Viikonloppuisyys ja teinit

Sama meilläkin on edessä. Miehen lasten äiti muutti lasten kanssa usean sadan km päähän ja lapset viettävät meillä joka toisen viikonlopun sekä lomat ja puolet n. kesälomastaan, tähän mennessä jopa suurimman osan kesälomastaan ovat meillä. Vanhempi pojista on parin vuoden päästä teini-iässä ja on jo nyt lähinnä kännykällä tai pelikoneilla täällä ollessa.

Onhan se fakta, että jossain kohtaa ei se tuleminen tänne enää kiinnosta samalla tavalla. Nyt vielä tykkäävät tulla, mutta mitä vanhemmiksi kasvavat niin onhan se tylsää kun kaikki kaverit ovat siellä äidin paikkakunnalla. Voihan sitä omallekin kohdalle ajatella, että ei teininä olisi ollut kivaa, jos ei lomia ja viikonloppuja olisi saanut viettää yhdessä niiden omien kavereiden kanssa. Itse antaisin lasten päättää missä haluavat olla ja koska, pakottaminenkaan kun ei ainakaan paranna välejä ja pahimmassa tapauksessa teinit sitten vain vihoittelevat jamököttävät koko sen ajan kun ovat luonasi jos eivät itse halua tulla. Vapaa-ehtoisuus ja se että saa itse päättää, taas voi antaa teineille sen tunteen että myös heitä ja heidän mielipiteitään kunnioitetaan ja heidät nähdään ihmisinä. Silloin, vaikka käynti kerrat vähenisivätkin, niin tulevat he silti ehkä mielellään välillä sitten isänkin kanssa viettämään aikaa ja ehkä jopa haluavat tehdä jotain kivaa yhdessä.

Ja tottahan se on, että niissäkin perheissä missä vanhemmat ovat edelleen yhdessä, tai juuri sen lähivanhemman luona, niin samalla tavalla ne teinit sielläkin istuu omissa huoneissaan tai ovat kavereiden luona, harrastuksissa jne.

Minusta sinun kannattaisi antaa lapsillesi vapaus päättää missä haluavat olla, mutta muistuta heitä siitä että ovat aina tervetulleita luoksesi ja että sinulle saa aina soittaa vaikka ei olisikaan teidän juttunne.