Koulutehtävä

"Pitääkö tämä paikkansa?"

Kyllä pitää.

"Olet lapsenlapsen ax avustaja, joka ihmettee tilannetta. Mitä kehotat häntä tekemään mahdolliset määräajat huomioiden?

Huomautan, että ihmettelijä kai on - toisin kuin ap kirjoittaa - ax eikä "ax avustaja". Ax:ää kehotan ottamaan coolisti, mitään perinnön suhteen kun ei ole tehtävissä.

Ap ilmeisesti yrittää polkea käyntiin vänkääjien esiinmarssin, millainen nähtiin palstalla 6 vuotta sitten. Siihen järki-ihmisen ei kannata lähteä, siinä on loputon suo.

"Ellei kuuden kuukauden määräaika ole kulunut umpeen, lapsenlapsella ax on sijaantulijana oikeus vaatia lakiosaansa."

Eipä lapsenpalsella ole lakiosaoikeutta. Kun edellä oleva polvi on elossa, lapsenlapsella on toki sijaantulo-oikeus, mutta lakiosaoikeus on vain perittävän välittömällä jälkeläisellä.

Laista mainittu käy ilmi perintökaaren 7 luvun 5 § 4 mom.

"erillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa."

Anonyymi kirjoitti:

"Ellei kuuden kuukauden määräaika ole kulunut umpeen, lapsenlapsella ax on sijaantulijana oikeus vaatia lakiosaansa."

Eipä lapsenpalsella ole lakiosaoikeutta. Kun edellä oleva polvi on elossa, lapsenlapsella on toki sijaantulo-oikeus, mutta lakiosaoikeus on vain perittävän välittömällä jälkeläisellä.

Laista mainittu käy ilmi perintökaaren 7 luvun 5 § 4 mom.

"erillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa."

Lue lisää

Edellinen on ihan totta.

Jos ensisijainen perillinen on ilmoittanut luopuvansa lakiosastaan, lakiosaa ei koske sijaantulomääräykset. Avaukseen on siis vastauksena, että lapsenlapsi ei kykene tekemään tapauksessa mitään.

Ensijainen perillinen voi kuitenkin hyväksyä testamentin, mutta ilmoittaa samalla luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa. Tällöin ensisijainen perillinen ei ryhty perintöön, vaan luopuu siitä ehdoitta rintaperillistensä hyväksi. Lapsenlapsilla on oikeus esittää lakiosavaade, sillä lakiosaan oikeutettu voi olla sekä rintaperillinen että tämän sijaan tullut perillinen. Lapsenlapsilla on oikeus periä isovanhempansa.

Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin avauksessa käsiteltävä asia.

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. (PK 5§)

Anonyymi kirjoitti:

Edellinen on ihan totta.

Jos ensisijainen perillinen on ilmoittanut luopuvansa lakiosastaan, lakiosaa ei koske sijaantulomääräykset. Avaukseen on siis vastauksena, että lapsenlapsi ei kykene tekemään tapauksessa mitään.

Ensijainen perillinen voi kuitenkin hyväksyä testamentin, mutta ilmoittaa samalla luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa. Tällöin ensisijainen perillinen ei ryhty perintöön, vaan luopuu siitä ehdoitta rintaperillistensä hyväksi. Lapsenlapsilla on oikeus esittää lakiosavaade, sillä lakiosaan oikeutettu voi olla sekä rintaperillinen että tämän sijaan tullut perillinen. Lapsenlapsilla on oikeus periä isovanhempansa.

Tämä ei kuitenkaan ole sama kuin avauksessa käsiteltävä asia.

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. (PK 5§)

Lue lisää

"Ensijainen perillinen voi kuitenkin hyväksyä testamentin, mutta ilmoittaa samalla luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa. Tällöin ensisijainen perillinen ei ryhty perintöön, vaan luopuu siitä ehdoitta rintaperillistensä hyväksi. Lapsenlapsilla on oikeus esittää lakiosavaade, sillä lakiosaan oikeutettu voi olla sekä rintaperillinen että tämän sijaan tullut perillinen. Lapsenlapsilla on oikeus periä isovanhempansa."

Jako ei mene lain mukaan yllä kerrotulla tavalla.

Testamentin hyväksyminen on yhtä kuin perinnöstä luopuminen, jos testamentissa on kokonaan syrjäytetty mainittu hyväksyjä. (Osittaisesta luopumisesta voidaan puhua, jos testamentin mukaan jotakin vielä tulisi hyväksyjälle.)

Jos edellä mainittu hyväksyjä ei vaadi lakiosaa (6 kk määräajassa) tai luopuu siitä nimenomaisesti, niin mitään lakiosaa ei enää ole, jota voisi kukaan vaatia. Lapsenlapsella ei ole mitään uutta potentiaalista lakiosaoikeutta uinumassa, jonka hän voisi itsenäisesti herättää henkiin.

Rintaperillinen voi toki luopua jonkun hyväksi, mutta se on eri asia ja tarkoittaa perintöön ryhtymistä sekä kahdenkertaista perintöverotusta. Mutta rintaperillisen hyväksyessä testamentin, kukaan (ei myöskään hyväksyjän lapsi) ei voi saada enempää kuin testamentissa on määrätty.

Testamentista luopuminen on perinnöstä luopumista, mutta se ei tarkoita lakiosasta luopumista. Nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka oletuksena onkin, että ellei perinnöstä luopuja ilmoita mitään lakiosasta, hänen oletetaan luopuneen myös lakiosastaan. Käsitteet tuntuvat ed. kommentoijalla olevan hakusessa.

" lisäksi ensisijainen perillinen voi ilmoittaa luopuvansa perinnöstään, jolloin hänen omat rintaperillisensä astuvat hänen sijaansa, koska heillä olisi oikeus periä isovanhempansa.

Edellisessä luopumis-tilanteessa lapsenlapsilla on oikeus vaatia lakiosaansa, jos testamentin 6 kuukauden määräaikaa on jäljelle."

Tällaista mahdollisuutta lakiosan vaatimiseen ei laki tunne. Kun rintaperillinen ilmoittaa luopuvansa perinnöstä (HUOM tässä testamentin hyväksymällä), noudatetaan testamentin määräyksiä, eikä ole olemassa mitään sellaista lakiosavaadetta, mikä jäisi elämään (tai uinimaan) lapsenlapsille, jonka vaatimuksen he sitten voisivat tehdä. Siinä olet oikeassa, että sijaantulijoita lapsenlapset ovat, mutta mitään osuutta ei ole enää jäljellä, koska on testamentti, jossa on määräykset jäämistön jaosta. Sijaantulija ei saa koskaan parempaa osaa kuin oli edeltäjällään perintöön.

Ainoastaan siinä tilanteessa, alkuperäisen esimerkin 'a' kuolee sen jälkeen, kun on testamentin hyväksynyt eikä ole lakiosastaan luopunut, voi lapsenlapsilla olla jäljellä kuuden kuukauden määräaikaa (jollei se ole umpeutunut) sen lakiosailmoituksen tekemiseen, minkä vanhempansa on jättänyt tekemättä.

Tilanne on samankaltainen kuin (tulevan) perittävän eläessä tehdyssä perinnöstä luopumisessa, jossa rintaperillinen voi luopua perittävän testamentin hyväksymällä perinnöstään ja lakiosastaan. Silloin testamentin laatineen ei tarvitse kysellä myös lapsen lapsiltaan, että mahdattekohan tekin hyväksyä testamentin, jotteivät lapsenlapsetkin ehkä vaatisi lakiosaansa. Mitään tällaista lastenlasten erillistä lakiosaa ei perintökaaren mukaan ole.

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöä, ja se on olemassa jo ennen testaattorin kuolemaa. Maksamalla lakiosaa vastaava summa etukäteen, luopujan on mahdollista luopua lakiosastaan jo ennen perittävän kuolemaa. Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin.

Nyt rintaperillinen luopuu oikeudestaan oman rintaperillisensä hyväksi, ja koska kyseessä on ehdoitta tapahtuva perintöosasta luopuminen, rintaperillisillä on aina sijaantulo-oikeus. Tässä ei siis puhuta lainkaan luovuttamisesta ja siten suunnatusta luopumisesta. Lakiosasta luopuminen tulee tehdä luopumalla perinnöstä PK 17:2a mukaisesti: perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan.

Kun perintöoikeudesta luovutaan, perintöoikeus lakkaa, samoin kuin nyt lakiosaoikeus, tapahtuu sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Kuten edellä on jo kerrottu, perintökaaren mukaan perillinen ei kuitenkaan voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan.

Lakiosaoikeuden siirtyminen rintaperilliselle on mahdollista vain perinnöstä luopumalla.

Anonyymi kirjoitti:

Lakiosa on saantona perintösaanto ja osa perintöä, ja se on olemassa jo ennen testaattorin kuolemaa. Maksamalla lakiosaa vastaava summa etukäteen, luopujan on mahdollista luopua lakiosastaan jo ennen perittävän kuolemaa. Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin.

Nyt rintaperillinen luopuu oikeudestaan oman rintaperillisensä hyväksi, ja koska kyseessä on ehdoitta tapahtuva perintöosasta luopuminen, rintaperillisillä on aina sijaantulo-oikeus. Tässä ei siis puhuta lainkaan luovuttamisesta ja siten suunnatusta luopumisesta. Lakiosasta luopuminen tulee tehdä luopumalla perinnöstä PK 17:2a mukaisesti: perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan.

Kun perintöoikeudesta luovutaan, perintöoikeus lakkaa, samoin kuin nyt lakiosaoikeus, tapahtuu sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Kuten edellä on jo kerrottu, perintökaaren mukaan perillinen ei kuitenkaan voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan.

Lakiosaoikeuden siirtyminen rintaperilliselle on mahdollista vain perinnöstä luopumalla.

Lue lisää

Kuten jo olen todennut, lapsenpalsella on rintaperillisenä sijaantulo-oikeus. Testamentin ollessa kokonaan lakimääräisessä perillisasemassa olevan perillisen syrjäyttävä tuolla sijaantuloasemalla ei ole mitään osaa, mitä jäämistöstä sijaantulijalle tulisi. 0 = 0.

Lakiosaan ei sen sijaan ole mitään sellaista muuta oikeutta kenellekään, jota jäisi jäljelle, jos lakiosaa oikeutettu rintaperillinen siitä luopuu tai ei sitä vaadi. Se on lakiosapeirllisen henkilökohtainen oikeus, jota voi oiekudenpmistajat toki vaatia, jos hän itse on kuollut enne kuin on ehtinyt sitä itse vaatia (rintaperillisen kuoltua 6 kk määräajan kuluessa testamentin tiedosksiantamisesta).

"Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin."

Näin on, mutta lapsenlapsilla ei ole tässäkään tilanteessa mitään lakiosaoikeutta. He eivät voi ryhtyä vaatimaan lakiosaa vanhempansa puolesta, vaan ainoastaan lakiosaansa vaille jäänyt rintaperillinen itse voi vedota lakiosan riittämättömyyteen.

"Kun perintöoikeudesta luovutaan, perintöoikeus lakkaa, samoin kuin nyt lakiosaoikeus, tapahtuu sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

Näin ei sen sijaan tapahdu. Lakiosaoikeus lakkaa lopullisesti, jollei rintaperillinen sitä vaadi tai siitä luopuu. Lapsenlapsi ei voi saada hyväksyttyä testamenttia vastaan mitään uutta lakiosaa, jota ei enää ole. Sen sijaantulemisen arvomäärä on 0.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten jo olen todennut, lapsenpalsella on rintaperillisenä sijaantulo-oikeus. Testamentin ollessa kokonaan lakimääräisessä perillisasemassa olevan perillisen syrjäyttävä tuolla sijaantuloasemalla ei ole mitään osaa, mitä jäämistöstä sijaantulijalle tulisi. 0 = 0.

Lakiosaan ei sen sijaan ole mitään sellaista muuta oikeutta kenellekään, jota jäisi jäljelle, jos lakiosaa oikeutettu rintaperillinen siitä luopuu tai ei sitä vaadi. Se on lakiosapeirllisen henkilökohtainen oikeus, jota voi oiekudenpmistajat toki vaatia, jos hän itse on kuollut enne kuin on ehtinyt sitä itse vaatia (rintaperillisen kuoltua 6 kk määräajan kuluessa testamentin tiedosksiantamisesta).

"Muussa tapauksessa perillisellä on aina oikeus vaatia lakiosaansa, vaikka olisikin hyväksynyt testamentin."

Näin on, mutta lapsenlapsilla ei ole tässäkään tilanteessa mitään lakiosaoikeutta. He eivät voi ryhtyä vaatimaan lakiosaa vanhempansa puolesta, vaan ainoastaan lakiosaansa vaille jäänyt rintaperillinen itse voi vedota lakiosan riittämättömyyteen.

"Kun perintöoikeudesta luovutaan, perintöoikeus lakkaa, samoin kuin nyt lakiosaoikeus, tapahtuu sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää."

Näin ei sen sijaan tapahdu. Lakiosaoikeus lakkaa lopullisesti, jollei rintaperillinen sitä vaadi tai siitä luopuu. Lapsenlapsi ei voi saada hyväksyttyä testamenttia vastaan mitään uutta lakiosaa, jota ei enää ole. Sen sijaantulemisen arvomäärä on 0.

Lue lisää

"Lakiosaan ei sen sijaan ole mitään sellaista muuta oikeutta kenellekään, jota jäisi jäljelle, jos lakiosaa oikeutettu rintaperillinen siitä luopuu tai ei sitä vaadi. Se on lakiosapeirllisen henkilökohtainen oikeus.

Asianajaja Juha Untamo on aivan eri mieltä ja kertoo Iltasanomissa: "Perillinen voi luopua lakiosastaan, jolloin hänen sijaansa sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa."

Lakiosasta voi siis luopua omien rintaperillistensä hyväksi.

Lakiosa on puolet siitä omaisuudesta, johon perillinen muutoin olisi oikeutettu. Jos ensisijainen perillinen luopuu perinnöstään, sijaantulijat tulevat luopujan sijaan, ja käyttävät luopujan oikeuksia.

Jos perillinen ei itse lakiosaansa vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan. Untamo muistuttaa, että perillinen voi luopua lakiosastaan ja perinnöstään myös verotuksellisista syistä. Se tarkoittaa, että hänen sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa, jolloin säästyvät yhden sukupolven osalta perintöverot. – Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, jos sitä ei halua, Untamo selittää.

Luopuminen on tehtävä kirjallisesti eikä luopuja voi esittää, kenelle omaisuus menee. Yleensä luopuminen ilmoitetaan perunkirjoituksessa.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006539290.html

Anonyymi kirjoitti:

"Lakiosaan ei sen sijaan ole mitään sellaista muuta oikeutta kenellekään, jota jäisi jäljelle, jos lakiosaa oikeutettu rintaperillinen siitä luopuu tai ei sitä vaadi. Se on lakiosapeirllisen henkilökohtainen oikeus.

Asianajaja Juha Untamo on aivan eri mieltä ja kertoo Iltasanomissa: "Perillinen voi luopua lakiosastaan, jolloin hänen sijaansa sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa."

Lakiosasta voi siis luopua omien rintaperillistensä hyväksi.

Lakiosa on puolet siitä omaisuudesta, johon perillinen muutoin olisi oikeutettu. Jos ensisijainen perillinen luopuu perinnöstään, sijaantulijat tulevat luopujan sijaan, ja käyttävät luopujan oikeuksia.

Jos perillinen ei itse lakiosaansa vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan. Untamo muistuttaa, että perillinen voi luopua lakiosastaan ja perinnöstään myös verotuksellisista syistä. Se tarkoittaa, että hänen sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa, jolloin säästyvät yhden sukupolven osalta perintöverot. – Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, jos sitä ei halua, Untamo selittää.

Luopuminen on tehtävä kirjallisesti eikä luopuja voi esittää, kenelle omaisuus menee. Yleensä luopuminen ilmoitetaan perunkirjoituksessa.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006539290.html

Lue lisää

"Asianajaja Juha Untamo on aivan eri mieltä ja kertoo Iltasanomissa: "Perillinen voi luopua lakiosastaan, jolloin hänen sijaansa sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa."

Asianajaja puhuu eri tilanteesta kuin aloittajan esimerkki. Sijaantulo-oikeus on sitä paitsi jo moneen kertaan todettu olevan lapsenlapsilla. Eikö se mene perille, että se ei ole asiassa ratkaiseva seikka??

"Jos perillinen ei itse lakiosaansa vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan."

Asianjaja Untamokin osui jyväseen! Juuri näin on asia. HUOM!! Untamo toteaa, että jos ei VAADI (kuten on edellä todettu myös minun puolestani).

Rintaperillinen voi joko luopumalla lakiosasta tai jättämällä sen vaatimatta aiheuttaa sen, että lapsenlapset eivät saa mitään, kun on tehty testamentti, joka syrjäyttää rintaperillisen perinnöstä.

Kannattaa opetella lukemaan, sillä se auttaa monesti saamaan oikeat tiedot asioista. Niin kuin nytkin!

"Asianajaja Untamo muistuttaa, että perillinen voi luopua lakiosastaan ja perinnöstään myös verotuksellisista syistä. Se tarkoittaa, että hänen sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa, jolloin säästyvät yhden sukupolven osalta perintöverot."

Tuo on testamenttiasiassa ihan loogista varsinkin, kun ajattelee, että kirjoittaja on lakikoulutuksen saanut, ja harjoittanut vuosikymmeniä perintöasioita. Lakiosaakin siis koskee aivan oikein sijaantulo eli lakiosavaadeoikeutta käyttävät sijaantulijat. Mutta vain silloin, kun ensisijainen perillinen ei ole sitovasti luopunut ko. oikeudesta. Niinhän avauksessa oli tehty.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006539290.html

Anonyymi kirjoitti:

"Asianajaja Untamo muistuttaa, että perillinen voi luopua lakiosastaan ja perinnöstään myös verotuksellisista syistä. Se tarkoittaa, että hänen sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa, jolloin säästyvät yhden sukupolven osalta perintöverot."

Tuo on testamenttiasiassa ihan loogista varsinkin, kun ajattelee, että kirjoittaja on lakikoulutuksen saanut, ja harjoittanut vuosikymmeniä perintöasioita. Lakiosaakin siis koskee aivan oikein sijaantulo eli lakiosavaadeoikeutta käyttävät sijaantulijat. Mutta vain silloin, kun ensisijainen perillinen ei ole sitovasti luopunut ko. oikeudesta. Niinhän avauksessa oli tehty.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006539290.html

Lue lisää

Kyllä. Aarnio ja Kangas toteavat, että perintöön ryhtymisen tunnusmerkistön täyttää
mikä tahansa reagointitapa, joka osoittaa henkilön tahdon käyttää hyväkseen
lakimääräisen (tai testamenttiin perustuvan) oikeutensa. Jos rintaperillinen käyttää oikeutensa vaatia lakiosaansa, hän ryhtyy perintöön, eikä lakiosa ole enää sen jälkeen tehokkaasti luovutettavissa. Sen sijaan, jos ensisjiainen rintaperillinen luopuu oikeuksistaan ehdoitta, eikä käytä lakimääräisiä oikeuksiaan, ko. oikeuksia käyttävät luopujan omat rintaperilliset, jos heillä on oikeus periä myös perinnön jättäjä.

Mistä lie kopioitu teksti. Se on ihan oikein. Mutta lukutaito puuttuu jälleen tältä kommentoijalta.

"(B) Ko. perillinen voi myös ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin mutta luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa, koska perillisen ei voida katsoa ryhtyneensä perintöosaansa."

Näin asia ei ole. Jos rintaperillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on kokonaan syrjäytetty perinnöstä, hän on luopunut perinnöstä. Hänen rintaperillisensä ovat sijaantulijoita, mutta mitään jaettavaa heille ei tällöin ole testamentin mukaisesti. 0 = 0.

"(C) Vaihtoehtoisesti ensisijainen rintaperillinen voi ilmoittaa, että hän luopuu perinnöstään siihen ryhtymättä, jolloin luopujan omat rintaperilliset astuvat sijaantulijoina luopujan sijaan. Sijaantulijat voivat hyväksyä testementin tai moittia sitä, ja vaatia joka tapauksessa lakiosaansa."

Tämä on melkoita sekoilua! Jos rintaperillinen hyväksymällä testamentin on luopunut perinnöstään (siihen ryhtymättä) niin KYLLÄ hänen rintaperillisensä ovat sijaantulijoita, mutta mitään ei ole enää jaossa. 0 = 0. Sijaantulijoilla ei voi tässä tilanteessa olla edessään mitään kysymystä testamentin hyväksymisestä, koska testamentti on jo hyväksytty hänen oman vanhempansa toimesta. Lapsenlapsilta ei kysytä, mahdatteko tekin hyväksyä tekemäni testametin, joka on jo välittömässä perillisasemassa olleelta rintaperilliseltä kysytty ja jonka tämä rintaperillinen on jo hyvksynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä lie kopioitu teksti. Se on ihan oikein. Mutta lukutaito puuttuu jälleen tältä kommentoijalta.

"(B) Ko. perillinen voi myös ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin mutta luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen rintaperillisensä tulevat hänen sijaansa, koska perillisen ei voida katsoa ryhtyneensä perintöosaansa."

Näin asia ei ole. Jos rintaperillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on kokonaan syrjäytetty perinnöstä, hän on luopunut perinnöstä. Hänen rintaperillisensä ovat sijaantulijoita, mutta mitään jaettavaa heille ei tällöin ole testamentin mukaisesti. 0 = 0.

"(C) Vaihtoehtoisesti ensisijainen rintaperillinen voi ilmoittaa, että hän luopuu perinnöstään siihen ryhtymättä, jolloin luopujan omat rintaperilliset astuvat sijaantulijoina luopujan sijaan. Sijaantulijat voivat hyväksyä testementin tai moittia sitä, ja vaatia joka tapauksessa lakiosaansa."

Tämä on melkoita sekoilua! Jos rintaperillinen hyväksymällä testamentin on luopunut perinnöstään (siihen ryhtymättä) niin KYLLÄ hänen rintaperillisensä ovat sijaantulijoita, mutta mitään ei ole enää jaossa. 0 = 0. Sijaantulijoilla ei voi tässä tilanteessa olla edessään mitään kysymystä testamentin hyväksymisestä, koska testamentti on jo hyväksytty hänen oman vanhempansa toimesta. Lapsenlapsilta ei kysytä, mahdatteko tekin hyväksyä tekemäni testametin, joka on jo välittömässä perillisasemassa olleelta rintaperilliseltä kysytty ja jonka tämä rintaperillinen on jo hyvksynyt.

Lue lisää

Juu, teksti on aivan oikein.

Sitä voi vain arvailla.

Äänestän tätä.

Kommentoija jättää erittelemättä, mistä tilanteesta kirjoittaa. Ks. edellä tilanne 1 ja 2.

Jos on testamentti, jolla on rintaperillinen kokonaan syrjäytetty perinnöstä, sijaantulijoille ei ole mitään jaettavaa testamentin toimeenpanon jälkeen. Jos sen sijaan on testamentissa määrätty vain lakiosan ylittävästä osuudesta, menee rintaperillisen luopuessaan perinnöstä, tämä "lakiosa" lapsenlapsille. Sehän on oikeastaan normaalia perintöosaa, josta vain ei ole testamentissa määrätty mitään.

"Kyllä. Jos ensisijainen perinnönsaaja ei ole käyttänyt oikeuksiaan ja luopuu niistä, eikä ole ryhtynyt perintöön, perintöosuutta käsitellään kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ilman perinnönjättäjää. Sijaantulijat käyttävät sen sijaan mahdollisuuttaan lakiosavaateeseen, jos niin katsovat parhaaksi."

Väärin. Perintöä käsitellään niin kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut, jos rintaperillinen luopuu perinöstä testamentti hyväksymällä. Mutta jos on perittävän laatima testamentti, jolla kaikesta omaisuudesta on määrätty, sijaantulijoille ei ole tulossa mitään perintöä. Heillä ei ole erikseen mitään lakiosaoikeutta, jota vaatimalla he voisivat saada perintöä vastoin hyväksyttyä testamenttia.

Lehdessä asianajaja myös toteaa, että jos perillinen ei itse sitä vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan.

Tuokin on ihan totta, sillä lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa oleva henkilö. Jos ensisijaisessa perimisasemassa oleva henkilö luopuu asemastaan ja oikeuksistaan, perimisasemaan tulee hänen sijaansa omat rintaperilliset.

"Jos ensisijainen perinnönsaaja ei ole käyttänyt oikeuksiaan ja luopuu niistä, eikä ole ryhtynyt perintöön, perintöosuutta käsitellään kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ilman perinnönjättäjää. Sijaantulijat käyttävät sen sijaan mahdollisuuttaan lakiosavaateeseen, jos niin katsovat parhaaksi."

Onpa testamentti minkä muotoinen tahansa, testamentilla ei saa loukata rintaperillisen lakiosaa, mutta siitäkin lakiosaa pitää vaatia. Lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Lehdessä asianajaja myös toteaa, että jos perillinen ei itse sitä vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan.

Tuokin on ihan totta, sillä lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa oleva henkilö. Jos ensisijaisessa perimisasemassa oleva henkilö luopuu asemastaan ja oikeuksistaan, perimisasemaan tulee hänen sijaansa omat rintaperilliset.

"Jos ensisijainen perinnönsaaja ei ole käyttänyt oikeuksiaan ja luopuu niistä, eikä ole ryhtynyt perintöön, perintöosuutta käsitellään kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ilman perinnönjättäjää. Sijaantulijat käyttävät sen sijaan mahdollisuuttaan lakiosavaateeseen, jos niin katsovat parhaaksi."

Onpa testamentti minkä muotoinen tahansa, testamentilla ei saa loukata rintaperillisen lakiosaa, mutta siitäkin lakiosaa pitää vaatia. Lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa.

Lue lisää

"Onpa testamentti minkä muotoinen tahansa, testamentilla ei saa loukata rintaperillisen lakiosaa, mutta siitäkin lakiosaa pitää vaatia."

Väärin. Lakiosaa loukkaavan testamentin kuka tahansa tehdä omasta omaisuudestaan. Yleinen myytti on, ettei näin saisi tehdä ja lakimiehetkin joskus haksahtavat selittämää tällaista.

Vaikka henkilöllä olisi omia lapsia, hän voi määrätä kaikesta omaisuudestaan. Rintaperillinen voi halutessaan tehdä perittävän kuoltua lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle. Jollei hän sitä tee 6 kk määräajassa testamentin tiedoksiannosta, hän menettää lakiosansa. Tämä on ihan normaalia.

Jos perittävä on edellä mainitun kaiken kattavan testamentin tehnyt, lakiosavaatimuksen voi tehdä vain ensisijainen perillinen. Sijaantulijalle ei ole testamentissa mitään jäämässä jaettavaksi. Sijaantulijalla ei ole erillistä lakiosaa, jota hän voisi vaatia. Hänen lakiosansa on vain vanhempansa lakiosa, jos kävisi niin, ettei vanhempi ole ehtinyt sitä vaatia määräajan kuluessa ja hän on kuollut sen aikana. Tällöin sijaantulija voi vaatia lakiosaa, koska määräaika ei ole vielä kulunut umpeen, mutta vain silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Lehdessä asianajaja myös toteaa, että jos perillinen ei itse sitä vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan.

Tuokin on ihan totta, sillä lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa oleva henkilö. Jos ensisijaisessa perimisasemassa oleva henkilö luopuu asemastaan ja oikeuksistaan, perimisasemaan tulee hänen sijaansa omat rintaperilliset.

"Jos ensisijainen perinnönsaaja ei ole käyttänyt oikeuksiaan ja luopuu niistä, eikä ole ryhtynyt perintöön, perintöosuutta käsitellään kuin ensisijainen perillinen olisi kuollut ilman perinnönjättäjää. Sijaantulijat käyttävät sen sijaan mahdollisuuttaan lakiosavaateeseen, jos niin katsovat parhaaksi."

Onpa testamentti minkä muotoinen tahansa, testamentilla ei saa loukata rintaperillisen lakiosaa, mutta siitäkin lakiosaa pitää vaatia. Lakiosaa voi vaatia vain perimisasemassa.

Lue lisää

Hyvä että löytyy asiantuntemusta sinultakin. Viittaan omassa tekstissäni laki24.fi, jossa asiani vahvistetaan:

"Lapsenlapset ovat siis oikeutettuja lakiosaan, mutta vasta sitten, jos heidän ”edellään” oleva perillinen, äiti tai isä, ei ole enää osakkaana kuolinpesässä. Osakkuus siirtyy lapselta lapsenlapselle joko kuoleman tai perinnöstä luopumisen kautta."

Perinnöstä luopumisen kautta sijaantulijat eli rintaperilliset saavat oikeuden vaatia lakiosaa, siis aivan kuten täällä on kerrottukin.

https://laki24.fi/saako-lapsenlapsi-lakiosan/

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että löytyy asiantuntemusta sinultakin. Viittaan omassa tekstissäni laki24.fi, jossa asiani vahvistetaan:

"Lapsenlapset ovat siis oikeutettuja lakiosaan, mutta vasta sitten, jos heidän ”edellään” oleva perillinen, äiti tai isä, ei ole enää osakkaana kuolinpesässä. Osakkuus siirtyy lapselta lapsenlapselle joko kuoleman tai perinnöstä luopumisen kautta."

Perinnöstä luopumisen kautta sijaantulijat eli rintaperilliset saavat oikeuden vaatia lakiosaa, siis aivan kuten täällä on kerrottukin.

https://laki24.fi/saako-lapsenlapsi-lakiosan/

Lue lisää

Muuten hyvä stoori sinulla, mutta lapsenlapsilla ei ole erillistä lakiosaoikeutta lain mukaan.

Jos olisi, osaisit varmaankin lainkohdankin kertoa.

Lakiosaa loukkavassa testamentissa ei ole mitään väärää. Se ei ole toiveajattelua eikä mitään muutakaan unelmointia. Se on asiakirja, joka täytäntöönpannaan, ellei rintaperillinen tee lakiosailmoitusta, jossa vaatii lakiosaansa määräajassa.

On olemassa tilanteita, jossa myös lakiosaan oikeutettu rintaperillinen mielellään hyväksyy lakiosaa loukkaavan testamentin. Hän voi olla ylipääsemättömien ulosottovelkojen kurimuksessa. Ehkei hän koskaan pystyisi velkojaan maksamaan, koska maksettavat korotkin ovat tuloja suuremmat.

Silloin lakiosaa loukkaavan testamentin hyväksymällä hän luopuu perinnöstään ja lakiosastaan, ja se menee testamentinsaajille. Hänen lapsillaan, eli perittävän lapsenlapsilla ei ole mitään osaa tässä tilanteessa.

"Lakiosaa ei testamentilla saa loukata, ja jos lakiosaa loukkaava testamentti onkin tehty ja rintaperillinen esittää lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle määräajassa, testamenttia ei loukkaavilta osin täytetä."

Tämä ei sitten millään mene perille asti, että lakiosaa loukkaava testamentti täytäntöön pannaan ja jopa silloinkin, kun lakiosaa vaaditaan, koska lakiosa ei ole enää pitkään aikaan ollut esineoikeudellinen. Toisin sanoen jos perittvä on testamentannut esim. kiinteistön, joka on hänen ainoa omaisuutensa (muuten hänellä on vain velkaa), testamentti täytäntöön pannaan eikä lakiosaansa vaatinut saa mitään osaa kiinteistöstä itselleen. Testamentinsaajalla on oikeus aina maksaa lakiosa rahana. Jollei rahaa kuolinpesässä ole, hän voi maksaa lakiosan omilla varoillaan ja saa pitää kaiken testamentissa hänelle määrätyn omaisuuden.

"....perillinen voi luopua lakiosastaan, jolloin hänen sijaansa sijaansa perillisasemaan tulevatkin hänen lapsensa."

Joo, luopua voi, mutta jos rintaperillinen on hyväksynyt testamentin, jolla hänet on syrjäytetty perinnöstä, sillä sijaantuloasemalla ei ole mitään merkitystä jäämistömn jaossa. Lakiosaoikeutta sijaantulijalla ei ole, sillä se ei siirry sijaantulijalle mainitussa tilanteessa.

"Ensijainen perillinen vain luopuu ehdoitta ja ryhtymättä perintöön, jolloin lakiosaoikeus vain siirtyy sukuhaarassa."

Jos perillinen luopuu lakiosavaatimuksestaan, se ei enää millään keinoin voi herätä henkiin. PItää kuitenkin erottaa kaksi tilannett, jotka poikkeavat toisisitaan.

1) Perittävä on tehnyt testamentin, jolla hän määrää kaikesta omaisuudestaan ja antaa sen esim. kodittomien kissojen yhdistykselle. Jos rintaperillinen hyväksyy mainitun testamentin, kaikki jäämistö menee kissojen hyväksi eikä lapsenlapset saa mitään. Rintaperillinen voi jättäää vatimatta lakiosansa, tai jos hän siitä luopuu, kukaan ei saa lakiosaa.

2) Perittävä on tehnyt testamentin, jolla hän määrää kaikesta muusta jäämistöstään kuin rintaperillisten lakiosasta. Jos testamentti tulee rintaperillisen hyväksymäksi, loppu perintöosa (lakiosa) menee tietenkin testamentin mukaisesti po. rintaperilliselle. Tällöin rintaperillisellä on oikeus luopua lakiosastaankin, jolloin se menee hänen lapsilleen eli lapsenlapset saavat lakiosan, joka heidän vanhemmalleen olisi lakiosana tullut.

Joskus lakimiehetkin esittävä tällaisne väitteen: "Lakiosaa ei testamentilla saa siis loukata. Jos lakiosaa loukkaava testamentti on tehty ja rintaperillinen esittää lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle määräajassa, testamenttia ei siltä osin täytetä kuin se lakiosaa loukkaa."

Väite on virheellinen sikäli, että lakiosaa loukkaavan testamentin saa tehdä. Itse asiassa eihän lakisoavaatimuksella olisi mitään merkitystä, jollei lakiosaa voisi testamentilla loukata.

Lakiosavaatimus tehdään sitä loukkaavaa testamenttia vastaan (niin kuin siteeratussa tekstissäkin todetaan ristiriitaisesti). Vain silloin, kun perillinen esittää lakiosavaatimuksen testamentinsaajalle määräajassa, testamentti tulee siltä osin tehottomaksi, kun se lakiosaa loukkaa.

Miksi kuitenkin sitkeästi esitetään täysin ristiriitaisia väitteitä testamentin tekemisestä? Kysymys on ilmöstä, jossa ajattelemattomuuttaa ihmiset (ja myös lakimiehet) esittävät väitteitä, joita eivät ole ajatelleet loppuun saakka. Tässä asiassa, jollei lakiosaa voisi testamentissa mitenkään loukata, ei laissa olisi koko lakiosavaatimuksen käsitettäkään!!

Lakiosa tulisi automaattisesti, mutta tällainen ei ole Suomen voimassa oleva perintökaari.

No niin, ei kun jatkuu lain väärinymmärtäminen.

"Tehokas perinnöstä luopuminen aiheuttaa saman oikeusvaikutuksen kuin menehtyminen eli oikeus lakiosavaatimukseen siirtyy luopujan sijaantulijoille."

Kuten edellä on usein jo todettu on erotettava kaksi tilannetta, miten lakiosasta luopuminen vaikuttaa.

1) Perittävä on tehnyt testamentin, jolla hän määrää kaikesta omaisuudestaan ja antaa sen esim. kodittomien kissojen yhdistykselle. Jos rintaperillinen hyväksyy mainitun testamentin, kaikki jäämistö menee kissojen hyväksi eikä lapsenlapset saa mitään. HUOM: Rintaperillinen voi tällöin testamentin hyväksymisen LISÄKSI vaatia itslleen lakiosansa, ja saa sen. Jollei vaadi tai jos hän siitä luopuu, kukaan ei saa lakiosaa. Lakiosaoikeus ei siirry lapsenlapsille, vaan lakkaa kokonaan olemasta!!

2) Perittävä on tehnyt testamentin, jolla hän määrää kaikesta muusta jäämistöstään kuin rintaperillisten lakiosasta. Jos testamentti tulee rintaperillisen hyväksymäksi, "lakiosa" (tai oikeammin se osa perintöä, mistä ei ole testamentissa määrätty) menee tietenkin testamentin mukaisesti po. rintaperilliselle. Myös ällöin rintaperillisellä on oikeus luopua lakiosastaan, jolloin se menee hänen lapsilleen eli lapsenlapset saavat lakiosan, joka heidän vanhemalleen olisi tullut.

Perinnöstä luopuminen siten, että perillinen hyväksyy testamentin, jolla hänet on syrjäytetty kokonaan perinnöstä, ei siis aiheuta lakiosaoikeuden "siirtymistä". Lakiosaoikeus on vain siihen oikeutetun henkilön henkilökohtainen oikeus. Perittävän lapsenlapset voivat vaatia mainitussa tilanteessa (kohta 1 edellä) lakiosaa ainoastaan, jos ensisijainen rintaperillinen ei ole sitä vaatinut ja on kuollut ennen kuin 6 kk määräaika on kulunut umpeen.

Jep. Kaikki eivät usko lakimiehiä, mutta asianajaja Untamoa kannattaa uskoa, koska hän on todennut saman kuin minäkin jo useaan otteeseen, että lakiosastaan luopunut rintaperillinen aikaansaa sen, että sukuhaara menttää oikeuden perintöön.

Asainjaja Untamo: "Jos perillinen ei itse lakiosaansa vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan."

Titeysti asiasta löytyy oikeuskirjallisuudesta professoreiden kertomana sama asia, mutta en näe mielekkääksi anonyymillä palstalla referoida oikeuskirjallisuutta.

"Pitää erottaa toisistaan testamentin kokonaishyväksyminen, lakiosan vaatiminen ja lakiosasta luopuminen sekä perinnöstä luopuminen."

Toki näin. Lakiosasta luopuminen on eri asia kuin testamentin hyväksyminen. Perinnöstä luopuminen sen sijaan tarkoittaa lakiosasta luopumista, koska lakiosa on osa perintöosaa. Jos perillinen luopuu perinnöstä OSITTAIN, niin silloin hän voi vielä saada lakiosaa. Näinhän tapahtuu silloin, kun rintaperillinen hyväksyy testamentin, jossa on määrätty kaikeista muusta omaisuudesta kuin lakiosasta. [Ks. edellä kohta 2]

Perinnöstä luopuminen sellainen testamentti hyväksymällä, jossa on määrätty kaikesta perittävän omaisuudesta (siis lakiosaa loukaten) aiheuttaa sen, että rintaperillinen ei saa mitään eikä myöskään hänen jälkeläisensä [kohta1]. Tällainen hyväksyntä on lakiosasta luopumista, josta tietenkin kannattaa ilmoittaa niomenomeisesti, ettei lakiosan osalta jää itän epäselvyyttä, mitä perillinen tarkoittaa perinnöstä luopuessaan; ts. haluaako perillinen luopua kokonaan perinnöstään (ja lalkiosastaan), vai haluaako hän tehdä osittaisluopumisen ja vaatii lakiosaansa.

Perittävän lapsenlapset eivät voi kuitenkaan vaatia mitään lakiosaa sen jälkeen, kun ensisijainen perillinen on valintansa tehnyt, tekipä hn sen lakiosastaan luopumalla tai passiivisesti vaatimatta lakiosaansa määräajassa. Poikkeus viimeksi mainitussa tilanteessa on sitten aiemmin kerrottu rintaperillisen kuolemantapaus määräajan lakiosavaatimukselle vieleä ollessa umpeutumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Kaikki eivät usko lakimiehiä, mutta asianajaja Untamoa kannattaa uskoa, koska hän on todennut saman kuin minäkin jo useaan otteeseen, että lakiosastaan luopunut rintaperillinen aikaansaa sen, että sukuhaara menttää oikeuden perintöön.

Asainjaja Untamo: "Jos perillinen ei itse lakiosaansa vaadi, jäävät lapsenlapsetkin osattomiksi ja koko sukuhaara menettää oikeuden lakiosaan."

Titeysti asiasta löytyy oikeuskirjallisuudesta professoreiden kertomana sama asia, mutta en näe mielekkääksi anonyymillä palstalla referoida oikeuskirjallisuutta.

"Pitää erottaa toisistaan testamentin kokonaishyväksyminen, lakiosan vaatiminen ja lakiosasta luopuminen sekä perinnöstä luopuminen."

Toki näin. Lakiosasta luopuminen on eri asia kuin testamentin hyväksyminen. Perinnöstä luopuminen sen sijaan tarkoittaa lakiosasta luopumista, koska lakiosa on osa perintöosaa. Jos perillinen luopuu perinnöstä OSITTAIN, niin silloin hän voi vielä saada lakiosaa. Näinhän tapahtuu silloin, kun rintaperillinen hyväksyy testamentin, jossa on määrätty kaikeista muusta omaisuudesta kuin lakiosasta. [Ks. edellä kohta 2]

Perinnöstä luopuminen sellainen testamentti hyväksymällä, jossa on määrätty kaikesta perittävän omaisuudesta (siis lakiosaa loukaten) aiheuttaa sen, että rintaperillinen ei saa mitään eikä myöskään hänen jälkeläisensä [kohta1]. Tällainen hyväksyntä on lakiosasta luopumista, josta tietenkin kannattaa ilmoittaa niomenomeisesti, ettei lakiosan osalta jää itän epäselvyyttä, mitä perillinen tarkoittaa perinnöstä luopuessaan; ts. haluaako perillinen luopua kokonaan perinnöstään (ja lalkiosastaan), vai haluaako hän tehdä osittaisluopumisen ja vaatii lakiosaansa.

Perittävän lapsenlapset eivät voi kuitenkaan vaatia mitään lakiosaa sen jälkeen, kun ensisijainen perillinen on valintansa tehnyt, tekipä hn sen lakiosastaan luopumalla tai passiivisesti vaatimatta lakiosaansa määräajassa. Poikkeus viimeksi mainitussa tilanteessa on sitten aiemmin kerrottu rintaperillisen kuolemantapaus määräajan lakiosavaatimukselle vieleä ollessa umpeutumatta.

Lue lisää

" lakiosastaan luopunut rintaperillinen aikaansaa sen, että sukuhaara menttää oikeuden perintöön."

Juuri näin, asia josta kaikki ovat samaa mieltä. Ihan kaikki.

"Perinnöstä luopuminen sen sijaan tarkoittaa lakiosasta luopumista, koska lakiosa on osa perintöosaa."

Jos ensisijainen perillinen luopuu perinnöstään, asiaa käsitellään kuin perillinen olisi kuollut. On lakiteknisesti eri asia luopua perinnöstä, koska silloin on sijaantulijat. Perinnöstä voi luopua myös etukäteen ja säilyttää oikeuden lakiosaan.

"Perittävän lapsenlapset eivät voi kuitenkaan vaatia mitään lakiosaa sen jälkeen, kun ensisijainen perillinen on valintansa tehnyt, tekipä hn sen lakiosastaan luopumalla tai passiivisesti vaatimatta lakiosaansa määräajassa."

Luopumalla perinnöstä perillisen lapsenlapset käyttävät sijaantulijat oikeuksia. Lapsenlapset ovat oikeutettuja lakiosaan, mutta vasta sitten, jos heidän edellään oleva perillinen, äiti tai isä, ei ole enää osakkaana kuolinpesässä. Osakkuus siirtyy lapselta lapsenlapselle joko kuoleman tai perinnöstä luopumisen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

" lakiosastaan luopunut rintaperillinen aikaansaa sen, että sukuhaara menttää oikeuden perintöön."

Juuri näin, asia josta kaikki ovat samaa mieltä. Ihan kaikki.

"Perinnöstä luopuminen sen sijaan tarkoittaa lakiosasta luopumista, koska lakiosa on osa perintöosaa."

Jos ensisijainen perillinen luopuu perinnöstään, asiaa käsitellään kuin perillinen olisi kuollut. On lakiteknisesti eri asia luopua perinnöstä, koska silloin on sijaantulijat. Perinnöstä voi luopua myös etukäteen ja säilyttää oikeuden lakiosaan.

"Perittävän lapsenlapset eivät voi kuitenkaan vaatia mitään lakiosaa sen jälkeen, kun ensisijainen perillinen on valintansa tehnyt, tekipä hn sen lakiosastaan luopumalla tai passiivisesti vaatimatta lakiosaansa määräajassa."

Luopumalla perinnöstä perillisen lapsenlapset käyttävät sijaantulijat oikeuksia. Lapsenlapset ovat oikeutettuja lakiosaan, mutta vasta sitten, jos heidän edellään oleva perillinen, äiti tai isä, ei ole enää osakkaana kuolinpesässä. Osakkuus siirtyy lapselta lapsenlapselle joko kuoleman tai perinnöstä luopumisen kautta.

Lue lisää

Ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on itsenäinen oikeus lakiosaan (PK 15:5 §, PK 16:3 §, PK 17:1 §). Ensimmäisen parenteelin muodostavat perittävän lapset jälkeläisineen.

Perinnöstä luopuja voi ulottaa nimenomaisella maininnalla perinnöstä luopumisen koko sukuhaaraansa, mutta tämä ei ole verotuksellisesta näkökulmasta järkevää. Luopujan katsotaan tällöin ryhtyneen pesään, joten hän maksaa saannosta perintöveron. Luopujan sijaan tulevan ei-rintaperillisen saanto on lahjaveron alaista ja lahjoittajaksi katsotaan perinnöstä luopuja. Luopujan katsotaan kyseisessä tilanteessa disponoineen oikeudestaan eli luovuttaneen perintöosuuden kolmannelle osapuolelle. Tehokas perinnöstä luopuminen on siis mahdollista vain sijaantuloperillisen hyväksi eli luopumisella ei voida vaikuttaa perimisjärjestykseen. (Aarnio & Kangas sekä Puronen)

Tehokkaan luopumisen kannalta on olennaista, ettei perillinen ole ryhtynyt pesän varoihin eli hän ei ole alkanut käyttää omistajan oikeuksia kuolinpesään kuuluvaan omaisuuteen nähden. Perinnöstä luopuminen voi tapahtua tehokkaasti vain sijaantuloperillisen, eli perillisen lasten ja näiden jälkeläisten hyväksi. Tämä edellyttää sitä, että perinnöstä luovuttaessa ei määrätä lainkaan edunsaajaa tai edunsaajaksi nimetään sijaantuloperilliset.

Kun perillinen luopuu perinnöstä ilman määräystä sijaantulijoista, menee perintö
automaattisesti seuraavana perimysjärjestyksessä oleville.

Vero.fi kertoo asiasta.

"Perinnöstä, testamentista ja vakuutuskorvauksesta voi luopua joko tehokkaasti tai tehottomasti. Luopumisen siviilioikeudelliset vaikutukset määräytyvät siviilioikeudellisten säännösten mukaan. Luopumisen mahdollinen tehottomuus verotuksessa ei vaikuta luopumisen sitovuuteen luopujien ja sijaantulijoiden keskinäisessä suhteessa. Luopuminen on tapahtunut tehokkaasti, jos se on tapahtunut siten, että luopujasta ei tule perintöverovelvollista, vaan perintöveron suorittamisvelvollisuus siirtyy suoraan sijaantulijalle.

Perinnöstä voi luopua tehokkaasti ennen kuin on ottanut perinnön vastaan. Perinnöstä luopuminen on tehokasta, jos luopuja ei ole ryhtynyt pesään ja luopuminen on tapahtunut ehdoitta. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan kaikki sijaantuloperilliset ja näillä olisi ollut oikeus periä perittävä.

Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perintövero määrätään suoraan luopujan sijaan tuleville. Tehokas luopuminen on pesästä vetäytymistä."

Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, vetäytyy pesästä, eikä ole pesän osakas, ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on rajaton sijaantulo-oikeus ja itsenäinen oikeus lakiosaan. Kun ensijainen perillinen luopuu perinnöstä, sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille tapahtuu PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on itsenäinen oikeus lakiosaan (PK 15:5 §, PK 16:3 §, PK 17:1 §). Ensimmäisen parenteelin muodostavat perittävän lapset jälkeläisineen.

Perinnöstä luopuja voi ulottaa nimenomaisella maininnalla perinnöstä luopumisen koko sukuhaaraansa, mutta tämä ei ole verotuksellisesta näkökulmasta järkevää. Luopujan katsotaan tällöin ryhtyneen pesään, joten hän maksaa saannosta perintöveron. Luopujan sijaan tulevan ei-rintaperillisen saanto on lahjaveron alaista ja lahjoittajaksi katsotaan perinnöstä luopuja. Luopujan katsotaan kyseisessä tilanteessa disponoineen oikeudestaan eli luovuttaneen perintöosuuden kolmannelle osapuolelle. Tehokas perinnöstä luopuminen on siis mahdollista vain sijaantuloperillisen hyväksi eli luopumisella ei voida vaikuttaa perimisjärjestykseen. (Aarnio & Kangas sekä Puronen)

Tehokkaan luopumisen kannalta on olennaista, ettei perillinen ole ryhtynyt pesän varoihin eli hän ei ole alkanut käyttää omistajan oikeuksia kuolinpesään kuuluvaan omaisuuteen nähden. Perinnöstä luopuminen voi tapahtua tehokkaasti vain sijaantuloperillisen, eli perillisen lasten ja näiden jälkeläisten hyväksi. Tämä edellyttää sitä, että perinnöstä luovuttaessa ei määrätä lainkaan edunsaajaa tai edunsaajaksi nimetään sijaantuloperilliset.

Kun perillinen luopuu perinnöstä ilman määräystä sijaantulijoista, menee perintö
automaattisesti seuraavana perimysjärjestyksessä oleville.

Vero.fi kertoo asiasta.

"Perinnöstä, testamentista ja vakuutuskorvauksesta voi luopua joko tehokkaasti tai tehottomasti. Luopumisen siviilioikeudelliset vaikutukset määräytyvät siviilioikeudellisten säännösten mukaan. Luopumisen mahdollinen tehottomuus verotuksessa ei vaikuta luopumisen sitovuuteen luopujien ja sijaantulijoiden keskinäisessä suhteessa. Luopuminen on tapahtunut tehokkaasti, jos se on tapahtunut siten, että luopujasta ei tule perintöverovelvollista, vaan perintöveron suorittamisvelvollisuus siirtyy suoraan sijaantulijalle.

Perinnöstä voi luopua tehokkaasti ennen kuin on ottanut perinnön vastaan. Perinnöstä luopuminen on tehokasta, jos luopuja ei ole ryhtynyt pesään ja luopuminen on tapahtunut ehdoitta. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan kaikki sijaantuloperilliset ja näillä olisi ollut oikeus periä perittävä.

Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perintövero määrätään suoraan luopujan sijaan tuleville. Tehokas luopuminen on pesästä vetäytymistä."

Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, vetäytyy pesästä, eikä ole pesän osakas, ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on rajaton sijaantulo-oikeus ja itsenäinen oikeus lakiosaan. Kun ensijainen perillinen luopuu perinnöstä, sijaantulo rintaperillisen jälkeläisille tapahtuu PK 16:3 mukaisesti: milloin perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Lue lisää

Muuten kommentoija on ymmärtänyt oikein sijaan tulon, mutta lakiosaoikeutta ei ole silloin, kun on tehty testamentti, jossa rintaperillinen on kokonaan syrjäytetty perinnöstä.

Edellä mainittu käy huvin ilmi myös Aarni, Kangas ja Puronen siteeratusta kohdasta: "Luopujan katsotaan kyseisessä tilanteessa disponoineen oikeudestaan eli luovuttaneen perintöosuuden kolmannelle osapuolelle. Tehokas perinnöstä luopuminen on siis mahdollista vain sijaantuloperillisen hyväksi eli luopumisella ei voida vaikuttaa perimisjärjestykseen."

Mainitut oikeuoppineet kirjoittavat perinnöstä luopumisesta siinä tilanteessa, kun mitään testamentti ei ole tehtynä, sillä vain silloin perillinen voi määrätä (=disponoida) oikeudestaan jollekin taholle. Sen sijaan, kun perittävä on tehnyt testamentin kaikesta omaisuudestaan jonkun muun kuin rintaperillisen hyväksi, perillinen ei voi tietenkään määrätä mitään, minne hänen perintöoikeutensa menisi, koska noudatetaan testamentin määräyksiä siitä, kenelle jäämistö menee.

Näinkään yksinkertaista asiaa kommentoija ei ole ymmärtänyt, vaikka on oikeuskirjallisuutta selvästikin joskus lukenut.

Erityisen selvästi komentoijan ymmärtämättömyys tulee selväksi siteeratussa kohdassa: "Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää."

Edellä kerrotulla tavalla ei tietenkään tapahdu silloin, kun on tehty testamentti, vaan perimysjärjestyksemme mukaan noudatetaan testamentin määräyksiä, eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi. Ja kyllä, se menee silloin sille, jolla olisi oikeus saada perintö, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää eli testamentisaajalle.

"Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, vetäytyy pesästä, eikä ole pesän osakas, ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on rajaton sijaantulo-oikeus ja itsenäinen oikeus lakiosaan."

Väite sijaantuloperillisen itsenäisestä lakiosaoikeudesta ei perustu perintökaareen eikä oiekuskirjalisuuskaan tunne tuollaista oikeutta.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten kommentoija on ymmärtänyt oikein sijaan tulon, mutta lakiosaoikeutta ei ole silloin, kun on tehty testamentti, jossa rintaperillinen on kokonaan syrjäytetty perinnöstä.

Edellä mainittu käy huvin ilmi myös Aarni, Kangas ja Puronen siteeratusta kohdasta: "Luopujan katsotaan kyseisessä tilanteessa disponoineen oikeudestaan eli luovuttaneen perintöosuuden kolmannelle osapuolelle. Tehokas perinnöstä luopuminen on siis mahdollista vain sijaantuloperillisen hyväksi eli luopumisella ei voida vaikuttaa perimisjärjestykseen."

Mainitut oikeuoppineet kirjoittavat perinnöstä luopumisesta siinä tilanteessa, kun mitään testamentti ei ole tehtynä, sillä vain silloin perillinen voi määrätä (=disponoida) oikeudestaan jollekin taholle. Sen sijaan, kun perittävä on tehnyt testamentin kaikesta omaisuudestaan jonkun muun kuin rintaperillisen hyväksi, perillinen ei voi tietenkään määrätä mitään, minne hänen perintöoikeutensa menisi, koska noudatetaan testamentin määräyksiä siitä, kenelle jäämistö menee.

Näinkään yksinkertaista asiaa kommentoija ei ole ymmärtänyt, vaikka on oikeuskirjallisuutta selvästikin joskus lukenut.

Erityisen selvästi komentoijan ymmärtämättömyys tulee selväksi siteeratussa kohdassa: "Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää."

Edellä kerrotulla tavalla ei tietenkään tapahdu silloin, kun on tehty testamentti, vaan perimysjärjestyksemme mukaan noudatetaan testamentin määräyksiä, eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi. Ja kyllä, se menee silloin sille, jolla olisi oikeus saada perintö, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää eli testamentisaajalle.

"Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, vetäytyy pesästä, eikä ole pesän osakas, ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on rajaton sijaantulo-oikeus ja itsenäinen oikeus lakiosaan."

Väite sijaantuloperillisen itsenäisestä lakiosaoikeudesta ei perustu perintökaareen eikä oiekuskirjalisuuskaan tunne tuollaista oikeutta.

Lue lisää

"Kun perittävä on tehnyt testamentin kaikesta omaisuudestaan jonkun muun kuin rintaperillisen hyväksi, perillinen ei voi tietenkään määrätä mitään, minne hänen perintöoikeutensa menisi, koska noudatetaan testamentin määräyksiä siitä, kenelle jäämistö menee...... kun on tehty testamentti, vaan perimysjärjestyksemme mukaan noudatetaan testamentin määräyksiä, eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi."

Höpsis löpsis. Mistä kommentoija on keksinyt tuollaisen tarinan - vai menee testamentti lakien ohi? Ei Suomessa.

Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on oikeus lakiosaan perittävän kuoleman jälkeen, ja poikkeuksena tähän on vain se, jos perittävä tekee perillisen perinnöttömäksi. Tapauksena edellinen on kovasti harvinainen mutta ei tavaton. Tällöin perillinen menettää oikeutensa myös lakiosaan, ja perillisen omat rintaperilliset astuvat hänen sijaansa.

Onpa testamenttia tai ei ole, rintaperillinen on aina lähtökohtaisesti perimisasemassa. Perilliselle ainoa sallittu kuolemanvaraistoimi on negatiivinen perintösopimus eli perinnöstä luopuminen. Perinnöstä luopumisilmoitus on vapaamuotoinen riittävin tiedoin perinnönjättäjästä, eikä ilmoitus perinnöstä luopumisesta edellytä todistajia.

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin, kuin se estää rintaperillistä saamasta hänen lakiosaansa jäämistöstä. Perimysjärjestyksemme mukaan noudatetaan perintökaaren ja muun oikeusjärjestyksen määräyksiä ja vasta toissijaisesti vainajan tahtoa eli testamenttia. Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, lakiosa huomioiden luopuminen tapahtuu sijaantuloperillisten hyväksi, eli asiaa käsitellään kuin perillinen olisi kuollut. Tästä määrätään PK 17 luvussa, jonka mukaan perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa.

Lakiosasta voi luopua sitovasti sekä perittävän elinaikana että kuoltua, jos perintö siirtyy luopujan perillisille ja joissakin tapauksissa puolisolle. Tehokas luopuminen tapahtuu sijaantulijoiden hyväksi. Luopujan jälkeläisille lakiosaa vastaava vastike voidaan suorittaa lain tai testamentin nojalla. Sitova perinnöstä luopuminen edellyttää, että luopujan aviopuolisolle ja jälkeläisille perittävän kuoltua tuleva osuus vastaa lakiosan määrää. Perittävän eläessä vastike voidaan suorittaa ainoastaan luopujalle itselleen.

Erityisesti tulee huomioida, että perillinen voi luopua perinnöstään velkojiaan sitovasti. Pesäosuutta ei voida ulosmitata perillisen velasta, jos perillinen on tehnyt luopumis-ilmoituksen ennen ulosmittausta tai perittävän vielä eläessä luopunut oikeudestaan perintöön. Kun perillinen luopuu perinnöstä, hänen tilalleen perinnönsaajiksi tulevat hänen sijaantuloperillisensä.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten kommentoija on ymmärtänyt oikein sijaan tulon, mutta lakiosaoikeutta ei ole silloin, kun on tehty testamentti, jossa rintaperillinen on kokonaan syrjäytetty perinnöstä.

Edellä mainittu käy huvin ilmi myös Aarni, Kangas ja Puronen siteeratusta kohdasta: "Luopujan katsotaan kyseisessä tilanteessa disponoineen oikeudestaan eli luovuttaneen perintöosuuden kolmannelle osapuolelle. Tehokas perinnöstä luopuminen on siis mahdollista vain sijaantuloperillisen hyväksi eli luopumisella ei voida vaikuttaa perimisjärjestykseen."

Mainitut oikeuoppineet kirjoittavat perinnöstä luopumisesta siinä tilanteessa, kun mitään testamentti ei ole tehtynä, sillä vain silloin perillinen voi määrätä (=disponoida) oikeudestaan jollekin taholle. Sen sijaan, kun perittävä on tehnyt testamentin kaikesta omaisuudestaan jonkun muun kuin rintaperillisen hyväksi, perillinen ei voi tietenkään määrätä mitään, minne hänen perintöoikeutensa menisi, koska noudatetaan testamentin määräyksiä siitä, kenelle jäämistö menee.

Näinkään yksinkertaista asiaa kommentoija ei ole ymmärtänyt, vaikka on oikeuskirjallisuutta selvästikin joskus lukenut.

Erityisen selvästi komentoijan ymmärtämättömyys tulee selväksi siteeratussa kohdassa: "Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää."

Edellä kerrotulla tavalla ei tietenkään tapahdu silloin, kun on tehty testamentti, vaan perimysjärjestyksemme mukaan noudatetaan testamentin määräyksiä, eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi. Ja kyllä, se menee silloin sille, jolla olisi oikeus saada perintö, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää eli testamentisaajalle.

"Kun ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä, vetäytyy pesästä, eikä ole pesän osakas, ensimmäisen parenteelin sijaantuloperillisellä on rajaton sijaantulo-oikeus ja itsenäinen oikeus lakiosaan."

Väite sijaantuloperillisen itsenäisestä lakiosaoikeudesta ei perustu perintökaareen eikä oiekuskirjalisuuskaan tunne tuollaista oikeutta.

Lue lisää

> eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi.

Kirjoittaja ei ole sisäistänyt perinnöstä luopumisen ja lakiosaoikeudesta luopumisen eroa. Kummallista,

Anonyymi kirjoitti:

> eli toisin sanoen tehokas luoopuminen tapahtuu siinä tapauksessa testamentisaajan hyväksi.

Kirjoittaja ei ole sisäistänyt perinnöstä luopumisen ja lakiosaoikeudesta luopumisen eroa. Kummallista,

Lue lisää

Johtuu siitä, että ne ovat sama asia, koska lakiosa on osa perintöosaa, kuten laki sanoo: "Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta."

Jotta muu olisi mahdollista, sen pitää perustua lakiin.

Tässä on monta keskenään ristiriitaista kohtaa. Miksi kohdassa 7 rintaperillinen menttäisi lakiosaoikeuden, mutta ei mnetetä sitä kohdassa 4 ja 5? Eihän tuossa ole mitään johdonmukaisuutta.

Perillinen olisi pasiivinen lakiosasna uhteen kohdissa 4, 5 ja 7, mutta vain yhdessä lakiosaoikeus ei siirry lapsenlapsille. Tämä on täysin älytön väite.

Koska 'a' on jo hyväksymällä testamentin luopunut oikeudestaan, hän ei voi enää sen jälkeen muutta tahdonilmaisuaan. Asiassa ei ole tehtävissä enä mitään, vaan jako tehdään hyväksytyn testamentin mukaisesti.

Eri asia on, jos perillinen olisi alun perin tehnyt mainitsemasi ilmoituksen (A, B tai C vaihtoehto).

Anonyymi kirjoitti:

Koska 'a' on jo hyväksymällä testamentin luopunut oikeudestaan, hän ei voi enää sen jälkeen muutta tahdonilmaisuaan. Asiassa ei ole tehtävissä enä mitään, vaan jako tehdään hyväksytyn testamentin mukaisesti.

Eri asia on, jos perillinen olisi alun perin tehnyt mainitsemasi ilmoituksen (A, B tai C vaihtoehto).

Lue lisää

Mikä oli kommenttisi lisäarvo, oliko yllä olevassa jotakin virheellisesti?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä oli kommenttisi lisäarvo, oliko yllä olevassa jotakin virheellisesti?

Lisäarvo on siinä, että aloituksen tapauksessa ei voi enää tehdä mitään. On virheellistä väittää, että lapsenlapen voisi keskustella enää a:n kanssa asiasta, koska a on jo luopunut perinnöstä testamentti hyväksymällä. Sitä hyvksymistä ei voi enää jälkeenpäin muuttaa muunlaiseksi "perinnöstä luopumiseksi", kuten sitten asiakirjavaihtoehdoillasi esität.

Tämä asia on kerrottu jo useita eri kertoja ja useilla eri sanamuodoilla, mutta se ei foorumin jäärälle mene perille.

On kaikille selvää, että sekä Aarnion että perintökaaren mukaan tehokas perinnöstä luopuminen on mahdollista sijaantuloperillisen hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Sijaantuloperillisen lakiosaoikeus perustuu PK16:3 mukaisesti ensijaisen perillisen luopumiseen eli kun perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön ja asemansa pesässä, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Edellistä KKO:ssa käsillä olevassa asiassa on sivuttu. Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin, kuin se estää rintaperillistä saamasta hänen lakiosaansa jäämistöstä. Rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus, ja jos ensisijainen ei ole pesän osakkaana, puheoikeutta käyttää hänen sijaantulijansa oikeuksineen ja valvollisuuksineen. Perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa

Hyvä että KKO:lla on ollut käsittelyssä tapaus, jossa asia todetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä asia on kerrottu jo useita eri kertoja ja useilla eri sanamuodoilla, mutta se ei foorumin jäärälle mene perille.

On kaikille selvää, että sekä Aarnion että perintökaaren mukaan tehokas perinnöstä luopuminen on mahdollista sijaantuloperillisen hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Sijaantuloperillisen lakiosaoikeus perustuu PK16:3 mukaisesti ensijaisen perillisen luopumiseen eli kun perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön ja asemansa pesässä, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Edellistä KKO:ssa käsillä olevassa asiassa on sivuttu. Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin, kuin se estää rintaperillistä saamasta hänen lakiosaansa jäämistöstä. Rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus, ja jos ensisijainen ei ole pesän osakkaana, puheoikeutta käyttää hänen sijaantulijansa oikeuksineen ja valvollisuuksineen. Perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa

Hyvä että KKO:lla on ollut käsittelyssä tapaus, jossa asia todetaan.

Lue lisää

Jäärällä tarkoitetaan Nix Naxia.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä asia on kerrottu jo useita eri kertoja ja useilla eri sanamuodoilla, mutta se ei foorumin jäärälle mene perille.

On kaikille selvää, että sekä Aarnion että perintökaaren mukaan tehokas perinnöstä luopuminen on mahdollista sijaantuloperillisen hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Sijaantuloperillisen lakiosaoikeus perustuu PK16:3 mukaisesti ensijaisen perillisen luopumiseen eli kun perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön ja asemansa pesässä, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

Edellistä KKO:ssa käsillä olevassa asiassa on sivuttu. Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin, kuin se estää rintaperillistä saamasta hänen lakiosaansa jäämistöstä. Rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus, ja jos ensisijainen ei ole pesän osakkaana, puheoikeutta käyttää hänen sijaantulijansa oikeuksineen ja valvollisuuksineen. Perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa

Hyvä että KKO:lla on ollut käsittelyssä tapaus, jossa asia todetaan.

Lue lisää

Perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa.

Jos pesäosuus luovutetaan muille kuin lapsille niin silloin pesästä vetäytyjä ottaa perinnön itselleen ja edelleen siirtää sen sitten halutulle taholle,ensisaaja maksaa perintöveron ja saaja maksaa lahjaveron.

Testamentin kokonaishyväksyminen itsessään on jo pesään ryhtymistä,silloin tehokas luopuminen ei ole enää mahdollista.

Sitten vielä sellainen asia että jos testaattori ei ole sukua testamentinsaajalle niin perinnöstä luopuminen aiheuttaa sen että sepäs palautuu pesään eikä suinkaan testamentinsaajan lapsille.(testaattorin tulee olla ylempi kuin serkku).

Anonyymi kirjoitti:

Perillinen voi perittävän kuoltua sekä luopua pesäosuudestaan eli vetäytyä pesästä että luovuttaa pesäosuutensa.

Jos pesäosuus luovutetaan muille kuin lapsille niin silloin pesästä vetäytyjä ottaa perinnön itselleen ja edelleen siirtää sen sitten halutulle taholle,ensisaaja maksaa perintöveron ja saaja maksaa lahjaveron.

Testamentin kokonaishyväksyminen itsessään on jo pesään ryhtymistä,silloin tehokas luopuminen ei ole enää mahdollista.

Sitten vielä sellainen asia että jos testaattori ei ole sukua testamentinsaajalle niin perinnöstä luopuminen aiheuttaa sen että sepäs palautuu pesään eikä suinkaan testamentinsaajan lapsille.(testaattorin tulee olla ylempi kuin serkku).

Lue lisää

"A ja B ovat 1.12.2002 tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan toisen heistä kuoltua jälkeenjäänyt sai täyden omistusoikeuden kuolleen jäämistöön. Mikäli A:n lapset vaativat lakiosaansa, jälkeeneläneellä oli oikeus suorittaa se rahana. A on kuollut 16.4.2005. Hänen tyttärensä on luopunut perinnöstä tyttärensä M:n hyväksi. M on tehnyt B:lle lakiosailmoituksen, jossa hän on vaatinut lakiosaansa A:n jälkeen. Testamentti on lainvoimainen." (KKO)

On siis selvää, että tehokas perinnöstä luopuminen on mahdollista sijaantuloperillisen hyväksi. Sijaantuloperillisen lakiosaoikeus perustuu PK16:3 mukaisesti ensijaisen perillisen luopumiseen eli kun perillinen on menettänyt oikeutensa perintöön ja asemansa pesässä, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Kun luopuminen tapahtuu ehdoitta, myös oikeus vaatia lakiosaa siirtyy rintaperilliselle,

"Onko KKO luotettava?"

Toki on. Se ei ole ottanut kantaa KKO 2012:90 mainittuun kiistaan.

KKO otsikko kuuluu mainitussa asiassa:
"Puolisot A ja B olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin. A:n kuoltua hänen jäämistönsä pääasiallisena omaisuutena oli puolet asunto-osakkeista, joista loput omisti B. Asunto-osakkeet oikeuttivat puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon hallintaan. B ilmoitti vetoavansa testamenttiin, joka sai lainvoiman, ja lisäksi perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteen pitää asunto jakamattomana hallinnassaan.

Omistusoikeustestamenttiin vetoaminen ei estänyt antamasta B:lle perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla hallintaoikeutta yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. B:n oikeus asuntoon oli toteutettava perinnönjaossa ennen rintaperillisen oikeutta lakiosaan."

Vain siitä on annettu ratkaisu, kuten lain mukaan kuuluukin. Tuomioistuin ei voi ratkaista sellaista asiaa, josta osapuolilla ei ole riitaa.

Höpsis löpsis.

Laki on kovin tarkka lakiosasta, ja vain harvoin perittävällä, jolla on perhettä ja lapsia, on täysi oikeus määrätä jäämistöstään. Lainsäätäjä on katsonut velvollisuudekseen suojella tällä tavoin varsinkin rintaperillisten ja lesken oikeuksia.

Naurettavaa todellakin on referoida Aarnio-Kangasta näin itsestään selvässä asiassa, varsinkin kun lainaus ei liittynyt käsillä olevaan asiaan lainkaan.

"Kuten mainitussa KKO:n tapauksessa todetaan, ensijainen ja elossa oleva perillinen on luopunut perinnöstä siihen ryhtymättä tyttärensä M hyväksi. Nimenomaisesti nyt luopujan lapsenlapsi M on tehnyt isovanhemmalleen lakiosailmoituksen, jossa hän on vaatinut lakiosaansa A:n jälkeen. "

Luopujan, siis ensisijaisen perillisen, lapsi, ei lapsenlapsi. Testaattorin ja saajan lapsenlapsi, joka vaatii lakiosaa.

Kommentoija ei ole ymmärtänyt, että tapauksessa KKO 2012:90 rintaperillinen ei ole luopunut perinnöstään hyväksymällä testamentin (kuten aloituksessa on kyse).

Mainitussa tapauksessa on kysymys siitä, että A:n tytär on luopunut perinnöstä ilmoittamalla siitä muutoin kirjallisesti. Tällöin tietenkin sijaantuloperilliseksi on tullut hänen lapsensa M, joka siinä tilanteessa, kun hänen isovanhempansa ovat kuolleet, on voinut vaatia lakiosaa niin halutessaan.

Tapaus KKO 2012:90 ei siten millään tavalla liity aloituksen "kouluesimerkkiin", jossa A menehtyy, ja lapsi a hyväksyy testamentin B:n hyväksi, ei sitä moiti eikä myöskään vaadi lakiosaa. Jos A:n lapsi a hyväksyy testamentin yllä kuvatuin tavoin, B saa testamentin nojalla kaiken, ja B:n jälkeen hänen perillisensä. Pitääkö tämä paikkansa?

Vastaus kuuluu - pitää paikkansa. A:n lapsenlapset eivät voi tehdä mitään asialle eikä heillä ole mitään uinuvaa lakiosaoikeutta, jonka avulla he voisivat saada jotakin jäämistöstä.

"Sen sijaan, jos perillinen luopuu perinnöstä, luopujan sijaantulo-oikeutta käyttää luopujan omat rintaperilliset."

Ei näin, vaan jos rintaperillinen luopuu perinnöstä TESTAMENTTI HYVÄKSYMÄLLÄ (jossa hänet on syrjäytetty perinnöstä), testamentinsaaja tulee hänen sijaansa eikä rintaperillisen jälkeläisillä ole mitään oikeutta perittävän jäämistöön. Sen sijaan jos rintaperillinen ilmoittamalla perinnöstä luopumisestaan muutoin kuin po. testamentti hyväksymällä on luopunut perinnöstään, sijaantulijoilla on lakiosaoikeus, koska he ovat silloin perillisasemassa.

Kommentoijat ovat vain sotkeneet asiaa, vaikka se on aivan yksinkertainen ja selvä. Perillinen voi testamentti hyväksymällä poistaa omilta jälkeläisiltään mahdollisuuden lakiosan vaatimiseen. Sijaantulo koskee vain tilannetta, jolla perinnöstä luopuminen tehdään muulla tavalla kirjallisesti kuin po. testamentti hyväksymällä.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoija ei ole ymmärtänyt, että tapauksessa KKO 2012:90 rintaperillinen ei ole luopunut perinnöstään hyväksymällä testamentin (kuten aloituksessa on kyse).

Mainitussa tapauksessa on kysymys siitä, että A:n tytär on luopunut perinnöstä ilmoittamalla siitä muutoin kirjallisesti. Tällöin tietenkin sijaantuloperilliseksi on tullut hänen lapsensa M, joka siinä tilanteessa, kun hänen isovanhempansa ovat kuolleet, on voinut vaatia lakiosaa niin halutessaan.

Tapaus KKO 2012:90 ei siten millään tavalla liity aloituksen "kouluesimerkkiin", jossa A menehtyy, ja lapsi a hyväksyy testamentin B:n hyväksi, ei sitä moiti eikä myöskään vaadi lakiosaa. Jos A:n lapsi a hyväksyy testamentin yllä kuvatuin tavoin, B saa testamentin nojalla kaiken, ja B:n jälkeen hänen perillisensä. Pitääkö tämä paikkansa?

Vastaus kuuluu - pitää paikkansa. A:n lapsenlapset eivät voi tehdä mitään asialle eikä heillä ole mitään uinuvaa lakiosaoikeutta, jonka avulla he voisivat saada jotakin jäämistöstä.

"Sen sijaan, jos perillinen luopuu perinnöstä, luopujan sijaantulo-oikeutta käyttää luopujan omat rintaperilliset."

Ei näin, vaan jos rintaperillinen luopuu perinnöstä TESTAMENTTI HYVÄKSYMÄLLÄ (jossa hänet on syrjäytetty perinnöstä), testamentinsaaja tulee hänen sijaansa eikä rintaperillisen jälkeläisillä ole mitään oikeutta perittävän jäämistöön. Sen sijaan jos rintaperillinen ilmoittamalla perinnöstä luopumisestaan muutoin kuin po. testamentti hyväksymällä on luopunut perinnöstään, sijaantulijoilla on lakiosaoikeus, koska he ovat silloin perillisasemassa.

Kommentoijat ovat vain sotkeneet asiaa, vaikka se on aivan yksinkertainen ja selvä. Perillinen voi testamentti hyväksymällä poistaa omilta jälkeläisiltään mahdollisuuden lakiosan vaatimiseen. Sijaantulo koskee vain tilannetta, jolla perinnöstä luopuminen tehdään muulla tavalla kirjallisesti kuin po. testamentti hyväksymällä.

Lue lisää

Onko sinun vaikea ymmärtää, että puhutaan kahdesta eri tapauksesta? KKO ei liity avauksen tapaukseen kuin siltä osin, mitä lapsenlapsi voisi tehdä.ä: HÄN VOISI KESKUSTELLA VANHEMPANSA KANSSA.

Avaa jo silmäsi vai pelleiletkö tahallasi?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinun vaikea ymmärtää, että puhutaan kahdesta eri tapauksesta? KKO ei liity avauksen tapaukseen kuin siltä osin, mitä lapsenlapsi voisi tehdä.ä: HÄN VOISI KESKUSTELLA VANHEMPANSA KANSSA.

Avaa jo silmäsi vai pelleiletkö tahallasi?

Lue lisää

Taidat olla ihan pelle. Avaaja ei voi keskustella asiasta, koska on jo hyväksynyt testamentin. Sitä ei voi peruuttaa. Mitään ei ole lapsenlapsella tehtävissä asiassa.

Miten tämä voi olla sinulle niin vaikea asia?

Anonyymi kirjoitti:

Taidat olla ihan pelle. Avaaja ei voi keskustella asiasta, koska on jo hyväksynyt testamentin. Sitä ei voi peruuttaa. Mitään ei ole lapsenlapsella tehtävissä asiassa.

Miten tämä voi olla sinulle niin vaikea asia?

Lue lisää

Niin, mitä sitten?

Lisäksi, kuten on todettu aiemmin, kohdan 1 tapauksessa, jos rintaperillinen on passiivinen lakiosansa suhteen, lastenlasten AINOA mahdollisuus vaatia lakiosaa on siinä tapauksessa, jossa ensisijainen rintaperillinen kuolee ja hänen lakiosaa koskevaa 6 kk määräaikaa on vielä jäljellä.

Jos rintaperillinen on jo ennen perittävän kuolemaa hyväksynyt mainitun testamentin, edellytetään lisäksi, että hän itse on saanut kohtuullisen korvauksen lakiosastaan taikka että hänen puolisonsa tai jälkeläisensä testamentin tai lain nojalla saavat vastaavan osuuden. Tässäkään tapauksessa lapsanlapsilla ei ole mitään osaa siihen, jos ensisijainen perillinen päättää perittävän kuoltua tyytyä siihen, että korvaus lakiosasta olisi riittämätön. Se on hänen oma asiansa luopua oikeuksistaan eikä kuulu lapsenlapsille millään tavalla.

Mitä ihmettä sekoilet?

#Samaa mieltä oltiin käsillä olevassa KKO:n tapauksessa<<

KKO ei ollut tapauksessa asiasta mitään mieltä, koska KKO otti kantaa ihan eri asiaan. Oikeus vaatia lakiosaoikeutta tuli ilmi vain taustatiedoissa, koska asiassa oli luovuttu perinnöstä ilman minkään testamentin hyväksymistä.

"Tällä tavoin ensijainen rintaperillinen voi hypätä yhden sukupolven ylitse omien lastensa hyväksi, sillä saman sukuhaaran rintaperillisten kesken on rajaton sijaantulo-oikeus. Jos rintaperillinen kokonaishyväksyy testamentin, jossa hänet on syrjäytetty perinnöstä, hyväksyminen sitoo tietenkin kaikkia hänen perillisiään."

#Totta. Tämä koskee myös avauksen tapausta, jossa ensisijainen perillinen luopuu lakiosastaan.<<

Tämä ei koskenut avausta mitenkään, koska avauksessa leski B sai kaiken omaisuuden keskinäisen testamentilla ja sen jälkeen perintö meni A:n perillisiltä sivu suun. Kaikki omaisuus päätyy B:n kuoltua hänen perillsiillää ja aikaisemmasta avioliitosta peräisin ollut lapsi a jälkeläisineen ei saa mitään.

""Kokonaishyväksyminen edellyttää, että ensisijainen rintaperillinen saa testamentin tiedoksi, luopuu moiteoikeudesta sekä on vaatimatta lakiosaansa ja luopuu siitä."

Näinkään asia ei ole, vaan lakiosastaan rintaperillinen voi olla myös passiivinen ja hän menettää sen lakisosavaatimukselle asetetun 6 kk määräajan kuluessa umpeen. Hänen jälkeläisensä voivat sellaisessa tilanteessa silloin vaatia lakiosaa, jos ensisijainen perillinen kuolisi määräaikaa ollessa vielä jäljellä. Aktiivinen lakiosasta luopuminen on samassa asemassa passiivisen vaatimatta jättämisen kanssa.

#Avauksessa luopuminen koskee koko sukuhaara.<<

Sokeakin kana osui jyvään. Vihdoinkin! Koska avauksessa ei ole kysymys sellaisesta perinnöstä luopumisesta, jossa sijaantuloperillisille tulisi jotakin osuutta jäämistöön, vaan testamentin hyväksymisestä, lapselapsille EI siirry mitään lakiosaoikeutta, kuten olen ansiokkaasti koko ajan todennut kommentoijille, jotak kuitenkin ovat jankanneet vääriä käsityksiään toistamiseen. Mutta hyvä, että asian ydin alkaa hiljalleen mennä jakeluun. ;)

""Sen sijaan, jos perillinen luopuu perinnöstä, luopujan sijaantulo-oikeutta käyttää luopujan omat rintaperilliset."

#Totta, aivan kuten KKO: n tapauksessa.<<

No, ei. PItää erottaa, onko kysymyksessä testamentin hyväksymällä tehty perinnöstä luopuminen (kuten avauksessa) vai muutoin tehty perinnöstä luopuminen. Vain viimeksi mainitussa tapauksessa sijaantulijat tulevat rintaperillisen sijaan ja voivat silloin vaatia lakiosaa.

Väite: "Perillinen voi testamentti hyväksymällä poistaa omilta jälkeläisiltään mahdollisuuden lakiosan vaatimiseen."

Oikein ja väärin.

"Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, ei lähtökohtana voi olla, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman mutta säilyttää samalla myös oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista."

Tästä huolimatta perillisen tulee tehdä lakiosailmoitus testamentin saajalle kuudessa kuukaudessa siitä, kun testamentti annettiin hänelle tiedoksi, jos hän haluaa säilyttää lakiosaoikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen.

https://www.minilex.fi/a/testamentin-hyväksyminen-ja-lakiosan-vaatiminen

Jos ensisijainen yhteinen rintaperillinen vain hyväksyy ko. testamentin - ilman eri ilmoitusta lakiosasta - hänellä on edelleen oikeus sekä vaatia lakiosaansa että luopua perinnöstä. Jos henkilö luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa.

Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**. Jatkuvasti komentoijat käyttävät käsitteitä, jotak aiaheuttavat vain sekaannusta.

Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty muutoin kuin testamnetti hyväksymällä.

Vrt. perintökaaren 17 luvun 1 § 2 mom

"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai --->muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa<---- perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Anonyymi kirjoitti:

Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**. Jatkuvasti komentoijat käyttävät käsitteitä, jotak aiaheuttavat vain sekaannusta.

Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty muutoin kuin testamnetti hyväksymällä.

Vrt. perintökaaren 17 luvun 1 § 2 mom

"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai --->muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa<---- perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Lue lisää

Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa ensisijainen perillinen luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä.

Anonyymi kirjoitti:

Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**. Jatkuvasti komentoijat käyttävät käsitteitä, jotak aiaheuttavat vain sekaannusta.

Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty muutoin kuin testamnetti hyväksymällä.

Vrt. perintökaaren 17 luvun 1 § 2 mom

"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai --->muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa<---- perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Lue lisää

Kirjoittajalla on tainnut mennä aikaisemmat kommentit aivan ohi silmien.

1) Testamentin hyväksyminen ei ole perintöön ryhtymistä. Purosen mukaan testamentin tiedoksisaaminen tai sen hyväksyminen ei osoita, että testamentinsaaja olisi vastaanottanut perinnön eli ryhtynyt siihen. Testamentin hyväksymisenkin jälkeen on siis mahdollista luopua perinnöstä ja siten myös lakiosasta. (Puronen, Näin onnistut perintöverosuunnittelussa, 2009)

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

3) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

4) Kohdasta 3 huolimatta perillisen tulee tehdä lakiosailmoitus testamentin saajalle kuudessa kuukaudessa siitä, kun testamentti annettiin hänelle tiedoksi, jos hän haluaa säilyttää lakiosaoikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen.

5) Jos ensisijainen yhteinen rintaperillinen vain hyväksyy testamentin - ilman eri ilmoitusta lakiosasta - hänellä on edelleen oikeus sekä vaatia lakiosaansa että luopua perinnöstä. Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoittajalla on tainnut mennä aikaisemmat kommentit aivan ohi silmien.

1) Testamentin hyväksyminen ei ole perintöön ryhtymistä. Purosen mukaan testamentin tiedoksisaaminen tai sen hyväksyminen ei osoita, että testamentinsaaja olisi vastaanottanut perinnön eli ryhtynyt siihen. Testamentin hyväksymisenkin jälkeen on siis mahdollista luopua perinnöstä ja siten myös lakiosasta. (Puronen, Näin onnistut perintöverosuunnittelussa, 2009)

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

3) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

4) Kohdasta 3 huolimatta perillisen tulee tehdä lakiosailmoitus testamentin saajalle kuudessa kuukaudessa siitä, kun testamentti annettiin hänelle tiedoksi, jos hän haluaa säilyttää lakiosaoikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen.

5) Jos ensisijainen yhteinen rintaperillinen vain hyväksyy testamentin - ilman eri ilmoitusta lakiosasta - hänellä on edelleen oikeus sekä vaatia lakiosaansa että luopua perinnöstä. Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta.

Lue lisää

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Kun lakiosaperilliset (rintaperilliset, ottolapset ja näiden jälkeläiset)
hyväksyvät testamentin, on oikeuskirjallisuudessa tehty tulkinta, että he näin tehdessään nimenomaan luopuvat sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Tällainen tulkinta suosii niitä, jotka haluavat käyttää hyväkseen rintaperillisen tietämättömyyttä lain tulkinnasta. Toisaalta lakia tulkitaan myös siten, että se, joka klausuulin on esittänyt ja joka saa sen epäselvästä muotoilusta etua, ei voi tätä etua käyttää hyväkseen. Tämän vuoksi on lopulta testamentin saajankin etu, että klausuulit yksilöidään huolellisesti.
(Aarnio & Kangas 2008, 714-717.)

Anonyymi kirjoitti:

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Kun lakiosaperilliset (rintaperilliset, ottolapset ja näiden jälkeläiset)
hyväksyvät testamentin, on oikeuskirjallisuudessa tehty tulkinta, että he näin tehdessään nimenomaan luopuvat sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Tällainen tulkinta suosii niitä, jotka haluavat käyttää hyväkseen rintaperillisen tietämättömyyttä lain tulkinnasta. Toisaalta lakia tulkitaan myös siten, että se, joka klausuulin on esittänyt ja joka saa sen epäselvästä muotoilusta etua, ei voi tätä etua käyttää hyväkseen. Tämän vuoksi on lopulta testamentin saajankin etu, että klausuulit yksilöidään huolellisesti.
(Aarnio & Kangas 2008, 714-717.)

Lue lisää

Juuri niin.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin.

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Kyseisissä hovioikeuden päätöksissä on kyse keskinäisestä testamentista,oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on eri kuin normaalissa testamentissa,normi testamentin kun hyväksyy niin oikeuskäytännön mukaan menettää oikeuden vaatia lakiosuutta,tästä on olemassa 2 kko:n päätöstä,tosin ne päätökset ovat jo likimalkain yli 70v vanhoja.
Oldien but goldies.

Keskinäisen testamentin kun hyväksyy niin silloin ei menetä oikeutta vaatia lakiosuutta,mutta normitestamentin kohdalla asia on päinvastainen.

Anonyymi kirjoitti:

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Kyseisissä hovioikeuden päätöksissä on kyse keskinäisestä testamentista,oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on eri kuin normaalissa testamentissa,normi testamentin kun hyväksyy niin oikeuskäytännön mukaan menettää oikeuden vaatia lakiosuutta,tästä on olemassa 2 kko:n päätöstä,tosin ne päätökset ovat jo likimalkain yli 70v vanhoja.
Oldien but goldies.

Keskinäisen testamentin kun hyväksyy niin silloin ei menetä oikeutta vaatia lakiosuutta,mutta normitestamentin kohdalla asia on päinvastainen.

Lue lisää

Oldies but goldies. Fool´s gold.

Kuten on muuallakin sanottu, vanhemmassa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, että lakiosaperillisen hyväksyessä testamentin vanhempansa jälkeen, hän luopuu samalla oikeudestaan vaatia lakiosaansa. 70 vuotta vanha tulkintatapa on ollut ankara, eikä edes se, että lakiosaperillinen ei ole tiennyt lakiosaa koskevia säännöksiä, ei ole tehnyt testamentin hyväksymistä mitättömäksi (KKO 1957 II 78).

ON OLLUT, MUTTA EIPÄ OLE ENÄÄ.

Oikeuskirjallisuudessa on puollettu tulkintaa, että hyväksymisilmoituksen ei lähtökohtaisesti katsota tarkoittavan lakiosasta luopumista, vaan siitä pitää luopua nimenomaisesti (Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus II). Kirjaamismenettelyssä on omaksuttu sama tulkinta, joten pelkkä testamentin hyväksymisilmoitus ei riitä selvitykseksi siitä, että myös lakiosasta on luovuttu.

Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Jos testamentinsaaja hyväksyttää lakiosaperillisellä testamentin tarkoituksenaan käyttää hyväkseen viimeksi mainitun erehdystä asiassa ja menettämään lakiosaoikeutensa, voi lakiosaa vaatia myös sen vuoksi, että testamentinsaajan on kunnian vastaista ja arvotonta vedota sellaiseen tahdonilmaisuun (vrt. oikeustoimilaki 33 §).

Edelleen, jos lainhuudatuksen hakija (siis testamentin saaja) ei voi toimittaa liitteeksi lakiosaperillisen ilmoitusta lakiosasta, kirjaamisviranomaisen tulee viran puolesta kuulla perillistä asian selvittämiseksi. Kuulemista ei kuitenkaan tehdä, ennen kuin lakiosavaatimuksen esittämiselle säädetty aika on kulunut. Ensimmäiseksi tässä suhteessa on tarkastettava, että lakiosavaatimuksen esittämisen määräaika on ylipäätään alkanut kulumaan. Hakijan tulee esittää selvitys siitä, että testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi PK 14:4:n edellyttämällä tavalla.

Ellei kirjaamisviranomaisella ole käytössään luotettavaa selvitystä siitä, että lakiosasta on luovuttu, testamentin saaja ei voi saada lainhuutoa. Hyvin yksinkertaista eli jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen.

Nykyisen laintulkinnan mukaan testamentin yksikoikoinen hyväksyminen ei siis automaattisesti tarkoita myös lakiosasta luopumista, vaikka se oletuksena olisikin. Esimerkiksi lainhuudatusta ei saa, jos lakiosavaatimuksen kohtalo on epäselvä. Vaikka lakiosaperillinen olisikin hyväksynyt testamentin kirjallisesti, jonka jälkeen testamentti on lainvoimainen, mutta ilman erillistä mainintaa lakiosasta, lakiosaperillisellä on siitä huolimatta kuuden kuukauden määräaika vaatia lakiosaansa. Rintaperillinen voi myös jättää halutessaan asiassa varta vasten varauman lakiosailmaukselleen.

Kuuden kuukauden passiivisuuden määräaika tai ilmaus lakiosasta luopuminen sen sijaan lakkauttavat vaadeoikeuden riidattomasti. Määräaika ei kuitenakaan ala kulua, ellei testamenttia ole todisteellisesti annettu tiedoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oldies but goldies. Fool´s gold.

Kuten on muuallakin sanottu, vanhemmassa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, että lakiosaperillisen hyväksyessä testamentin vanhempansa jälkeen, hän luopuu samalla oikeudestaan vaatia lakiosaansa. 70 vuotta vanha tulkintatapa on ollut ankara, eikä edes se, että lakiosaperillinen ei ole tiennyt lakiosaa koskevia säännöksiä, ei ole tehnyt testamentin hyväksymistä mitättömäksi (KKO 1957 II 78).

ON OLLUT, MUTTA EIPÄ OLE ENÄÄ.

Oikeuskirjallisuudessa on puollettu tulkintaa, että hyväksymisilmoituksen ei lähtökohtaisesti katsota tarkoittavan lakiosasta luopumista, vaan siitä pitää luopua nimenomaisesti (Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus II). Kirjaamismenettelyssä on omaksuttu sama tulkinta, joten pelkkä testamentin hyväksymisilmoitus ei riitä selvitykseksi siitä, että myös lakiosasta on luovuttu.

Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

Jos testamentinsaaja hyväksyttää lakiosaperillisellä testamentin tarkoituksenaan käyttää hyväkseen viimeksi mainitun erehdystä asiassa ja menettämään lakiosaoikeutensa, voi lakiosaa vaatia myös sen vuoksi, että testamentinsaajan on kunnian vastaista ja arvotonta vedota sellaiseen tahdonilmaisuun (vrt. oikeustoimilaki 33 §).

Edelleen, jos lainhuudatuksen hakija (siis testamentin saaja) ei voi toimittaa liitteeksi lakiosaperillisen ilmoitusta lakiosasta, kirjaamisviranomaisen tulee viran puolesta kuulla perillistä asian selvittämiseksi. Kuulemista ei kuitenkaan tehdä, ennen kuin lakiosavaatimuksen esittämiselle säädetty aika on kulunut. Ensimmäiseksi tässä suhteessa on tarkastettava, että lakiosavaatimuksen esittämisen määräaika on ylipäätään alkanut kulumaan. Hakijan tulee esittää selvitys siitä, että testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi PK 14:4:n edellyttämällä tavalla.

Ellei kirjaamisviranomaisella ole käytössään luotettavaa selvitystä siitä, että lakiosasta on luovuttu, testamentin saaja ei voi saada lainhuutoa. Hyvin yksinkertaista eli jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen.

Nykyisen laintulkinnan mukaan testamentin yksikoikoinen hyväksyminen ei siis automaattisesti tarkoita myös lakiosasta luopumista, vaikka se oletuksena olisikin. Esimerkiksi lainhuudatusta ei saa, jos lakiosavaatimuksen kohtalo on epäselvä. Vaikka lakiosaperillinen olisikin hyväksynyt testamentin kirjallisesti, jonka jälkeen testamentti on lainvoimainen, mutta ilman erillistä mainintaa lakiosasta, lakiosaperillisellä on siitä huolimatta kuuden kuukauden määräaika vaatia lakiosaansa. Rintaperillinen voi myös jättää halutessaan asiassa varta vasten varauman lakiosailmaukselleen.

Kuuden kuukauden passiivisuuden määräaika tai ilmaus lakiosasta luopuminen sen sijaan lakkauttavat vaadeoikeuden riidattomasti. Määräaika ei kuitenakaan ala kulua, ellei testamenttia ole todisteellisesti annettu tiedoksi.

Lue lisää

"Jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen."

Edellisen vuoksi on testamentin saajan oikeusturvan kannalta ja asioiden nopeuttamiseksi parasta ottaa testamentin tiedoksiannon yhteydessä kirjallisesti esille kolme eri asiakohtaa

- testamentin todisteellinen tiedoksianto;
- testamentin hyväksyminen eli moiteoikeudesta luopuminen; sekä
- ilmoitus lakiosasta (luopuminen, vaatiminen)

Rintaperillistä ei voi pakottaa eikä hänen tarvitse ottaa kantaa asiaan, mutta joka tapauksessa kuuden kuukauden määräajan kuluttua todisteellisesta tiedoksiannosta testamentti tulee lainvoimaiseksi eikä lakiosavaatimusta voi enää tehdä.

On kaikkien osapuolten kannalta tuskastuttavaa tai harhaanjohtavaa, jos rintaperillinen hyväksyy vaikkapa viikolla yksi tiedoksiannosta testamentin, mutta vaatii lakiosaansa vasta kuuden kuukauden loppuhetkillä. Laki kuitenkin tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoittajalla on tainnut mennä aikaisemmat kommentit aivan ohi silmien.

1) Testamentin hyväksyminen ei ole perintöön ryhtymistä. Purosen mukaan testamentin tiedoksisaaminen tai sen hyväksyminen ei osoita, että testamentinsaaja olisi vastaanottanut perinnön eli ryhtynyt siihen. Testamentin hyväksymisenkin jälkeen on siis mahdollista luopua perinnöstä ja siten myös lakiosasta. (Puronen, Näin onnistut perintöverosuunnittelussa, 2009)

2) Uudessa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

3) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

4) Kohdasta 3 huolimatta perillisen tulee tehdä lakiosailmoitus testamentin saajalle kuudessa kuukaudessa siitä, kun testamentti annettiin hänelle tiedoksi, jos hän haluaa säilyttää lakiosaoikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen.

5) Jos ensisijainen yhteinen rintaperillinen vain hyväksyy testamentin - ilman eri ilmoitusta lakiosasta - hänellä on edelleen oikeus sekä vaatia lakiosaansa että luopua perinnöstä. Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta.

Lue lisää

"Kirjoittajalla on tainnut mennä aikaisemmat kommentit aivan ohi silmien."

No, eipä ollut mennyt ohi. Se lukutaito nyt hyvät ihmiset mukaan oikeasti.

Kirjoitin: "Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**."

>>Nyt alkaa opetus!

Kun käytetään käsitettä **luopua perinnöstä** hyväksymällä testamentti, niin luopuja on silloin luopunut myös lakiosastaan. Testamentin pelkkä hyväksyminen ei ole perinnöstä luoupumista (se olisi osittaisluopuminen). Se olisi vain testamentin moiteoikeudesta luopumista. Perinnöstä luopuminen käsittää sekä testamentin hyväksymisen että lakiosasta luopumisen. Silloin rintaperillinen menettää perillisasemansa.

Joten kommetoijan höpötykset menivät niin pieleen kuin olla ja voi. Mutta eihän sille mitään voi, että juridiset käsitteet ovat vielä oppimatta. Opetus päättyy. <<

Kun siis rintaperillinen LUOPUU PERINNÖSTÄ testamentti hyväksymällä, hänen jälkeläisellään ei ole oikeutta vaatia lakiosaa, koska siitä on jo luovuttu. Tämä oikeustoimi on toki parasta tehdä nimenomaisesti, ettei asiasta (siis perinnöstä luopumisesta) jää mitään epäselvyyttä.

"Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta."

VÄÄRIN.

Jos luopuu perinnöstä testamentti hyväksymällä, luopujan lapsilla ei ole motään oikeutta vaati lakiosaa. Ja katoskaa nyt todellkain, mitä se perinnöstä luopuminen merkitsee edellä, jotta ei taas marista, että testamentin hyväksyminen ei ole lakiosasta luopumista. Ei olekaan!

Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan. Viimeksi mainittua tosin ei tarvitse tehdä aktiivisesti, vaan sen voi toteuttaa passiivisestikin ja antaa 6 kk määräajan kulua umpeen. Jos rintapeirllinen on tehnyt näin, luopujan lapsella on vielä lakiosaoikeus rintaperillisen kuoltua, jos määräaikaa lakiosasn tekemiseen on vielä jäljellä.

Mutta kuten olen todennut aiemminkin, perinnöstä voi luopua myös testamenttia hyväksymättä (ks. perintökaari 17 luku). Siinä tapaukessa rintaperillisen jälkeläisellä on lakiosaoikeus, koska perintö menee sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää ja sijaantulijan tulleen hänen sijaansa kaikkine oikeuksineen.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta."

VÄÄRIN.

Jos luopuu perinnöstä testamentti hyväksymällä, luopujan lapsilla ei ole motään oikeutta vaati lakiosaa. Ja katoskaa nyt todellkain, mitä se perinnöstä luopuminen merkitsee edellä, jotta ei taas marista, että testamentin hyväksyminen ei ole lakiosasta luopumista. Ei olekaan!

Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan. Viimeksi mainittua tosin ei tarvitse tehdä aktiivisesti, vaan sen voi toteuttaa passiivisestikin ja antaa 6 kk määräajan kulua umpeen. Jos rintapeirllinen on tehnyt näin, luopujan lapsella on vielä lakiosaoikeus rintaperillisen kuoltua, jos määräaikaa lakiosasn tekemiseen on vielä jäljellä.

Mutta kuten olen todennut aiemminkin, perinnöstä voi luopua myös testamenttia hyväksymättä (ks. perintökaari 17 luku). Siinä tapaukessa rintaperillisen jälkeläisellä on lakiosaoikeus, koska perintö menee sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää ja sijaantulijan tulleen hänen sijaansa kaikkine oikeuksineen.

Lue lisää

> Jos luopuu perinnöstä testamentti hyväksymällä, luopujan lapsilla ei ole motään oikeutta vaati lakiosaa.

Höpsis ja löpsis! Voisiko joku selittää tuon Suomen kielellä - sotkeeko kirjoittaja asioita tahallaan, koska rakastaa omia ajatuksiaan näyttöpäätteellä mutta asioiden ymmärtäminen on hakusessa?

Tuossa edellä puhuttiin perinnöstä luopumisesta eikä testamentin hyväksymisestä. Perinnöstä luopuminen on tahdonilmaisu, jolla perillinen luopuu oikeudestaan perintöön. Testamentin hyväksyminen taas tarkoittaa sitä, että perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin sisällön. Testamentin hyväksyminen merkitsee kanneoikeudesta luopumista.

Toisessa kohdass luovutaan oikeudesta perintöön ja toisessa luovutaan moiteoikeudesta! Miten vaikeaa tuo asia on ymmärtää?

Perinnöstä luopumisilmoitus on tehtävä kirjallisesti, mutta Ilmoitus on vapaamuotoinen. Tarvittavat ja riittävät tiedot perinnönjättäjästä on oltava. Ilmoitusta ei voida tehdä lakioiden osalta sitovasti ennen kuin perinnönjättäjä on kuollut tai korvaus lähipiiriin on saatu. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan kaikki sijaantuloperilliset ja näillä olisi ollut oikeus periä perittävä.

Tehokkaassa perinnöstä luopumisessa omaisuuden jako määräytyy yksinomaan Suomen jäämistöoikeuden perusteella ja luopunut henkilö ei ole osapuoli sen sisältöä määritettäessä. Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perintövero määrätään suoraan luopujan sijaan tuleville. Tehokas luopuminen on pesästä vetäytymistä.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos henkilö luopuu perinnöstä siihen ryhtymättä, luopujan lapsilla on sijaantulijoina oikeus vaatia lakiosaansa. Rintaperillisen sijaantuleminen tapahtuu tilanteessa, jossa perinnöstä luopuminen on tehty ehdoitta."

VÄÄRIN.

Jos luopuu perinnöstä testamentti hyväksymällä, luopujan lapsilla ei ole motään oikeutta vaati lakiosaa. Ja katoskaa nyt todellkain, mitä se perinnöstä luopuminen merkitsee edellä, jotta ei taas marista, että testamentin hyväksyminen ei ole lakiosasta luopumista. Ei olekaan!

Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan. Viimeksi mainittua tosin ei tarvitse tehdä aktiivisesti, vaan sen voi toteuttaa passiivisestikin ja antaa 6 kk määräajan kulua umpeen. Jos rintapeirllinen on tehnyt näin, luopujan lapsella on vielä lakiosaoikeus rintaperillisen kuoltua, jos määräaikaa lakiosasn tekemiseen on vielä jäljellä.

Mutta kuten olen todennut aiemminkin, perinnöstä voi luopua myös testamenttia hyväksymättä (ks. perintökaari 17 luku). Siinä tapaukessa rintaperillisen jälkeläisellä on lakiosaoikeus, koska perintö menee sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää ja sijaantulijan tulleen hänen sijaansa kaikkine oikeuksineen.

Lue lisää

> Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan.

Testamentin hyväksyminen ei tarkoita automaattisesti lakiosasta luopumista, montako kertaa se pitää sanoa sinulle?

(a) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

(b) Oikeuskirjallisuudessa on puollettu tulkintaa, että hyväksymisilmoituksen ei lähtökohtaisesti katsota tarkoittavan lakiosasta luopumista, vaan siitä pitää luopua nimenomaisesti (Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus II). Kirjaamismenettelyssä on omaksuttu sama tulkinta, joten pelkkä testamentin hyväksymisilmoitus ei riitä selvitykseksi siitä, että myös lakiosasta on luovuttu.

(c) Edelleen, jos lainhuudatuksen hakija (siis testamentin saaja) ei voi toimittaa liitteeksi lakiosaperillisen ilmoitusta lakiosasta, kirjaamisviranomaisen tulee viran puolesta kuulla perillistä asian selvittämiseksi. Kuulemista ei kuitenkaan tehdä, ennen kuin lakiosavaatimuksen esittämiselle säädetty aika on kulunut. Ensimmäiseksi tässä suhteessa on tarkastettava, että lakiosavaatimuksen esittämisen määräaika on ylipäätään alkanut kulumaan. Hakijan tulee esittää selvitys siitä, että testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi PK 14:4:n edellyttämällä tavalla.

Ellei kirjaamisviranomaisella ole käytössään luotettavaa selvitystä siitä, että lakiosasta on luovuttu, testamentin saaja ei voi saada lainhuutoa. Hyvin yksinkertaista eli jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen.

(d) Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

(e) Jos testamentinsaaja hyväksyttää lakiosaperillisellä testamentin tarkoituksenaan käyttää hyväkseen viimeksi mainitun erehdystä asiassa ja menettämään lakiosaoikeutensa, voi lakiosaa vaatia myös sen vuoksi, että testamentinsaajan on kunnian vastaista ja arvotonta vedota sellaiseen tahdonilmaisuun (vrt. oikeustoimilaki 33 §).

(f) Nykyisen laintulkinnan mukaan testamentin yksikoikoinen hyväksyminen ei siis automaattisesti tarkoita myös lakiosasta luopumista, vaikka se oletuksena olisikin. Esimerkiksi lainhuudatusta ei saa, jos lakiosavaatimuksen kohtalo on epäselvä. Vaikka lakiosaperillinen olisikin hyväksynyt testamentin kirjallisesti, jonka jälkeen testamentti on lainvoimainen, mutta ilman erillistä mainintaa lakiosasta, lakiosaperillisellä on siitä huolimatta kuuden kuukauden määräaika vaatia lakiosaansa. Rintaperillinen voi myös jättää halutessaan asiassa varta vasten varauman lakiosailmaukselleen.

On siis aivan turha väittää että testamentin hyväksyminen tarkoittaisi suoraan lakiosasta luopumista. Ei tarkoita. Testamentin kokonaishyväksyminen sisältää maininnan lakiosasta, muuten koko hoito on mahdollista riitauttaa, samoin kuin lainhuudatusta ei saa ilman erillistä mainintaa lakiosasta. Edelliset asiat ovat tietenkin aivan eri asia kuin passiivinen luopuminen.

Dinosaurusten kannattaa astella 1950-luvulta 2020-luvulle. Tervetuloa.

Anonyymi kirjoitti:

> Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan.

Testamentin hyväksyminen ei tarkoita automaattisesti lakiosasta luopumista, montako kertaa se pitää sanoa sinulle?

(a) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

(b) Oikeuskirjallisuudessa on puollettu tulkintaa, että hyväksymisilmoituksen ei lähtökohtaisesti katsota tarkoittavan lakiosasta luopumista, vaan siitä pitää luopua nimenomaisesti (Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus II). Kirjaamismenettelyssä on omaksuttu sama tulkinta, joten pelkkä testamentin hyväksymisilmoitus ei riitä selvitykseksi siitä, että myös lakiosasta on luovuttu.

(c) Edelleen, jos lainhuudatuksen hakija (siis testamentin saaja) ei voi toimittaa liitteeksi lakiosaperillisen ilmoitusta lakiosasta, kirjaamisviranomaisen tulee viran puolesta kuulla perillistä asian selvittämiseksi. Kuulemista ei kuitenkaan tehdä, ennen kuin lakiosavaatimuksen esittämiselle säädetty aika on kulunut. Ensimmäiseksi tässä suhteessa on tarkastettava, että lakiosavaatimuksen esittämisen määräaika on ylipäätään alkanut kulumaan. Hakijan tulee esittää selvitys siitä, että testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi PK 14:4:n edellyttämällä tavalla.

Ellei kirjaamisviranomaisella ole käytössään luotettavaa selvitystä siitä, että lakiosasta on luovuttu, testamentin saaja ei voi saada lainhuutoa. Hyvin yksinkertaista eli jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen.

(d) Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

(e) Jos testamentinsaaja hyväksyttää lakiosaperillisellä testamentin tarkoituksenaan käyttää hyväkseen viimeksi mainitun erehdystä asiassa ja menettämään lakiosaoikeutensa, voi lakiosaa vaatia myös sen vuoksi, että testamentinsaajan on kunnian vastaista ja arvotonta vedota sellaiseen tahdonilmaisuun (vrt. oikeustoimilaki 33 §).

(f) Nykyisen laintulkinnan mukaan testamentin yksikoikoinen hyväksyminen ei siis automaattisesti tarkoita myös lakiosasta luopumista, vaikka se oletuksena olisikin. Esimerkiksi lainhuudatusta ei saa, jos lakiosavaatimuksen kohtalo on epäselvä. Vaikka lakiosaperillinen olisikin hyväksynyt testamentin kirjallisesti, jonka jälkeen testamentti on lainvoimainen, mutta ilman erillistä mainintaa lakiosasta, lakiosaperillisellä on siitä huolimatta kuuden kuukauden määräaika vaatia lakiosaansa. Rintaperillinen voi myös jättää halutessaan asiassa varta vasten varauman lakiosailmaukselleen.

On siis aivan turha väittää että testamentin hyväksyminen tarkoittaisi suoraan lakiosasta luopumista. Ei tarkoita. Testamentin kokonaishyväksyminen sisältää maininnan lakiosasta, muuten koko hoito on mahdollista riitauttaa, samoin kuin lainhuudatusta ei saa ilman erillistä mainintaa lakiosasta. Edelliset asiat ovat tietenkin aivan eri asia kuin passiivinen luopuminen.

Dinosaurusten kannattaa astella 1950-luvulta 2020-luvulle. Tervetuloa.

Lue lisää

(d) Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).


Et sitten tiedä että vanha oikeukäytäntö on edelleen voimissaan eli ne 2 KKO:N päätöstä,sun mainitseva "uusi"oikeukäytäntö koskee vain ja ainoastaan keskinäistä testamenttia ja sen hyväksymistä ja mitä oikeusvaikutuksia sillä on.SE ei koske normi testamenttia,normi testamentin hyväksymisen oikeusvaikutukset ovat edelleen se mitä KKO on sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

(d) Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).


Et sitten tiedä että vanha oikeukäytäntö on edelleen voimissaan eli ne 2 KKO:N päätöstä,sun mainitseva "uusi"oikeukäytäntö koskee vain ja ainoastaan keskinäistä testamenttia ja sen hyväksymistä ja mitä oikeusvaikutuksia sillä on.SE ei koske normi testamenttia,normi testamentin hyväksymisen oikeusvaikutukset ovat edelleen se mitä KKO on sanonut.

Lue lisää

> sun mainitseva "uusi"oikeukäytäntö koskee vain ja ainoastaan keskinäistä testamenttia ja sen hyväksymistä ja mitä oikeusvaikutuksia sillä on.

Lähetäpä linkki siihen kohtaan ratkaisuja, joissa mainitaan asian koskevan vain keskinäisiä testamentteja mutta ei yleistestamentteja! Missä kohdassa tuo erottelu on tehty?

Ai, et siis pysty lähettämään kysyttyä tietoa, niinkö? Sitähän minäkin.

Ilman erillistä selvitystä lakiosasta myöskään lainhuudatusta ei ole tehtävissä. Pelkkä hyväksyminen - erotuksena todellisesta kokonaishyväksynnästä - on helppo RIITAUTTAA niin kauan, kun lakiosasta ei ole luopunut ja määräaikaa on jäljellä.

Anonyymi kirjoitti:

> sun mainitseva "uusi"oikeukäytäntö koskee vain ja ainoastaan keskinäistä testamenttia ja sen hyväksymistä ja mitä oikeusvaikutuksia sillä on.

Lähetäpä linkki siihen kohtaan ratkaisuja, joissa mainitaan asian koskevan vain keskinäisiä testamentteja mutta ei yleistestamentteja! Missä kohdassa tuo erottelu on tehty?

Ai, et siis pysty lähettämään kysyttyä tietoa, niinkö? Sitähän minäkin.

Ilman erillistä selvitystä lakiosasta myöskään lainhuudatusta ei ole tehtävissä. Pelkkä hyväksyminen - erotuksena todellisesta kokonaishyväksynnästä - on helppo RIITAUTTAA niin kauan, kun lakiosasta ei ole luopunut ja määräaikaa on jäljellä.

Lue lisää

Turun HO 21.5.2002 S 01/590
Turun HO 3.10.2006 S 06/248

Etsi itse kyseiset päätökset ja totea se että kyse on keskinäisestä testamentista.

Anonyymi kirjoitti:

> sun mainitseva "uusi"oikeukäytäntö koskee vain ja ainoastaan keskinäistä testamenttia ja sen hyväksymistä ja mitä oikeusvaikutuksia sillä on.

Lähetäpä linkki siihen kohtaan ratkaisuja, joissa mainitaan asian koskevan vain keskinäisiä testamentteja mutta ei yleistestamentteja! Missä kohdassa tuo erottelu on tehty?

Ai, et siis pysty lähettämään kysyttyä tietoa, niinkö? Sitähän minäkin.

Ilman erillistä selvitystä lakiosasta myöskään lainhuudatusta ei ole tehtävissä. Pelkkä hyväksyminen - erotuksena todellisesta kokonaishyväksynnästä - on helppo RIITAUTTAA niin kauan, kun lakiosasta ei ole luopunut ja määräaikaa on jäljellä.

Lue lisää

Testamentin hyväksyminen

Yleisiä näkökohtia testamentin hyväksymisen oikeusvaikutuksista

18. Perintökaaressa ei ole yleistä säännöstä testamentin hyväksymisestä ja sen oikeusvaikutuksista. Jo vanhastaan hyväksymistä on kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty sitovana. Testamentin valvontaa koskevien säännösten kumoamisen yhteydessä perintökaareen on otettu 14 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan perillisellä ei ole oikeutta moittia testamenttia perintökaaren 13 luvussa mainituilla perusteilla, jos hän on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut moiteoikeudestaan.

19. Mainittu säännös on poikkeus pykälän ensimmäisen virkkeen säännökseen, joka koskee perillisen nostamaa testamentin moitekannetta ja sen määräaikaa. Asiayhteys huomioon ottaen säännöstä ei ole perusteltua tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu säännellä testamentin hyväksymisen oikeusvaikutukset tyhjentävästi. Myös oikeuskäytännössä testamentin hyväksymistä on tulkittu siten, että se koskee muutakin kuin moiteoikeudesta luopumista. Ratkaisuissa KKO 1957 II 78 ja KKO 1958 II 49 testamentin hyväksymisen on katsottu sisältäneen myös sen, että perillinen luopui vaatimasta hänelle kuuluvaa lakiosaa.

Testamentin hyväksymistä on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita siten, että hyväksyjä antaa suostumuksensa siihen, että testamentti pannaan kaikilta osin täytäntöön sisältönsä mukaisesti. Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon.

Kysymys kuuluukin,voidaanko testamentti panna täytäntöön kaikilta osin jos vaaditaan lakiosuutta,no ei tietenkään..Joten kun KKO sanoo että hyväksymisilmoitus aiheuttaa sen että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin niin sehän suomeksi tarkoittaa sitä että oikeus vaatia lakiosuutta katoaa jos testamentin hyväksyy.

KKO:2016:68

Anonyymi kirjoitti:

Turun HO 21.5.2002 S 01/590
Turun HO 3.10.2006 S 06/248

Etsi itse kyseiset päätökset ja totea se että kyse on keskinäisestä testamentista.

Ei ole. Lopeta valehtelu.

Anonyymi kirjoitti:

Testamentin hyväksyminen

Yleisiä näkökohtia testamentin hyväksymisen oikeusvaikutuksista

18. Perintökaaressa ei ole yleistä säännöstä testamentin hyväksymisestä ja sen oikeusvaikutuksista. Jo vanhastaan hyväksymistä on kuitenkin oikeuskäytännössä pidetty sitovana. Testamentin valvontaa koskevien säännösten kumoamisen yhteydessä perintökaareen on otettu 14 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan perillisellä ei ole oikeutta moittia testamenttia perintökaaren 13 luvussa mainituilla perusteilla, jos hän on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut moiteoikeudestaan.

19. Mainittu säännös on poikkeus pykälän ensimmäisen virkkeen säännökseen, joka koskee perillisen nostamaa testamentin moitekannetta ja sen määräaikaa. Asiayhteys huomioon ottaen säännöstä ei ole perusteltua tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu säännellä testamentin hyväksymisen oikeusvaikutukset tyhjentävästi. Myös oikeuskäytännössä testamentin hyväksymistä on tulkittu siten, että se koskee muutakin kuin moiteoikeudesta luopumista. Ratkaisuissa KKO 1957 II 78 ja KKO 1958 II 49 testamentin hyväksymisen on katsottu sisältäneen myös sen, että perillinen luopui vaatimasta hänelle kuuluvaa lakiosaa.

Testamentin hyväksymistä on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita siten, että hyväksyjä antaa suostumuksensa siihen, että testamentti pannaan kaikilta osin täytäntöön sisältönsä mukaisesti. Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon.

Kysymys kuuluukin,voidaanko testamentti panna täytäntöön kaikilta osin jos vaaditaan lakiosuutta,no ei tietenkään..Joten kun KKO sanoo että hyväksymisilmoitus aiheuttaa sen että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin niin sehän suomeksi tarkoittaa sitä että oikeus vaatia lakiosuutta katoaa jos testamentin hyväksyy.

KKO:2016:68

Lue lisää

"Ilman erillistä selvitystä lakiosasta myöskään lainhuudatusta ei ole tehtävissä. Pelkkä hyväksyminen - erotuksena todellisesta kokonaishyväksynnästä - on helppo RIITAUTTAA niin kauan, kun lakiosasta ei ole luopunut ja määräaikaa on jäljellä."

Kokonaishyväksyminen on moiteoikeudesta ja lakiosasta luopuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole. Lopeta valehtelu.

joko löysit...keskinäinen testamentti kyseessä.

Anonyymi kirjoitti:

joko löysit...keskinäinen testamentti kyseessä.

Kyllä. Peru siis valehtelusi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Peru siis valehtelusi.

no postaappa tänne se päätös niin nähdään kaikki että kuka täällä valehtelee.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Peru siis valehtelusi.

Kyllä jauhat nyt shaissee,kyseistä päätöstä EI löydy netistä vaan se pitää erikseen tilata hovioikeudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä jauhat nyt shaissee,kyseistä päätöstä EI löydy netistä vaan se pitää erikseen tilata hovioikeudelta.

Etsi itse kyseiset päätökset ja totea se että kyse ei ole keskinäisestä testamentista.

Anonyymi kirjoitti:

Etsi itse kyseiset päätökset ja totea se että kyse ei ole keskinäisestä testamentista.

Mä olen sen tilannut hovioikeudelta ja kyllä siinä on kyse keskinäisestä testamentista.
Ja toiseksi eikö KKO:n tuore päätös jo kerro sulle hieman asioita,osaat varmaan lukea mutta mites on se ymmärryspuoli..se taitaa olla sulla vielä hakusessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen sen tilannut hovioikeudelta ja kyllä siinä on kyse keskinäisestä testamentista.
Ja toiseksi eikö KKO:n tuore päätös jo kerro sulle hieman asioita,osaat varmaan lukea mutta mites on se ymmärryspuoli..se taitaa olla sulla vielä hakusessa.

Lue lisää

Anna vaikka nyt diaarinumero ihan aluksi.

Anonyymi kirjoitti:

Anna vaikka nyt diaarinumero ihan aluksi.

> Mä olen sen tilannut hovioikeudelta ja kyllä siinä on kyse keskinäisestä testamentista.

Silloin diaarinumero on helppo antaa, samoin ratkaisun antaneiden tuomareiden nimi samoin kuin vaikkapa lausemuoto siitä, jossa keskinänen testamentti on mainittu.

Se on helppoa, kun on varta vasten päätöksen tilannut.

Anonyymi kirjoitti:

> Jos luopuu perinnöstä testamentti hyväksymällä, luopujan lapsilla ei ole motään oikeutta vaati lakiosaa.

Höpsis ja löpsis! Voisiko joku selittää tuon Suomen kielellä - sotkeeko kirjoittaja asioita tahallaan, koska rakastaa omia ajatuksiaan näyttöpäätteellä mutta asioiden ymmärtäminen on hakusessa?

Tuossa edellä puhuttiin perinnöstä luopumisesta eikä testamentin hyväksymisestä. Perinnöstä luopuminen on tahdonilmaisu, jolla perillinen luopuu oikeudestaan perintöön. Testamentin hyväksyminen taas tarkoittaa sitä, että perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin sisällön. Testamentin hyväksyminen merkitsee kanneoikeudesta luopumista.

Toisessa kohdass luovutaan oikeudesta perintöön ja toisessa luovutaan moiteoikeudesta! Miten vaikeaa tuo asia on ymmärtää?

Perinnöstä luopumisilmoitus on tehtävä kirjallisesti, mutta Ilmoitus on vapaamuotoinen. Tarvittavat ja riittävät tiedot perinnönjättäjästä on oltava. Ilmoitusta ei voida tehdä lakioiden osalta sitovasti ennen kuin perinnönjättäjä on kuollut tai korvaus lähipiiriin on saatu. Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan kaikki sijaantuloperilliset ja näillä olisi ollut oikeus periä perittävä.

Tehokkaassa perinnöstä luopumisessa omaisuuden jako määräytyy yksinomaan Suomen jäämistöoikeuden perusteella ja luopunut henkilö ei ole osapuoli sen sisältöä määritettäessä. Tehokas luopuminen voi tapahtua vain sijaantuloperillisten hyväksi. Luopujan osuus menee sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perintövero määrätään suoraan luopujan sijaan tuleville. Tehokas luopuminen on pesästä vetäytymistä.

Lue lisää

Ei voi olla totta!! Vieläkö joku on todella lukutaidoton. Uskomatonta.

>>>Kirjoitin: "Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**."<<<<

Täydellisen lukutaidoton vastaa: "Tuossa edellä puhuttiin perinnöstä luopumisesta eikä testamentin hyväksymisestä. Perinnöstä luopuminen on tahdonilmaisu, jolla perillinen luopuu oikeudestaan perintöön. Testamentin hyväksyminen taas tarkoittaa sitä, että perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin sisällön. Testamentin hyväksyminen merkitsee kanneoikeudesta luopumista."

VÄÄRIN!

Eikö mene perille, että PERINNÖSTÄ LUOPUMISTA on kahden laista. Tämä asia löytyy ihan lakitekstistä, jonka jo tänne referoin kerran.

"Jos perillinen ---->hyväksymällä testamentin<----- tai --->muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa<---- perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta." Perintökaari 17 luku 1 §

Perillinen voi siis luopua perinnöstä TESTAMENTTI HYVÄKSYMÄLLÄ, jolloin hän tekee KAKSI toimenpidettä. Hän sekä hyväksyy testamentin että ilmoittaa luopuvansa lakiosasta. Nämä ovat kaksi ERI asiaa, vaikka joissakin tilanteissa voidaankin tulkita testamentin hyväksyminen yksistäänkin sisältävän lakiosasta luopumisen.

Kun rintaperillinen LUOPUU PERINNÖSTÄ testamentti hyväksymällä (ja siis myös lakiosastaan luopuen) hänen jälkeläisillään ei ole oikeutta vaatia lakiosaa. Perintö menee testamentisaajalle eikä rintaperillisen jälkeläinen tule sijaantulijaksi kuolinpesään.

Toinen tilanne on se, että rintaperillinen luopuu perinnöstä ILMOITTAMALLA SIITÄ perittävälle kirjallisesti (mutta siis hyväksymättä testamenttia).

Näillä kahdella PERINNÖSTÄ LUOPUMISEN tavalla on siis erilaiset oikeusvaikutukset. Ensimmäisellä tavalla niistä rintaperillisen jälkeläiset eivät tule sijana tulijoiksi eivätkä he voi vaatia lakiosaa, mutta jälkimmäisellä tavalla rintaperillisen jälkeläiset tulevat sijaantulijoina kuolinpesään ja he voivat vaatia lakiosaa.

Anonyymi kirjoitti:

> Perinnöstä luopuminen on testamentin hyväksymällä tehtävä oikeustoimi, jossa perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamenitn JA luopuu lakiosastaan.

Testamentin hyväksyminen ei tarkoita automaattisesti lakiosasta luopumista, montako kertaa se pitää sanoa sinulle?

(a) Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista.

(b) Oikeuskirjallisuudessa on puollettu tulkintaa, että hyväksymisilmoituksen ei lähtökohtaisesti katsota tarkoittavan lakiosasta luopumista, vaan siitä pitää luopua nimenomaisesti (Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus II). Kirjaamismenettelyssä on omaksuttu sama tulkinta, joten pelkkä testamentin hyväksymisilmoitus ei riitä selvitykseksi siitä, että myös lakiosasta on luovuttu.

(c) Edelleen, jos lainhuudatuksen hakija (siis testamentin saaja) ei voi toimittaa liitteeksi lakiosaperillisen ilmoitusta lakiosasta, kirjaamisviranomaisen tulee viran puolesta kuulla perillistä asian selvittämiseksi. Kuulemista ei kuitenkaan tehdä, ennen kuin lakiosavaatimuksen esittämiselle säädetty aika on kulunut. Ensimmäiseksi tässä suhteessa on tarkastettava, että lakiosavaatimuksen esittämisen määräaika on ylipäätään alkanut kulumaan. Hakijan tulee esittää selvitys siitä, että testamentti on annettu lakiosaperilliselle tiedoksi PK 14:4:n edellyttämällä tavalla.

Ellei kirjaamisviranomaisella ole käytössään luotettavaa selvitystä siitä, että lakiosasta on luovuttu, testamentin saaja ei voi saada lainhuutoa. Hyvin yksinkertaista eli jos rintaperillinen ei ole luopunut lakiosastaan, eikä määräaika ole ummessa, hän on säilyttänyt oikeuden sen vaatimiseen.

(d) Lisäksi uudemmassa oikeuskäytännössä pelkän testamentin hyväksymisen ei ole katsottu estävän lakiosaperillistä vaatimasta lakiosaansa (Turun HO 21.5.2002 S 01/590). Tällöin lakiosaperillisen tulee kuitenkin itse huolehtia lakiosan vaatimisesta PK 7 luvun 5.3 §:ssä säädetyllä tavalla (Turun HO 3.10.2006 S 06/248).

(e) Jos testamentinsaaja hyväksyttää lakiosaperillisellä testamentin tarkoituksenaan käyttää hyväkseen viimeksi mainitun erehdystä asiassa ja menettämään lakiosaoikeutensa, voi lakiosaa vaatia myös sen vuoksi, että testamentinsaajan on kunnian vastaista ja arvotonta vedota sellaiseen tahdonilmaisuun (vrt. oikeustoimilaki 33 §).

(f) Nykyisen laintulkinnan mukaan testamentin yksikoikoinen hyväksyminen ei siis automaattisesti tarkoita myös lakiosasta luopumista, vaikka se oletuksena olisikin. Esimerkiksi lainhuudatusta ei saa, jos lakiosavaatimuksen kohtalo on epäselvä. Vaikka lakiosaperillinen olisikin hyväksynyt testamentin kirjallisesti, jonka jälkeen testamentti on lainvoimainen, mutta ilman erillistä mainintaa lakiosasta, lakiosaperillisellä on siitä huolimatta kuuden kuukauden määräaika vaatia lakiosaansa. Rintaperillinen voi myös jättää halutessaan asiassa varta vasten varauman lakiosailmaukselleen.

On siis aivan turha väittää että testamentin hyväksyminen tarkoittaisi suoraan lakiosasta luopumista. Ei tarkoita. Testamentin kokonaishyväksyminen sisältää maininnan lakiosasta, muuten koko hoito on mahdollista riitauttaa, samoin kuin lainhuudatusta ei saa ilman erillistä mainintaa lakiosasta. Edelliset asiat ovat tietenkin aivan eri asia kuin passiivinen luopuminen.

Dinosaurusten kannattaa astella 1950-luvulta 2020-luvulle. Tervetuloa.

Lue lisää

"On siis aivan turha väittää että testamentin hyväksyminen tarkoittaisi suoraan lakiosasta luopumista. Ei tarkoita."

KUKAAN EI OLE TÄLLAISTA VÄITTÄNYT. On se nyt uskomatonta, että ei osata lukea ihan selvää suomen kieltä.

Perinnöstä luopuminen testamnetti hyväksymällä pitää sisällään KAKSI toimenpidettä: 1. testamentin hyväksyminen (jolla luovutaan moiteoikeudesta JA 2. lakiosasta luopumisen.

Anonyymi kirjoitti:

"On siis aivan turha väittää että testamentin hyväksyminen tarkoittaisi suoraan lakiosasta luopumista. Ei tarkoita."

KUKAAN EI OLE TÄLLAISTA VÄITTÄNYT. On se nyt uskomatonta, että ei osata lukea ihan selvää suomen kieltä.

Perinnöstä luopuminen testamnetti hyväksymällä pitää sisällään KAKSI toimenpidettä: 1. testamentin hyväksyminen (jolla luovutaan moiteoikeudesta JA 2. lakiosasta luopumisen.

Lue lisää

Perinnöstä luopuminen testamnetti hyväksymällä pitää sisällään KAKSI toimenpidettä: 1. testamentin hyväksyminen (jolla luovutaan moiteoikeudesta JA 2. lakiosasta luopumisen.

Ei ihan noin...vaan näin...
Testamentin hyväksymistä on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita siten, että hyväksyjä antaa suostumuksensa siihen, että testamentti pannaan kaikilta osin täytäntöön sisältönsä mukaisesti. Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi olla totta!! Vieläkö joku on todella lukutaidoton. Uskomatonta.

>>>Kirjoitin: "Rintaperillisen jälkeläinen ei voi käyttää oikeuttaa vaatia lakiosaa, jos perinnöstä luopuminen on tehty hyväksymällä testamentti, joka sekin on **ehdoitta luopumista**."<<<<

Täydellisen lukutaidoton vastaa: "Tuossa edellä puhuttiin perinnöstä luopumisesta eikä testamentin hyväksymisestä. Perinnöstä luopuminen on tahdonilmaisu, jolla perillinen luopuu oikeudestaan perintöön. Testamentin hyväksyminen taas tarkoittaa sitä, että perillinen ilmoittaa hyväksyvänsä testamentin sisällön. Testamentin hyväksyminen merkitsee kanneoikeudesta luopumista."

VÄÄRIN!

Eikö mene perille, että PERINNÖSTÄ LUOPUMISTA on kahden laista. Tämä asia löytyy ihan lakitekstistä, jonka jo tänne referoin kerran.

"Jos perillinen ---->hyväksymällä testamentin<----- tai --->muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa<---- perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta." Perintökaari 17 luku 1 §

Perillinen voi siis luopua perinnöstä TESTAMENTTI HYVÄKSYMÄLLÄ, jolloin hän tekee KAKSI toimenpidettä. Hän sekä hyväksyy testamentin että ilmoittaa luopuvansa lakiosasta. Nämä ovat kaksi ERI asiaa, vaikka joissakin tilanteissa voidaankin tulkita testamentin hyväksyminen yksistäänkin sisältävän lakiosasta luopumisen.

Kun rintaperillinen LUOPUU PERINNÖSTÄ testamentti hyväksymällä (ja siis myös lakiosastaan luopuen) hänen jälkeläisillään ei ole oikeutta vaatia lakiosaa. Perintö menee testamentisaajalle eikä rintaperillisen jälkeläinen tule sijaantulijaksi kuolinpesään.

Toinen tilanne on se, että rintaperillinen luopuu perinnöstä ILMOITTAMALLA SIITÄ perittävälle kirjallisesti (mutta siis hyväksymättä testamenttia).

Näillä kahdella PERINNÖSTÄ LUOPUMISEN tavalla on siis erilaiset oikeusvaikutukset. Ensimmäisellä tavalla niistä rintaperillisen jälkeläiset eivät tule sijana tulijoiksi eivätkä he voi vaatia lakiosaa, mutta jälkimmäisellä tavalla rintaperillisen jälkeläiset tulevat sijaantulijoina kuolinpesään ja he voivat vaatia lakiosaa.

Lue lisää

Ketään ei kiinnosta NixNaxin raivoaminen. Ei asia raivoamalla muuksi muutu.

NixNax on VÄÄRÄSSÄ.

Anonyymi kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta NixNaxin raivoaminen. Ei asia raivoamalla muuksi muutu.

NixNax on VÄÄRÄSSÄ.

PK 17:1 koskee ennakko luopumista. Sen näkee siitä, että ilmoitus tai hyväksyntä annetaan perittävälle, sitä on turha yrittää soveltaa kun perittävä on kuollut.

17:2a ja 3 ovat kuoleman jälkeen vaikuttavia. Testamentin hyväksymistä tai lakiosailmoitusta ei säädellä perintökaaressa joten jokaisen kannattaa varoa mitä ilmaisee ja mitä voi siitä voi ymmärtää tarkoitetun.

Anonyymi kirjoitti:

PK 17:1 koskee ennakko luopumista. Sen näkee siitä, että ilmoitus tai hyväksyntä annetaan perittävälle, sitä on turha yrittää soveltaa kun perittävä on kuollut.

17:2a ja 3 ovat kuoleman jälkeen vaikuttavia. Testamentin hyväksymistä tai lakiosailmoitusta ei säädellä perintökaaressa joten jokaisen kannattaa varoa mitä ilmaisee ja mitä voi siitä voi ymmärtää tarkoitetun.

Lue lisää

"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

Testamentti on heti lainvoimainen, jos perillinen testamentin hyväksyy ja sitoutuu olemaan testamenttia moittimatta. Testamentin hyväksyminen tarkoittaa moiteoikeudesta luopumista.

Rintaperillisellä on kuitenkin lakiosaoikeus niin kauan kuin hän ei ole varta vasten ja erikseen siitä luopunut ja määräaikaa on jäljellä. Rintaperillinen voi siis hyväksyä aluksi testamentin, mutta vaatia kuuden kuukauden määräajan kuluessa lakiosaansa, ellei ole siitä varta vasten luopunut.

Ilman mainintaa lakiosasta kyseessä ei voi olla kokonaishyväksyminen. Testamentin kokonaishyväksyminen sisältää maininnan lakiosasta, sillä muussa tapauksessa asia on mahdollista riitauttaa. Myöskään lainhuudatusta ei saa ilman erillistä mainintaa lakiosasta. Passiivinen luopuminen aiheuttaa aina saman lopputuloksen kuin aktiivinen kokonaishyväksyminen.

Anonyymi kirjoitti:

PK 17:1 koskee ennakko luopumista. Sen näkee siitä, että ilmoitus tai hyväksyntä annetaan perittävälle, sitä on turha yrittää soveltaa kun perittävä on kuollut.

17:2a ja 3 ovat kuoleman jälkeen vaikuttavia. Testamentin hyväksymistä tai lakiosailmoitusta ei säädellä perintökaaressa joten jokaisen kannattaa varoa mitä ilmaisee ja mitä voi siitä voi ymmärtää tarkoitetun.

Lue lisää

"PK 17:1 koskee ennakko luopumista. Sen näkee siitä, että ilmoitus tai hyväksyntä annetaan perittävälle, sitä on turha yrittää soveltaa kun perittävä on kuollut."

Höpön höpö.

Perintökaari tuntee kaksi tapaa luopua perinnöstä. Molemmat tavat voi toteuttaa niin perittävän eläessä kuin hänen kuoltuaankin. Ainoa ero on siinä, että perittävän eläessä tehty perinnöstä luopuminen [testamentti hyväksymällä] edellyttää, että lakiosasta on maksettu rintaperilliselle kohtuullinen korvaus TAI lain tai testamentin nojalla tulee hänen puolisolleen tai jälkeläislleen lakiosaa vastaava omaisuus.

Näiden kahden perinnöstä luopumisen tapojen oikeusvaikutukset eroavat kuitenkin ratkaisevasti toisistaan. Testamentti hyväksymällä ja lakiosasta luopumalla tehty perinnöstä luopuminen aiheuttaa sen, että rintaperillisen jälkeläisillä ei ole oikeutta vaati lakiosaa. Testamentti on silloin hyväksytty, ja se sitoo myös rintaperillisen (luopujan) jälkeläisiä. Jos rintaperillinen pysyy passiivisena lakiosansa suhteen, lakiosaa voivat myös hänen jälkeläisensä vaatia ensisijaisen perillisen kuoltua, jos lakiosavaatimuksen määräaikaa on jäljellä.

Jos sen sijaan rintaperillinen on luopunut perinnöstä ilmoittamalla siitä kirjallisesti perittävälle tai tämän jo kuoltua, kuolinpesän hoitajalle, rintaperillisen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, jotka voivat halutessaan esittää lakiosavaatimuksen ja myös moittia testamenttia.

Se ettei ilmoituksen perusteella voi myöntää lainhuutoa ei vielä suoraan tarkoita, ettei ilmoituksen perusteella voida katsoa lakiosasta tulleen luovuttua. Siksi kannattaa varoa mitä kirjoittaa siihen lappuun. Vastuu epäselvästä lauseesta on aina sen kirjoittajalla.

"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

ETkö ymmärrä että mitä tuo sananparsi pitää sisällään?
On se kumma kun ei mene jakeluun että kun testamentin hyväksyy niin se tarkoittaa kokonaishyväksyntää ellei asiasta ole jätetty varaumaa hyväksymisilmoitukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Se ettei ilmoituksen perusteella voi myöntää lainhuutoa ei vielä suoraan tarkoita, ettei ilmoituksen perusteella voida katsoa lakiosasta tulleen luovuttua. Siksi kannattaa varoa mitä kirjoittaa siihen lappuun. Vastuu epäselvästä lauseesta on aina sen kirjoittajalla.

Lue lisää

Perintökaari on kautta aikojen epäselvimpiä lakeja Suomen historiassa.

"Se ettei ilmoituksen perusteella voi myöntää lainhuutoa ei vielä suoraan tarkoita, ettei ilmoituksen perusteella voida katsoa lakiosasta tulleen luovuttua."

Lainhuutoa lähdetään tarkastelemaan viranhaltijan toimesta, vasta kun kuuden kuukauden määräaika on ummessa. Sen jälkeen asianomaiselta kysytään, onko hän lakiosaa vaatinut. Ellei ole vaatinut, asia on kaikin puolin kunnossa. Jos on vaatinut, näyttö asiassa on vain ja ainoastaan vaatijalla itsellään.

"Siksi kannattaa varoa mitä kirjoittaa siihen lappuun. Vastuu epäselvästä lauseesta on aina sen kirjoittajalla."

Pitää paikkansa. Asiassa on harvoin jos koskaan mahdollista vedota lauseeseen, että en tiennyt mitä kirjoitin tai allekirjoitin.

Anonyymi kirjoitti:

"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

ETkö ymmärrä että mitä tuo sananparsi pitää sisällään?
On se kumma kun ei mene jakeluun että kun testamentin hyväksyy niin se tarkoittaa kokonaishyväksyntää ellei asiasta ole jätetty varaumaa hyväksymisilmoitukseen.

Lue lisää

Älä nyt hyvä ihminen hermostu. Kravattia nyt auki!

"On se kumma kun ei mene jakeluun että kun testamentin hyväksyy niin se tarkoittaa kokonaishyväksyntää ellei asiasta ole jätetty varaumaa hyväksymisilmoitukseen."

Kuka tahansa voi allekirjoittaa seuraavan: "Olen saanut tänään tiedon tästä testamentista ja samalla vastaanottanut tästä oikeaksi todistetun jäljennöksen. Hyväksyn testamentin, enkä tule moittimaan sitä."

Edellisestä huolimatta allekirjoittaja voi myös vaatia lakiosaansa määräajassa, jos katsoo sen aiheelliseksi. Sanamuoto ei kenties vastaakaan todellista tarkoitustaan, ja viittaa ensisijaisesti moiteoikeudesta luopumiseen.

Ilmoituksessa on aina syytä mainita erikseen lakiosasta. Millon se diaarinumero tuleekaan?

Kuka on nix-nax???

Taas kommnetoija hauskuuttaa lukijoita täydellisellä lukutaidottomuudellaan. Tämä alkaa olemaan jo aivan absurdia.

Korjataan lukutaidottoman höpinät ja kerrotaan, mitä oikeasti kirjoitin.

"Testamentin hyväksyminen ei ole sama kuin kokonaishyväksyminen, eikä hyväksyminen aiheuta lakiosaoikeuden menetystä."

Tästä olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. Testamentin hyväksyminen on VAIN testamentin hyväksymistä ja lakiosasta pitää luopua erikseen [poislukien ne tapaukset, joissa voidaan tulkita testamentin hyväksymisen sisältävän myös lakiosasta luopumisen].

"Vain kokonaishyväksyminen ja siten lakiosasta luopuminen tai kuuden kuukauden passiivisuus aiheuttavat lakiosan lopullisen menetyksen koko sukuhaarassa."

Tämä on tätä väärinkäsitystä! Oikea termi on PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN joka tapahtuu joko testamentti hyväksymällä JA luopumalla lakiosasta tai siten, että perillinen ilmoittaa muutoin perittävälle luopuneensa perinnöstään (sisältäen mys lakiosan). Tämä ei vaikuta kommneoijille menevän perille. Mutta jatkan sitä maailman tappiin asti, koska laissa se on näin.

Käsitettä 'kokonaishyväksyminen' ei pidä käyttää, koska se vain sotkee selvän asian. On olemssa käsite perinnöstä luopuminen joka käsittää koko perinnöstä luopumisen lakiosineen.

"Myös ensisijaisen rintaperillisen perinnöstä luopuminen aiheuttaa luopujan omien rintaperillisten rajattoman sijaantulon."

VÄÄRIN.

Kun rintaperillinen luopuu perinnöstä hyväksymällä testamentin ja luopuen lakiosastaan, hänen sijaansa tulee testamentinsaaja perillisasemaan. Rintaperillisen jälkeläisillä ei ole enää mitään osuutta kuolinpesässä. He eivät voi vaatia tällöin lakiosaakaan.

Kun rintaperillinen muutoin [hyväksymättä testamenttia] ilmoittaa luopuneensa perinnöstään, hänen sijaansa kuolinpesään tulevat hänen jälkeläisensä. Sijaantulijoilla on oikeus esittää lakiosavaatimus testamenttia vastaan. Sijaantulijoilla on silloin oikeus myös moittia testamenttia niin halutessaan.

"Epäselvä asia on helppo riitauttaa ja siihen esimerkiksi valvova virkamies ei lähde. Epäselvillä papereilla on mahdotonta saada vaikkapa lainhuudatusta. Lainvoimainen testamentti ei ole lainhuudatusasiassa riittävä."

Tästä olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ.

"ILMOITUS: "Olen saanut tänään tiedon tästä testamentista ja samalla vastaanottanut tästä oikeaksi todistetun jäljennöksen. Hyväksyn testamentin, enkä tule moittimaan sitä."

Ilmoitus tai moittimattomuusilmoitus ei ole kokonaishyväksynnän kannalta riittävä missään mielessä, koska lakiosa jää täysin avoimeksi."

Juuri näin!! Perinnöstä luopuminen testamentti hyväksymällä on syytä tehdä niin, ettei lakiosasta luopumisesta jää mitään epäselvyyttä. Esimerkiksi lisäämällä edelliseen tekstiin: " En tule vaatimaan lakiosaani" tai "Luovun lakiosastani."

Anonyymi kirjoitti:

Kuka on nix-nax???

Taas kommnetoija hauskuuttaa lukijoita täydellisellä lukutaidottomuudellaan. Tämä alkaa olemaan jo aivan absurdia.

Korjataan lukutaidottoman höpinät ja kerrotaan, mitä oikeasti kirjoitin.

"Testamentin hyväksyminen ei ole sama kuin kokonaishyväksyminen, eikä hyväksyminen aiheuta lakiosaoikeuden menetystä."

Tästä olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. Testamentin hyväksyminen on VAIN testamentin hyväksymistä ja lakiosasta pitää luopua erikseen [poislukien ne tapaukset, joissa voidaan tulkita testamentin hyväksymisen sisältävän myös lakiosasta luopumisen].

"Vain kokonaishyväksyminen ja siten lakiosasta luopuminen tai kuuden kuukauden passiivisuus aiheuttavat lakiosan lopullisen menetyksen koko sukuhaarassa."

Tämä on tätä väärinkäsitystä! Oikea termi on PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN joka tapahtuu joko testamentti hyväksymällä JA luopumalla lakiosasta tai siten, että perillinen ilmoittaa muutoin perittävälle luopuneensa perinnöstään (sisältäen mys lakiosan). Tämä ei vaikuta kommneoijille menevän perille. Mutta jatkan sitä maailman tappiin asti, koska laissa se on näin.

Käsitettä 'kokonaishyväksyminen' ei pidä käyttää, koska se vain sotkee selvän asian. On olemssa käsite perinnöstä luopuminen joka käsittää koko perinnöstä luopumisen lakiosineen.

"Myös ensisijaisen rintaperillisen perinnöstä luopuminen aiheuttaa luopujan omien rintaperillisten rajattoman sijaantulon."

VÄÄRIN.

Kun rintaperillinen luopuu perinnöstä hyväksymällä testamentin ja luopuen lakiosastaan, hänen sijaansa tulee testamentinsaaja perillisasemaan. Rintaperillisen jälkeläisillä ei ole enää mitään osuutta kuolinpesässä. He eivät voi vaatia tällöin lakiosaakaan.

Kun rintaperillinen muutoin [hyväksymättä testamenttia] ilmoittaa luopuneensa perinnöstään, hänen sijaansa kuolinpesään tulevat hänen jälkeläisensä. Sijaantulijoilla on oikeus esittää lakiosavaatimus testamenttia vastaan. Sijaantulijoilla on silloin oikeus myös moittia testamenttia niin halutessaan.

"Epäselvä asia on helppo riitauttaa ja siihen esimerkiksi valvova virkamies ei lähde. Epäselvillä papereilla on mahdotonta saada vaikkapa lainhuudatusta. Lainvoimainen testamentti ei ole lainhuudatusasiassa riittävä."

Tästä olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ.

"ILMOITUS: "Olen saanut tänään tiedon tästä testamentista ja samalla vastaanottanut tästä oikeaksi todistetun jäljennöksen. Hyväksyn testamentin, enkä tule moittimaan sitä."

Ilmoitus tai moittimattomuusilmoitus ei ole kokonaishyväksynnän kannalta riittävä missään mielessä, koska lakiosa jää täysin avoimeksi."

Juuri näin!! Perinnöstä luopuminen testamentti hyväksymällä on syytä tehdä niin, ettei lakiosasta luopumisesta jää mitään epäselvyyttä. Esimerkiksi lisäämällä edelliseen tekstiin: " En tule vaatimaan lakiosaani" tai "Luovun lakiosastani."

Lue lisää

Nixnax on kaltaisesi pösilö.

Anonyymi kirjoitti:

Nixnax on kaltaisesi pösilö.

Nix Nax taisi joskus 5 - 10 vuotta sitten kirjoittaa myös nimimerkeillä 00530, Law&Order sekä UrpoLahtinen. Nyt kaikki täällä ovat vain pelkkiä anonyymejä.

Ei tämä asia sinun pieraisuillasi mihinkään katoa.

Matkassa on paljon mutkia kuten lainauksessa: "Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista."

Annapa KKO:n numerot, niin verrataan moderniin nykyaikaan. Ainakaan KKO:2016:68 ei käsittele lainkaan lakiosaa.

Anonyymi kirjoitti:

Annapa KKO:n numerot, niin verrataan moderniin nykyaikaan. Ainakaan KKO:2016:68 ei käsittele lainkaan lakiosaa.

KKO 2016:68 sanoo näin...
"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

Nyt sitten pitäisi lukea rivien välistä että mitkä ovat ne muut seikat joihin luopuja ei vetoa,mulle tulee vain ja ainoastaan yksi seikka mieleen,se on lakisosuuden vaatiminen.

Tämä muu seikka joka estää testamentin täytäntöön panon kaikilta osin niin eihän se jumalauta voi olla mikään muu kuin lakiosuuden vaatiminen.

Silloin jos lakiosuutta vaaditaan niin testamenttia ei voida panna täytäntöön kaikilta osin joten sekin jo kertoo matti meikäläiselle paljon.

Toiseksi kyllä se KKO otti kantaa lakiosuuteen ja tällä kannanotolla se ilmoitti että vanhat KKO:n päätökset ovat vielä voimissaan.

19. Mainittu säännös on poikkeus pykälän ensimmäisen virkkeen säännökseen, joka koskee perillisen nostamaa testamentin moitekannetta ja sen määräaikaa. Asiayhteys huomioon ottaen säännöstä ei ole perusteltua tulkita siten, että sillä olisi tarkoitettu säännellä testamentin hyväksymisen oikeusvaikutukset tyhjentävästi. Myös oikeuskäytännössä testamentin hyväksymistä on tulkittu siten, että se koskee muutakin kuin moiteoikeudesta luopumista. Ratkaisuissa KKO 1957 II 78 ja KKO 1958 II 49 testamentin hyväksymisen on katsottu sisältäneen myös sen, että perillinen luopui vaatimasta hänelle kuuluvaa lakiosaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tämä asia sinun pieraisuillasi mihinkään katoa.

Matkassa on paljon mutkia kuten lainauksessa: "Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista."

Lue lisää

Ei tämä asia sinun pieraisuillasi mihinkään katoa.

Matkassa on paljon mutkia kuten lainauksessa: "Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista."

Keskinäisen testamentin osalta oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on sitä mieltä että lakiosuutta ei menetä jos testamentin hyväksyy,normi testamentin osalta se on päinvastainen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tämä asia sinun pieraisuillasi mihinkään katoa.

Matkassa on paljon mutkia kuten lainauksessa: "Jos kysymyksessä on puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, ei kokonaisluopumista koskevaa tulkintaolettamaa voida soveltaa. Jos puolisoiden yhteinen rintaperillinen sen tarkemmin erittelemättä hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, lähtökohtana ei ole se, että lakiosaperillisen katsotaan luopuneen sekä moiteoikeudestaan että lakiosastaan. Rintaperillinen tahtoo hyväksymistahdonilmaisullaan yleensä säilyttää lesken turvatun aseman, mutta säilyttää samalla oikeutensa ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Jos yhteinen rintaperillinen ensiksi kuolleen vanhempansa jälkeen hyväksyy eloonjääneen puolison hyväksi tehdyn testamentin, koskee hyväksymistahdonilmaisu siksi vain moiteoikeudesta luopumista."

Keskinäisen testamentin osalta oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on sitä mieltä että lakiosuutta ei menetä jos testamentin hyväksyy,normi testamentin osalta se on päinvastainen.

Lue lisää

"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

Pääsääntöisesti. Piste. Sanallakaan ei mainita lakiosaa, ja sen osuutta perintökaaressa.

Testamentista tulee lainvoimainen, kun moiteoikeudesta on luovuttu tai moiteaika on kulunut umpeen. Kun testamentti on lainvoimainen, se voidaan panna täytäntöön. Testamentin lainvoimaisuus ei kuitenkaan estä vaatimasta lakiosaa, ellei siitä ole aktiivisesti luopunut tai määräaika ei ole kulunut umpeen.

Testamentin lainvoimaisuus ei siis estä vaatimasta lakiosaa. Testamentti voidaan panna täytäntöön ennen kuin lakiosavaade on esitetty. Se ei kannata, ennenkuin määräaika on ummessa tai lakiosasta on kirjallisesti luopunut.

Laki ei erittele asiassa toisistaam yleistestamenttia ja keskinäistä testamenttia.

Anonyymi kirjoitti:

"Hyväksymällä testamentin hänen on pääsääntöisesti katsottava luopuvan vetoamasta paitsi perintökaaren 13 luvussa säädettyihin moiteperusteisiin myös muihin seikkoihin, jotka voisivat estää testamentin täytäntöönpanon."

Pääsääntöisesti. Piste. Sanallakaan ei mainita lakiosaa, ja sen osuutta perintökaaressa.

Testamentista tulee lainvoimainen, kun moiteoikeudesta on luovuttu tai moiteaika on kulunut umpeen. Kun testamentti on lainvoimainen, se voidaan panna täytäntöön. Testamentin lainvoimaisuus ei kuitenkaan estä vaatimasta lakiosaa, ellei siitä ole aktiivisesti luopunut tai määräaika ei ole kulunut umpeen.

Testamentin lainvoimaisuus ei siis estä vaatimasta lakiosaa. Testamentti voidaan panna täytäntöön ennen kuin lakiosavaade on esitetty. Se ei kannata, ennenkuin määräaika on ummessa tai lakiosasta on kirjallisesti luopunut.

Laki ei erittele asiassa toisistaam yleistestamenttia ja keskinäistä testamenttia.

Lue lisää

Testamentin lainvoimaisuus ei siis estä vaatimasta lakiosaa. Testamentti voidaan panna täytäntöön ennen kuin lakiosavaade on esitetty. Se ei kannata, ennenkuin määräaika on ummessa tai lakiosasta on kirjallisesti luopunut.


KKO sanoo että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin,jos vaaditaan lakiosuutta niin testamenttia ei voida panna täytäntöön kaikilta osin.

Anonyymi kirjoitti:

Testamentin lainvoimaisuus ei siis estä vaatimasta lakiosaa. Testamentti voidaan panna täytäntöön ennen kuin lakiosavaade on esitetty. Se ei kannata, ennenkuin määräaika on ummessa tai lakiosasta on kirjallisesti luopunut.


KKO sanoo että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin,jos vaaditaan lakiosuutta niin testamenttia ei voida panna täytäntöön kaikilta osin.

Lue lisää

Höpö höpö. Ei muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Testamentin lainvoimaisuus ei siis estä vaatimasta lakiosaa. Testamentti voidaan panna täytäntöön ennen kuin lakiosavaade on esitetty. Se ei kannata, ennenkuin määräaika on ummessa tai lakiosasta on kirjallisesti luopunut.


KKO sanoo että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin,jos vaaditaan lakiosuutta niin testamenttia ei voida panna täytäntöön kaikilta osin.

Lue lisää

> KKO sanoo että testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin,jos vaaditaan lakiosuutta niin testamenttia ei voida panna täytäntöön kaikilta osin.

Yrität täysin virheellisesti poimia rusinat pullasta, vaikka kyseessä on possumunkki. Lakiosasta ei puhuta lainkaan koko ratkaisussa.

Korkein oikeus toteaa: "Jotta luopumisen voitaisiin katsoa käsittävän myös viimeksi mainitut seikat, on kuitenkin kohdassa 20 selostetut ratkaisutkin huomioon ottaen perusteltua edellyttää, että seikat ovat olleet hyväksyjän tiedossa hyväksymishetkellä tai että hänen ainakin voidaan kohtuudella edellyttää olleen niistä tietoinen. Hyväksymistä koskevan tahdonilmaisun sisällöstä tai olosuhteista, joissa se on annettu, voi kuitenkin seurata, että hyväksymistä on tulkittava suppeammin."

Toisin sanoen selvässä asiassa voi kyse olla myös kokonaishyväksymisestä, mutta siihen ei varsinaisesti edes viitata, vaan tietoisuuteen ja olosuhteisiin. Ratkaisussa viitataan kohdan 20 mukaisiin ja aikaisempien ratkaisujen "testamentin peruuttamiseen" sekä "kateisiin joutuneeseen testamenttiin", mutta ei sanallakaan lakiosaan. KKO:n suppeasti tulkitseminen tarkoittaa siis pelkästään sitä, mitä hyväksyjä on de facto tiennyt ja mistä hänen olisi tullut olla tietoinen. Samaan sarjaan kuuluu mm. velkojat, ennen kuolemaa sivullisille myynti, takaisin vaatiminen, tasinko sekä edellisten oikeudet perintöön nähden. Hyväksyminen ei poista edes mahdollisuutta kanteeseen, jos hyväksyjä ei ole ollut tietoinen, tai hänen ei edes olisi pitänyt olla tietoinen jostain tosiseikasta, jonka perusteella hän voisi riitauttaa testamentin.

Edelleen KKO viittaa toisessa tapauksessaan (KKO: 2017:49) testamentin joko poikkeavaan tai peräti virheelliseen tulkintaan: "Kohtuullisen ajan voidaan kuitenkin katsoa alkavan viimeistään silloin, kun testamentin perusteella vaatimuksia esittävä henkilö on havainnut tai hänen olisi pitänyt havaita, että testamenttia ollaan panemassa täytäntöön hänen kannastaan poikkeavan tulkinnan mukaisesti." Testamenttia, joka on siis lainvoimainen, voidaan olla täytäntöönpanemassa todellisuudessa jopa täysin testaattorin todellisen tahdon vastaisesti tai ainakin eri osapuolten näkemyksistä poikkeavalla tavalla.

Ymmärrätkö nyt, tilanteita on siis lukuisia? Yksikään epäselvä tapaus ei ole luonteeltaan samanlainen. Kangas on hyväksynyt näkemyksen siitä, että testamentin hyväksyminen voi koskea kaikkia mahdollisia testamenttia rasittavia virheitä - siis testamenttia rasittavia virheitä. Virhe ei ole kuitenkaan sama kuin lakiosavaade, joka perustuu lakiin.

Testamentin hyväksyminen merkitsee moiteoikeudesta luopumista, ja hyväksymisen johdosta testamentti tulee lainvoimaiseksi eli lopulliseksi, tai tulee lopulliseksi kun oikeus moittia testamenttia on muuten lopullisesti umpeutunut. Vaikka testamentti olisi lainvoimainen, testamentin saajalla ei ole täyttä määräämisvaltaa testamentattuun omaisuuteen, jos testamentti loukkaa rintaperillisen oikeutta lakiosaan tapauksissa, joissa rintaperillinen on vaatinut lakiosaansa tai oikeus vaatia lakiosaa on edelleen olemassa.

On viisasta ja modernia tulkintaa erottaa toisistaan ilmoitus tiedoksiannosta, testamentin hyväksymis-tahdonilmaisu sekä lakiosasta luopumista koskeva tahdonilmaisu. Nämä kolme seikkaa myös viranomaisen tulee tarvittaessa tutkia. Kankaan mukaan olettama on, että testamentin hyväksyminen ei sisällä samalla perillisen luopumista lakiosasta.

Lakiosaperillisen osalta ei riitä, että on esitetty selvitys testamentin lainvoimaisuudesta häneen nähden. On saatava selvitys joko siitä, että hän on luopunut vaatimasta lakiosaa, siitä, että hän ei ole vaatinut lakiosaa säädetyllä tavalla ja sille säädetyssä ajassa tai siitä, että lakiosa on suoritettu. Ilman edellä kuvattua selvitystä testamentin saajalla ei ole mahdollista saada lainhuutoa, vaikka testamentti olisikin lainvoimainen.

"Oikea termi on PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN joka tapahtuu joko testamentti hyväksymällä JA luopumalla lakiosasta tai siten, että perillinen ilmoittaa muutoin perittävälle luopuneensa perinnöstään (sisältäen mys lakiosan). "

Purosen mukaan testamentin tiedoksisaaminen tai sen hyväksyminen ei vielä osoita,
että testamentinsaaja olisi vastaanottanut perinnön eli ryhtynyt siihen. Ellei perintöön ole ryhtynyt, siitä on täysi mahdollisuus vielä luopua. Testamentin hyväksyminen ei siis tarkoita perinnön kannalta vielä mitään.

Vaikka ensisijainen perillinen siis olisikin hyväksynyt testamentin, on vielä joko (1) mahdollista luopua perinnöstä, (2) luopua lakiosasta tai (3) vaatia lakiosaa, ellei määräaika ole ummessa. Kohdassa 1 tapahtuu rintaperillisten sijaantulo ja kohdassa (2) lakiosa-oikeus katoaa koko sukuhaaralta.

#Vielä testamentin hyväksymisenkin jälkeen on mahdollista luopua perinnöstä ja siten myös lakiosasta."

Testamentin hyväksyminen ei ole eri asia kuin perinnöstä luopuminen, vaan perinnöstä voi luopua hyväksymällä testamentin. Kysymys on osittaisluopumisesta, jos rintaperillinen vain hyväksyy testamentin, mutta ei luovu lakiosastaan. Osittaisluopuminen ON käsitteeellisesti perinnöstä luopumista.

Jos testamentin hyväksynyt rintaperillinen päättää luopua myös lakiosastaan, hän on luopunut perinnöstä testamentti hyväksymällä (1). Oikeusvaikutus on se, että perintö menee testamentisaajalle. Oikeusvaikutus on tällöin erilainen kuin perinnöstä luopuminen kirjallisella ilmoituksella (2). Viimeksi mainittulla tavalla tehtävä perinnöstä luopuminen aiheuttaa sen, että luopujan omat jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, jolloin heillä on oikeus lakiosavaatimusken tekemiseen. Sijaan tulija voi olla muukin perillisasemassa oleva henkilö, joka on perimysjärjestyksessä (jollei rintaperillisellä ole jälkeläisiä), mutta heillä ei luonnollisestikaan ole oikeutta lakiosaan.

#Testamentin hyväksyminen merkitsee kanneoikeudesta luopumista."

Kyllä. Jos sen lisäksi rintaperillinen tahtoo luopua lakiosastaakin, hän on luopunut perinnöstään tetsamentti hyväksymällä (1). Pelkkä moiteoikeudesta luopuminen aiheuttaa osittaisluopumisen (1a).

#Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN.

Vain silloin kun perinnöstä luopuminen tehdään kirjallisella ilmoituksella, luopujan sijaan tulijat tulevat hänen sijaansa. Jos sijaantulija on rintaperillinen hänellä on oikeus lakiosavaatimuksen tekemiseen. Muulla perillisellä (jollei rintaperillisellä ole jälkeläisiä) ei ole oikeutta lakiosaan.

Jos sen sijaan rintaperillinen on luopunut testamenti hyväksymällä (ks edellä kohta 1), se sitoo myös rintaperillisen jälkeläisiä, eivätkä he oi esittää lakiosavaatimusta. Testementinsaaja saa koko perinnön.

Onpa uskomatonta sekoilua kommentoijilla.

"Kun ensijainen perillinen luopuu lakiosasta, hän luopuu siitä koko sukuhaaran osalta."

Rintaperillisen luopuessa perinnöstä, hänen sijaansa tulevat hänen jälkeläisensä, tai jollei niitä ole perimysjärjestyksen mukaisesti ne, jotka lain mukaan ovat perillisasemassa. Tällöin sijaan tullut rintaperillinen on oikeuttetu tekemään lakiosavaatimuksen mahdollista testamenttia vastaan.

Jos perillinen luopuu perinnöstä asettaen ehdoksi, että myös hänen sukuhaaransa jää pertinnöttä, hänen katsotaan ryhtyneen perintöön ja hän joutuu maksamaan perintöveron. Mahdollinen edunsaaja maksaa silloin lahjaveron.

"Vaikka ensisijainen perillinen hyväksyykin testamentin, hän voi edelleen luopua perinnöstä."

Sekoilua. Testamenti hyväksyminen (ja lakiosasta luopuminen samalla) on yksi tapa luopua perinnöstä. Mutta mikään pakko ei ole luopua perinnöstä hyväksyen testamentti, vaan perillinen voi aina valita toisen tavan ja ilmoittaa kirjallisesti luopuvansa perinnöstä, jolloin hänen sijaan tulijansa tulevat häne sijaansa kuolinpesään.

Tietenkään pelkkä testamenti hyvöksyminen ei ole perinnöstä luopumista, vaan kysysmys olisi silloin osittaisluopumisesta ---- > rintaperillinen menettäisi silloin puolet perintöosastaan ja saisi vain lakiosansa.

Kun perillinen luopuu peirnnöstä testamentti hyväksymällä ja lakiosastaan luopumalla, se sitoo myös hänenn jälkeläisiään ja mainittu sukuhaara ei saa mitään. Perintö menee testamenti mukaisesti tetsamnetisaajalle. Rintaperillisen jälkeläisillä ei ole erillistä lakiosaoikeutta tällaisessa tilanteessa.

> Nämä ovat kaksi aivan eri oikeustointa eli testamentin hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä perinnöstä luopumisen kanssa, ne ovat aivat eri oikeustoimet.

VÄÄRIN.

Perinnöstä luopuminen voi tapahtua myös - siis myös - siten, että perillinen hyväksyy perittävän tekemän testamentin.

Tämän kommentoijan kannattaisi kiinnittää huomionsa siihen omaan pätevyyteensä ennemmin kuin huolehtia muista. :D

Olet kommentoinut nimittäin aiemmista erittäin seikkaperäisistä kommenteistani huolimatta siten, ettet ole vieläkään ymmärätnyt edes alkeita perinnöstä luopumisesta.

"Nämä ovat kaksi aivan eri oikeustointa eli testamentin hyväksymisellä ei ole mitään tekemistä perinnöstä luopumisen kanssa, ne ovat aivat eri oikeustoimet."

VÄÄRIN TAAS.

Perinnöstä voi luopua kahdella tavalla, joiden oikeusvaikutukset ovat erilaiset keskenään. Jos rintaperillinen ei tahdo perittävän tekemää viimeistä tahtoa hyväksyä, hän voi luopua perinnöstään ilmoittamalla siitä kirjallisesti perittävälle, tai tämän jo kuoltua, kuolinpesän edustajalle. Tällöin hänen perimysasemansa lakkaa ja hänen sijaansa tulee lain mukainen perillinen, joka voi olla hänen jälkeläisensä, joka on siten rintaperillisen asemassa kuolinpesässä.

Sijaan tulleella rintaperillisellä on lakiosaoikeus, vaikka ensisijainen perillinen olisi itse lakiosasta luopunut, kunhan viimeksi mainittu ei ole testamenttia hyväksynyt.

Sen sijaan jos rintaperillinen hyväksyy perittävän tekemän testamentin, se sitoo häntä ja hänen jälkeläisiäänkin. Koko sukuhaara menettää oikeuden perintöön siltä osin, mitä testamentissa on määrätty. Tämä oikeustoimi testamentin moiteoikeudesta luopumisesta merkitsee osittaista perinnöstä luopumista, ja se on myös verotuksellisesti tehokasta, sillä rintaperillinen ei aseta siinä mitään ehtoja luopumiselleen. Hän on hyväksynyt kokonaan testamentin (huom: testamenttia ei voisikaan osittain hyväksyä, sellainen oikeustoimi ei tarkoittaisi yhtään mitään).

Viimeksi mainitussa tilanteessa testamentin hyväksynyt perillinen voi luopua myös lakiosastaan, jolloin koko sukuhaara menettää kokonaisuudessaan oikeuden perintöön, eikä rintaperillisen jälkeläisilläkään ole oikeutta esittää lakiosavaatimusta. Testamentin hyväksyminen sitoo myös rintaperillisen jälkeläisiä.

"Vaikka osittainen perinnöstä luopuminen onkin aivan lainmukainen siviilioikeudellinen oikeustoimi, se johtaa kaksinkertaiseen verotukseen eli se on verotuksellisesti tehoton."

Mistä näitä komemtoijan kaltaisia tomppeleita tulee? Mainittu testamentin hyväksyminen on täysin normaali toimenpide eikä johda mihinkään kahdenkertaiseen verotukseen, koska luopuja ei siinä aseta mitään ehtoja siitä, kenelle perintö menisi. Perinnön siirtymisen määrää silloin testamentin määräykset.

#Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN.

Kuten todettu, tämä on vain yksi tapa luopua perinnöstä. Vastauksesta ei saisi koulutehtävään annettuna vastauksena kuin puoli pistettä. Olikin erinomaisen hienoa, että aloittaja koulutehtävän esitti, koska nyt niin moni juridiikkaa taitamaton voi oppia uutta tietoa perinnöstä luopumisesta.

Asiallinen kommentti.

Pieni täsmennys sinäsnä oikein kirjoitettuun seikkaan.

"Perinnöstä luopuminen testamentin hyväksymisellä sitoo perinnöstä luopujan koko sukuhaaraa. Tämä on merkittävä ero ns. tavallisen luopumisilmoituksen ja testamentin hyväksymisellä toteutetun perinnöstä luopumisen välillä. Jos perillinen esittää erillisen perinnöstäluopumisilmoituksen ja sillä tavalla vetäytyy pesästä, tulee hänen sijaansa antaa testamentti tiedoksi hänen sijaantulo-perilliseen."

Testamenttia ei tarvitse antaa uudestaan tiedoksi, jos se on jo tehty perinnöstä luopujalle. Vain siinä tilanteessa, että luopuja on ensin ehtinyt luopua perinnöstään ennen kuin testamentti on hänelle annettu tiedoksi, sen tiedoksianto on tehtävä sijaantulijalle. Luopujan olisi hyvä tietenkin informoida ensin mainitussa tilanteessa omia sijaantulijoitaan siitä, onko testamentti jo ehditty antaa hänelle tiedoksi ja toimittaa tiedoksiantoilmoitus myös sijaantulijoille.

Perinnöstä luopuminen, olipa osittainen tai ei, ei voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, sillä se ei ole pesään ryhtymistä, kunhan tapahtuu ehdoitta.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN.
Kuten todettu, tämä on vain yksi tapa luopua perinnöstä. Vastauksesta ei saisi koulutehtävään annettuna vastauksena kuin puoli pistettä

Anonyymi kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen, olipa osittainen tai ei, ei voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, sillä se ei ole pesään ryhtymistä, kunhan tapahtuu ehdoitta.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN.
Kuten todettu, tämä on vain yksi tapa luopua perinnöstä. Vastauksesta ei saisi koulutehtävään annettuna vastauksena kuin puoli pistettä

Lue lisää

# Perinnöstä luopuminen, olipa osittainen tai ei, ei voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, sillä se ei ole pesään ryhtymistä, kunhan tapahtuu ehdoitta.

VÄÄRIN.

Osittainen perinnöstä luopuminen ei voi tapahtua verotehokkaasti, ja sen takia se katsotaan perinnön luovuttamiseksi. Sen sijaan lakiosaansa voi vaatia osittain verotehokkaasti, samoin kuin testamentista voi luopua osittain verotehokkaasti.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

OIKEIN.

Anonyymi kirjoitti:

# Perinnöstä luopuminen, olipa osittainen tai ei, ei voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, sillä se ei ole pesään ryhtymistä, kunhan tapahtuu ehdoitta.

VÄÄRIN.

Osittainen perinnöstä luopuminen ei voi tapahtua verotehokkaasti, ja sen takia se katsotaan perinnön luovuttamiseksi. Sen sijaan lakiosaansa voi vaatia osittain verotehokkaasti, samoin kuin testamentista voi luopua osittain verotehokkaasti.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

OIKEIN.

Lue lisää

Perinnöstä luopuminen ilman ehtoja on aina verotehokasta. Tietämättömyyytesi verotuksesta on ihan yhtä suurta kuin perinnöstä luopumisen tavoistakin.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN. ½ pistettä.

Anonyymi kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen ilman ehtoja on aina verotehokasta. Tietämättömyyytesi verotuksesta on ihan yhtä suurta kuin perinnöstä luopumisen tavoistakin.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN. ½ pistettä.

Lue lisää

Toisin kuin perinnöstä, testamentista on mahdollista luopua tehokkaasti myös osittain, kunhan luopuminen tapahtuu osittaisenkin luopumisen tilanteessa vastikkeetta, ilman ehtoja ja sijaantulijoita määräämättä.

Perinnöstä ei siis voi luopua tehokkaasti vain osittain. (laki24.fi)

Näyttöä muusta ei ole, ainakin linkit puuttuu.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

Tuo on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin perinnöstä, testamentista on mahdollista luopua tehokkaasti myös osittain, kunhan luopuminen tapahtuu osittaisenkin luopumisen tilanteessa vastikkeetta, ilman ehtoja ja sijaantulijoita määräämättä.

Perinnöstä ei siis voi luopua tehokkaasti vain osittain. (laki24.fi)

Näyttöä muusta ei ole, ainakin linkit puuttuu.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

Tuo on totta.

Lue lisää

Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

Pätee perinnön suhteen jos jättäjä on sukulainen mutta jos kyseessä testamentti ja testaattori ei ole serkkua ylempi sukulainen niin silloin sijaantulo ei päde vaan luopujan osuus palautuu pesään muiden osakkaiden/testamentinsaajien hyväksi

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin perinnöstä, testamentista on mahdollista luopua tehokkaasti myös osittain, kunhan luopuminen tapahtuu osittaisenkin luopumisen tilanteessa vastikkeetta, ilman ehtoja ja sijaantulijoita määräämättä.

Perinnöstä ei siis voi luopua tehokkaasti vain osittain. (laki24.fi)

Näyttöä muusta ei ole, ainakin linkit puuttuu.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

Tuo on totta.

Lue lisää

Näyttöä muusta ei ole, ainakin linkit puuttuu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141905/Pihlajamaki_Tuuli.pdf;jsessionid=50C503EAEF03102438C9263F1FE55D36?sequence=1
Sivu 50.

Anonyymi kirjoitti:

Näyttöä muusta ei ole, ainakin linkit puuttuu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141905/Pihlajamaki_Tuuli.pdf;jsessionid=50C503EAEF03102438C9263F1FE55D36?sequence=1
Sivu 50.

Lue lisää

Testamentista voi luopua tehokkaasti myös osittain. Se tiedetään.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus.

Pätee perinnön suhteen jos jättäjä on sukulainen mutta jos kyseessä testamentti ja testaattori ei ole serkkua ylempi sukulainen niin silloin sijaantulo ei päde vaan luopujan osuus palautuu pesään muiden osakkaiden/testamentinsaajien hyväksi

Lue lisää

Puhuttiinko asiassa rintaperillisistä? Mitä ne ovat, tiedätkö?

Anonyymi kirjoitti:

Perinnöstä luopuminen ilman ehtoja on aina verotehokasta. Tietämättömyyytesi verotuksesta on ihan yhtä suurta kuin perinnöstä luopumisen tavoistakin.

# Kun ensisijainen rintaperillinen luopuu perinnöstä ehdoitta, luopujan omilla rintaperillisillä on rajaton sijaantulo-oikeus."

VÄÄRIN. ½ pistettä.

Lue lisää

Mitä?

...kyseessä olisi perintö- ja lahjaverolain 33 a §:n mukainen tilanne. (KHO 31.12.2009 T 3757.) Kyseisessä säännöksessä sanotaan: ” Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.” (Perintö- ja lahjaverolaki 33 a §.)

Perintöä ei näin ollen voi ottaa vastaan osittain siten, ettei siitä seuraisi verovelvollisuus koko jako-osaan. (KHO 31.12.2009 T 3757.)

Höpö höpö, älä keksi tarinoita.

> Perinnöstä luopuminen testamentti hyvksymällä on osittaista luopumista perinnöstä.

Keksitkö tuon asian ihan itse? Ellet keksinyt, niin panepa linkkiä tulemaan ammattilaisten teksteihin.

Anonyymi kirjoitti:

> Perinnöstä luopuminen testamentti hyvksymällä on osittaista luopumista perinnöstä.

Keksitkö tuon asian ihan itse? Ellet keksinyt, niin panepa linkkiä tulemaan ammattilaisten teksteihin.

Lue lisää

Aarnio-Kangas, SUOMEN JÄÄMISTÖOIKEUS 2. osa

Perinnöstä voisi luopua osittain myös niin, ettei hyväksy testamenttia, mutta päättää luopua lakiosastaan. Tätä voisi sanoa erikoiseksi menettelyksi, koska miksi luopua puolesta perintöosastaan, vaikka sitten kuintenkin tekisi moitekanteen testamenttia vastaan.

Toissalta jos henkilöllä on lapsia, hän voisi haluta lakiosan menevän lapsilleen, ja itse kuitenkin moittii testamenttaustahdossa olevaa virhettä. Kanteen menestyessä testamnetinsaaja ei saisi oikeudetonta etua, vaan lakimääräinen perillinen saisi (puolet) perinnöstä. Mitään kahdenkertaista verotusta ei tässäkän tilanteessa seuraa luopujalle.

Anonyymi kirjoitti:

Aarnio-Kangas, SUOMEN JÄÄMISTÖOIKEUS 2. osa

Perinnöstä voisi luopua osittain myös niin, ettei hyväksy testamenttia, mutta päättää luopua lakiosastaan. Tätä voisi sanoa erikoiseksi menettelyksi, koska miksi luopua puolesta perintöosastaan, vaikka sitten kuintenkin tekisi moitekanteen testamenttia vastaan.

Toissalta jos henkilöllä on lapsia, hän voisi haluta lakiosan menevän lapsilleen, ja itse kuitenkin moittii testamenttaustahdossa olevaa virhettä. Kanteen menestyessä testamnetinsaaja ei saisi oikeudetonta etua, vaan lakimääräinen perillinen saisi (puolet) perinnöstä. Mitään kahdenkertaista verotusta ei tässäkän tilanteessa seuraa luopujalle.

Lue lisää

Edellä, väitettiin virheellisesti, että "perinnöstä luopuminen testamentti hyvksymällä on osittaista luopumista perinnöstä".

Miksi linkität asian vierestä Aarnio-Kankaaseen, jossa todetaan että "voisi", mutta ei voi tai "erikoinen menettely".

Verottajan kanta samoin kuin Korkeimman halllinto-oikeuden kiveenhakattu kanta on, että perintöä ei voi ottaa vastaan osittain siten, ettei siitä seuraisi verovelvollisuus koko jako-osaan. Toisin kuin osittaisesta testamentista luopumisesta, osittaisesta perinnöstä luopumisesta seuraa aina verotehottomuus.

Perinnöstä ei voi luopua verotuksen kannalta tehokkaasti vain osittain. Jos perinnönsaaja luopuu perinnöstään osittain, hänen katostaan ryhtyneen koko perintöosuuteensa.

Näin kertoo minilex.fi juristien jutuista.

Anonyymi kirjoitti:

> Perinnöstä luopuminen testamentti hyvksymällä on osittaista luopumista perinnöstä.

Keksitkö tuon asian ihan itse? Ellet keksinyt, niin panepa linkkiä tulemaan ammattilaisten teksteihin.

Lue lisää

Keksin itse tai oikeastaan väänsin muiden sanat itselleni sopivaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Edellä, väitettiin virheellisesti, että "perinnöstä luopuminen testamentti hyvksymällä on osittaista luopumista perinnöstä".

Miksi linkität asian vierestä Aarnio-Kankaaseen, jossa todetaan että "voisi", mutta ei voi tai "erikoinen menettely".

Verottajan kanta samoin kuin Korkeimman halllinto-oikeuden kiveenhakattu kanta on, että perintöä ei voi ottaa vastaan osittain siten, ettei siitä seuraisi verovelvollisuus koko jako-osaan. Toisin kuin osittaisesta testamentista luopumisesta, osittaisesta perinnöstä luopumisesta seuraa aina verotehottomuus.

Lue lisää

"Verottajan kanta samoin kuin Korkeimman halllinto-oikeuden kiveenhakattu kanta on, että perintöä ei voi ottaa vastaan osittain siten, ettei siitä seuraisi verovelvollisuus koko jako-osaan."

Perinnön osittaisesta vastaanottamisesta ei olekaan kysymys. Kuka tahansa voi luopua perinnöstä. Sen voi tehdä kolmella tavalla, joista kaksi ovat ns. osittaisia luopumisia.

1. Perillinen voi hyväksyä testamentin, eli hän luopuu moittimasta testamenttia. Tämän seurauksena hän saa lakiosansa, jos sitä vaatii tai jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, hän saa sen lain nojalla. Perintöverotuksessa hän maksaa veron saamastaan omaisuudesta. Ei kahdenkertaista verotusta.

2. Perillinen voi luopua lakiosastaan, mutta samalla hän moittii testamenttia. Jos moitekanne menestyy, hän saa lakiosaa ylittävän perintöosansa. Perintöverotuksessa hän maksaa veron saamastaan perintöosasta. Ei kandenkertaista verotusta.

3. Perillinen hyväksyy testamentin ja luopuu lakiosastaan. Hän ei saa mitään perintöä, eikä sitä saa myöskään hänen jälkeläisensä (ellei testamentissa niin määrätä). Perillinen ei maksa perintöveroa lainkaan. Testamentinsaaja saa testamentissa määrätyn omaisuuden ja maksaa perintöveron siitä. Ei kahdenkertaista verotusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Verottajan kanta samoin kuin Korkeimman halllinto-oikeuden kiveenhakattu kanta on, että perintöä ei voi ottaa vastaan osittain siten, ettei siitä seuraisi verovelvollisuus koko jako-osaan."

Perinnön osittaisesta vastaanottamisesta ei olekaan kysymys. Kuka tahansa voi luopua perinnöstä. Sen voi tehdä kolmella tavalla, joista kaksi ovat ns. osittaisia luopumisia.

1. Perillinen voi hyväksyä testamentin, eli hän luopuu moittimasta testamenttia. Tämän seurauksena hän saa lakiosansa, jos sitä vaatii tai jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, hän saa sen lain nojalla. Perintöverotuksessa hän maksaa veron saamastaan omaisuudesta. Ei kahdenkertaista verotusta.

2. Perillinen voi luopua lakiosastaan, mutta samalla hän moittii testamenttia. Jos moitekanne menestyy, hän saa lakiosaa ylittävän perintöosansa. Perintöverotuksessa hän maksaa veron saamastaan perintöosasta. Ei kandenkertaista verotusta.

3. Perillinen hyväksyy testamentin ja luopuu lakiosastaan. Hän ei saa mitään perintöä, eikä sitä saa myöskään hänen jälkeläisensä (ellei testamentissa niin määrätä). Perillinen ei maksa perintöveroa lainkaan. Testamentinsaaja saa testamentissa määrätyn omaisuuden ja maksaa perintöveron siitä. Ei kahdenkertaista verotusta.

Lue lisää

Niin, ja lisätään vielä se neljäskin tapa luopua perinnöstä, josta tällä palstalla onkin meuhkattu.

4. Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisella ilmoituksella, jolloin [mahdollisesta testamentista huolimatta] perillinen ei saa mitään ja hänen sijaantuloperillisensä tulevat hänen sijaansa. Jos sijaantulija on itsekin rintaperillinen, hän saa lakiosan sijaantulijan sitä vaatiessa. Sijaantulija maksaa perintöveron. Ei kahdenkertaista verotusta.

Huom! Kohdan 4 vastauksesta aloittajan tilanteeseen saa vain ½ pistettä.

Tämän maallikon kommentti ei ansaitsisi vastausta, koska se on aivan täyttä huuhaata.

Kun testamentti hyväksytään, se toimeenpannaan ennen lain mukaista perimystä. Jos esim. kolmasosa jäämistöstä on on testamentattu jollekin, lakimääräinen perilliset saavat jäämistöstä kaksi kolmasosaa. He ovat silloin hyväksyessään luopuneet osasta perintöosaansa. On siten todistettu, että testamentin hyväksymisellä voidaan luopua perinnöstä ja koska perillinen ei luopunut koko perinnöstään, luopuminen on osittaista. MOT.

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

"Lakiosaa ylittävän perintöosansa - tosi kummallista. Voi olla teoriassa myös niin, että perillinen saa moitekanteen seurauksena koko perinnön ml. lakiosa."

Ei tietenkään saa, jos on jo lakiosastaan luopunut. Maallikkokommentaattori on töysin menettänyt järkensä!

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena. Jokainen vähäielläkin ymmärryksellä varustettu maallikkokin se ymmärtää, mutta joillakin heistä ilmeisesti on kyvyt lukea yksnkertaistakin lakitekstiä todellä heikkoa. :D

Anonyymi kirjoitti:

Tämän maallikon kommentti ei ansaitsisi vastausta, koska se on aivan täyttä huuhaata.

Kun testamentti hyväksytään, se toimeenpannaan ennen lain mukaista perimystä. Jos esim. kolmasosa jäämistöstä on on testamentattu jollekin, lakimääräinen perilliset saavat jäämistöstä kaksi kolmasosaa. He ovat silloin hyväksyessään luopuneet osasta perintöosaansa. On siten todistettu, että testamentin hyväksymisellä voidaan luopua perinnöstä ja koska perillinen ei luopunut koko perinnöstään, luopuminen on osittaista. MOT.

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

"Lakiosaa ylittävän perintöosansa - tosi kummallista. Voi olla teoriassa myös niin, että perillinen saa moitekanteen seurauksena koko perinnön ml. lakiosa."

Ei tietenkään saa, jos on jo lakiosastaan luopunut. Maallikkokommentaattori on töysin menettänyt järkensä!

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena. Jokainen vähäielläkin ymmärryksellä varustettu maallikkokin se ymmärtää, mutta joillakin heistä ilmeisesti on kyvyt lukea yksnkertaistakin lakitekstiä todellä heikkoa. :D

Lue lisää

Maallikon? Nyt naurattaa. Millä kompetenssilla keskustelet, sillä olet pelkkä nimetön anonyymi ilman näyttöä mistään..... Kerran täällä kävi juristi, ja hänet kyllä erotti kaikesta roskasta, kuten sinun teksteistäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän maallikon kommentti ei ansaitsisi vastausta, koska se on aivan täyttä huuhaata.

Kun testamentti hyväksytään, se toimeenpannaan ennen lain mukaista perimystä. Jos esim. kolmasosa jäämistöstä on on testamentattu jollekin, lakimääräinen perilliset saavat jäämistöstä kaksi kolmasosaa. He ovat silloin hyväksyessään luopuneet osasta perintöosaansa. On siten todistettu, että testamentin hyväksymisellä voidaan luopua perinnöstä ja koska perillinen ei luopunut koko perinnöstään, luopuminen on osittaista. MOT.

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

"Lakiosaa ylittävän perintöosansa - tosi kummallista. Voi olla teoriassa myös niin, että perillinen saa moitekanteen seurauksena koko perinnön ml. lakiosa."

Ei tietenkään saa, jos on jo lakiosastaan luopunut. Maallikkokommentaattori on töysin menettänyt järkensä!

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena. Jokainen vähäielläkin ymmärryksellä varustettu maallikkokin se ymmärtää, mutta joillakin heistä ilmeisesti on kyvyt lukea yksnkertaistakin lakitekstiä todellä heikkoa. :D

Lue lisää

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

Lakiosuus aktualisoituu vasta ja kun on olemassa testamentti joka sitä oikeutta loukkaa.
Jos on olemassa testamentti joka antaa puolet perinnöstä naapurin eskolle ja loppuperinnöstä ei ole mainintaa niin tokihan sen saa lakimääräiset perilliset,mutta tämä ei ole lakiosuus jonka he saavat vaan normaali perintö.
Tiedän vain yhden tapauksen jossa lakiosuutta ei tarvitse erikseen vaatia perillisen,nimittäin jos testamentissa on määrätty lakiosuus perilliselle A niin hänen ei tarvitse sitä erikseen vaatia,sikäli jos muu omaisuus on menevä muualle.

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena.

Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan kun perillinen hyväksyy testamentin niin hän samalla menettää oikeuden vaatia lakiosuutta,tämä ei ole osittaista luopumista vaan kokonaisluopuminen.Jos kyse olisi osittaisesta luopumisesta niin silloin luopujaperillinen saa jotain...no mitäs se voisi olla,no vaikkapa lakiosuus,mutta hänen tulee ensin tietenkin sitä vaatia joten pelkkä testamentin hyväksyminen ei itsessään ole osittaista perinnöstä luopumista..KKO:n mukaan testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin jos perillinen hyväksyy testamentin,tämä käytännössä tarkoittaa sitä että lakiosuus ei ole rasittamassa testamentin toimeenpanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

Lakiosuus aktualisoituu vasta ja kun on olemassa testamentti joka sitä oikeutta loukkaa.
Jos on olemassa testamentti joka antaa puolet perinnöstä naapurin eskolle ja loppuperinnöstä ei ole mainintaa niin tokihan sen saa lakimääräiset perilliset,mutta tämä ei ole lakiosuus jonka he saavat vaan normaali perintö.
Tiedän vain yhden tapauksen jossa lakiosuutta ei tarvitse erikseen vaatia perillisen,nimittäin jos testamentissa on määrätty lakiosuus perilliselle A niin hänen ei tarvitse sitä erikseen vaatia,sikäli jos muu omaisuus on menevä muualle.

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena.

Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan kun perillinen hyväksyy testamentin niin hän samalla menettää oikeuden vaatia lakiosuutta,tämä ei ole osittaista luopumista vaan kokonaisluopuminen.Jos kyse olisi osittaisesta luopumisesta niin silloin luopujaperillinen saa jotain...no mitäs se voisi olla,no vaikkapa lakiosuus,mutta hänen tulee ensin tietenkin sitä vaatia joten pelkkä testamentin hyväksyminen ei itsessään ole osittaista perinnöstä luopumista..KKO:n mukaan testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin jos perillinen hyväksyy testamentin,tämä käytännössä tarkoittaa sitä että lakiosuus ei ole rasittamassa testamentin toimeenpanoa.

Lue lisää

Law&Order on näköjään palannut.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän maallikon kommentti ei ansaitsisi vastausta, koska se on aivan täyttä huuhaata.

Kun testamentti hyväksytään, se toimeenpannaan ennen lain mukaista perimystä. Jos esim. kolmasosa jäämistöstä on on testamentattu jollekin, lakimääräinen perilliset saavat jäämistöstä kaksi kolmasosaa. He ovat silloin hyväksyessään luopuneet osasta perintöosaansa. On siten todistettu, että testamentin hyväksymisellä voidaan luopua perinnöstä ja koska perillinen ei luopunut koko perinnöstään, luopuminen on osittaista. MOT.

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

"Lakiosaa ylittävän perintöosansa - tosi kummallista. Voi olla teoriassa myös niin, että perillinen saa moitekanteen seurauksena koko perinnön ml. lakiosa."

Ei tietenkään saa, jos on jo lakiosastaan luopunut. Maallikkokommentaattori on töysin menettänyt järkensä!

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena. Jokainen vähäielläkin ymmärryksellä varustettu maallikkokin se ymmärtää, mutta joillakin heistä ilmeisesti on kyvyt lukea yksnkertaistakin lakitekstiä todellä heikkoa. :D

Lue lisää

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

"Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä." HÖPÖHÖPÖ... Muuten mikä on yleistestamentti?

Anonyymi kirjoitti:

Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä. Oletko ikinä kuullutkaan siitä, että lakiosa on puolet lakimääräisestä perintöosasta. Uskomattoman typerä kirjoittajia tämä maallikkokommentaattori!

Lakiosuus aktualisoituu vasta ja kun on olemassa testamentti joka sitä oikeutta loukkaa.
Jos on olemassa testamentti joka antaa puolet perinnöstä naapurin eskolle ja loppuperinnöstä ei ole mainintaa niin tokihan sen saa lakimääräiset perilliset,mutta tämä ei ole lakiosuus jonka he saavat vaan normaali perintö.
Tiedän vain yhden tapauksen jossa lakiosuutta ei tarvitse erikseen vaatia perillisen,nimittäin jos testamentissa on määrätty lakiosuus perilliselle A niin hänen ei tarvitse sitä erikseen vaatia,sikäli jos muu omaisuus on menevä muualle.

Perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena.

Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan kun perillinen hyväksyy testamentin niin hän samalla menettää oikeuden vaatia lakiosuutta,tämä ei ole osittaista luopumista vaan kokonaisluopuminen.Jos kyse olisi osittaisesta luopumisesta niin silloin luopujaperillinen saa jotain...no mitäs se voisi olla,no vaikkapa lakiosuus,mutta hänen tulee ensin tietenkin sitä vaatia joten pelkkä testamentin hyväksyminen ei itsessään ole osittaista perinnöstä luopumista..KKO:n mukaan testamentti voidaan panna täytäntöön kaikilta osin jos perillinen hyväksyy testamentin,tämä käytännössä tarkoittaa sitä että lakiosuus ei ole rasittamassa testamentin toimeenpanoa.

Lue lisää

Lopeta jo tuo pelleilysi!

Anonyymi kirjoitti:

"Lakiosaperillinen voi saada lakiosansa vain, jos hän sitä vaatii."

"Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä." HÖPÖHÖPÖ... Muuten mikä on yleistestamentti?

Lue lisää

Lopeta jo pelleilysi! Tottakai jokainen saa lakiosansa, kunhan joku perillistä on vaatinut perinnönjakoa. ettekö te tiedä laista mitään?

Law&Ordervastaa : "Ellei testamentti loukkaa lakiosaa, lakiosaa ei terminä edes ole olemassa."

Huikeaa saivartelua! Lakiosa on puolet perintöosasta ja jos testamentista riippumatta, perillinen saa tämän osuutensa perinnöstä, hän saa sen VAATIMATTA. Riittää, että joku perillisistä vaati perinnönjakoa. Tämä siis tieedoksi Law&Orderille!

Laki24.fi: "Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Se on Law&Order, jolle ei kelpaa juristien selvitykset. Eli kyllä trollaa.

Ilmiselvä Law&Order on tässä paikalla: "Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä."

Tuo on trolli paikalla.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmiselvä Law&Order on tässä paikalla: "Täydellistä huuhaata! Jollei testamentti edes loukkaa lakiosaa, lakimääräinen perillinen saa tietenkin lakiosansa vaatimatta sitä."

Tuo on trolli paikalla.

Lue lisää

Laki ja Järjestys sanoo myös, että "perillinen voi luopua perinnöstä kirjallisen ilmoituksen lisksi testamentin hyväksymällä. Tätä pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena."

Lawetti ei kuitenkaan voi perustella väitettään. Testamentin hyväksyminen ei ole osittainen perinnöstä luopuminen, vaan Lawetin itse keksimää soopaa.

"Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Tuossa oli faktaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Tuossa oli faktaa.

Lue lisää

Asiaa pitäisi kysyä nimimerkiltä rytmimunat.

Anonyymi kirjoitti:

"Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Tuossa oli faktaa.

Lue lisää

Lakiosa voi vaatia, vaikka perittävä ei olisi tehnyt testamnettia lainkaan. Uskomattoman heikkoa lakiosaamista laki24-nettisivulla. Eivät ole tutustuneet perintökaaren 7 lukuun lainkaan.

Perittävä voi olla antanut esim. suosiolahjan, jolloin rintaperillinen voi esittää suosilahjan saajalle lakiosavaatimuksen. Perittävä on voinut maksaa myös ylisuuria henkivakuutusmaksuja ja lakiosavaatimuksella rintaperillinen voi saada suojaa tällaistakin lakiosaa loukkaavaa toimea vastaan.

Melkoista trollaamista siis nämä googlesta löytyy maallikot lakiasioissa. HUH HUH!!

Joo, edellä eräskin tomppeli-anonyymi väittää että juristit (esim laki24 tai minilex) eivät ymmärrä asioita. Vähänkös naurattaa tuollainen ylimielisyys ilman mitään todellisuudentajua.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, edellä eräskin tomppeli-anonyymi väittää että juristit (esim laki24 tai minilex) eivät ymmärrä asioita. Vähänkös naurattaa tuollainen ylimielisyys ilman mitään todellisuudentajua.

Lue lisää

"Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Faktoilla on hyvä edetä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, edellä eräskin tomppeli-anonyymi väittää että juristit (esim laki24 tai minilex) eivät ymmärrä asioita. Vähänkös naurattaa tuollainen ylimielisyys ilman mitään todellisuudentajua.

Lue lisää

Lainaus.

> Jos a ei olisi luopunut lakiosastaan, vaan vain hyväksynyt testamentin, hän olisi luopunut siitä osasta perintöään, josta on tetstamentissa määrätty. Tällaista toimea pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena.

Testamentin hyväksyminen ei ole osittainen perinnöstä luopuminen. Mistä keksit tuollaisia satuja vai oletko täysin toivoton Law&Order? Voisit edes lähettää linkin lakiin tai vastaavaan lähteeseen.

> Sekään ei aiheuttaisi kahdenkertaista verotusta.

Missä niin on edes väitetty?

Anonyymi kirjoitti:

"Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava."

Faktoilla on hyvä edetä.

Lue lisää

Perintökaari 7 luku

3 § 3 momentti
"Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

4 §
Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

Lakiosa on kysymyksessä myös silloin, vaikka perittävä ei olisi edes tehnyt testamettia. Se, että maallikot googlesta löytävät väärää tietoa, ei muuta tätä tosiasiaa miksikään. Se vain osiattaa trollien heikot kyvyt edes ymmärtää asiaa.

Lahjan antamalla voi loukata lakiosaa ja siihen voi rintaperillinen reagoida esittämällä lahjansaajalle lakiosailmoituksen perittävän kuoltua. Tällöin on jopa mahdollisuus hakea lakiosan täydennystä lahjansaajalta, jos tietyt kriteerit täyttyvät.

Samoin voi rintaperillinen reagoida, jos perittävä yrittää ylisuurilla henkivakuutusmaksuilla kiertää lakiosasuojan.

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden rintaperillinen voi saada jäämistöstä, vaikka ei edes vaadi lakiosaa, jollei testamentti ole lakiosaa loukkaava.

Siinä faktoja perinnönjakamisesta suomalaisen lainsäädännön mukaan. Hassua, että jotkut typerykset kuvittelevat osaavansa lakiasioita googlaamalla.

Anonyymi kirjoitti:

Lainaus.

> Jos a ei olisi luopunut lakiosastaan, vaan vain hyväksynyt testamentin, hän olisi luopunut siitä osasta perintöään, josta on tetstamentissa määrätty. Tällaista toimea pidetään osittaisena perinnöstä luopumisena.

Testamentin hyväksyminen ei ole osittainen perinnöstä luopuminen. Mistä keksit tuollaisia satuja vai oletko täysin toivoton Law&Order? Voisit edes lähettää linkin lakiin tai vastaavaan lähteeseen.

> Sekään ei aiheuttaisi kahdenkertaista verotusta.

Missä niin on edes väitetty?

Lue lisää

"Testamentin hyväksyminen ei ole osittainen perinnöstä luopuminen."

Voisit edes pikkuriikkisen yrittää perustella, miksei olisi? Vai onko liian vaikeaa? :D

Anonyymi kirjoitti:

"Testamentin hyväksyminen ei ole osittainen perinnöstä luopuminen."

Voisit edes pikkuriikkisen yrittää perustella, miksei olisi? Vai onko liian vaikeaa? :D

Law&Order, joka vihaa lakia: "Voisit edes pikkuriikkisen yrittää perustella, miksei olisi? Vai onko liian vaikeaa?"

L.O. retuuttaa omaa olkiukkoaan periaatteella: "Näin ufon. Todista se, että en nähnyt. Sen vuoksi myös testamentin hyväksyminen on osittaista perinnöstä luopumista, ja myös lakiosa on testamentti."

Kyllä naurattaa, ja ihan turhaa ajanhaaskausta selittää sille mitään.

Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava. (Juristien tekstiä)

Anonyymi kirjoitti:

Perintökaari 7 luku

3 § 3 momentti
"Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

4 §
Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

Lakiosa on kysymyksessä myös silloin, vaikka perittävä ei olisi edes tehnyt testamettia. Se, että maallikot googlesta löytävät väärää tietoa, ei muuta tätä tosiasiaa miksikään. Se vain osiattaa trollien heikot kyvyt edes ymmärtää asiaa.

Lahjan antamalla voi loukata lakiosaa ja siihen voi rintaperillinen reagoida esittämällä lahjansaajalle lakiosailmoituksen perittävän kuoltua. Tällöin on jopa mahdollisuus hakea lakiosan täydennystä lahjansaajalta, jos tietyt kriteerit täyttyvät.

Samoin voi rintaperillinen reagoida, jos perittävä yrittää ylisuurilla henkivakuutusmaksuilla kiertää lakiosasuojan.

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden rintaperillinen voi saada jäämistöstä, vaikka ei edes vaadi lakiosaa, jollei testamentti ole lakiosaa loukkaava.

Siinä faktoja perinnönjakamisesta suomalaisen lainsäädännön mukaan. Hassua, että jotkut typerykset kuvittelevat osaavansa lakiasioita googlaamalla.

Lue lisää

"Se, että maallikot vääntävät lakia väärää tietoa antaakseen ja omia ennakkoasenteita vastaaviksi, ei muuta tätä tosiasiaa miksikään."

Tuossapa asia on hyvin sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

Law&Order, joka vihaa lakia: "Voisit edes pikkuriikkisen yrittää perustella, miksei olisi? Vai onko liian vaikeaa?"

L.O. retuuttaa omaa olkiukkoaan periaatteella: "Näin ufon. Todista se, että en nähnyt. Sen vuoksi myös testamentin hyväksyminen on osittaista perinnöstä luopumista, ja myös lakiosa on testamentti."

Kyllä naurattaa, ja ihan turhaa ajanhaaskausta selittää sille mitään.

Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava. (Juristien tekstiä)

Lue lisää

Juristien tekstiä on myös se, että lakiosaa voi vaatia, vaikka ei ole edes testamenttia tehtynä. Naurattaa tosiaan, kuinka et ymmärrä tätä aivan alkeellista seikkaa.

Lakiosaa vastaavan omaisuuden voi saada ilman, että sitä vaatii. Sekin on juristien ja professorien tekstiä.

Anonyymi kirjoitti:

Juristien tekstiä on myös se, että lakiosaa voi vaatia, vaikka ei ole edes testamenttia tehtynä. Naurattaa tosiaan, kuinka et ymmärrä tätä aivan alkeellista seikkaa.

Lakiosaa vastaavan omaisuuden voi saada ilman, että sitä vaatii. Sekin on juristien ja professorien tekstiä.

Lue lisää

Me muut uskoisimme mielellämme sinua, mutta eipä ole näkynyt tarvittavia linkkejä! Keksit asioita ihan omasta päästäsi, Law&Order.

On toki selvää kaikille, että rintaperillisen lakiosaoikeudelle annetaan suojaa muun muassa testamentin saajaa sekä lahjan tai lahjanluonteisen luovutuksen saajaa vastaan. Lahja voi olla testamenttiin rinnastuva lahja, joka on käsitteenä tulkinnanvarainen. Jotta lakiosasta voi edes käytännössä keskustella, pitää olla perintö, yleistestamentin ja harvoissa tapauksissa lakiosaa vastaan rikkova suosiolahja tai lahjankaltainen luovutus ja tietenkin lakiosaperillisiä.

Lakiosaa tulee jokaisen lakiosaperillisen erikseen yleistestamentin saajalta vaatia, ellei vastaavaa summaa voida katsoa jo suoritetuksi, vaihtoehtoisesti täydentämällä. Lakiosaa on siis aina vaadittava.

*

Perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä. Saman luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä on antanut luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu. Säännöksiä tulkitaan siten, että rintaperillisen lakiosan tieltä väistyy ensin toisen perillisen ja lakiosaperillisen oikeus, sitten testamentin saajan oikeus ja viimesijaisesti lakiosan täyttämisestä joutuu vastaamaan luovutuksen saaja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lakiosa tulee täyttää ensisijassa jäämistöstä ja vasta jos jaettavat jäämistövarat eivät riitä, täydennystä voidaan vaatia kanteella. Tällainen järjestys on yksinkertainen ja taloudellinen tapa täyttää lakiosa. (KKO)

Anonyymi kirjoitti:

Me muut uskoisimme mielellämme sinua, mutta eipä ole näkynyt tarvittavia linkkejä! Keksit asioita ihan omasta päästäsi, Law&Order.

On toki selvää kaikille, että rintaperillisen lakiosaoikeudelle annetaan suojaa muun muassa testamentin saajaa sekä lahjan tai lahjanluonteisen luovutuksen saajaa vastaan. Lahja voi olla testamenttiin rinnastuva lahja, joka on käsitteenä tulkinnanvarainen. Jotta lakiosasta voi edes käytännössä keskustella, pitää olla perintö, yleistestamentin ja harvoissa tapauksissa lakiosaa vastaan rikkova suosiolahja tai lahjankaltainen luovutus ja tietenkin lakiosaperillisiä.

Lakiosaa tulee jokaisen lakiosaperillisen erikseen yleistestamentin saajalta vaatia, ellei vastaavaa summaa voida katsoa jo suoritetuksi, vaihtoehtoisesti täydentämällä. Lakiosaa on siis aina vaadittava.

*

Perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä. Saman luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään, että jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä on antanut luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu. Säännöksiä tulkitaan siten, että rintaperillisen lakiosan tieltä väistyy ensin toisen perillisen ja lakiosaperillisen oikeus, sitten testamentin saajan oikeus ja viimesijaisesti lakiosan täyttämisestä joutuu vastaamaan luovutuksen saaja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että lakiosa tulee täyttää ensisijassa jäämistöstä ja vasta jos jaettavat jäämistövarat eivät riitä, täydennystä voidaan vaatia kanteella. Tällainen järjestys on yksinkertainen ja taloudellinen tapa täyttää lakiosa. (KKO)

Lue lisää

No niin, järjen ääni on voittanut ja voidaan todeta, että lakiosaa koskeva väite oli väärä siltä osin kuin "Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi"

Väärät käsitykset onkin hyvä korjata, ettei lukijoille jää vääriä ja heidän oikeuksiaan vaarantavia luuloja asioista.

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden saa toki ilman vaatimista, jos perinnönjakoa on vaadittu. Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta" tällaisessa tilanteessa. Toinen tilanne, missä lakiosaa ei tarvitse vaatia on tosiaan mainitsemasi tilanne, jossa lakiosaa vastaava omaisuus on jo annettu/maksettu perilliselle esim. ennakkoperintönä.

Laista on ihan luettavissa mainitut seikat, kuten kommentoijakin tuntuu pitävän nyt "selvänä" sitä, että lahjan saajaa vastaan. Hyvä että asia selvisi!

Muut seikat eivät näytä vieläkään samalla tavalla tulleen selväksi, vaikka ne toki kaikille lakia tunteville ovatkin selviä.

Anonyymi kirjoitti:

No niin, järjen ääni on voittanut ja voidaan todeta, että lakiosaa koskeva väite oli väärä siltä osin kuin "Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi"

Väärät käsitykset onkin hyvä korjata, ettei lukijoille jää vääriä ja heidän oikeuksiaan vaarantavia luuloja asioista.

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden saa toki ilman vaatimista, jos perinnönjakoa on vaadittu. Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta" tällaisessa tilanteessa. Toinen tilanne, missä lakiosaa ei tarvitse vaatia on tosiaan mainitsemasi tilanne, jossa lakiosaa vastaava omaisuus on jo annettu/maksettu perilliselle esim. ennakkoperintönä.

Laista on ihan luettavissa mainitut seikat, kuten kommentoijakin tuntuu pitävän nyt "selvänä" sitä, että lahjan saajaa vastaan. Hyvä että asia selvisi!

Muut seikat eivät näytä vieläkään samalla tavalla tulleen selväksi, vaikka ne toki kaikille lakia tunteville ovatkin selviä.

Lue lisää

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden saa toki ilman vaatimista, jos perinnönjakoa on vaadittu. Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta" tällaisessa tilanteessa. Toinen tilanne, missä lakiosaa ei tarvitse vaatia on tosiaan mainitsemasi tilanne, jossa lakiosaa vastaava omaisuus on jo annettu/maksettu perilliselle esim. ennakkoperintönä.

Paskapuhetta.

Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta"

Missäs se ensikerta on kun vaaditaan lakiosuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden saa toki ilman vaatimista, jos perinnönjakoa on vaadittu. Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta" tällaisessa tilanteessa. Toinen tilanne, missä lakiosaa ei tarvitse vaatia on tosiaan mainitsemasi tilanne, jossa lakiosaa vastaava omaisuus on jo annettu/maksettu perilliselle esim. ennakkoperintönä.

Paskapuhetta.

Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta"

Missäs se ensikerta on kun vaaditaan lakiosuutta?

Lue lisää

Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava.

Ei kai siinä ole muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Lakiosasta puhutaan vain siinä tapauksessa, että perittävältä jäi rintaperillinen tai rintaperillisiä, ja samaan aikaan hän on tehnyt testamentin toisen hyväksi siten, että rintaperillisten saama perintöosuus olisi vähemmän kuin puolet siitä, mitä heille tulisi suoraan lain nojalla ilman testamenttia. Lakiosaa on vaadittava.

Ei kai siinä ole muuta.

Lue lisää

Väärin.

Väitteesi kumoaa jo perintökaaren 7:4

"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

Lakiosa voi olla olemassa vaikka perittävä ei olisi lainkaan tehnyt testamenttia. Tällöin rintaperillinen voi jopa vaatia lakiosan täydennystä, jollei jäämistövarat riitä lakiosan suorittamiseen.

Toinen asia, josta oli aiemmin kiistaa, on tullut esiin korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1988:102. A:n tytär B oli ennen A:n kuolemaa kirjallisesti ilmoittanut A:lle luopuvansa hänelle A:n jälkeen tulevasta perinnöstä. A:n kuoleman jälkeen antamassaan todistuksessa B on lausunut halunneensa em. ilmoituksessaan lopullisesti luopua perinnöstä sekä omasta että alaikäisen poikansa puolesta, koska A ei ollut hänen oikea isänsä.

Rintaperillinen (B) oli **luopunut perinnöstä** testamentti hyväksymällä ja kertonut saaneensa lakiosaa vastaavan omaisuuden luopuessaan. Lainaus KKO:n ratkaisusta: "Olen saanut edellä mainitun testamentin tiedoksi oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, vahvistaen ilmoitukseni 21.6.1982 saaneeni lakiosan, luopuen perinnöstä hyväksyen testamentin sitoutuen olemaan moittimatta sitä."

Perinnöstä luopumisen voi siis tehdä testamentti hyväksymällä toisin kuin sitkeästi väitettiin. Tällöin testamentinsaaja saa jäämistön testamentin mukaisesti eikä se siirry rintaperillisen jälkeläiselle sijaantuloperillisenä, koska perinnöstä luopuminen testamentti hyväksymällä sitoo hänen jälkeläisiään.

Jos sen sijaan B olisi vain hyväksynyt testamentin eikä olisi lakiosastaan luopunut, puhuttaisiin osittaisesta perinnöstä luopumisesta. Tällöin B olisi voinut vaatia ennakkoluopumisestaan vaille jäänyttä kohtuullista korvausta lakiosastaan. Muu osa perinnöstä olisi mennyt testamentinsaajalle (jollei testamenttia olisi tapauksessa peruutettu).

Itä-Suomen hovioikeus oli tulkinnut lakia väärin luullen, että lakiosa olisi jonkinlainen pakkoperintö lausuen: "Koskei B:n ole näytetty saaneen lakiosaansa vastaavaa omaisuutta luopuessaan A:n eläessä perinnöstä A:n jälkeen, B on A:n kuoltua ollut hänen kuolinpesänsä osakas yhdessä yleistestamentinsaajan C:n kanssa."

Näin asia ei ollut, vaan perinnöstä luopunut B vahvisti perittävän kuoltua jo lopullisesti luopuneensa perinnöstä testamentti hyväksymällä.

Anonyymi kirjoitti:

Lakiosaa vastaavan perintöosuuden saa toki ilman vaatimista, jos perinnönjakoa on vaadittu. Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta" tällaisessa tilanteessa. Toinen tilanne, missä lakiosaa ei tarvitse vaatia on tosiaan mainitsemasi tilanne, jossa lakiosaa vastaava omaisuus on jo annettu/maksettu perilliselle esim. ennakkoperintönä.

Paskapuhetta.

Perillisen ei tarvitse erikseen toiseen kertaan esittää "lakiosavaatimsuta"

Missäs se ensikerta on kun vaaditaan lakiosuutta?

Lue lisää

Kommentoija esittää mallikkona yksinkertaisen kysymyksen: "Missäs se ensikerta on kun vaaditaan lakiosuutta?"

Kun eprillinen vaatii peinnönjako, hänelle pitää jakaa perinöosuutensa. Lakiosa on puolet tästä perintöosuudesta ja sen saa ilman mitään erillistä lakiosavaatimusta, jollei lakiosaa loukkaavaa oikeustointa ole tehty. Lakiosaa loukkaavia oikeustoimia ovat: lakiosaa loukkaava testamentti (PK 7:5), lakiosaa loukkaava lahjoitus (PK 7:3), lakiosaa loukkaavat vakuutusmaksut (PK7:4).

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoija esittää mallikkona yksinkertaisen kysymyksen: "Missäs se ensikerta on kun vaaditaan lakiosuutta?"

Kun eprillinen vaatii peinnönjako, hänelle pitää jakaa perinöosuutensa. Lakiosa on puolet tästä perintöosuudesta ja sen saa ilman mitään erillistä lakiosavaatimusta, jollei lakiosaa loukkaavaa oikeustointa ole tehty. Lakiosaa loukkaavia oikeustoimia ovat: lakiosaa loukkaava testamentti (PK 7:5), lakiosaa loukkaava lahjoitus (PK 7:3), lakiosaa loukkaavat vakuutusmaksut (PK7:4).

Lue lisää

Maallikkona? Olet itse 110% maallikko.

Anonyymi kirjoitti:

Väärin.

Väitteesi kumoaa jo perintökaaren 7:4

"Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista."

Lakiosa voi olla olemassa vaikka perittävä ei olisi lainkaan tehnyt testamenttia. Tällöin rintaperillinen voi jopa vaatia lakiosan täydennystä, jollei jäämistövarat riitä lakiosan suorittamiseen.

Toinen asia, josta oli aiemmin kiistaa, on tullut esiin korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1988:102. A:n tytär B oli ennen A:n kuolemaa kirjallisesti ilmoittanut A:lle luopuvansa hänelle A:n jälkeen tulevasta perinnöstä. A:n kuoleman jälkeen antamassaan todistuksessa B on lausunut halunneensa em. ilmoituksessaan lopullisesti luopua perinnöstä sekä omasta että alaikäisen poikansa puolesta, koska A ei ollut hänen oikea isänsä.

Rintaperillinen (B) oli **luopunut perinnöstä** testamentti hyväksymällä ja kertonut saaneensa lakiosaa vastaavan omaisuuden luopuessaan. Lainaus KKO:n ratkaisusta: "Olen saanut edellä mainitun testamentin tiedoksi oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, vahvistaen ilmoitukseni 21.6.1982 saaneeni lakiosan, luopuen perinnöstä hyväksyen testamentin sitoutuen olemaan moittimatta sitä."

Perinnöstä luopumisen voi siis tehdä testamentti hyväksymällä toisin kuin sitkeästi väitettiin. Tällöin testamentinsaaja saa jäämistön testamentin mukaisesti eikä se siirry rintaperillisen jälkeläiselle sijaantuloperillisenä, koska perinnöstä luopuminen testamentti hyväksymällä sitoo hänen jälkeläisiään.

Jos sen sijaan B olisi vain hyväksynyt testamentin eikä olisi lakiosastaan luopunut, puhuttaisiin osittaisesta perinnöstä luopumisesta. Tällöin B olisi voinut vaatia ennakkoluopumisestaan vaille jäänyttä kohtuullista korvausta lakiosastaan. Muu osa perinnöstä olisi mennyt testamentinsaajalle (jollei testamenttia olisi tapauksessa peruutettu).

Itä-Suomen hovioikeus oli tulkinnut lakia väärin luullen, että lakiosa olisi jonkinlainen pakkoperintö lausuen: "Koskei B:n ole näytetty saaneen lakiosaansa vastaavaa omaisuutta luopuessaan A:n eläessä perinnöstä A:n jälkeen, B on A:n kuoltua ollut hänen kuolinpesänsä osakas yhdessä yleistestamentinsaajan C:n kanssa."

Näin asia ei ollut, vaan perinnöstä luopunut B vahvisti perittävän kuoltua jo lopullisesti luopuneensa perinnöstä testamentti hyväksymällä.

Lue lisää

Mitä tuossa yritetään sanoa?