Palkkio kesätalkkarille 2

Mökkikausi oli taas päätöksessään ja oli aika muistaa kesätalkkariamme Erkkiä. Erkkihän ei rahallisesta korvauksesta perustanut vaan toivoi korvaukseksi luonnon antimia. Olimme mieheni Mikan kanssa lähdössä Mäntyharjulle Erkkiä tapaamaan ja olin ostanut korvaukseksi hänelle ison hedelmäkorin.

Tilanne oli vähän kannaltani hankala, sillä olin luvannut hoitaa korvauksen Erkille vastaavalla tavalla kuin edellisenä syksynäkin – siis luonnossa. Mutta koska Mika oli lähdössä mukaan, eihän siitä niin ollen tulisi mitään. Sinänsä tilanne tuntui helpottavalta mutta toisaalta myös pettymykseltä. Juuri kun olimme aikeissa lähteä, tuli puhelu Mikan kaverilta Peteltä. Hän kysyi ehtisikö Mika lähtemään hänen kanssaan lätkämatsiin, kun hänellä oli kaksi lippua hankittuna. Mika kysyi minulta mitä hän tekisi ja hieman ”vastahakoisesti” sanoin, että saatanhan minä viedä hedelmäkorin Erkille yksinkin. Sisälläni tietysti jyskytti ajatus, että taidan sittenkin pystyä pitämään lupaukseni.

Niinpä miehet lähtivät matsiin ja minä lähdin ajelemaan kohti Mäntyharjua. Matkan aikana ehdin miettiä, mahtaisiko Erkin luona tapahtua jotain vastaavaa kuin edellisellä kerralla ja se tuntui jotenkin kiihottavalta. Vai olisiko Erkillä jotain uutta mielessään.

Reilun parin tunnin kuluttua saavuin perille ja siitä sitten hedelmäkorin kanssa sisälle. Toin sinulle vähän luonnon antimia, kun kerroit niistä pitäväsi. Erkki kiitteli ja siinä sitten taas kahvikuppien ääressä tarinoitiin kesän kuulumisia. Viimein Erkki kysyi, vieläkö muistan mitä edellisenä syksynä sovittiin. Varmaan poskeni jo vähän punoittivat, kun vastasin, että kyllähän minä jotain muistan. Nyt jännitys sisälläni alkoi kasvaa ja ajattelin, että mitähän tästä mahtaa tulla. Olisitko valmis vähän vastaavaan tälläkin kertaa, Erkki kysyi. No jos se ei ole mitään ihan mahdotonta niin kai lupaus pitää lunastaa, vastasin. Teen sinulle vain yhden kysymyksen ja vastattuasi siihen sinun pitää vain odottaa, mitä pyydän tekemään tai mitä tapahtuu, hän jatkoi. Nyt minusta alkoi tuntua tosi jännittävältä ja kiihottavaltakin.

Sitten Erkki kysyi: saanko laittaa sinulle tämän silmämaskin? No eihän tuo nyt pahalta tuntunut, joten maski silmille ja odottamaan mitä tapahtuu. Nyt vasta alkoikin jännittää. Erkki pyysi minua nousemaan penkiltä ja sitten hän johdatti minut muutaman askeleen päähän pöydästä. Hetken hiljaisuuden jälkeen tunsin, miten hän alkoi napittaa paitaani auki. Sitten tuli yllätys, sillä samaan aikaan joku avasi takanani hameeni vetoketjua. Hame valahti lattialle ja samalla paitakin oli poissa. Sopiihan sinulle, että naapurin Martti on tässä mukana, sillä hän auttoi minua laiturinne korjaamisessa, sanoi Erkki, joka äänestä päätellen oli edessäni. Vastasin myöntävästi, sillä ajatus kahdesta miehestä kanssani kiihotti jo ajatuksena. Martti siis riisui hameeni ja tunsin, miten hän jatkoi avaamalla rintsikoiden hakaset. Rinnat paljastuivat ja samalla Erkki riisui sukkahousuni. Aloin siinä määrin kiihottua, että jotenkin automaattisesti otin hieman leveämmän haara-asennon toivoen alitajuisesti, että haarojani kosketeltaisiin.

Miehet eivät puhuneet mitään, joten en voinut tietää kumpi oli nyt takanani ja kumpi edessä. Rintoihini tartuttiin kaksin käsin. Niitä hierottiin ja puristeltiin kevyesti ja välillä nipisteltiin jäykistyneitä nännejäni. Samassa tunsin käden haaroissani ja se tunnusteli jo luultavasti kostunutta pimppiäni. Pikkareiden läpi sormet hakeutuivat häpyhuulteni väliin ja liikkuivat edestakaisin kostuneessa raossani. Tiesin, että Erkki haluaa taas palkkioksi eritteistäni kastuneet housut. Sormet painuivat syvemmälle rakooni ja tunsin kostuvani entisestään. Oletin, että Erkki minua tunnusteli ja hienoinen litinä kuului, kun hän hyväili pimppiäni. Samalla toinen miehistä puristeli rintaani ja tunnusteli pakaravakoani. Kyllä tuntui kiihottavalta.

Hetken kuluttua housuni olivat luultavasti kyllin märät, silla ne laskettiin alas ja siinä seisoin nyt alastomana miesten katseltavana. Tunsin, miten housuilla pyyhkäistiin pimppiäni vielä kertaalleen. Hetken oli hiljaista ja rohkenin kysyä, haluatteko vielä jotakin vai riittikö tämä korvaukseksi. No, emmehän me nyt kesken jätä. Ethän sinä ole vielä edes saanut, sanoi Erkki. Olisiko sellainen mahdollista, että näyttäisit meille, miten tyydytät itsesi, jos sellainen tarve tulee, Erkki jatkoi.

JATKUU . . .