Mä oon niin rikki ja sekaisin kaikesta! Oon pitäny tunteita sisälläni liian kauan, aivan liian kauan...
Menetin yhtä aikaa palvomani jätkän ja bestiksen. He menivät sähläämään yhdessä. Elämä tuntuu vaikealta. Olen yrittänyt niin kovasti antaa anteeksi, unohtaa ja jatkaa eteenpäin. MUTTA miten sellaista voi antaa anteeksi??
Pitääkö edes??
En ole saanu purettua tunteita mihinkään... Vain yhtäkkisiä kiukun puuskia, vihaisuutta ja masennusta.
Nykyiset suhteeni kärsivät tästä pahasti ja varsinkin niin kutsutut välit tämän "bestiksen" kanssa.
Vihaan häntä! Täällä uskallan sen paljastaa... Mutta asiat ovat monimutkaisia...
Mitä olen oppinut? Älä luota keneenkään niin et satuta itseäsi.
Toivottavasti teillä muilla menee paremmin eikä entisen bestikseni kaltaisia ihmisiä löydy joka nurkalta!
Menetin yhtä aikaa palvomani jätkän ja bestiksen. He menivät sähläämään yhdessä. Elämä tuntuu vaikealta. Olen yrittänyt niin kovasti antaa anteeksi, unohtaa ja jatkaa eteenpäin. MUTTA miten sellaista voi antaa anteeksi??
Pitääkö edes??
En ole saanu purettua tunteita mihinkään... Vain yhtäkkisiä kiukun puuskia, vihaisuutta ja masennusta.
Nykyiset suhteeni kärsivät tästä pahasti ja varsinkin niin kutsutut välit tämän "bestiksen" kanssa.
Vihaan häntä! Täällä uskallan sen paljastaa... Mutta asiat ovat monimutkaisia...
Mitä olen oppinut? Älä luota keneenkään niin et satuta itseäsi.
Toivottavasti teillä muilla menee paremmin eikä entisen bestikseni kaltaisia ihmisiä löydy joka nurkalta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos bestiksesi tiesi tunteistasi sitä äijää kohtaan,niin se oli erittäin vittumaisesti tehty häneltä. Ja itse en todellakaan olisi anteeksi antanut,eikä minun mielestäni pitäisikään antaa anteeksi.
Ja jos yrittää antaa anteeksi,sitä ei kuitenkaan voi unohtaa,ja se aiheuttaa koko ajan stressiä ja vainoharhoja jos yrittää olla vielä väleissä ihmisen kanssa joka on pettänyt luottamuksen.
Suosittelisin että karsisit tuollaiset ihmiset elämästäsi pois,ei ole sinun arvoisia,luotettaviakin ystäviä löytyy..
Jaksamisia!
..tutulta.. tossa alempana käydään melkein samanlaista keskustelua ja surullista kyllä, muutamilla muillakin on käynyt samalla tavalla kun sulla ja mulla, eli kun menettää poikakaverinsa, menettää käytännössä myös parhaan kaverinsa.. Väkisin menee luottamus "bestikseen" joka "vie" oman poikakaverin.. Alussa oli itelläkin vaikee pistää välejä poikki ystikseen mut tajusin lopulta ettei sellaseen tyyppiin voi luottaa joka pettää noin tärkeässä asiassa!
Sattuu niin paljon, että tuntuu ettei voi antaa anteeksi.. vähitellen kuitenki haavat paranee.. sitä antaa anteeks sen takia et viihaaminen väsyttää liikaa.. viha on terveellistä tietyissä määrin.. vähitellen se laantuu.. en tuu varmasti unohtamaan tapahtumaa koskaan(etkä varmaan sinäkään) mutta jo nyt, parin vuoden jälkeen pystyn jo ajattelemaan asiaa niin ettei se pahasti satuta,, tosin en ole vielä nähnyt eksiäni yhdessä joten voi olla että sattuu ja lujaa vähän aikaa jos joskus osutaan kohdakkain.
Luottamus rakentuu hitaasti ja vaikeesti mutta rikkoutuu ihan tosi nopeesti..
Muista etteivät kaikki ole eksiesi kaltaisia vaan maailmassa on paljon ihania ja luottamuksen arvoisia ihmisiä joihin kannattaa tutustua! älä menetä kaikkea toivoa
O tämä maailma paska paikka, ei siitä pääse mihinkään. Sitä vaan sattuu kaikea pahaa. Muttei ikinä hyvää:( et ole ainut jolla menee huonosti.
On maailmas tosiaan paljo murheita mut kyl tapahtuu hyviäkin asioita.. Joskus prinssi saa prinsessansa ja toisinpäin ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti:) mikä RUMApojalle on käyny ku noin kyynisesti suhtautuu maailmaan?