Piti viedä kissa lääkärille tulehtuneen puremajäljen takia. Ottipa koville kuunnella koko ajomatka karmeaa pelko- tm. mouruntaa. Otti myös koville antaa armaani lääkärin käsittelyyn. Kotona raukka kärvistelee kauluksensa kanssa omissa oloissaan, ei syö, ei juo... Ja heti aamulla pitää jatkaa lääkitysrääkkiä. Kyllä tämän tytön sydäntä särkee toisen kärsimys, vaikka tuo toinen onkin vain kissa. Kaikkeni. Lähes.
Kissa on rakas perheenjäsen!
Anonyymi
17193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Älä koskaan sano vain kissa! Kissa on elämässäni ollut numero 1.Perhen jäsen. Jos ei syö.Laita suuhun sormin sen herkku ruokaa, Useamman kerran vähän toki keralla.Katsot nielaisee myös.SAA TAKAISIN RUOKA TUNTUMAN JA ALKAA ITSE SYÖMÄÄN. 1 PÄIVÄ VOI MENNÄ KUN USEAMAN KERRAN SEN HERKU RUAA VÄHÄN TYÖNÄT SORMIN SUUHUN. Illalla myöhän on ruokahalu palanut ja syö nautinolla.
Miten niin vain kissa. Kissahan on ylpeä siitä, että on kissa. Kukapa ei haluaisi olla notkea kuin kissa, nokkela kuin kissa, suloinen kuin kissa ... Sana kissa on melkein kuin aatelisarvo, sir. Joillakin heistä näyttää olevan jopa palvelusväkeä. Meillä tosin pyritään tasa-arvoon.
Kissa ei tietenkään halua, että hänen nimensä, perhesuhteensa tai muu yksityisyyden piiriin kuuluva levitellään somessa. Kissa ei ehkä halua kaikkea, mitä häneltä perheenjäsenenä odotetaan, mutta sopeutuu kyllä, jos se on järkevä ratkaisu. Vuosien varrella minulle on ihan omia aikojaan tullut jokunen kissa. Yksi niistä pelkää lasten ääniä. Kuulunut varmaan joskus lapsiperheeseen. Hienoluonteinen ja nokkela kissahan hän on. Nimeään hän ei halua julkisuuteen.
Ymmärrän, meidän kissa on myös todella rakas perheenäsen, voimia sinulle ja kisulle parantumista.😍
alottajalle:
niin tälläki
sydän kippurassa tunnen samaa kipua kuin sinun kissasi, oi joi voi voi, hali hali surku,
ja sinullekki jaksamista,
olen täydestä sydämestäni mukana sinun tuskassasi kissasi puolesta,
koittakaa jaksaa, ja parempaa joulun odostusta molemmille,
Ei muuta kuin jollakin lääkeruiskulla vettä.
Kissa tarvitsee vuorokaudessa 2-3 desilitraa juomista, sillä nestehukka alkaa nopeasti ja kissa alkaa kuivumaan.
Turha katsella vierestä, vaan rohkeasti hommiin.
Mutta pitää varoa, että ruiskuttaa varovasti, ettei meni vesi väärään paikkaan.
Apteekista saa niitä lisäravinteita tahnana ja ne on tarkoitettu juuri tällaisiin tapauksiin.
Älä anna kissan yleiskunnon pudota liian alas syömättömyyden ja juomattomuuden takia.
Eläinlääkäriltä ja Eläintensuojelusta saa ohjeita ruokintaan.
Tee rukkaset.
Toki katit on kivoja, itelläkin tossa yks olemassa. Mutta aina pitää muistaa, elukat on elukoita, ei ihmisiä. Kyllähän niihin kiintyy ja tietyllä tavalla net menee jonkinlaisina kavereinakin. Hö, melko hyvä kaveri toikin, vanha kissa, lähinnä nukkuu ja sitten maukii ja metelöi, jos pitää vessa siivota, vaihtaa vedet tai lisätä raksuja. Viistoistavuotias, mutta terve, terveempi kuin nuorena. Sillä oli tervaysongelmia pikkukattina ja parikin kertaa piti leikata. Operaatiot toimi ja katti alkoi voimaan hyvin.
Meinaan vaan, kun elukan ottaa, siitä pitää pitää huoltakin. Joopajoo, enenpi sitä meni katin terveydenhoitoon rahaa, kuin omiin tarpeisiin. Eikä se pillerin syöttäminen välttämättä erityisen helppoa ole.
Mutta meitsi varautunut mielessään, ei toi hirveen montaa vuotta enää ole soiva peli. Edellinenkin eli vanhaks. Sitten aloin ihmetteleen käytöstä, alkoi luumuileen piilossa jne. Noh, lekurille ja sieltä diagnoosi, suusyöpä. Mitäpä siinä, paree samantien piikittää, kuin antaa elukan kitua. Kun ei sitä oikein ois voinut leikattakkaan, ei siitä kalua enää ois tullut. Olihan se tympee tilanne olla katin kaverina, kun lekuri piikitti sen ja siinä koittaa jotain sille lässyttää, että ei vauhkoonnu. Mutta se oli sen katin tarun loppu se.
Pöndellä oli aikoinaan paljon kissoja, sellasia navettakissoja, jotka pyyti hiiriä ja oli kyllä sisälläkin. Mutta ihan hyötyelukoita. Siis samalla toki lemmikkejäkin. Maalla kissa oli irti ja net vaan jossain vaiheessa hävis, joskus löytyi raato kanalana alta tms, mutta ei niitä lekuriin kiikutettu, jos niihin tuli vikaa, haukikko vaan kehiin. Mua typi jatkuva pentujen tappaminen. Mutta kissoja ei leikattu, koska katti jolla pennut, se pyytää hyvin hiiriä. Käytännnössä aina oli jollain katilla pennut...
Noh, mä melkein muistan kaikkien akkakissojen nimet, kyllä net tuttuja oli. Sellanen tapahtui. Meillä oli akkakissa, joka kävi aina mukana saunassa ja muutenkin seuraili mua. Kerran menin jokeen uimaan. Ja tietenkin sinne syvään, minne ei ois saanut mennä. Kissa katteli sillalla. Tottakai vedin vettä keuhkoon ja ryömin rannalle yskimään ja oksenteleen vettä. Sitten säikähdin, mikä tulee joesta. Ni, se oli meitin katti, se oli kai hypännyt jokeen ja ui mun avuksi ja alkoi nuolemaan naamaa.
Niettä kyllä mä olen "kissaihmisiä". Mutta olen kuitenkin mieltä, kissat on vaan elukoita. Ei niitä pidä inhimillistää. Paree ottaa net ikäänkuin laumanjäseninä. Ja korostan nyt, kyllä kissaa pitää hoitaa, jos se kipee. Mutta jos ei ala kalua tulemaan, ei kun rukkasiksi vaan.
Elukat sitkeitä, oletan, sun kattis kyllä toipuu. Mutta juu, miks sitä on purtu? Oisko syytä alkaa pitämään kissaa sisällä, eihän net missään edes saa vapaana nykyisin kulkeakkaan. Vai sinäkö purit?
=DW=
Minä olen arvellut että ihmisissä on vahvasti laumaelukoita ja lievemmin laumaelukoita. Riippuen vamman vakavuudesta suositaan joko vahvasti laumaeläimiä, kuten koiria tai lievästi laumaantuvia kuten kissoja. Ei tää niin monimutkaista ole. Ihmiset tykkäävät itsestään ja peilikuvistaan ja jotkut tavitsevat uskollisia alamaisia, kun niitä ei aina löydy omasta lajista.
Kissan ihmiset taas ei tajua yhtään allergioita,kusenhajua,karvoja jokaikisessä paikassa. Ja on ollut kissa taloudessa, sama koiran kanssa eivöt edes kävelytä tsrpeeksi niitä,monille ei sovi homma alkuunkaan.
Huh. Onneksi sulla ei ole kissaa. Varmaan kärsisi kovasti, kun ei tunnu muutenkaan olevan oikein homma hanskassa.
Kissaihmiset ovat tunne-elämältään vähintään omituisia.
Joo ja kun ne päästetään kuselle iltaisin. Sotkeevat kaikki puutarhakalusteet ja ovipielet ja kukkaistutukset. Kissat vaan verolle niin vähemmän ois niitä elukkoja
Onko kissalakin vaisto ihmisen johonkin vaivaan? Olin tässä jokin aika sitten tyttäreni perheen luona yötä ja heillä on kissa. Yöt se kulkee huoneesta toiseen tarkistamassa kuka mitenkin nukkuu, ja hiipii jonkin henkilön viereen.
Minulla oli silloin selkä ja toinen lonkka kipeänä ja yritin nukkua vatsallani. Kissa hiipi yöllä huoneeseen ja asettui selkäni päälle makaamaan juuri siihen kohtaan missä kipu oli kovin. Siinä se sitten makoili ja kehräsi aika kauan aikaa. Kun se lähti pois niin selkään oikein virtasi lämpöä sisältäpäin kehoani. Seuraavana yönä ei kipua enää tuntunut.
Kissat rakastuu hoitajaansa,
kerran kävi kylässä jossa oli kissa,
se vierasti minua kipin kapin meni emäntänsä syliin ja sieltä katteli pelokkaasti mua,
oli sykerryttävän näköstä, kun kissa kehräsi ja kiehnäsi emäntänsä sylissä, sekeästi halusi huomion itseensä,
ilmeisesti oli minusta mustasukkanen heh,
kissat vierastaa tuntemattomia ihmisiä
kissat ovat sympaattisia eläimiä,
vaikka syövätki hiiriä luonnossa ja kiusaavat lintuja,
Kissatkin ovat yksilöitä. Minulla on kissa, joka eli emon kanssa 12 viikon ikään. Jos meille tulee vieraita, se yrittää hurmata heidät. Se myös liehittelee naapureita, varsinkin naisia. Se käyttäytyy, kuin olisi maailman kaikkeuden ihanin olento, ja jakaa tätä "ihanaa seuraansa" arvonsa tuntien. Kai se kuvittelee olevansa kuin Johnny Depp. Ei kuitenkaan lankea Samuli Edelmanin tyyliin
Minä ja kissani elämme suurimman osan ajasta kahdestaan.
Se rakastunut katse minkä saan osakseni kun käpertyy kainalooni on ihana.
Kissani ei pidä vieraista eikä muista eläimistä, johtuu kai siitä että oma emo hylkäsi jo pienenä.
On myös mustasukkainen virkkaamiselleni, sotkee lankakorit ja tunkee väkisin syliin.
Ollaan toistemme parhaat kaverit.
Minun kissani on eläin, lemmikkieläin. En muuta ilmaisua keksi sille.
Ei perheenjäsen. Ei tule haudatuksi sukuhautaan.
Eläinkuntaanhan me ihmisetkin kuulutaan. Useimmat meistä eivät ole yhtä karvaisia, kuin täkäläiset eläimet. Karvattoman naaman ilmeitä on helpompi analysoida, mut kyl noilla kissoilla ja koirillakin on ilmeitä, mutta hieman vaikeammin analysoitavissa.