hei!
vuosi ja 2kk sitten paras tyttöystäväni ja hänen veljensä joutuivat rattijuopon yliajamaksi.
eli kumpikin oli matkalla autolla ja ystäväni oli itse selvinpäin.
Oli sankka lumisade silloin yöllä kun tämä onnettomuus sattui..Juopolle ei tapahtunut mitään muuta kuin murtamu jalassa.Kamun veljen leukaluu murtui ja ystäväni vaipui tajuttomuuteen.
Ystävääni pidettiin 1,5kk koomassa että aivopaineet laskisivat..
No niin koitti päivä jolloin sain mennä tapaamaan ystävääni ekan kerran sairalaan.
Hänen muistinsa ja kaikki olivat mennyttä.
Toinen puoli eli vasen oli halvaantunut(johtui aivoveren vuodosta!)
ja muutenki hän ei minua tuntenut joka syvälle sydämeen koski.
Nykysin hän ontuu vasenta jalkaa,omistaa sokean simmun ja dementikkomaisen huonon muistin.
toisin sanoen hän on kuin haamu entisestä.
Olen useasti itkenyt sitä ettei hän koskaan palautunut ennalleen ja hän on ns.vajaa.
On paljon juttuja mitä hän ei muista ja sitten taas sellaisia jota hän muistaa.
EN millään kestä katsella sitä ettei hänestä ehkä koskaan ole työelämään ym..silti hän on minun rakas bestikseni,jonka rinnalla olen luvannut pysyä vaikka vaikeaa olisi.
Auttakaa miten selviän tämän suruni kanssa.!
ONko vastaavia kokemuksia?
HÄn on 21v nuori nainen,ehti käydä vajaa 0,5v tradenomikoulua.
vuosi ja 2kk sitten paras tyttöystäväni ja hänen veljensä joutuivat rattijuopon yliajamaksi.
eli kumpikin oli matkalla autolla ja ystäväni oli itse selvinpäin.
Oli sankka lumisade silloin yöllä kun tämä onnettomuus sattui..Juopolle ei tapahtunut mitään muuta kuin murtamu jalassa.Kamun veljen leukaluu murtui ja ystäväni vaipui tajuttomuuteen.
Ystävääni pidettiin 1,5kk koomassa että aivopaineet laskisivat..
No niin koitti päivä jolloin sain mennä tapaamaan ystävääni ekan kerran sairalaan.
Hänen muistinsa ja kaikki olivat mennyttä.
Toinen puoli eli vasen oli halvaantunut(johtui aivoveren vuodosta!)
ja muutenki hän ei minua tuntenut joka syvälle sydämeen koski.
Nykysin hän ontuu vasenta jalkaa,omistaa sokean simmun ja dementikkomaisen huonon muistin.
toisin sanoen hän on kuin haamu entisestä.
Olen useasti itkenyt sitä ettei hän koskaan palautunut ennalleen ja hän on ns.vajaa.
On paljon juttuja mitä hän ei muista ja sitten taas sellaisia jota hän muistaa.
EN millään kestä katsella sitä ettei hänestä ehkä koskaan ole työelämään ym..silti hän on minun rakas bestikseni,jonka rinnalla olen luvannut pysyä vaikka vaikeaa olisi.
Auttakaa miten selviän tämän suruni kanssa.!
ONko vastaavia kokemuksia?
HÄn on 21v nuori nainen,ehti käydä vajaa 0,5v tradenomikoulua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
uudelleen ystävääsi. hän on muuttunut pysyvästi, mutta kyllä siellä jossain on se bestis edelleen. muistelua kannattaa harrastaa jos hän jaksaa ja haluaa kuulla siitä saattaa muistikin palata vähitellen muistojen kera. vaikka muisti katoaa on muistot siellä jossain ja yleensä samat asiat tuovat mielihyvän edelleen vaikka syytä ei muista. älä sääli vaikka suret!
Koitan harrastaa hänen kanssaan näitä muisteluita aina mitä erikoisemmista asioista.
kuten ensi ihastuksista ym..
Osaatko sanoa vaikuttaako aivovamma vanhempana
siihen että saa uuden aivi infarktin tms..
vastaa pian!
haluan kysyä vielä muutaki jos vain sopii..
Moikka..
En tiedä luetko enää näitä viestejä, kun viimeisestä kirjotuksesta on noin kauan aikaa.
Mutta pakko oli kirjoittaa, itse olen kanssa noin puolitoista vuotta sitten ollut pahassa onnettomuudessa ja saanut aivovamman. Pakko on mainita, että sulla ainakin on mahtava asenne, sun kaverille varmasti on tärkeää, että yrität auttaa, ymmärtää ja olla KAVERI. Mulla ainakin ollut tosia vaikeeta kavereiden kanssa... Ja oon tosiaan arvostanut niitä jotka on mun kanssa jaksanut olla ja puida asioita. Toivottavasti teillä on menny hyvin:) tsemppiä..
Hei!
luen toki tätä palstaa ja oon aatellu eikö kukaan oo kiinnostunu helppiin mua.
Se mun ysti sun ikäinen ja sitä oon niin monet kerrat aatellu miksi tää maailma on niin pirun epäoikeudenmukainen paikka joitakin kohtaan.
Millaisessa onnettomuudessa olit?
Olitko koomassa ym..
muistatko mitään koko onnettomuudesta yms.
Vastaa pian :)
Moi..
Mä olin autokolarissa kyydissä, jossa olin onnekkaana henkiin jääjien joukossa..
Itse en koomassa ollut, mutta tosin muistan ensimmäisten kuukausien ajalta tosi pieniä pätkiä ja edelleen muisti on aika kehno. Olin noin reilun viikon sairaalassa ja sen jälkeen n. kuukauden-pari totaallisena sänky potilaana kotona. Kaveris on vammautunut nähtävästi vakavammin, mutta jos yhtään auttaa niin kyllä on täälläkin asiat/elämä muuttunut tosi paljon. Meinaan, että tiedän miltä tuntuu, kun tulee suuri elämän muutos.
Tällä hetkellä oon pitkällä sairaslomalla. Opiskelut jäi kesken ja sinne ei ole enään palaamista ja tuskin täyspainoiseen työviikkoonkaan.
joo se mun ysti kanssa joutunu luopuun koulun käynnistä..ehti muute käysä vaan 0,5vee ja sitte tuli tommoinen lopunelämän kärsimys..
Loukkaantui tosi pahasti..oli 3 aivoverenvuotoa,sit toi aivovamma(oli 1,5kk koomas) ja sit polvi murtu tyystin ja nilkka.aika kamalasti siis..se oli rattijuoppo joka tuhos senelämän..ei oo käyny kattoos ym..
Millä tavalla ne sun kamut loukkaantu?
Laittelehan piantaas jotain
Mun selvinny kaveri sai myös aivovamman, pidettiin jonkusen päivän tajuttomana. En tiedä/muista tarkalleen kuinka kauan. Sillä ei tosin tällä hetkellä juuri mitään oireita vammasta..
Mulla tuli myös paljon muita vammoja ja edelleen vaikka n.1,5 vuotta kulunu käyn säännöllisesti neuropsykologin ja fyioterapeutin lisäksi lääkärillä, koska kaikkia vaivoja ei ole saatu selville... Turhauttavaa....
Meidän vastaantuleva auton kuski oli selvinpäin ja olisikin halunnut nähdä meidät vähän jälkeen onnettomuuden, mutta monen psykologin mielestä asia olis ollu sillon vielä meille liian tuore (liian vaikee käsitellä).. Myöhemmin asiasta/tapaamisesta ei ole edes puhuttu.
Mites, oletko sä itte käyny/käytkö juttelemassa jonkun kanssa asioista?
Mun kaverini on vastaavanlaisessa tilassa ja syyttelee itseään kun ei ollut kiinnittänyt turvavyötä.Välillä tekisi mieli sanoa omahan oli vikasi,mutta en ole kehdannut kun hän kärsii siitä tosi paljon.
Kuinkas teillä? Käyttäkää niitä vöitä ettei sitten tarvi jossitella niistä jos niistä huolimatta sattuu pahast,sillä ei nekään aina auta.On sitten yksi murhe vähemmän.