Viimeisimmän ihastuksen jälkeen joka ei vielä ole edes sammunut mutta toivottomalta näyttää... 😔
Monia vuosia kulunut... En tunne ketään kohtaan mitään vetoa. Vain tätä yhtä kohtaan. Elämäninto tavallaan laantunut kun vain hän sai mut tuntemaan asiat voimakkaammin ja palavammin. Ei kukaan hetkauta millään tavalla. Voisin käydä treffeillä ihan tutustumismielessä mut kukaan toinen ei vaan sytytä.
Olenkin tässä miettinyt sydän murtuneena ja haikeana et se tietty on hän, ainoani. Mut mä en oo hänelle yhtään mitään.
Mitään seksuaalista halukkuutta ei oo enää ollut pitkään aikaan. Kaipaisin vain läheisyyttä tämän yhden naisen kanssa. Muuten haluan olla yksin enkä halua minuun koskettavan koska se ei tunnu hyvältä. Ellei nyt lasketa ystävien tai perheenjäsenten kanssa halausta.
Mieleni on niin maassa, vaikka mulla elämässä muuten asiat kohdillaan. On harrastusta, kiva työ, taloudellinen tilanne hyvä ja ihana koti on.
Ainainen kaipaus tämän yhden luokse ja lähelle.
💔
Monia vuosia kulunut... En tunne ketään kohtaan mitään vetoa. Vain tätä yhtä kohtaan. Elämäninto tavallaan laantunut kun vain hän sai mut tuntemaan asiat voimakkaammin ja palavammin. Ei kukaan hetkauta millään tavalla. Voisin käydä treffeillä ihan tutustumismielessä mut kukaan toinen ei vaan sytytä.
Olenkin tässä miettinyt sydän murtuneena ja haikeana et se tietty on hän, ainoani. Mut mä en oo hänelle yhtään mitään.
Mitään seksuaalista halukkuutta ei oo enää ollut pitkään aikaan. Kaipaisin vain läheisyyttä tämän yhden naisen kanssa. Muuten haluan olla yksin enkä halua minuun koskettavan koska se ei tunnu hyvältä. Ellei nyt lasketa ystävien tai perheenjäsenten kanssa halausta.
Mieleni on niin maassa, vaikka mulla elämässä muuten asiat kohdillaan. On harrastusta, kiva työ, taloudellinen tilanne hyvä ja ihana koti on.
Ainainen kaipaus tämän yhden luokse ja lähelle.
💔
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ota yhteyttä häneen?
No jos oot sitä mieltä , ettet oo hälle yhtään mitään, ni mitä he*lvettii sitte riudut ???? Sun ELÄMÄ !!!!!
Saat tietty elää noinkin, asioitas 🙂
Oon yrittänyt mutta aina kun olen luullut käsitelleen asian niin jossain vaiheessa tapahtuu joka kerta se romahdus kun itken silmät umpeen lähes päivittäin ja saatan romahtaa lattialle yksin kotona ja itken niin paljon.
Näitä tunteita häntä kohtaan ei voi sammuttaa väkisin, ne tulee aina takaisin pinnalle. Ne pysyy aina minussa, ne on vaan välillä väkisin tukahdutettuna. En tiedä, oon alkanut vahvasti uskomaan et hän on se ainoa (tuntunut alusta lähtien kun hänet kohtasin) ja ettei ehkä tässä elämässä vielä meitä tarkoitettu yhdessä olemaan.
💔
Vuosia, vuosia vain hän sydämessäni
Kuule, jos vaan alkaisit käydä deiteillä ja antaisit mahdollisuuden uusille ihmisille?
Pettymyksiä tulee ihmissuhteissa, aina, ja on hyvä myös antaa itsensä tuntea ne ikävät tunteet ajan kanssa, ja siirtyä sitten eteenpäin.
👍🏼Just näin
👍, hienoo, et oot sympaattinen ja empaattinen noissa asioissa, sinullahan niistä löytyy kokemusta 👍🙂. Pusu 🙂
Toivottavasti itse olet joskus myös se pettynyt osapuoli, mut eiköhän niinkin joskus käy , se joka leikkiin ryhtyy ym..... sit kestäköön !!!!!🙂😙😙😙😙
Kyllä mulla kokemusta pettymyksistä on, ihan omiksi tarpeiksi ainakin, eikä viimeisimmästä pettymyksestä ja siihen liittyvästä surusta oo kovinkaan kauan.
Katselen muuten instassa muiden ihania rakastuneita kuvia ❤️ oon niin onnellinen heidän puolesta joilla on rakas nainen vieressä ja läheisyyttä
Sitä minäkin kaipaan, mut vain hänen kanssa
Yhtä hyvin voit olla onnellinen mielitiettysi onnesta, vaikket itse siihen onneen olisi syypääkään tai osallisena.
Eikös se rakas ihminen ole kuitenkin juuri se, jolle haluaa hyvää ja onnellisuutta, vaikka itse jäisi ilman? Jos tekisit mitä vaan hänen puolestaan suhteessa, voit tehdä hänen puolestaan olematta suhteessakaan hänen kanssaan. Ja jos hänen onni on joku muu kuin sinä, ole onnellinen että hän löysi onnensa ja ihmisensä.
Tiedän, että osattomaksi jääminen tekee kipeää, nujertaa ja välillä on kuin potku palleaan, olen käynyt samoja tunteita läpi pitkään. Välillä helpottaa ja taas joku muistuttaa hänestä ja taas tulee epätoivoinen olo, miksi ei voi olla mahdollista saada kietoa ködet ympärilleen ja rakastaa koko sielullaan ja sydämellään häntä.
Mutta sitten pitää taas puhua itselleen, että pää pystyyn. Hän on onnellinen ja se on tärkeintä. Itsekin voi tulla onnelliseksi kun hyväksyy ettei aina sydämet kohtaa. Muttei ole väärin rakastaa etäältä ja suoda toiselle hyvää. Sitähän sä tahtoisit hänelle kuutenkin yhdessä ollessakin, hyvää ja onnea? Miksipä ei olematta yhdessäkään.
Oma osattomuus täytyy jotenkin oppia hyväksymään, ei ole oikeen vaihtoehtoja.
Sitähän mä tuossa just koitin sanoa et olen onnellinen heidän ja hänen puolestaan.
Kirjoitin varmaan epäselvästi.
Se ei kuitenkaan poista omia tunteitani. Mulla on oikeus olla samaan aikaan myös surullinen, enkä kaipaukselleni mitään voi.
Okei, sitä en osannut tekstistäsi lukea. Käsitin, että muita pareja katselet ja olet onnellinen. Mutta joo. Tottakai on oikeus ja eipä sille surulle mitään voi oli oikeus tai ei. Se vaan on. Tiedän tunteen, käyn itse samaa läpi juuri parhaillaankin. Pitkä prosessi.
Mulle kävi niin et menin "ihastumaan ensisilmäyksellä" ja kun kohtasin hänet niin ei hän edes huomannut vaikka käveltiin vastaan.
Hm....miten voit ihastua ensisilmäyksellä, johonkin kuvaan vain ??? Jos sanot, et sit ku tuli vastaan, ni ei nähnytkään ??? Ootteko kaikki ihan sekasin ???!!! On niinku olemassa ihan normi maailma ja sit on somemaailma 🙂. HERÄTYS !!!!!!!!!!!
Sellainen olen. Ei ole ennen käynyt niin. Eikä se ollut kuva netissä johon ihastuin
Toisaalta ei kai siinä ole mitään pahaa et joku vie ensi kohtaamisella jalat alta? Tai siis minusta siinä ei ole mitään erikoista (tosin ei mul ennen niin ole käynyt)
Ihastumisen tunne sitten syventyy tai laantuu ajan kanssa kun toiseen mahdollisesti joskus pääsee tutustumaan paremmin.
Kun ensin sitä ihastui siihen hymyyn ja silmiin ja koko lempeään erityiseen olemukseen.
Tai kiinnitti niin huomioni ja siitä se juttu sitten jatkui. Tutustuessamme lisää ihastuin häneen yhä enemmän ja enemmän
Ne osaa olla pitkiä prosesseja työstää, tunnepuolen asiat. Pitäisi saada jotain mielekästä elämään mihin uppoutua ja vähitellen voi ainakin se tunnesuossa tarpominen alakuloisena helpottaa?
Koittaa saada muuta pään täytettä, kun kaipaamansa ihmisen miettiminen. Tiedän, ettei se ole helppoa eikä tapahdu hetkessä, mutta vähitellen lohduttomuus alkaa kääntyä siedettävämpään suuntaan, kun saa muuta ajateltavaa.
Muistelee kauniina asiana ja koskettavana ihmisenä. Kuitenkin sille ihmiselle josta tykkää ja vaikkei häntä saakkaan osaksi omaa elämää, hänelle vilpittömästi tahtoo hyvää ja onnellista elämää. Missä ikinä elääkään ja mitä tekeekään.
Kun hän on onnellinen, niin itsekin on onnellinen hänen hyvinvoinnistaan.
Vuosia vuosia kulunut.
Mulla on pään sisällä niin paljon murehtimista ja pään täyttävää ajatusta muutakin, silti hän vain tulee sieltä uudestaan kun tulee hiljaisuus.
On oman äitin terveydestä huolehtimista, on ihana koirani, paljon tulee töissä oltua ja ulkoilen luonnossa paljon. Lisäksi käyn säännöllisesti pienryhmä liikuntatunneilla jne.
Kyllä sisältöä elämääni mahtuu. Mutta mikään ei ole vienyt häntä pois mielestäni, eikä surua epätietoisuudesta
Olen vilpittömästi onnellinen jos hän on.
Okei. Mun teksti olkoon sitten vaan omia ajatuksiani, vertaistukea. :)
Joo kiitos sulle 🤗
Jäi näköjään mun tekstistä osa pois mitä ajattelin kirjoittavani. Olin kyllä aika silmät ristissä tuohon aikaan jo. 😅
Heh, ole hyvä. Hyvä jos yhtään helpottaa juttelu asiasta. :)
Väsyksissä voi kirjoitella muutenkin ihan hassuja. Mullekin käy monesti niin, että omassa päässä kokonaisuus on selvä ja kirjoittaa sen kuitenkin vaillinaisin sanoin, ikään kuin ajatus olisi muillekin yhtä selvä. Sitten lukee mitähän mä kirjoitin, kun kommentit on ehkä erikoisen oloisia ja hoksaa, joo jäikin osa asiasta matkalle. Omaan päähän. :'D
Ei kannata tavoitella kuuta taivaalta.
Etsi joku lesboista!