Kuuntelin noita joulu juttuja,
aina surkutellaan y k s i n ä i s e n joulua,
siis oletettaan että kaikki yksin eläjät ovat yksinäisiä ja heitä pitää surkutella kun kukaan ei heitä muista,,,,
tuli hiukan paha mieli kun se ei pidä paikkaansa,
uskoisin enemmistö yksin eläjistä on i t s e valinnu yksinäisen elämän,
hyvinki monista eri syistä,
syitä on paljon,
omalla kohdallani ihmetellään miksi en ole hakenu tai etsiny uutta puolisoa
kun entinen kuoli,
olimme yli puoli-vuosistaa aviossa
on lapsia ja lasten alpsia,
minulla ei ole ollu minkäänlaista tarvetta etsiä uutta puolisoa,
olenhan itsekki vanha jopa i vanhus, kun puolisoni kuoli,
miksi vanhan ihmisen pitäisi etsiä uusi puoliso jos ei ole tarvetta,
koen loukaukseksi sen että kehataan vanhalta kysellä onko sinulla kaveri tai jotain sinnepäin, eikö ihminen saa olla vanha, vanheta, en usko että vanhaa ihmistä on tarkotettu enään parisuhteeseen kenekää kanssa,
onhan harrastuksia ja muita puhekavereita,
se mielestäni vanhalle riittää,
mielestäni surkuttelu pitää lopettaa suhtautua yksinäisiin asiallisesti,
se on eri-asia jos ihminen on ilmaissu yksinäisyytensä itse haluaa kaveria tai parisuhdetta, siihenki pitää suhtautua asiallisesti jopa auttavasti jos se on jotenki mahdollista,,,,
tämmönen ajatus tuli noita TV juttuja kuunellessa,,,
mukavaa uuden voden odotusta kaikille,,,,
hymyillään kun tavataan,,,,
aina surkutellaan y k s i n ä i s e n joulua,
siis oletettaan että kaikki yksin eläjät ovat yksinäisiä ja heitä pitää surkutella kun kukaan ei heitä muista,,,,
tuli hiukan paha mieli kun se ei pidä paikkaansa,
uskoisin enemmistö yksin eläjistä on i t s e valinnu yksinäisen elämän,
hyvinki monista eri syistä,
syitä on paljon,
omalla kohdallani ihmetellään miksi en ole hakenu tai etsiny uutta puolisoa
kun entinen kuoli,
olimme yli puoli-vuosistaa aviossa
on lapsia ja lasten alpsia,
minulla ei ole ollu minkäänlaista tarvetta etsiä uutta puolisoa,
olenhan itsekki vanha jopa i vanhus, kun puolisoni kuoli,
miksi vanhan ihmisen pitäisi etsiä uusi puoliso jos ei ole tarvetta,
koen loukaukseksi sen että kehataan vanhalta kysellä onko sinulla kaveri tai jotain sinnepäin, eikö ihminen saa olla vanha, vanheta, en usko että vanhaa ihmistä on tarkotettu enään parisuhteeseen kenekää kanssa,
onhan harrastuksia ja muita puhekavereita,
se mielestäni vanhalle riittää,
mielestäni surkuttelu pitää lopettaa suhtautua yksinäisiin asiallisesti,
se on eri-asia jos ihminen on ilmaissu yksinäisyytensä itse haluaa kaveria tai parisuhdetta, siihenki pitää suhtautua asiallisesti jopa auttavasti jos se on jotenki mahdollista,,,,
tämmönen ajatus tuli noita TV juttuja kuunellessa,,,
mukavaa uuden voden odotusta kaikille,,,,
hymyillään kun tavataan,,,,
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotkut voi kaverin tarvita elämisen kuluja jakamaan. Itsellinen nainen saa itse päättää asioistaan. Eikä tarvitse sotkea uuden kaverin jälkikasvua elämäänsä, nehän on ihan vieraita.
Toden totta,
jos jonku haluisi niin AIVAN OMAN,,,
vanha ei jaksa vierasta suurta sukua hyörimään elämäänsä enään,
No mutta sitähän sanotaan, että saa boonussukua. Uusia lapsia, mummoja, anoppeja, lankoja ja kälyjä. DDDDD
Siinä onkin hirveä poppoo, kun molemmilla on takana ainakin yksi perhe ja usein vielä yhteisiä lapsiakin. Kaikki tappelee keskenään, siksihän sitä on erottu.
Jouluuni ei kuulu lapsia, ei lapsenlapsia, ei heidän lapsiaan, eikä ystäviä.
Istun, tai makaan, kukaan ei ole repimässä passaamaan tai "leukojalouskuttamaan."
Syön mitä haluan, silloin kun tekee mieli, nytkin söin puolen yön jälkeen kinkkuleivän, kun en ollut jättänyt ateriaa valmiiksi pöydälle, kuten joskus perheenä teimme. Silloin aattoillan ateriasta jäi pöydälle kaikki sellinen tarjottava joka ei kaivannut jääkaappia, jota sitäkään ei kodissani ole aina ollut. Joka heräsi yöllä, pääsi heti syömään, maitopullo oli ikkunanvälissä ja kulmakaapissa muuta viileää vaativaa, Kulmakaapissa oli aukko ulos, siellä säilyi se, mitä ei ennen vanhentumistaan syöty, usein kulut ja säilyvyys osuivat yhteen, ei jäänyt jätteitä kaappiin eikä kaatikseen.
Joulu tuntui ihan joululta, Aattona sauna, illallista ja iltapalaa, liki ähkyyn herkkuja, sitten unille uneksimaan ja tulihan niitä uniakin.
Muistojen jouluissa oli rakkaus, perhe ja suku. Muistoissa ne ovat aina lähellä.
En vielä kaivannut leskeyteeni kaveria, yksinäisyys ei ole minun tautini, vaikka olen yksin. En kaipaa kenenkään sääliä ja surkuttelua, kukaan ei ole kyllä kysynytkään, oletko/olitko yksin/yksinäinen.
Puhelin ei soinut aattona, Pukki ei käynyt, postikin kai meni väärään osoitteeseen, kun sähköpostiin tuli viesti, että nyt, olis paketti noudettavissa! Kai minä nyt senkin tiesin, huijari lohdutti lupaamalla paketin! Kuka minulle paketin, kun ei joulukorttiakaan?
Olitkohan sinä yhtä yksinäinen?
Onnellisuus ei riipu muista ihmisitä, sen etsimiseen ei tarvitse tuhlata aikaa, koska onnellisuutesi on Sinussa itsessäsi.
Hyvää väliviikkoa toivotellen yksineläjä.
En minkäkään välitä hössötyksestä, että juuri joulun aikaan pitää kokoontua yhteen tiettyjä ruokia syömään ja tietyn kaavan mukaan joulua suorittaa. Parempi tavata sukua kesällä kauniilla kesäpaikallani jossa on paljon nukkuma aittoja ja saunatupa nuorten polvien käyttöön.. Nyt koronakin on pahemmassa vaiheessa kuin koskaan, ei tuo kolmas rokotus välttämättä suojaa omikronilta. Minulle oli kutsut molempiin lasteni perheisiin, mutta ei tullut mieleenkään lähteä tautia uhmaamaan ja passattavaksi, on siellä lastenlasten ja pienten lastenlsdtenlasten hulinaa ja vilskettä, ei enää oikein jaksa isomummo sitä. Yksi ilta voisi mennä mutta pitkästä matkasta johtuen ei kannata sen takia lähteä.
Korona rauhottuu kesäksi, meidän suku tapailee sitten. Kukaan ei edes tykkää kinkuista ja loprists, syödään sitten tavatessa juhlavasti. En minäkään tunne
oloa yksinäiseksi, on ihana viihtyisä koti ja ystäviä tässä ihan lähellä ulkoiluseuraksi. Soitetaan usein jälkipolvien kanssa, rakkaus on välillämme.
Yksinäisyydestä puhutaan liikaa. On ihan eri asia olla kotonaan ilman seuraa ja omissa oloissaan, kuin kärsiä siellä yksinäisyydestä muiden hylkäämänä.
Itsekseen eläminen on monen valinta.Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa olisikin oppia jakamaan asumisensa ja olemisensa jonkun toisen kanssa.
Jäätyäni leskeksi asuin vuosia itsekseni ihan tyytyväisenä elämääni.
Sitten yksi lapsistani jäi leskeksi ja päätimme yhdistää taloutemme, kaksi vanhaa varista!
Käyhän tämä näinkin, ollaan sopeutuvaisia, molemmilla omat menonsa, tuttavansa, harrastuksensa. Hänellä on oma puolensa asunnosta, jonne linnottautuu, minulla oma puoleni, yhdessä syömme, jos satumme olemaan samaan aikaan kotona mutta emme ole sitoutuneet mihinkään yhteisiin asioihin.
Hyvin menee tällainen yhdessäolo. Päiviä voi kulua, ettei huomenen jälkeen tule puhuneeksi mitään, kummallakin omat päivärytminsä ja ohjelmansa. Yöpuulle mennään kun nukuttaa, huikataan hyvät yöt.
Emme tumme yksinäisyyttä, kun koska tahansa voi käydä toisen luona vaihtamassa kuulumiset, mutta enimmäkseen kumpikin meistä viihtyy omassa seurassaan omien ovin takana.
05:03
ihan noin yksin olen minäki,
enkä ole ketään kaivannu käymään,
päinvastoin pelkäsin että jos joku keksii tulla
se olis kiusallista, kun koronaki pelottaa, vanha ei enään kestä tartuntataueja, pysyn niistä kaukana,
mua ei häirinny huijaritkaa sain olla ihan yksin,
puoliso kuoli noin hiukan vajaa kymmen vuotta sitten
enkä ainuttakertaakaan ole kaivannu uutta kaveria, viihdyn paremmin kuin hyvin aivan ittekseni,
autolla ajelen ja maisemat vaihtuu jos kaipaan jotain muuta kuin tämän
pienen sievän kotini lisäksi,
mulle riitti yksi avioliitto 55 vuotta siinä oli elämäön tarkoitukseni kokonaisuutenaan lapsineen ja lastenlapsineen, kaikki nekin mieluummin elää omaa elämäänsä perehineen, eivät näytä kaipaavan vanhuksia elämäänsä,,
Samantapaiset ajatukset minulla.
Tavataan jälkikasvun kanssa harvoin, mutta ei meillä mitään riitaa tai välinpitämättömyyttä ole. Kysyvät aina , pärjäänkö ja käskevät pyytämään apua kun tarvitsen tai tuntuu yksinäiseltä. On vain pitkät välimatkat ja nuorilla perheillä omissa perheissään kädet täynnä.
En missään nimessä halua enää uutta miestä tähän asumaan tai muuttaa itse kenenkään kanssa yhteen. Voin tavata miehiä ystävinä kerhoissa ja käydä joissain riennoissa ja pienillä matkoilla mutta ei sen enempää. Oma tupa, oma lupa. Ajokortti minullakin on, anna kyytiä autottomille ja kortittomille ystävillekkin, saan siitä paljon iloa myös itselle.
Kylä se joskus riipasi joulut yksin ja vain arki kelpasi. Montaa joulua en aika janalla 1999-2021 ollut kutsutuna kenenän pöytiin. Kuhan arki johan olin pop ja rakastettu. Julminta mitä sanottu joulun alus aika sisareni: Älä välitä säästyy rahas, joskus 20 v.sitten. minulle tai meille tulee se ja se.ostan lapsen lapsillesi sitä tätä.Tai oma tytär et päsisi jouluksi meille ellei poikani vaatisi sinua!Sama poikaa ja sen pikku siskoa hoidin paljon.Kun arki oli. Nyt olen 2 ihanaa joulua viettänyt joulut maasetu 2019- korona rajotus 2020 yksin ja 2021 pidetin rakaudella maasetu poikani ja hänen perhe.Kaiken totuu yksin oloon ja osaa kitolisuus.On koti.Katto seinät,lämpö.Jääkapissa ruokaa.Kantaa.Kaikilla ei kotia,ei lämpöä ei ruokaa. Mailman loppu ei joulut ymm.yksin. Asenne sen ratkaisee.Miten suhtaudut elämän yksin? Ruikutatko vai nautirko? Ostatko itselle lahjan. kanataa.Heliä itseä,laita lempi ruokaa.Jos omaa saunaa ei talojen lenkki saunat.Uusi vuosi yksin en itse.Tervetuloa uusi vuosi kaikille parempana.Koti turva yksin olen uudet vuodet ollut vuosikymeniä.Nuorempana eläinvahtina tai lapsen vahtina.Kun ystävät tai sukua juhli.Mutta turvassa oma koti kerrostalossa. Yksinäisille on asukastalot kuin eri järjestöjen kerhot ikää sukupuolta nissä ei vaadita.Kaikki sinne voi mennä.Vaat tutustua oman lähiön alueen kaikki toiminat.Joihin päsee rolatoreillakin.Ei mikään este se.kaikille parempaa asenetta elämän vuodelle 2022.mummo itä_Helsingistä.
Kiitos kivoista kirjoituksista, ei tarvitse olla yksin kun näitä lukee.
Huomaa kyllä olevansa syrjään jäänyt.
Nuoremmilla polvilla on omat menonsa ja aktiivinen elämänsä,
ei ne jaksa seurustella eläkeläisen kanssa, enkä sitä vaadikaan,
mutta missähän kohdassa ne yhteiset jutunaiheetkin katosivat ?
Oi joi olipa kuin minun suusta,
äsken soittelin kyselin kuinka voivat, kovin kyllästyyneesti vastattiin jotain ympäripyöreetä, paremmin, no vanha oli siihen tyytväinen,
mutta se suuri mutta,
jäin ittekseni miettimään ,
mihin katoaisin,
etten olisi enään noitten riesana ,, olenhan tullu vanhaksi,,,
just tuli Alffa TV:stä senioriseiake,
siinä pohdittiin keskustelun aiheenaki olevaa asiaa,
kun suomessa on kadonnu vanhojen ja terevittenki vanhusten arvostus kokonaan,
on pakko jo myöntää omallaki kohdalla
kun sen jo julkinen sana toteaa
meitä vanhuksia ei arvosteta enään ihmisenä,
olemme vain se " ärsyttävä " nariseva vanha sukulainen, riesa,
me vanhukset kyllä rakastamme omia jälkeläisiä
usein rukoillaa heille hyviä asioita
me emme saa minkäänlaista vastakaikua jäleläisiltämme,
korkeentaan kiireisen kireän vastauksen ja tokasun saanko nyt mennä syömään,
en pahastu vaan ymmärrän ärtymyksen, heillä on omat paineesa ja mielenkiinnon kohteet,
vanhus ei ole enään millään tavoin mielenkiintoinen vaivoineen,
sori kaikille,
tahallisesti KARRIGOIN sanomisiani ,
mutta tuolta se nykyisin tuntuu
suhteet aikuisiin jälkeläisiinsä, ne on viileet,
kiitollinen saa olla jos yleensä vastaavat puhelimeen,,,
edelleen haaveilen, kempa voisin vain kadota kauas pois,
ja löytäis oman vanhusten yteisön jossa meitä samanlaisia oli useampi,
jätettäs ulkomaailma ja menneisyys muinais-muistoihin,
Minusta tuntuu joskus alentavalta, että nuoremmilta polvilta saa joskus ylimalkaisia
vastauksia, joiden takaa kuultaa asenne, että kun et sinä vanha rahjus kuitenkaan mitään ymmärtäisi, niin ei sinulle kannata selittää tarkemmin.
Niin,,,
ei niihin saa enään kontaktia kuin ennen,
kovin ovat ärhäköitä ja kiireisiä,
eikä niillä ole aikaa koskaan tulla kattomaan kuinka voi,
ei niitä kiinosta,
johtuskohan se siitä kun hekin ovat jo vanhoja siinä kuusikymppisiä, jos he itsekki ovat jo vanhuksia,, jos se johtuu siitä,
Tiesin+jo+v.2020+joulun+jälkehen,+etten+hössötä+seuraavankaan+joulun+alla+hittoikaan.
No empä ny tiijä,
tänään on tuntunu että on liian vähän puhekavereita,
heh, niitä kyllä olisi jos itse ottaisin niihin yhteyttä,
mutta
kun kaikki kävin läpi ajatus maailmassani
jokaisen kohdalla tuli tunne, en haluu soittaa, en halua jutella,
tunsin itte ihan tylsäksi,
ettei tehnyt mieli jutella kenekää kanssa,
ja
silti tuntuu että on liian vähän puhekavereita,
kai mä haluun aivan uusia kavereita,
entiset ei enään kelpaakkaan,
olen kai kyllästyny heihin,
jotain muuta pitäisi nyt olla,
olisko niin että vaihtelu-virkistää, heh,
mitähän mahtaisi tapahtua jos ottais kontaktia aivan uusiin ihmisiin,,,
onko teillä kokemusta asiasta,,
sitten lyö märkä rätti päin naamaa , se että ,
olen syd. sairas, en jaksa kävellä,
kuinka sairas voisi tutustua uusiin ihmisiin,
hah, utopiaa koko ajatus,
mutta ku pitäs olla joku uusi puhekaveri,
oikea inhimillinen ihminen,, mieleinen,
semmonen jonka tuntisi heti omaksi kaveriksi,,,,
Juuu mistähän semmosen löytää,,,
oman kaverin,,,
se on suuri kysymys ?
taitaa olla utopiaa,,