Kanin ottopäätös

Ei se uusi pupu ole ikinä samanlainen kuin entinen, kokemusta on. Eli jos kaipaisitte uutta Nuuskua, kannattaa vielä odottaa ennen uuden kanin ottoa, että muisto haalistuu. Jos sen sijaan olette valmiit tutustumaan uuteen kanipersoonallisuuteen, jossa on häivähdys samaa kuin entisessä, mutta melkolailla uutta, voisi uutta pupua alkaa katselemaan.

Ja vielä: ei ole sen ensimmäisen kanin veroista, valitettavasti. Ainakin oma esikoispupuni on jättänyt niin lähtemättömän vaikutuksen ainutlaatuisella älykkyydellään, etteivät myöhemmän 4 yksilöä ole kyenneet sitä korvaamaan. Kovasti rakkaita ovat tietysti myöhemmätkin pupupersoonat, vaikka eivät ole koskaan "esikoisen" tasolle yltäneetkään.

Minä taas oon puolestani hieman toista mieltä siinä suhteessa että kannattaako odottaa vai ei. Toki jos kanisi kuolemasta on vain vähän aikaa on syytä oottaa ja miettiä mitä tekisi. Mutta minua itseäni on auttanut enemmän se, että olen ottanut uuden ystävän kanin, koiran tms. melkein heti kun edellinen on kuollut. Toki ensimmäistä ystävää ei koskaan unohda mutta minua on auttanut uusi tuttavuus kasvamaan ja "unohtamaan" kuoleman tuoman pahanolon.

Suru on aina ikävä mutta se unohtuu pian, kun on kaveri :) Ja aina sitä vertaa pakostakin yksilöä toiseen eikä ne koskaan tule olemaan samanlaisia, mutta tärkeitä ja rakkaita molemmat! :)

Itse koin samankaltaisen kohtalon, kun maaoravani kuoli, suru oli valtava mutta aika parantaa haavat ja muistot säilyvät...Tsemppiä sinulle, kyllä aurinko vielä paistaa...

Hankala kysymys tämä.
Jokainen kani, kissa, koira, ihminen jne. on erilainen ja yksilö, ja siitä pitäisi sitten osata nauttia.. mutta toisaalta jos ensimmäinen kani on ollut jollain tavalla ylivertainen persoona muihin nähden se voi olla vaikeaa.
Eläimen kuolema on tietysti aina ikävä asia, onhan se perheenjäsen, jonka kanssa on eletty niin monta mukavaa hetkeä. Toisaalta kanisi kuolemasta on jo yli kaksi vuotta, joten tuskin se kanisi muisto enää ihan kauheasti haalistuu, josset sitten odota kymmeniä vuosia..
On vaikea sanoa, kannattaisiko sinun ottaa uusi kani vai ei. Toisaalta jos kerran pidät kaneista, miksei, kunhan vaan osaat suhtautua uuteen tulokkaaseen omana persoonanaan..

Heippa. Mä olen itse ottanut tuollaisen ihanan rakkaaan kanin jälkeen uuden kanin, ja täytyy sanoa, että näillä kaneilla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Vanha kanini oli todella seurallinen ja hellyydenkipeä, kun taas tätä uutta saan hädin tuskin syliini. Ja jos saan, se rimpuilee itsensä äkkiä irti. MUTTA mun täytyy sanoa, että tämä uusi kani on nimenomaan erilaisuudellaan tehnyt pesän mun sydämeen. Siinä, missä se toinen kani oli kiltti ja hellyydenkipeä, tämä uusi kani on valtavan rohkea, utelias ja vilkas. Vaikkei siitä tule koskaan sellaista nuolevaista sylikania, niin se on todella valloittava persoona! Mä jaksaisin istua tuntikausia katsomassa sen touhuja, sillä tämä kani on niin täynnä energiaa, ettei ole tosikaan. Vanhaa kania on tietysti ikävä ja tiedän, ettei sen veroista tule toista, mutta ehkä juuri siksi on ollut helppo kiintyä tähän uuteen kaniin. Se edellinen säilyy mun mielessä aina ainutlaatuisena, toista samanlaista EI OLE!!!

Lemmikin kuoleman aiheuttamasta surusta ei edes tarvi päästä koskaan kokonaan yli, mutta on ikävää, jos et sen takia voisi ottaa uutta lemmikkiä. Eläimen kuolemasta jää iso suru, mutta ajattele, miten paljon eläimen tuomaa iloa sulta jää kokematta, jos et koskaan ota uutta kania Nuuskun jälkeen.

Älä tee niin kuin mummoni, joka jokaisen koiran jälkeen ottaa samanlaisen koiran ja antaa sille saman nimenkin, kuin se alkuperäinen koira ei muka koskaan kuolisi. Ota sen sijaan ihan erinäköinen kani kuin Nuusku äläkä vertaa sitä siihen. Nuusku oli ainutlaatuinen omalla tavallaan ja toinen kani voi valloittaa sut ihan toisella tavalla.