Taide on poliittista

Suomessa taiteilija on olemassa jonnekin lukion asti, jonka jälkeen valtion ohjelmat ja yliopiston taidelaitoksen kehityssuunnitelmat loppuvat kuin seinään.

Sen jälkeen ei ole mitään ohjelmia tehty.

Sen jälkeen tosipaikan tulleen alkaa politiikka määräämään tahdin.

Peruskoulu oli vain huijausta.

Työelämässä on yksi sääntö: TAPA SE KILPAILIJA SAMAN TIEN, ÄLÄ ODOTA HUOMISTA, TAPA SE VEITSEN JA ASEIN JA TAPA KAIKKI JOTKA ESTÄVÄT SINUA TEKEMÄSTÄ TAIDETTA.

Aikuistaiteen ainoa vire on politiikka.
Taide ei ole ammattilaista, koska se on poliittista.
Taiteilija on kutsuma ammatti siinä mielessä, että kutsutaan koneiston lapsia virkoihin eikä ulkopuolisia päästetä.

Taideammattia ei ole olemassa vieläkään.
Kuten valtion johto on mafiaa.

Taide itsessään ei ole vaikea, vaikeat ovat valtasuhteet.
Eipä muuta taiteessa ollutkaan kuin ne.
Kun ei ole suhteita, niin ei ole palkkaa, taidetyötä.
Taidetta tekevät vain valitut taiteilija.
Eikä heillä ole mitään mielenkiintoista.

Kaikista pahinta on olla osa valittuja taiteilijoita, koska ammatti, joka ei edes tunnu oikeudenmukaiselta, on vaarallinen.
Olla kuin pelle vitriinissä, jota kaikki osoittavat sormella.
Ehkä rikkaiden takia juuri taide ei toimi.