliiveissakin on liikaa suolaa.
Minä vältän tuoretta kaurapuuroa, paprikaa, simpukoita, lakkahilloa, kotikaljaa, sokerissa pyöriteltyjä donitseja ja vaniljaleivonnaisia. Voi olla että muutakin, ei vain tähän hetkeen tule mieleen.
Mkr.
Sori, piti sanomani tuoretta paprikaa, lipsahti toi kaurapuuro siihen väliin, mutta onkohan sillä edes merkitystä tässä
Sama.
Oho! Erikoista. Heititkö vitsinä?
Onko sulla diabettes, kun et makeaa siedä?
Ei vaan tolkun tavat. Ei diabetes.
Kaikki nuo aloituksessa mainitut maistuvat, mutta tietyin reunaehdoin. Oliivien täytyy olla tummia, puissa kypsyneitä. Anjoviksen liemi on jo liikaa kiusauksessa eikä sitä saa laittaa salaattien kastikkeisiin, kuten muuten hyvässä Caesar-salaatissa. Korianteria kasvatan itse yrttimaassani ja sen lehdet käytän tuoreena silppuna persiljan tapaan , mutta ei liikaa. Silliä ei saa pilata sinappikastikkeella eikä liioilla mausteilla, pieni määrä juuriselleriä sopii liihakeiton liemeen, mutta raaka varsiselleri - kiitos ei! Moni aika karskin makuinen juures tai vihannes kyllä lempeytyy uunissa paahdettaessa varsinkin pienen öljy- ja hunajatilkan avulla, niin käy esimerkiksi paprikalle.
Oma inhokkimausteeni kumina, jolla pilataan etenkin leipiä, eikä aniskaan sovi mihinkään, setsuurileivät jätän takuulla hyllyyn. Sipuli raakana tökkii, mutta öliiviöljyllä, balsamisolla ja lempeillä mausteilla marinoitu punasipuli on meillä menekkituote, teen sitä lastenkin perheisiin.
Juustokumina jota käytetään runsain mitoin esim. latinalaisamerikkalaisessa keittiössä kuin myös pohjois-afrikkalaisessa ja espanjalaisessa vaikka hieman vähemmän viimeiksi mainitussa keittiössä on mun numero yksi mauste, yhdessä tuoreen korianterin kanssa. Teen keittojen ja patojen mausteeksi höystöä tuoreesta tomaatista, paprikasta ja sipulista, öljyssä paistinpannulla, paljon kuminaa ja paljon korianteria,, pippuria, valkosipulia, suolaa annan muhia puolisen tuntia ja lisään keittoihin ja pataruokiin.
Varsiselleri, hyvälaatuinen ja tuore, maistuu erinomaisesti dipeissä porkkanan ja kurkun yms. vihannesten kanssa . Kiva ranskankermapohjainen dippi, dijonsinappia, majoneesia, sitruunaa/limettiä, mausteita ja yrttejä sopii dipiksi.
Mumsfilibabba!
Onko se varsiselleri vähän kuin raparperiä dippaisi?
Kumina on mielestäni siemeninä leivissä ja kyllä minä tykkään.
Tuo juustokumina maistuu ihan curryltä ja eikö se ole eri mauste?
Mihinkään ei saa liikaa sotkea mausteita, eihän ruoka aineet maistu sitten enää itseltään. Vahvoja mausteita on käytetty kuumissa maissa, kun on haluttu peittää pilaantuneen lihan maku.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/kokkaa/reseptit/kuminaa_vai_kuminaa
En ole koskaan kokeillut dipata raparperiä, mutta varsiselleri muistuttaa hieman sitä, paitsi että se on vaaleanvihreää . Mielestäni erittäin raikas dippinä ja kanakeitossa.
Kuminan siemenet jota käytetään leivän mausteena (caraway seeds) ovat todellakin aivan eri kasvi kuin "juustokumina" eli autenttinen kumina (cumin). Leipämausteesta en pidä, mutta lämpimänmakuinen, aromaattinen ja täyteliäs aito kumina on suuri suosikkini, ja aivan perusroolissa kolumbialaisessa keittiössä. Ei maistu mielestäni currylta, jossa on ehkä kuminaa joukossa, curryhan on maustesekoitus.
En minäkään suosi liian paljon maustettua ruokaa, vain juuri sopivasti. Esim intialainen ruoka on mielestäni aivan liian voimakkaasti maustettua. Eikä kaikki mausteet sovi kaikelle ruualle. Mielestäni tämänpäivän ruokaohjeissa on aivan liian paljon mausteita ja crossover-maustamista, eli siis en menisi laittamaan kuminaa ja korianderia lohikeittoon enkä hernerokkaan.
Osa nirsoina pidetyistä ihmisistä kärsii "nirsoudestaan"
”Yritän vain jättää inhokit syömättä”
Osa ei kehtaa kertoa nirsoudestaan muille ihmisille lainkaan.
– Olen itse melko nirso, mutta en kehtaa aina sanoa asiasta, vaan syön sitten vaikka pieniä annoksia. – Anne, 40
– Yritän vain jättää inhokit huomaamattomasti syömättä. – Aila, 63
– Jännitän ruokailua vieraissa paikoissa, koska en halua olla epäkohtelias ruokapöydässä. En vain voi edes maistaa ruokaa, jossa on jotain, mitä en syö – ja se lista on pitkä. – Jenna, 32
Nirsous ärsyttää kaikkiruokaisia, mutta voi herättää voimakkaita tunteita myös nirsoissa itsessään. Ruokarajoittuneisuus voi tuntua nololta ja jopa hävettää.
– Olen todella nirso. Välillä on oikeasti noloa, kun tällainen aikuinen ihminen ei syö sitä, tätä eikä tuota. – Aila, 36
– Nuorempana nirsous vaikutti elämääni, sillä häpesin sitä ja kyläily oli usein melko ahdistavaa juuri ruokailemisen takia. Ikinä ei voinut olla varma, onko kyläpaikan ruoka sellaista, mitä saan syötyä, ja mitäs sitten jos ei ollutkaan. – Krista, 31
– En syö muiden luona ihan vain häpeän takia. Monet ruuat, joita muut syövät päivittäin, saavat minut oksentamaan. Ihmiset nostavat siitä kauhean metelin. Suurin osa tunkee väkisin ruokaa eikä ymmärrä, ettei ole normaalia pakottaa aikuista ihmistä syömään. – Maria, 25
Harvempi kai noin pääruokanaan syö esim. korianteria? Varsinaisia ruokia tuolla inhotuimpien listalla voisi ajatella olevan ehkä sillin, muut ovat lähinnä lisukkeita.
Eikö se anjoviskin ole maustettua kalaa? Ja monilla mausteilla voi pilata hyvän kalan ja lihan. Korianteri maistuu saippualta ja selleri kuselta.
Kuseen en osaa verrata kun ei ole tapana sitä juoda.
Hmmm. ..
En ole maistanut kumpaakaan (saippuaa tai virtsaa) joten en voi tietää onko vertauksesi osuva, Ainoastaan ne jotka ovat sen tehneet tietävät.
Tarkoitukseni on tehdä tomaattipohjainen keitto päivälliseksi. Hyviä vihjeitä mitä laittaisit keittoon, että se olisi ruokaisaa sekä voimakaan mausteinen?
Tomaattikeiton mausteeksi sopii vahva chili, tulee tulista niin että lieskat nousee suusta. Ruokaisaa tulee, kun lisäät juustoraastetta ja pekonia paloina.
Valmistin siten, että tein keittopohjan, lisäsin paseerattua yrttitomaattia, pieniä keittojuureksia, nuudeleita pienittynä, lopuksi loraus pippurikermaa, valkosipulin kynsi, hakattuja sipulin varsia, ripaus suolaa ja jäiset katkaravut. Tykkään sooloilla tuli hyvää.
Korianteria tuputetaan nykyään kaikkialle, josta en pidä, pilataan mm Lasagne.
Valkosipuli oli 70-luvulla uutta ja ihmeellistä, josta tuli muotijuttu kaikkiin mahdollisiin ruokiin jäätelöä myöten.
Hesassa oli jopa Kynsilaukka-niminen ravintola.
Maakunnista asti tulivat syömään. Omistaja oli tietysti tyytyväinen.
Samaa oli Texmex-safkat.
Korianteri jakaa mielipiteitä, koska toiset maistaa siinä saippuaa.
https://kotiliesi.fi/ruoka/ideoita-ruoanlaittoon/milta-korianteri-maistuu-sinun-suussasi-ja-voiko-makuaistia-siedattaa/
Itse pidän kaikista noista aloituksessa mainituista niille sopivaan ruokaan lisättynä.
Olen kala-, kasvissyöjä pääosin, joskus riistaa tai luomulihaa. Sisäelimiä en syö.
Parasta eläimessä on kieli. Sisäelimissä on makua, varsinkin munuaisissa. Myös maksassa on oma makunsa. Söin joskus Puolassa 'flaki' nimistä lehmän mahasta tehtyä keittoa. Hyvää! Se oli Saksan liittokansleri Helmut Kohlin herkkua.
Maalla teurastuksen jälkeen valmistettiin tappaissoppa, jossa oli mukana eri sisäelimiä.
Keuhkonpalat tuntuivat epämiellyttäviltä hieman kumimaisilta suussa.
Argentiinassa syödään kyllä kaikki mahdollinen ruhosta.
Meilläpäin tehtiin myös sianpääsylttyä.
Korianteri maistui ensin vähän "saippualta".....sen maun esiintuominen riippuu ehkä ruoasta, ei sekään kaikkeen sovi, mutta pieni ripaus curryä sopii muuten aika hyvin kaaliruokiin (oma keksintö).
Minä en ymmärrä sushi villitystä. Hyvä tuore kala pilataan käärimällä levään ja kastamalla soijaan.
Meillä uusiutui K-Citymarket. Siellä on sushi-ja wokkipiste. Japanilaisia ja kiinalaisia herkkuja.
Lauantaina hain susheja illanistujaisiin. Tykkään erilaisista makusekoituksista, sushien pitää olla tuoreita juuri tehtyjä silloin ne ovat parhaimmillaan. Sushit kruunaa marinoitu inkivääri, wasbi ja soijakastike.
Tänään päivälliseksi ostin carrykanaa wokkipisteestä. Keitin itse nuudelit lisuiksi sekä valmistin salaatin.
Ihanaa heittäytyä välillä (kaikkien isien) eli kiinalaisten kokkien hemmottelemaksi kotoisten
käristysten sijaan ; )
Kainuun lisut🤣🤣🤣🤣
Sinunhan piti olla tauolla🤐
Nimimerkit tauolla.
Et taida ymmärtää montaa muutakaan asiaa.
Ano 16:03 kirjoitit valkosipulista,
jota kotonani kasvatettiin ja totuin sen makuun jo lapsena. Äitini
kutsui sitä siperialaiseksi, oliko laji - en tiedä. Naapurin tädit hakivat
muutaman valkosipulin kynnen kurkun suolaukseen ja palan
piparjuurta myöskin, joka kasvoi rehevänä vuodesta toiseen,
Nyt keittiössäni tuoksuu miellyttävä rosmariini, jonka leikkelin
äsken talvilepoon. Tuoksu toi mieleeni ihanan kesän Kuusamossa,
jossa villi rosmariini eli suopursu huumasi.
Tuoksulla on siis muistot - vai onko muistoilla tuoksut - mietin?
isoäiti_
Haju-ja makuaisti toimivat ikään kuin yhteispelissä ja muistoilla on tuoksut ja tuoksuilla on muistot.
Valkosipulin olisin olettanut olevan lähes ykkössijalla suomalaisten inhokkilistalla, mutta ehkä siihen ollaan jo totuttu. Kyllä makuihin ja tuoksuihinkin voi totuttautua ja kouluttaa itsensä pitämään niistä.
Pienetkin lapset voi opettaa pitämään mausteista ja ruokalajeista jotka ei välttämättä ole tavallisia kodin ruokapöydässä. Kysymys on pitkälti asenteista ja halusta opetella tunnistamaan, käyttämään, pitämään uusista makuelämyksistä.
PM
Et tosiaan taida olla ihan suomalaisten tämän päivän makunystyröistä tietoinen, Piriyo Mariyt.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Valkosipulifestivaalit
Kyllä me handlataan curryt, wasabit, juustokuminat, chilit, srirachat jne.
Muutakin on kierretty kuin tahkoa 😁
Parempi opettaa puhtaita makuja kuin mausteita. Monet mausteet sitä paitsi säteilytetty säilymisen takaamiseksi☠️
Madame Troll,
en epäile lainkaan elikkä siis tiedän hyvin mitä lasteni ja lastenlasteni ikäiset ihmiset syövät Suomessa ja mitä mausteita he käyttävät. Jos "handlaat" kaikki nuo mausteet ja pari tusinaa lisää ja käytät niitä joka päivä ruokapöydässäsi, mieluiten vielä cross-over-maustamisella niin et kuulu tähän ikäryhmään etkä ole 84 vuotias mummo Kiteeltä tai Enontekiöstä.
Kaikki kaupungeissa ja suuremmissa taajamissa asuvat nuoremmat sukulaiseni ovat kuertäneet muutakin kun tahkoa ja syövät sujuvasti tikuilla sushia wasabilla terästettynä ja soijasoossiin dipattuna.
Muuten, inhoan srirachaa ja kimchia.
"siis tiedän hyvin mitä lasteni ja lastenlasteni ikäiset ihmiset syövät Suomessa ja mitä mausteita he käyttävät."
Ohhoh. Tunnetko todella ne kaikki Utsjoelta Hankoon ?
Sitä ollaan siellä joenmutkan perskylässä niinkulinaristia että! Ja vielä tieto Suomen kahden sukupolven syömisistä! Kuitenkaan et edes tiedä, että sivistyneet ihmiset syövät eksoottisia ruokia puikoilla, sinä ressu tikuilla. Sinulle kun vain makkaratikku on tuttu, sellainen puskasta repäisty oksa.
Tulitikullako? Hahaaa
En todellakaan ole mummo Kiteeltä enkä Enontekiöstä.
En käytä noita kaikkia mausteita päivittäin en edes kuukausittain.
Lastenlasteni äiti lähetti kuvan whatsappissa tämän päivän päivällisestään. Curryquarnoa. Kyllä, myös se nuorimmainen vajaa 9 v. söi sitä. Hän pisteytti ruoan 8/10. Tiedän myös heidän kaveripiirinsä niin lasteni kuin lastenlasteni lempiruoat.
Uskoisin, että otantasi on hyvin suppea. Epäilit Suomalaisten inhokiksi valkosipulia. Valkosipulifestarit alkoivat 1986 ja tokihan sitä ennenkin Suomessa sitä syötiin.
Ai niin, minä mummokin syön puikoilla ;)
Rauhoitu hyvä ihminen, en ole sinun trollisi. Piriyo-Mariyt on usein ollut nimetty palstalla. Sitähän tuo PM tarkoitti? En usko, että sun ikäisellä enää postmenopausal vaikka ärhäkkyydestäsi voisi luulla.
Relaa vähän.
Pilkkaat sitten Pirreä, joka asuu Kiteellä. Pilkkaahan tuo paikkakuntien veto esiin oli.
Niinhän se ystävätteresikin pilkkasi, Zombien hoitajaksi Pirreä.
Pirre parka koittaa säälittävästi liehitellä kuitenkin, että säästyisi jyräykseltä.
Niin totta. Se liehittely ja lipominen on vaivaannuttavaa nähtävää.
Näyttäisi, että harvoin tämä tiimi edes vaivautuu Pirrelle vastaamaan.
Tuo nimien vääntely ja palstalle nostaminen on ilmiselvä trollin ja palstahäirikön tunnusmerkki.
Puikoilla tietenkin, kaamee moka kun en muistanut oikeaa sanaa. Teit tikusta asiaa. Tikuiksi saatan huolimattomasti sanoa myös puisia grillivartaita. Tai kiinalaisia ruokailuvälineitä. Joopati joo.
***
Ei mitään Pirreen kohdistuvaa. Me ollaan palstatuttuja todella pitkän ajan takaa. Yksi tämän palstan humaaneimmista ihmistä; arvostan häntä suuresti.
"Kitee ja Enontekiö" nyt sattuivat olevan kaksi paikkakuntaa mitkä tuli mieleeen kaukana etelän suurkaupungeista.
PM
(Paloma M.)
Voi hyvänen aika sentään. Minä en tiedä onko nuo nimet väännelty vai muistinko ne väärin vai oikein siten kuten olen ne nähnyt.
Päättelin vain tuosta PM:stä ja näköjään osuin.
Minä en ole sun tikkuihisi takertunut. Mainitsin kyllä, että syön myös puikoilla, riippuen tietysti ruokalajista.
Pirrestä en ole mitään maininnut, että älä kuule ala uhittelee mulle.
Sinulla ei vissiin ole ollut saatavilla riitapukaria ja on vieroitusoireita.
Mistä minä tiedän kuka ja mikä sinä olet, yksi ano kaksi vai kolme. Vaiko se surullisenkuuluisa neljäs ano. Vai kahdeskymmenes viides.
Riitaa en ole etsimässä, vastasin vain ilkeämieliseen provoon. Ei ole vieroitusoireita. Voin hyvin ja elämä on seesteistä.
Hys hys! Nyt on nukkumaan menon aika.
Siis Suomessa vain suurkaupungeissa asuvat sinun lapsesi ja lastenlapsesi ikäiset ovat nähneet maailmaa (tai tuntevat mausteet ja eksoittisemmat ruuat)?
Sitä vanhemmat ja varsinkaan Kiteellä ja Enontekiössä asuvat eivät tiedä mausteista mitään ja valkosipuli on oletettavasti heidän inhokkinsa?
Ei ihme, että sinua on kutsuttu riitariippuvaiseksi. Tuo anon kommentti valkosipulilinkkeineen, mausteineen ja tahkon kiertämiseen ei ainakaan minua ärsyttänyt. Oli jopa humoristinen kumotessaan olettamuksesi valkosipulin inhokkikansasta.
Et tiedä et. Silti syytät ja sitähän sinä teet. Tietämättä myöskään mitään suomalaisten ruokailutavoista "maalitat" Kiteen Enontekiön ihmiset.
Ei nuo tekstisi kovin seesteisiltä näytä.
Tikulla olisin syytä niitä epäterveellisiä leikkelevadin antimia syödä 🙄
Entäs heikommaksi ainekseksi , reikäpääksi, pohjasakaksi yms haukkuminen, jota PM harrastaa? Onko se terveen ihmisen merkki mollata tuntemattomia? Jopa syömisessä PM nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Tuskin mausteitten hölvääminen kehenkään vaikutusta tekee. Suomessa arvostetaan puhdasta tuoretta ruokaa, jota ei tarvitse maustaa itämaisilla tulsilla sotkuilla, Nehän on pilaantuneen ruuan peittämiseksi kehitetty. Syrjäseuduilla syödään paljon tuoretta lähiruokaa, makuja luonnosta ja kasvatetaan itse, siellä Kiteellä ja Enontekiölläkin. Pohjoiseen tullaan kaukaa maailmalta yksinkertaisten puhtaiden raaka-aineiden takia syömään ja nauttimaan luonnosta.
Suomessa ei ole yhtään suurkaupunkia maailmanmitassa.
Kyllä Suomessa kasvatetut yrtit ja marjat maustavat terveellisemmin ja ekologisemmin kuin Delhin tai Katmandun kupeessa kaatopaikalta valuneilla jäte- ja sadevesillä kastellut ja kasvatetu mausteet.
Katajanmarjakin.
Niihin suola, kolesterooli ja lisäainepommeihin tapaslautasella en koskisi pitkällä tikullakaan enkä noihin ylimaustettuihin.
Onhan se sentään jotain, että Kiteellä asuva, tagkoa pyörittävä, mausteita tyntematon (moukka?) voi olla humaani 😳
Silli ja peruna on suomalaisen herkku.
Lisätään niihin vielä tilli ja koriantero, niin herkkua on.
Eikö peruna ole perusruokaa, ei mitään herkkua?
Ja silli, syöhän sitä pienen määrän pari kertaa vuodessa mutta siinä se onkin, vahvaa juomaa yleensä vaatii alas mennäkseen...Ja kuten on kyselyissä selvinnyt, silli on suomalaisten inhokki, ei suosikki. Jos silli on useimmille inhokki, ei kai se silloin ole heille herkkua?
"Eikö peruna ole perusruokaa, ei mitään herkkua?"
Miksei perusruoka voisi olla herkkua ? Perusruoka voi olla jollekin suurempi herkku
kuin toisen "erikoisuudet".
Anjovis ja kananmuna maistuvat yhdessä leivän päällä. Eteläeurooppalainen sardelli, jonka ajatellaan olevan anjovis, ei ole sama kala. Sardelli on öljyyn säilötty, kovempi, tiiviimpi pikkukala, jota käytetään pilkottuna lisänä esim. ”Provencelaisessa paistissa” kypsennyksen loppuvaiheessa.
Varsiselleriä syödään kotona raakana, dipattuna pureskeltavaksi. ”Epämääräisten” uskomuksieni mukaan se poistaa nesteitä…
Korianteria en käytä, mutta täytyy mainita toinen k –kirjaimella alkava supermauste; kurkuma. Kauniin keltainen mauste näyttää currylta, mutta maku ei ole niin vahva. Riisissä se korvaa jopa saframin, jos sitä ei satu olemaan maustehyllyssä. Maustan, (ja väritän ) sillä myös makaronilaatikon.
Oliivit erilaisissa mausteliemissä, erilaisilla täytteillä ja erivärisinä ovat ns. himoruokia, joihin ei koskaan kyllästy. Ei niitä tietysti joka päivä ole tarjolla, mutta jokunen oliivitölkki täytyy olla kaapissa!
Tytär oppi sattumalta tykästymään oliiveihin. Hän oli parivuotias ja helteellä ei ruoka oikein maistunut. Terassilla tilasimme pari tapaslautasta anjovistäytteisiä oliiveja, ja imeskelin liian suolan pois ja lapsi oli kuin pieni lintu suu auki uutta makupalaa odottamassa. Istumme nykyisin joskus yhdessä juttelemassa ja ”tikutamme” oliiveja – muuta ei välttämättä ole edes tarjolla…
Kuten Paloma kirjoitti: ”Pienetkin lapset voi opettaa pitämään mausteista ja ruokalajeista jotka ei välttämättä ole tavallisia kodin ruokapöydässä. Kysymys on pitkälti asenteista ja halusta opetella tunnistamaan, käyttämään, pitämään uusista makuelämyksistä.”
mdx
Kas siinä sukulaissielut tapas lautastensa ja tikkujensa kanssa. Kyllä nyt kk tulee kateelliseksi!
Hyvin ovat minun lapseni kasvaneet ja pärjänneet elämässään, vaikka eivät oliveja suuhunsa pane. Minä toki itse syön niitä, mutta hillitysti, koska ovat niin suolaisia.
Minun lapseni opasti hakemaan muitakin oliiveja, kuin niitä tavallisia, joten sitten olikin etsiminen eri täytteillä olevia.
Homejuustoon taas opin mieheni ansiosta, joka opasti mihin se homejuusto sopii. Tosin silloin ei syöty piparien päällä, johon nyt olen ihastunut.
Oudot mausteet ei sovi minulle, esim. ruisleivässä mallas makeus, eikä kumina leivät ja makeat "sentsuurit", enkä aio opetellakaan.
Korianteri, rakuuna, tinjami ja mitä niitä onkaan ovat kammotus, joilla pilataan aito lihakeittokin.
Varsisellerin lehdistä voi myös hauduttaa erittäin vatsaystävällistä ja ruuansulatusta edistävää yrttiteetä.
Kolumbialainen ruoka perustuu paljolta iberialaiseen keittiöön, trooppisilla vihanneksilla ja hedelmillä rikastettuna. Yrttimausteet (mieluimmin tuoreet), palkokasvit, ravitsevat, tuhdit keittoruuat ja riisin käyttö ovat tunnusomaisia. Kolumbialaiset eivät kuitenkaan ole aivan yhtä mieltyneitä tuliseen ja voimakkaasti maustettuun ruokaan kuin esim. meksikolaiset tai keski-amerikkalaiset: keittojen ja liharuokien kanssa tarjotaan pöydässä voimakasta "ají pique"- chilikastiketta, erikseen ja ne laittavat ruokaan jotka tykkäävät.
Chimichurri on mielestäni paras mauste grillatulle lihalle. Käy myös kalkkunan mausteeksi .
Vanhempi tyttärenpojistani napsi myös oliiveja salaattikulhosta jo pari-kolmevuotiaana. Suurta herkkua. Yhdessä työpaikoistani täällä Ruotsissa meillä oli ruokaa laittamassa mandarininkiinalainen. Malesiassa syntynyt keittäjä ja jopa pienimmätkin lapset, 3-4-vuotiaat popsivat ihastuneena hänen nasi gorengiaan ja muita eksoottisia ruokia joita hän taidolla valmisti, aina paljon tuoreita vihanneksia ja jotkut ehkä hivenen voimakkaammin maustettuja kuin mitä ruotsalainen kotiruoka.
PM
Teetä ei voi valmistaa varsisellerin eikä koivunkaan lehdistä, teetä ei suomessa kasva eikä teetä voi valmistaa muuta kuin teelehdistä. Vain teepensas kasvattaa teetä, kaikki muu on jotain muuta, varsisellerijuomakin on varsisellerijuomaa, ei teetä.
Kiitos mdx (maduixa ?) annistasi tälle palstalle !
"mandarininkiinalainen. Malesiassa syntynyt keittäjä"
Malesiassa syntynyt ei ole kiinalainen.
Ainakin Suomessa on kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa sama ruokalista. Ei missään voi säveltää omiaan, on allergiat ja erilaiset dieetit sekä ravintoarvot otettava huomioon. Tuskin missään muuallakaan työpaikkaruokailusssa tuollainen eksotiikka onnistuu.
Huonosti kasvatettu lapsi ronkkii ruuasta vain haluamiaan makupaloja ja levittää myös pöpöjä .
Kiinalaiset luulevat olevansa kiinalaisia olivatpa ne syntyneet missä tahansa. Kotikieli mandariini, etnisesti kiinalainen. Näin hän itse itsensä määrittelee. Ei tarvitse sinulta lupaa.
Revi siitä!
Siinä oikein tyylinäyte henkilöltä, joka ei siedä asiallista pientäkään kritiikkiä tai oikaisua, vaan itse repii pelihousunsa. Itsetunnon pienuus paistaa rumasti.
Puhut selvää sontaa.
Et esitä kritiikkiä, vaan puhut pelkkää skeidaa ja sitä saa toki oikaista.
Täällä on jokaisessa kunnassa oma ruokalista jota myös sovelletaan esikouluihin ja päiväkoteihin, mutta se riippuu siitä onko laitoskeittiöt jotka toimittavat ruuan kunnan vai yksityisten hallinassa. Joissakin esikouluissa/päiväkodeissa oli ja on kai vieläkin oma keittiö, jossa voi laittaa koko aterian, joissakin on keittiö jossa voi keittää esim. perunat tai riisin tai pastan ja valmistaa salaatit,uunit joissa lämmittää eineksiä.Oma keittäjä ei ollut mitenkään harvinaista -80--90-luvuilla, nyt en tiedä . . Ravintoarvot ja ruuan koostumus on tarkkaan säännöstelty, olipa oma keittiö tai ei. Allergiat ja erityisdieetit otetaan huomioon, kasviruoka ja halal aina saatavilla.
***
Tässä päiväkodissa mistä kerron lapset söivät hyvällä ruokahalulla lautaset tyhjiksi ja ravintoarvot olivat keskimäärin paremmat, koska keittäjämme käytti paljon vihanneksia ja osasi valmistaa alusta loppuun maittavaa ja silmää miellyttävää ruokaa. Ruoka annosteltiin lautasille pöydässä ja miten siitä olisi voinut levitä pöpöjä en ymmärrä.
PM
Siitä sinun lapsenlapsen tavasta napsia suuhunsa yhteisestä salaattikulhosta oliivit levisi pöpöt. Eikä se ole hyvien tapojen mukaista.
Kiitos ano 14:36.
Suomessa myytävä anjovis on ainakin Keskon purkissa virolaista maustettua silakkaa. Hinta pienessä peltipurkissa on reippaasti yli 20 €/kilo.
Suolaa voi vähentää liottamalla vedessä sopivan pituisen ajan.
Jos lasketaan pois ruoka, joka on pilaantunut tai jota ei ole käsiteity tai valmistettu asianmukaisesti, tai en ole kylläinen, minulla ei ole miään inhokkiruokaa.
Kaikki muu maistuu..
Mieliruoka ovat silli ja perunat.
Tappaiskeitto eli savolaisittain mykyrokka, olen lautasellisen sitä syönyt penskana isäukon pakottamana. Toista kertaa en.
Hyi hel_etti mutta tuollaista kai se meno usein oli. Tuota tuotetta en tullut tuntemaan mutta sianpääsylttyä kyllä. Sianpääsyltty tehtiin siis tapetun sian päästä, eli lähinnä aivoista sillä siallahan on isot aivot, lähes yhtä suuret kuin ihmisellä. Ja ne verimakkarat jotka tehtiin pian siantapon jälkeen siansuoliin, toki kohtuullisesti puhdistettuihin, nehän olivat herkkuakin...?
Me olemme valmiita kovimpaan nälkään syömään lähes mitä tahansa, WW2 ajan Leningradin piirityksen ajalta säilyneissä muistelmissa kerrotaan mm, nälänhätään syödyistä lemmikkieläimistä kuten koirista ja kerrotaan jopa muuten niin sosiaalisten koirien oppineen välttelemään ihmisiä tiedostaessaan miksi ventovieras ihminen yks kaks alkoi hieroa tuttavuutta:
Jos rakastat pieniä tyttöjä,
Pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
Koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
Salaattia ja sellerinjuurta,
Lampaanpaistia, kevätaamuja,
Kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
Minä tulen sinun kanssasi merenrantaan
Per-kel
https://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE
Aivan ihana ikivihreä ja super ajankohtainen sanoitukseltaankin!
Voi kuinka ihanat nuo laulun sanat! Kiitos! ❤️💋
Ensimmäiset oliivini söin veljen luona 80 luvulla, kyläillessä, ja tykästyin huimasti.
Sen jälkeen niitä onkin mennyt varmaan jo tuhansia kapeita lasipurkillisia.
Paprika,valkosipuli ja chilitäytteillä.
Puikoilla syömisestä on ketjussa puhuttu, ja kyllähän ne puiset pitää olla, joskus tikkuaterimet retkellä ollaan vuoltu pajupensaasta, puhumattakaan makkaratikuista, jollaisten nokassa pysyy muukin paistettava, vaikka pieni ahven. Lapset ovat ennakkoluulottomia makujenkin suhteen , ennen kuin ennakkoluulot heihin istutetaan. Onneksi enää lapsille ei tilata ravintolassa nakkeja ja ranskiksia, vaan annoksia saa pieninä, usein naisillekin sopivia kooltaan. Myös maisteluannoksia voi tilata ja tutustua uusiin makuihin.
Monet perinneruuatkin päivittyvät rohkeammin maustettuina, esimerkiksi meillä nuorille maistuu inkiväärillä maustettu porkkanalaatikko. Ja niin hyvää kuin pelkkä kevytsuolattu graavikala onkin ja tuo kalan oman hennon maun oikeuksiinsa, siitäkin saa uusia vivahteita esiin - ainakin sitruuna, limetti, mutta myös esimerkiksi oliiviöljy sopivat varovaisemmillekin. Sushit ovat lyöneet itsensä läpi Suomessakin, graavikalan syöjinä meille luonteva ruokalaji. Merilevä ei kaikkia maultaan miellytä, ja onhan niissä aikamoinen näpertelykin, tosin lopputulos on mitä raikkain ja houkuttelevin, kun ainekset ovat tuoreita. Usein kahdestaan ollen oikaisemme ja teemme sushiaineksista (ilman merilevää) niinsanotut poke-kulhot. Pohjalle keitettyä oman suun mukaiseksi maustettua riisiä, sitten kuutioitua kevytgraavattua kalaa (mieluiten siikaa tai muuta kotimaista vaaleaa kalaa tai kirjolohta). Lopuksi vielä muutamaa raikasta vihannesta päälle kauniina viipaleina, vaikkapa avokadoa, kurkkua, pikkelöityjä punasipulirenkaita ja retiisiviipaleita. Kaikkia sushikastikkeita ei aina käytetä, taitaa olla enemmän salaattimainen versio. Kulho on kiva ottaa saunan jälkeen takan tai telkkarin ääreen vaikka lattiatyynyillä istuen ja puikoilla syöden. Nuorisolta se hyvin käykin, me vanhat istutaan sohvalla ja on pieni pöytä edessä. Haarukankin saa, jos ei puikoilla onnistu.
Aito sushi ei ole graavattua.
Raa’an suolattoman kalan syöminen tai pienten ohuiden kalapalojen leikkaaminen voi tuntua haasteelta.
Aloittelevat sushintekijät käyttävät graavi- tai kylmäsavulohiviipaleita.
Oikeassa olet. Tarkoitinkin, että graavikalan syöjillä on matala kynnys aitoon sushiin. Itse olen korkeintaan aloittelija, ja tuo kulho on eräänlainen muunnelma. Poke on kyllä ihan oma tarjoilumuotonsa. Ceviche-tekniikalla kypsytettyä kalaa tarjoan usein myös, ja siinäkin on monia tapoja. Yksinkertaisimmillaan kala leikataan ohuiksi viipaleiksi suoraan tarjoiluvadille, lisätään päälle hyvää öljyä, raakakypsyminen tapahtuu sitruuna- tai limemehun avulla, sormisuolaa lisäksi rupotellaan pinnalle. Muutama tunti jääkaapissa. Chilihitaleita, ysrttejä ja kasviksia voi lisätä. Netistä löytyy tähänkin ohjeita.
Ramoona
Mistä piippu menee tukkoon https://www.heinox-hormit.fi/?utm_campaign=Display - Placements&utm_source=google&utm_medium=display&utm_content=3233282xEAIaIQobChMItvSm47O19AIV3EbCCh0TkgDeEAEYASAAEgI9dvD_BwE
Joka päivä syön selleriä ja korianteria. Tykkään erikoisesti molemmista. Ja oliivit on hyviä. Lehtiin pitää saada juttuja. Ei niihin pidä uskoa. Ei ne ole totta.
Kaikki muu käy, mutta selleri ei oikein maistu, varsiselleri ainakaan, tai minä en ole osannut sitä tarjota itselleni oikeiden lisukkeiden kera.
Pirre
Varsiselleri ei ole kovin suosittua täälläkään, monet eivät tykkää. Maailmalla se on taas yksi tavallisimpia vihanneksia, etenkin salaateissa ja dipattuna. Erittäin vähäkalorinen ja terveellinen vihannes, runsaskuituinen joka mennessään läpi ruuansulatuskanavan kuluttaa lähes yhtä paljon kaloreita kuin mitä se antaa.
”Maailmalla” ollaan yleensä niin köyhiä, että ruuasta halutaan kaloreita hengen pitimiksi. Olen paljon matkustellut ja asunutkin eri maanosissa, mutta ei tuo varsiselleri mikään yleinen ole. Maissia, jamssia, riisiä ja papuja syödään eniten. Ne keitetään, ei ole varaa salaatteihin eikä dippeihin.
Minä kyllä tarkoitin "maailmalla" sitä osaa länsimaista ruokakulttuuria jonka tunnen riittävän hyvin, elikkä Pohjois-Amerikkalaista ja latinalaiamerikkalaista ruokakulttuuria, jossa varsiselleri on vakiovihannes. Muista maanosista en tiedä.
Varsiselleri maistuu parhaiten Bloody Maryssä.
Kasvikset+on+suurimmalta+osalta+vettä.+yli+90%:sti.+Ei+niillä+liho.
Näin se maailma kutistui.😂
"Maailmalla"-sanaa käytetään arkikielessä tarkoittamaan josain muualla kuin kotimaassa.
Juu, ploma määritteli maailman🤣🤣🤣🤣
Siinäkin vain sekoitustikku joka heitetään pois. Ploma hakee sen ja dippaa piimään.
Valkosipuli on , joka jakaa ihmisiä voimakkaasti.
Sen on todettu olevan myös terveellinen.
Valkosipulitahna voileivän päällä maistuu herkulliselta.