Osuuskustantamo?

Ideanahan tuo on hyvä ja jotkut ovat sitä myös vaihtelevalla menestyksellä Suomessa toteuttaneet. Ongelmana minusta tällaisessa on ihmisten väliset henkilökemiat. En lähtisi ihan vieraiden ihmisten kanssa tällaista toteuttamaan, sen verran paljon nykyään on narsisteja ja mielenterveysongelmaisia tässä maassa. Helposti saa vain nenilleen taloudellisesti.

Miksi? Aika toimimaton liikeidea. Kirjailijan työllä ei oikein elä paitsi jotkut hyvin harvat. Lisäksi kirjoja saa lainaamalla ilmaiseksi joten kuka viitsii kirjaa ostaa. Kustantamojakin on useita. Et sinä niiden rinnalla pärjää. Toki, jos haluat omaksi iloksesi puuhastella, mutta lähinnä tuollainen tuo taloudellista tappiota. Et sinä rikastumaan pääse.

En lähtisi tuntemattomien kanssa tuollaiseen. Omakustantamisen idea on siinä, että kaikki on omissa näpeissä, joten en haluaisi sotkeutua muiden juttuihin, jos kerran maksan kirjani itse. Tuttujen kanssa voisi toimiakin.

Kyllä minä näen tässä synergiaetua. Ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan osan hommista voi myös jakaa niin, että kaikki hyötyvät.

Muutenkin on vähän vanhanaikaista ajatella, että vaikkapa kirjoittamisella pitäisi pelkästään elää. Itse tähtään siihen, että minulla olisi 5-7 vakituista tulonlähdettä, kirjoittaminen olisi näistä vain yksi. Sen vuoksi aikaa panostaa ei myöskään löydy 100%. Niistä kirjastolainauksistakin saa muuten nykyään palkkiota. Jos kirja tuottaa kuitenkin tuhansia euroja passiivisia tuloja, se on ainakin omaan vaurastumiseeni positiivinen asia. Lisäksi haluan tämän tarinan ihmisten käsiin.

Onhan noita Suomessa, ainakin Osuuskumma on sinnitellyt pystyssä jo vuosia. Varmaan ihan hyvä idea, jos tavoitteena on saada tekstejään julkaistua kirjan muodossa, mutta varsinaiseksi elinkeinoksi siitä tuskin on. Valtaosa Osuuskummankin menestyvämmistä kirjailijoista julkaisee näköjään tekstinsä ensisijaisesti isompien kaupallisten kustantamoiden kautta, ja ilmeisesti sitten osuuskuntakustantamon kautta ne, mitkä eivät muualle kelpaa. Yhdessä tekeminen on kuitenkin usein antoisampaa kuin yksin esim. omakustanteen kanssa nyhertäminen, ainakin jos henkilökemiat toimivat.

Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että elannoksi siitä ei todellakaan ole. Kirjastokorvauksistakaan on turha haaveilla, sillä nykyisin kirjastot ostavat vain muutaman kappaleen kirjoja ja kierrättävät näitä sitten eri aluekirjastoissa. Eli sieltä saa vuodessa muutaman kympin / ehkä satasen ja siitäkin menee verot.

Osuuskunnassa puuhastelu on kyllä ihan hauskaa, mutta kannattaa tosiaan ottaa huomioon noi henkilökemiat. Kun kyseessä on introvertit taiteilijatyypit, niin aikaa sekä energiaa menee helposti turhaan vääntämiseen, klikkiytymisiin ja politikointiin. Ja tietysti kun olet oma kustantajasi sekä markkinoijasi, niin varaudu isoon määrään jalkatyötä, sillä sinun pitää myydä, markkinoida, oikolukea, toimittaa jne. myös toisten kirjoja, ei vain omiasi. Eikä osuuskuntaa kannata pitää minään kustannusautomaattina, ihan samalla tavalla sen pitäisi tuottaa voittoa kuin tavallisenkin kustantamon. Tämä tarkoittaa, ettei osuuskunta voi julkaista kaikkea mitä sen jäsenet sille tarjoavat, vaan sen minkä odotetaan myyvän. Tässä törmätäänkin taas sitten niihin henkilökemiajuttuihin.

Sorry, jos sain homman kuulostamaan negatiiviselta, mutta noihinkin juttuihin kannattaa varautua, jos osuuskuntaa lähtee perustamaan. Mutta jos kova työ ei pelota ja löydät oikeat ihmiset hommaan, niin suosittelen kokeilemaan. Ainakin siitä oppii ja samalla avautuu ihan eri näkökulma kustannusmaailman lainalaisuuksiin.

Kun lukee ketjuja kustantamoiden toiminnasta niin houkuttaisi kyllä, en ole edes introvertti. Teen nytkin työkseni markkinointia.

On varmasti hyvä idea luoda kustantamo sellaisilla kirjoille, jotka eivät ole kustannuskelpoisia.

Faktahan on se, että alle 0,5% esikoiskirjailijoista saa kustannussopimuksen. Ja noista 0,5% iso osa on muualta tunnettuja julkkiksia, bloggareita ym. Hyvä teos voi jäädä kustantamatta jo vaikka siksi, että sen sivumäärä ylittää kustantamon laskemaan optimaalisen tuoton sivumäärän. Tai kirjan aihe saattaa olla kustantajaa mietityttävä. Tai genre ei ole se, mikä on tällä hetkellä pinnalla.

En meinaa itse löytää kotimaisesta tuotannosta oikein mitään luettavaa. Pelkkää kurjuudessa rypemistä, mitä elämässä riittää muutenkin.