Lapsenlapsi on yökylässä. Hän oli ollut perheensä kanssa ravintolassa syömässä ja häneen oli tehnyt suuren vaikutuksen, kun tarjoilija oli kantanut montaa annoslautasta kerralla käsivarrellaan pöytiin. Niinpä hän on kantanut meille kolmelle neljän metrin päässä olevaan ruokapöytään 7-vuotiaan käsivarrella luumutorttu- ja paahtoleipälautaset useaan kertaan keittiön työpöydältä. On ihastuksissaan, yhtään ei ole pudonnut. Hänestä tulee tarjoilija.
Mietin, oliko minulla toive-ammattia. Ei ollut. Ihan pienestä jo unelmoin perheestä, että siinä on puoliso ja lapsia. Mutta enhän minä huomannut että äidillä ja isällä olisi mitään ammattia, hehän vain syöttivät elukoita, kylvivät ja korjasivat satoa ja olivat läsnä. En ollenkaan huomannut sen työtä olevan. Opettajalla, lääkärillä ja terveyssisarella oli ammatti.
Oliko sinulla toive-ammattia lapsena?
Mietin, oliko minulla toive-ammattia. Ei ollut. Ihan pienestä jo unelmoin perheestä, että siinä on puoliso ja lapsia. Mutta enhän minä huomannut että äidillä ja isällä olisi mitään ammattia, hehän vain syöttivät elukoita, kylvivät ja korjasivat satoa ja olivat läsnä. En ollenkaan huomannut sen työtä olevan. Opettajalla, lääkärillä ja terveyssisarella oli ammatti.
Oliko sinulla toive-ammattia lapsena?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Joo. Lihakaupanmyyjä.
Arkeologi oli unelma-ammattini, kun perunapellostamme löytyi kivikirveen pää. 5 vuotta vanhempi veljeni sanoi, ettei Suomessa tehdä mitään kaivauksia ja, että arkeologit istuvat vaan museoissa papereita selaillen. Minä sitten unohdin arkeologin ammatin, eikä uutta unelmaa herännyt. Katselen TV:stä arkeologiaa käsitteleviä ohjelmia.
Oli montakin. 7-vuotiaana iskelmälaulaja, 8-vuotiaana näyttelijä, 9-vuotiaana
taitelija jne. Mikään haaveista ei toteutunut.
Lentoemännäksi pääsy oli haaveena 13-vuotiaana. Tulin konttorirotaksi.
Kyllä oli unelmaa--ammatti ja opiskelinkin sen aikuisena eli valmistuin 90-luvun alkupuolella, juuri sopivasti laman alkuun, jolloin psykiatrisia sairaaloita lopetettiin ja siirryttiin avohoitoon; sairaalat olisivat olleet minun potentiaalisia työpaikkoja.
Tein unelma-ammattiani muutaman vuoden ja opiskelin lisää - nyt olet tehnyt mieluista työt kohta 20 vuotta, opiskelin työn ohella myös korkeakoulututkinnon.
Jään parin vuoden päästä eläkkeelle ja suunnitelmissa on vielä yhden ammatin hankinta eli aloitan opiskelun. Se on siinä mielessä helppoa, että SUomessa opiskelu ei maksa mitään!
"Se on siinä mielessä helppoa, että SUomessa opiskelu ei maksa mitään!"
Se ei maksa opiskelijalle mitään, mutta veronmaksajille maksaa.
Jos opiskelupaikkoja on rajoitettu määrä en eläkeläisenä veisi paikkaa nuoremmilta.
Se on kansantaloudellista haaskausta.
Hui kamalaa! En ole viemässä kenenkään opiskelupaikkaa, pois se minusta! Toisaalta on aika kaamea ajatus, että vain nuoret saisivat opiskelella. Mitä tapahtuu niille, jotka menettävät työnsä tai ovat työkyvyttömiä nykyiseen työhönsä? Entä alat, joissa on työntekijäpula, kuten lähihoitaja, johon ei enää oikein saa opiskelijoita mistään?
Kansantaloudellinen haaskaus on kyllä aika laaja käsite ja riippuu kuka määrittelee ja mistä lähtökohdista.
JOka tapauksessa, heitän vielä löylyä lisää, eli en ole suinkaan yksin lähdössä opiskelemaan tätä kosmetiikkaan liittyvää alaa, vaan yrittäjäystäväni aikoo myös lähteä kun lopettaa yritystoimintansa.
Työelämään vakavasti tähtäävä uudelleenkouluttautuminen on tottakai hyväksyttävää ja suotavaakin, mutta omaksi iloksi kouluttautuminen on parempi tehdä avoimessa korkeakoulussa ja kansalaisopistoissa, jottei vie koulutuspaikkoja sitä oikeasti tarvitsevilta.
Etkö ymmärrä suomea ? Ei ollut kyse kuin eläkeläisistä, jotka haluavat viedä opiskelupaikat.
Jos laki tai asetus tai mikä tahansa ohje lupaa ja takaa opiskeluoikeuden eläkeikäiselle muiden muassa, niin miksi hemmetissä hän ei saisi sitä käyttää? - Nm. Oletko kade vai kipeä
Psst... sulle Nm. Oletko kade vai kipeä:
Tässä, ole hyvä. Ma sulle peukun annan. Ylähä-suunnassa olevan peukun.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Hemmetin tomeran kommentin tökkäsit.
Tykkään :)
Heikunkeikku
Järjenkäyttö ei ole kiellettyä ano 20:10.
On kansantaloudellista tuhlausta eläkeläisen viedä opiskelupaikka nuorelta sitä oikeasti tarvitsevalta.
Kiitos sinulle, "Heikunkeikku". Täällä on ikävän monta tyyppiä, joiden ajatusmaailma näyttää olevan, että elämä on ohi, kun on eläkeläinen. - Nm. Sulle kans yläpeukku
Mitä Suomessa voi opiskella aikuisena ilmaiseksi? Täällä Ruotsissa aikuisen uudelleen ammattiin opiskelu maksaa(kurssit , opiskelukirjat ym) ja sen täytyy opiskelijan itse maksaa ,Opintolainaakaan ei saa enää 60 vuotta täyttänyt.
Hytinäx1
Työväen- ja Kansalaisopistojen kurssit maksavat niiin vähän, että periaatteessa ovat ilmaista koulutusta. - Nm. Esimerkiksi
Realismia: nuori ottaa opiskelupaikan vastaan ja opiskelee kolme vuotta ja sanoo, ei kiinnosta tämä ammatti, haluan muuta. Mitä ovat seurannaisvaikutukset?
ELäkeläinen ei jää pelkästään eläkkeelle vaan opiskelee uuden ammatin ja menee töihin. Mitkä ovat seurannaisvaikutukset?
Kumpikin totta ja paljon muitakin vastaavia on.
Täällä voidaan höpistä mikä on kansantaloudelle hyödyllistä mikä ei, ainoa fakta on, että työn tekeminen kannattaa enemmän kuin työttömyys
Keitä ne on?
SUomessa on kaikki opiskelu ilmaista, olitpa sitten ammattiopistossa, yliopistossa tai ammattikorkeassa. Kirjat saa halutessaan ostaa mutta esim. minä en ostanut yhtään kirjaa yliopistossa opiskellessani vaan kaikki sujui kirjaston kirjoilla. Opintolainaa ottaa kuka ottaa, toiset tekee esim. kesätöitä ja niillä sitten elävät tietenkin opintotuki, joka tosin on naurettavan pieni.
Mutta itse opiskelu on ilmaista ja opiskelija saa opintorahan lisäksi myös asumistukea, jos on sellainen tilanne eli asuu vuokralla tms.
Oli minullakin haaveet. Pienenä tyttönä. Monia.
Joku ketjun alkupuolella mainitsi arkeologin omana haaveenaan, niin sanon minäkin että samoin minäkin ajattelin, että kyl´arkeologi olisi kiva ammatti.
Onneksi se haave meni aika äkkiä veks. En voisi kuvitella konttaavani jossakin pienellä hammasharjalla tai pullasudilla sutimassa hiekkaa minkään entisajan esineen päältä. Minulla ei olisi ollut sellaiseen kärsivällisyyttä.
Mieluummin katselen telkkarista semmosia löytöjä. Dinosauruksen luiden kaiveluita ja muita mukavia asioita.
Pitkään ajattelin nuorena, että minusta tulee taiteilija. Kuvaamataidon opettaja tai taulujen maalaaja. Piirtäminen ja maalaaminen on aina sujunut hyvin.
Balettitanssija oli myös haave :) Mulla oli oikeat balettitossut ja ne jalassa tanssahtelin tukka hulmuten.
Jäätanssijan haave pötkähti oitis veks haaveista, kun olin vetänyt uudet joululahjaksi saadut Princes-luistimet jalkaani ja ne jalassa innokkaasti jäälle menin. Oli hirveä kokemus. Isäni puutarhaan jäädyttämä luistinrata oli peräti kröpeliäinen ja opettelu oli sitten sen mukaista.
Eläinlääkäri oli haaveissa aika pitkään.
Pianonsoiton opettajan ammattia en ajatellut, vaikka pianonsoittoa harrastin pienestä pitäen. Luulin että sehän on vaan harrastus, kunnes sitten havahduin ja aloin tosissani ajattelemaan, että mitä jos..... Ja niin kävi. Siitä tuli mun ammattini ja en ole päivääkään katunut.
Heikunkeikku
Oli. Sairaanhoitaja tai lastentarhanopettaja ja toinen minusta tulikin.
Vaikka lauloin lapsena aina ja vähän isompana koululaisena vieläkin enemmän, niiin valitettavasti en itse osannut ajatella eikä kukaan vierellä kulkijoista osannut opastaa, että siitä olisi voinut tulla ammatti.
Kului monta vuosikymmentä ennen kuin ajatus hiipi tarpeeksi pitkälle ja hoksasi, että tätähän mun olisi pitänyt tehdä koko elämäni. Se olisi ollut se optimaalisin, mukavin, sykähdyttävin, oman itseni näköinen ja tuntuinen ... elämäntyö. - Nm. Myöhäistä ryöhäistä
Repäisepä karaokelaulukilpailuissa. Siellä on hyviä laulajia. Ei kai sillä enää leipäänsä tarvii tienata, harrastaa vain.
Olen repäissyt pari kertaa. Ekalla kerralla valitsin kuulema väärät biisit finaaliin (ei tangoa), tokalla yksi tuomareista oli niiin ympäripäissään ja touhu muutenkin epämääräistä, ettei voinut ottaa sitä farssia tosissaan. Näitten jälkeen ei ole ollut haluja kokeilla kolmatta kertaa karaokessa. - Nm. Aika aikaansa kutakin
Selkeä rajaus ammatin valinnassa.
Ollessani alle murrosikäinen sanoivat vanhempani, että koska olen hintelä hyntykkä niin olisi edes lukupäätä, että pystyisi elättämään itsensä.
Heidän arvomaailmassaan ainoastaa fyysinen työ oli oikeaa työtä ja kaikki muu oli pelkkää unelmointia.
Kyllä ne "oikeatkin" työt sujuivat mutta yli 10:n erilaisen oikean työn jälkeen, mättäessäni kasaan Scanian akselistoja ja siinä ohessa valimossa vuorotyössä, niin aloin huolestumaan, että jotain tälläistäkö minun pitäisi tehdä eläkeikään saakka.
Kokeilin sitä toista reittiä, onnistuneesti.
Riippuu iästä. Lapsena se ei perustu realismiin.
Aikuisena se kuuluisi perustua,
mutta kuinka moni on "ihanneammatissaan"?
Riittääkö älli ? Onko koulutuspaikkoja tarpeeksi kaikille ?
Onko työtä tarjolla ?
Minä halusin alle kouluikäisenä pankinjohtajaksi,
koska niillä on paljon rahaa :)))
Väitän, että jos älli ja motivaatio riittää, Suomessa voi tulla miksi haluaa.
Tilastojen mukaan vain melko harva tekee haluamaansa työtä, eli ammattiin ajaudutaan monien vaikuttavien tekijöiden seuraamuksena.
Osalla voi olla pitkät yliopisto-opinnot takanaan vain todetakseen ko. duuniin siirryttyään, että tuli tehtyä virhesuuntima ja sitten asuntolainojen ja mahdollisen perheen kontekstissä useinkin on taloudellisista syistä melkoisen haastavaa ottaa uusia suuntia.
Mutta useinkin opiskelu kasvattaa "opiskelupäätä" ja on hyödyksi kaiken muun uuden opiskelussa ja sisäistämisessä, älyllinen uteliaisuus voi olla koukuttavaa ;-)
Minulla on levottomat jalat. 3 - 6 vuotta samassa tehtävässä ja tuntui, ettei mitään uutta enää saa irti.
Ainoa vaihe elämässäni olivat talovelan vuodet. Kaksi alle kouluikäistä lasta ja uuden rinnetalon velat rasitteena. Tuonakin aikana vaihdoin silloisen työantajan palveluksessa tehtävää neljästi.
Myös toimialat vaihtuivat.
Kokonaisuudessaan on jäänyt sellainen tunnet, että olen pystynyt toteuttamaan itseäni lukuun ottamatta noita velkavankeuden vuosi.
Aikoinaan ammatinvalinnan ohjaaja aivan liian isolla kropalla mauttomassa pikkuruutuisessa puvussaan suositteli minulle insinööriopintoja, koska isäni oli ko alalla. Taiteiden alalle oli kuulemma liian vaikea päästä. Tosin kuvis mulla oli 10.
Kyllähän tuo opiskelemani insinööriys kulutti ja vitutti vuosia. Opiskelin sitten lopulta käsi- ja taideteollisen AMK-tutkinnon päiväysvanhana niinsanottuna "tyhmänä insinöörinä". Laumaeläin tuppaa olemaan ahdasmielinen.
Ammatinvalintatesti on hnkl-kohtainen. Miten isäsi pääsi tekemään sen puolestasi? - Nm. Mitä ihmettä
50-luvulla ensisijainen peruste oli työn saamisen varmuus ja palkkataso!
Silloin tekninen puoli vaikutti lupaavalle.
Lisäksi, kun olin matematiikassa ilmeisen hyvä niin lukuisien haalariduunien ja muutaman valtakunnan vaihdon jälkeen opiskelin koneinssiksi.
Suomen ko. alan koulutushitorian ajan valmistumisnumeroni on järjestyksessään 4932.
Aktiivivuosina vaihdoin vakituista työpaikkaa 7 kertaa. Useimmat edellyttivät myös paikkakunnan vaihtoja.
Työt? Nuoresta osastoinssistä suurehkon yrityksen osastopäälliköksi. Konsernin ostopäällikkönä. Pk-yrityksen toimistusjohtajana. Kolmesti metallituote yrityksen tuotantopäällikkönä. Kahdesti suuren yrityksen esikuntaosaston päällikkönä.
Loppuvuodet tuottavavuus- ja kehityskonsulttina.
Työt useilla toimialoilla. Aina kun alkoi tuntumaan rutiinille niin uusien haasteiden hakemista.
Tuossa mielessä konsulttivuodet olivat parhaita. Uudet haasteet ja ympäristöt. Määritetyt tavoitteet ja aikataulut. Toiminta kunkin yrityksen kulttuurin, lakien ja alan sopimusten puitteissa. Mitä muuta koneinssi voisi toivoa.
Ei tehty mitään testiä. Ns ammatinvalinnan ohjaaja vaan kyseli jotain ja enimmäkseen puhui itse.
Minä halusin eläinlääkäriksi. Eipä tullut, kun ei riittänyt älli! Kävin maatalouskoulun. Halusin maatalon emännäksi. Eipä isännät huolineet! Sain kuitenkin hoitaa eläimiä, joskus ihan väsyksiin asti. Nyt huiskin ’villakoiria’ pois!
Muutamaan lauseeseen saa näköjään ympättyä koko uran. Humoristisesti kirjoitat.
Minä aloitin KTM:n opiskelun. En tiedä olisiko minullakaan riittänyt älli, mutta on helpompi selittää sillä, että lapset olisivat jääneet huonolle hoidolle kun olisin rampannut 200 kilsan päässä yliopistossa osin etänä, osin paikan päällä. Puoliso kun oli matkatöissä.
Miten ammatinvalintatoiveet/-haaveet syntyvät? Itsestäni ainakin tuntui lihakaupanmyyjä sopivalta, kun myyjien touhuja lihakaupan tiskin takaa katselin.
Kunnan piiaksi sitten päädyin. Ei ollut mitään kunnianhimoa sen paremmin opiskelua, kun työtäkään kohtaan. Pääasia oli, että oli kivaa ja kivaa oli niin kauan, kun sitä kesti.