En tiiä enää mitä tehä. Mietin vain itseni tappamista. Takana on 12-vuotiaasta saakka lähes yhtäjaksoisesti vaivannut masennus, oon nyt 25. Lisäksi 15-vuotiaasta saakka on ollut psykoosioireita, nykyinen diagnoosi on skitsofrenia ja luultavasti masennus on osa kaksisuuntaisuutta, jolloin mulla ois skitsoaffektiivinen pikemminkin.
Mulle on kokeiltu terapiat, lääkkeet, osastohoidot ja tavalliset keskustelut. Ne ei auta. Mietin vakavasti itseni hirttämistä. Oon niin helvetin yksinkin näiden asioiden kanssa. Eräälle "kaverille" kerroin sairaudestani ja hän hylkäsi täysin ja esti mut kaikkialla sanoen, ettei voi sulattaa skitsofreniaa. Sellanen kusipää siis. Monet kaverit on muuttanu muualle.
Ja vaikka mulla joitakin kavereita onkin, uuvutan ne täysin itkuvirsilläni, jos alan avautua pahasta olostani. Tuntuu, et nyt ois mun aikani lähteä tästä maailmasta, mutta mua pelottaa aivan helvetisti. Pelottaa ennen kaikkea, miten vanhemmat pärjää ja mitä mun koiralle käy, kun kuolen, mut tuntuu, etten pian jaksa enää välittää tarpeeksi. Masentaa vaan aivan liikaa.
Itsemurha hirttäytymällä
4
160
Vastaukset
- Anonyymi
Onks sulla mitään syytä pahalle olollesi?
Katos kun meillä kaikilla on paha oli välillä ja yritämme sen korjata jotenkin tai ainakin se jää korjattavien listalle.
Jokainen päivä on uusi ja erilaisen upea. Täynnä mahdollisuuksia, jotka iltaan mennessä on huomannut ohi menneiksi mutta huomenna uudestaan taas.
Erittele pahanolon syysi.
Mua ahdistaa itseä stressaavat asiat jotka ovat uhkaavia jotenkin. Ne vie mun elmästä rauhan ja hyvän olon. Yritän selvittää niitä pois häiritsemästä vaikka joskus menen ihan lukkoon ja koen jopa vihaa niitä asioita ja ihmisiä kohtaan. Tiedän että viha ei auta joten paneudun niihin uudestaan kun voimani antaa periksi ja yritän miettiä asiallisesti niitä.
Jokaisella on oma elämä. 1 ainoa elämä joka tulisi olla hyvä. Huonotkin asiat on hyviä siksi, että niistä oppii vaikka ei jaksaisi opetella. Silti oppii. - Anonyymi
Samoja fiilareita mulla.
Ensimmäisen kerran 17-vuotiaana psykiatrisella.
Nyt 36-vuotias ja diagnooseina toistuva, vaikea-asteinen masennus, paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja PTSD.
Työelämässä oon pystynyt olemaan elämäni aikana kaikkiaan noin 8 vuotta, nyt taas yli 2 vuotta en ole kyennyt mihinkään. Terapioissa oon juossut, oon tehnyt vaikka mitä elämänmuutoksia tässä vuosien varrella, eri lääkityksiä kokeiltu. Välillä auttanut ja sitten taas jossain vaiheessa romahtaa. Tuntuu etten ikinä parane. Tänään aloitin taas uuden lääkityksen, lähinnä ahdistuksen hoitoon, sillä se määrää täysin elämääni nykyään. Alkaa viimeiset toivenrippeet olla tässä. Tuntuu että olen vain taakka läheisille. - Anonyymi
Kannattaa aina kokeilla homeopaattisia masennus ja skitsofrenia lääkkeitä. Monet ihmiset on saaneet niistä apua, eikä niillä ole sivuvaikutuksia. Ainoastaan muutaman päivän tai jopa viikon oireiden vahvistumisia voi tulla, mutta ne häviävät ja jos ne jatkuvat, niiten avulla voi löytää seuraavan lääkkeen, joskus yksi ei ratkaise koko ongelmaa. Nykyisin voi googlata jopa itsekin mitä homeopaattisia valmisteita kannattaisi kokeilla ja niitä voi tilata jopa netistä 200 tai 1 M potenssissa. Mutta jos voi, niin homeopaatille kannattaa mennä.
Toisten ihmisten auttaminen auttaa itseäkin karmallisesti, tokihan tulee myös hyvä mieli kun saa kiitosta. Elämän tarkoituskin pitäisi löytää, sitä kannattaa miettiä ja vaikka tiedustella jopa selvännäkijöiltäkin. Ihminen ei ole pelkästään fyysinen ja psyykkinen olento vaan myös henkinen, joten sitä puolta pitäisi opiskella ja harrastaa sen kehittämistä. Kiirtan (Ananda Marga opettaa ja youtubestakin löytyy ohjeita) on hyvä apu myös, jos on psyykkisiä ongelmia,
Itsemurha ei sinänsä kannata koska sama tilanne on edessä seuraavassa elämässä ja korkojen kanssa. Eli jos nyt pääsisit eroon kuoleman halusta niin seuraavassa elämässä on jo helpompaa. Ihminen vie kaiken hankkimansa henkisen tietoisuuden seuraavaan elämään, kun taas rikkauksia ei voi viedä mukanaan. Psyykkisiä kykyjä joskus kyllä, muttei sekään ole aina varmaa. Eli henkisyyteen kannattaa panostaa kaikkensa. - Anonyymi
Ymmärrän sinua hyvin. Minullakin on tapahtunut hylkäämisiä psyykkisten ongelmien takia. Ihmiset eivät ymmärrä, ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Oletko ajatellut, että mitä jos liittyisit johonkin mielenterveysyhdistykseen tai vastaavaan? Kun korona on ohi, voisi ehkä alkaa käydä jossakin, missä on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Tämä elämä ei ole niin pitkä, että mielestäni kannattaa pysyä elossa. Kyllä elämä tulee kuitenkin päättymään jossakin vaiheessa. Mutta niin kauan kun on elämää, on myös toivoa. Enemmän ymmärrystä saa todellakin heiltä, jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4131706- 1051348
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1711317Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1171275- 441017
- 63936
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0880Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s92871Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32856Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!108821