menojen seuraaminen

Tiukassa taloudenpidossa on oma viehätyksensä, tuntee olevansa elämänsä ohjaksissa. Elää voi hyvin vähälläkin. Tietyn summan varaaminen kuukauden ruokiin voi olla fiksua. Mutta kun ei niitä rahoja mukaansakaan saa. Ja vanhempana niiden käytöllekin tulee ihan fyysisiäkin rajoitteita, kun ei pysty enää moneenkaan asiaan. Se on raastavaakin seurattavaa. Jos löytyy joku fokus elämälle, se kaikkei turhin kulutus jää pois vähän itsestään.

Avioiduttuamme 1969 laadin paperille kuluryhmittelyn jolla seurasimme kulurakennettamme kuukausittain. Huom! Ei ollut tietsareita eikä exeliä!
Peruslaskimetkin olivat uusia ja riivatun kalliita.
Puolessa vuodessa syntyi kuva kuluistamme ja muutimme sen perusteella joitakin tapojamme.

Jo muutama kymmenen vuotta myöhemmin olimme tilanteessa jossa vaimoani ei kiinnostanut tippaakaan tulomme eikä minua menomme.
Vaimo seurasi kuluja kuukausittain etupäässä korttilaskujen yhteenvevotojen perusteella.

Alusta alkaen asenteemme perheen talouden hoitamiseen oli yhtäläinen jonka yhtenä periaatteena on ollut se, ettei rahaa tarvitse käyttää sen vuoksi, että sitä sattuisi hieman olemaankin.
Toisaalta, maailmassa ei ole mitään niin haluttavaa, etteikö siitä voi kieltäytyä mikäli ei katso saavansa siitä riittävää vastiketta rahalleen.
Kanssaihmisten mielipiteillä ei ole vaikutusta kunhan pysytää rikoslain ja siedettävien normien puitteissa.

Todelliset puutteiden vuodetkin otimme realiteetteina kiusaantumatta.

Enpä mä niitä oikeastaan koskaan sen kummemmin laske. Kaupassa maksaessani näen mitä maksoivat ja siinä se. Ostan aina kaupasta lähes samoja tavaroita, että eipä siinä mitään sen kummempaa seurattavaa edes ole.

Setäni piti laskea haudan lepoon, niin kävi ilmi ettei koko suvussa ollut hautajaisten maksajaa. Kaikki olivat tyhjätaskuja. Talkoilla sitten saimme homman hoidettua.

Jonotetuista ämpäreistä voi askarrella bingokoneen jolla arpoa maksettavat, jotka on itse tehnyt.

Käytän seuraamiseen appia, johon yritän muistaa merkata menon samana päivänä, kun se on syntynyt. Appeja on paljon, mutta käytän itse Spendeetä.

Siellä on eri kategorioita, joita voi itse vielä muuttaa. Itsellä on mm.
- auto
- vaatteet
- asunto
- ruoka
- lapset

Sinne voi merkata myös tulot, jolloin appi tietysti laskee tulojen ja menojen erotuksen. Merkintää pystyy myös automatisoimaan yhdistämällä appin käyttötiliin.

Nuorena parina emme juurikaan seurailleet mihin rahat menivät, ne vain menivät; asumiseen ja kaikkeen kivaan.

lapsiperheaikana ostettiin ruoka laskulle lähikaupasta, niin oli helppo seurata kuukausittain paljonko ruokaan meni. VIisihenkisenä perheenä, jossa äiti oli kotona ja mies töissä, piti tosiaankin hieman miettiä mihin rahansa laittaa.

Nyt kahdestaan taas asuvina, ei juurikaan mietitä mihin rahat mene, ne vain menevät; emme säästä pahan päivän varalle vaan nautimme elämästä

Eipä tule kauheammin seurattua. Menot on sen verran vakiot joka kuukausi, että ei tarvii juuri miettiä. Enkä mä kyllä jaksais mitään matematiikkasulkeisia siitä kuka maksaa ja mitä maksaa. Kunhan nyt menee suht tasan. Enkä tosiaan alkais käymään mitään keskusteluja kaupassakäynneistäni. Mä en tottunu elämään pienellä summalla kuussa, eli ei ole edes tarvetta laskeskeluolle. Mulla jää jokatapauksessa yli puolet palkasta säästöön joka kuukausi, vaikkei mikään erityisen kova palkka olekaan.

Emme erikoisemmin enää seuraa. Meillä jo on kaikkea aivan tarpeeksi. Lapset on koulutettu, koti plus vähän muutakin omaisuutta täysin maksettu, velkaa ei ole ollut kuin yhden talon laina joka maksettiin etuajassa pois.
Nyt mottomme on: mitään ei saa puuttua mutta mihinkään ei tuhlata; käytetään rahaa mihin mieli tekee: matkusteluun, taidejuttuihin, terveellisiin aterioihin. Puoliaikatyö antaa tilaisuuden irrotella em..

Tosin oli aikoja jolloin penniä venytettiin . Se oli helppoa- kun ei ollut millä ostaa, oltiin ilman!

Holtittomuuttako?
Emme seuraa.
Meillä on vaimoni kanssa 5000€:n käyttörajan luottokortit joiden laskut menevät kuukausittain suoraan yhteiselle käyttelytilillemme.
Ei ole tarvinnut seurata koska pidämme tilillä saldoa sen verran, että se kattaa maksimin jota emme ole tavoittaneet kertaakaan.

Kortti ei velvoita kuluttamaan! Elämme omien tarpeiden mukaan ilman tarvetta näyttää mitään kenellekään!
Ihmeen paljon tuntuu suomalaisten kulutusratkaisujakin ohjaavan se mitä he kuvittelevat kanssaihmisten ajattelevan heistä.
Eräs piirre on se, että kuvitellaan kaikilla muilla olevan sama arvomaailma kuin itsellä.
Eräs entinen työkaverini puki sen sanoiksi erään asian suhteen. "Kyllä kaikki miehet merssulla ajavat jos on varaa"! Tarkoitti tietenkin uutta tai uudehkoa. Luulen.
Yhdelle tärkeä ei sitä ole kaikille muille.

Meidän ressukoiden kulutus on ulospäin näkymätöntä.
Yksityiset terveydenhuoltopalvelut lääkäreiden vastaanotoista useamman sortin leikkauksiin ja laboratoriopalveluihin.
Toinen on matkustelu. Neljässä maanosassa yli 50 valtiota eri matkustustavoin.
Nuo ovat kaksi suurinta yksittäistä kuluryhmää eivätkä näy ulkopuolisille!

Entä tulojen seuraaminen?
Vai onko kaikilla tarkalleen samat, kuukausittaiset tulot?
Minulla on vaihdellut hyvinkin paljon.
Erään työpaikan vaihdon yhteydessä bruottopalkkani putosi puoleen edellisestä.
Vaatii tiettyä varautumista ja mukautumista.

Menojen seuranta on hyödyllistä varsinkin siinä vaiheessa kun sitä on systemaattisesti tehnyt useita vuosia.

Kuiteista katsotaan menot riittävällä tarkkuudella, että saa kulut sopiviin kategorioihin merkittyä.

Joitakin esimerkkejä kategorioista:

- asuminen
- auto
- vene
- mökki
- vaatteet
- kotiruoka
- ravintolat
- laitteet
- tietoliikenne
- sähkö
- alkoholi
- karkit
- viihde
- lääkäri
- lääkkeet
- lemmikit
- matkat
- vakuutukset
- harrastukset
- työkalit
- koti
- yhdistykset
- verot
- tulot


Tolla saa jo aika hyvät graafit ja statistiikan ja kertoo riittävästi.

Nykyään kaikki graafit ja statistiikka tulee softalla niin ei tarvitse käsin piirtää.

Jaa, en!

Me olemme pitäneet yhteisistä menoista " suurin piirtein" kirjaa ruutuvihkoon 30 vuotta. Kummankin tulot suurin piirtein sama, miehellä omaisuutta enemmän. Se mitä omista tuloista on jäänyt, se on omaa.
Riitaa ei ole rahoista ollut, kaksi lasta kasvatettu, asunto jaa auto maksettu. Emme ole kituuttaneet, mutta erityisen leveästikään eletty.

Keskiluokkaista elämää, mutta onko se huonompaa tai parempaa kuin muukaan elämäntyyli

Mitä semmosia laskemaan, se menee , mitä menee, ollaan molemmat hyvissä töissä , ei ole tarvinnut kituutella, ainoa lapsemme jo aikuinen, ei häntäkään enää tarvii tukea.
Velaton talo , ja asuntoauto , ei mitään velkaa mihinkään , rahaa säästyy matkusteluun ja muuhun mukavaan.

Ei tarvitse erikseen laskea, raha-asiat ovat pysyneet hallinnassa nuoresta pitäen sekä minulla että puolisolla. Olemme hyvin samanlaisia rahan käyttäjiä, omillamme tulemme toimeen, velaksi emme elä.

Koskaan ei ole rahaa hävinnyt. Eikä ole tullut mitään niin isoja yllätyksiä etteikö niistä olisi selvitty niillä rahavaroilla mitä meillä on.

Ei lasketa eikä tutkita ruokakaupan kuitteja eikä hintoja. Mennään kauppaan ja ostetaan mitä ostetaan, rahaa kuluu max. 100€/vko.
Summa pitää sisällään kaikki ruokaraaka-aineet ja hygieniatuotteet mitä normi citymarketista tai prismasta saa. Syömme pyhät arjet näin eläkkeellä ollessa 2 krt päivässä lämpimän ruuan, runsaasti kasviksia. Ostamme lähes pelkästään suomalaista alkuperää olevia raaka-aineita. Marjat keräämme itse oman pihan marjapensaista, kesämökin lähimetsistä ja soilta. Kalaakin tulee itsepyytämällä, sitä syödään lähes viikottain parina päivänä.

Laskuja on helppo seurata, kaikki ovat e-laskuina ja toistuvat lähes saman suuruisina vuodesta/kk:sta toiseen. Laskut maksetaan saman tien pois, ei niitä roikotella pankissa eräpäiviin asti.

tainnut olla noilla kultalusikoijilla hyvä terveys ja lähes yhtämittainen työ. niin saa rellestää...

Heh, suomi24:ä puuttuu vielä maailman tuloa - osio
https://youtu.be/OpsthkRxTCU