Meillä on eskarilainen poika. Kaikki on muuttunut viimeisen kuukauden aikana. Hän pistää vastaan, kiukuttelee, itkee ja vinkuu melkein joka asiasta. Tiedän että tämä on sitä ikää että etsitään rajoja, mutta minä en kohta jaksa sitä vinkumista joka päivä. Olen yrittänyt olla kuulematta kaikkea mitä poikamme sanoo ja kiukkuaa, mutta pinna ei kestä!!! Kuulen päivittäin olevani tyhmä ja läski! Kun haen pojan eskarista niin vinkuminen alkaa jo silloin. Poikani viihtyy eskarissa ja hänellä on kavereita siellä. Sitten kotiin tullessa pyydän häntä syömään niin laitetaan vastaan kaikella mitä vain keksitään. Pihalle kun hän menee niin on hetki rauha kotona. Hän uhkailee satuttavansa pikku veljeään. (9kk) ja on jopa lyönytkin. Illalla kun pitäisi hampaat pestä niin itketään ja kiukutellaan... Laitamme poikamme jo 8-9 aikaan nukkumaan. Tiedän että tämä kaikki on norm. mutta en meinaa enään jaksaa, suutun itsekkin jo pikku asioista.
eskarilainen
hulluksi tuleva äiti
81479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"salapoliisityönä", josko häntä kiusataan eskarissa. Voipi olla niin salaa tapahtuvaa, ettei edes ope huomaa. Tunnet lapsesi hyvin ja kaikki ei oo kohdallaan, oot sen huomannu. Lue vaikka yhdessä jotain kiusaamiskirjaa (esim. leikitään yhdessä Bobo, vähän lapsellinen, mutta käy tähän tarkoitukseen)sitten alat puhumaan, että olipa tylsää tuo kiusaaminen....sanot sit lopuks, ei kai sua siellä....jos se vastaa e..eeii, niin peli on selvä, ala utelemaan lisää. Tee likutuokiosta sellainen, ettei oo häiriötekijöitä, puhelimia tai muuta perhettä keskeyttämässä.
Ei eskarilaisen kuulu vängätä ihan jokapäivä vastaan.
Kokeile.
nimim. kokemusta on.
Meillä on juuri saman ikäinen lapsi ja pienenpi kans 9kk ikäinen. Meillä on kans ilmentyny ongelmia..joka asiasta "vänkytetään" vastaan ja haetaan rajoja koko ajan...Ulkona ja muille ihmiselle kuin enkeli, mutta kotona täys riiviö välillä. Ollaan huomioitu häntä ja annettu auttaa kaikissa asioissa kykynsä mukaan ja kannustettu häntä. Alussa vauvan syntymän jälkeen tätä ongelmaa ei ollut vasta n.6kk sen jälkeen. Mut voi olla et on muutenkin tämmönen ikäkausi menossa. Mutta nyt kannattaa laittaa rajat lapselle(ja selittää miks näin), koska jos ei nyt laita rajoja niin kohta on lapsen kans "pississä"..ja ei saa siihen kohta enää mitään otetta.
meillä on pian kuusi täyttävä poika, joka aloittaa eskarin syksyllä. Meillä on ollut sinun kuvailemaa käytöstä jo jonkin aikaa. Väittää usein vastaan, vinkuu joka asiaa sekä möksähtää tosi helposti yms. Mulle sanottiin et tässä iässä lapsilla on aika tyypillistä ns. esimurkkuvaihe. Saattaa hyvinkin olla sitä ja varmasti menee ohi ajan kanssa.
Meillä touhu vielä vähän hurjempaa kuin teillä. Eskarilainen ei niinkään vingu, vaan raivoaa. Aivan on kuin teini-ikäinen; on eri mieltä joka asiasta ja ovet paukkuu, puheet on rumia ja toivoo perheelleen tapahtuvaksi ikäviä asioita.
Tuntuu olevan aika monen ongelma tämä eskarilaisen "murrosikä". Täällä puhuttiin vastìkään samasta aiheesta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000007789697
Lueppa edellisten tekstejä.Vaikka tuolla alempana, kun lapsi ei tottele.Kyllä ne samat säännöt pätee isompiinkin lapsiin.Jos lapsesi haukkuu sinua,rankaise häntä vaikka arestilla,tai nurkka seisonnalla.Minusta teet väärin olla kuulematta mitä lapsi sanoo, jos esim.haukkuu sinua.
jos lapsi ei syö,laita menemään pöydästä,mutta ei saa muutakaan.kyllä se nälkä ajaa jossain vaiheessa ruokalautasen ääreen takaisin.
Jos uhkailee pikkuveljeään,selität hänelle ettei se ole oikein ja laitat huoneeseensa miettimään asiaa.Teet näin AINA ,kun hän uhkaa.Ensin puhut ja sitten huoneeseen n.5min.
Tänä päivänä eskarissa vaaditaan, että jo eskarin puolessa välissä oltaisiin koulukypsiä (pikku-aikuisia) Omatoimisuus ja -aloitteisuus, osataan ottaa huomioon muiden lasten mielipiteet ja sovitella(olkaapa hyvät ja ottakaa ensin) moitteeton ja epäitsekäs oleminen, paikallaan pysyminen(juuri ne asiat, jotka tässä kasvun vaiheessa vasta opetellaan) riippuu tietenkin ryhmänohjaajasta, kuinka suuret vaatimukset asettaa:)Herkälle lapselle vaatimukset luovat uhmaa ja häiriökäyttäytymistä ilmenee, vaikka ei perheneuvola diagnosoikaan minkään näköistä oireyhtymää.. Hei, eikö se ole normaalia, muistaakseni 70-luvulla ala-asteen luokillakin (pojat useammin) eivät malttaneet keskittyä, eikä sitä silloin ongelmaksi väitetty!
Toisaalta puhutaan, että mihin on kadonnut lapsuus!!!
Katoaahan se, jos koulumaailma hyväksyy vain pikku-aikuisia.
(vieläkin tällaisia"häirikköjä" ohjaaja ottaa silmätikuksi ja siitä seuraa, että kaverisuhteet joutuvat koetukselle(kuka nyt häirikön kanssa haluaa leikkiä)
Tällaisen herkän lapsen kanssa ei päde tiukka ja puhuttelu/aresti istunnot, vaan syli ja rauhallinen puhuminen, lähelläolo!!
Koetetaan kestää ja tsempataan!!:):)
Annetaan lasten olla lapsia!!!
kyllä osasit osua naulankantaan!meillä kans eskarilainen poika,mukava ja vilkas ,eskarissa ongelmaa kun ei jaksaisi istua paikallaan kovin kauaa.Hirveän kovat vaatimukset muutenkin on eskarissa,ekaluokkalaiset saavat olla enemmän lapsia kuin nämä eskarin pikkuikuiset.En ymmärrä kuinka lapset kesrävät jatkuvaa komentelua ja vaatimuksia ,täytyy osata sitä ja tätä tai olet jälkeenjäänyt muiden mielestä.Kotona annan eskarilaisen olla ihan rauhassa lapsi ,hän kaipaa aikuislta syliä ja huomiota eikä jatkuvaa suorittamista!
Aloitin tämän keskustelun ja ajattelin nyt kertoa mitä meille nyt kuuluu!!! HYVÄÄ kuuluu! Olen saanut mukavan poikani takaisin, en tiedä mikä häntä vaivasi, mutta epäilen että rajoja haki ja tietysti huomiota. Kaikki menee aivan normaalisti, välillä kiukutaan mutta sitten hymyillään ja pyydetään anteeksi!!! Onneksi tämä vaikea tilanne meni ohi! Teille kaikille vanhemmille paljon voimia lastenne kanssa!!!