Tällä hetkellä samassa tilanteessa?
Mun jätkäkaveri jätti mut ja se merkitsi mulle enemmän ku mikään muu. Se ei edes puhu mulle ja aattelen kokoajan et sil on joku toinen. Joku toinen joka saa kokea sen minkä mä ennen.
Mä haluisin vielä yrittää, mä en haluu ikinä luovuttaa, mut..täst ei oo ees viikkoo..pitäskö oottaa vai unohtaa? Jälkimmäinen ei onnistu.
Kauheinta oli se kun jätkäkaverini ei edes hyvästelly..se hävitti kaiken mikä liitty muhun!!
Mun jätkäkaveri jätti mut ja se merkitsi mulle enemmän ku mikään muu. Se ei edes puhu mulle ja aattelen kokoajan et sil on joku toinen. Joku toinen joka saa kokea sen minkä mä ennen.
Mä haluisin vielä yrittää, mä en haluu ikinä luovuttaa, mut..täst ei oo ees viikkoo..pitäskö oottaa vai unohtaa? Jälkimmäinen ei onnistu.
Kauheinta oli se kun jätkäkaverini ei edes hyvästelly..se hävitti kaiken mikä liitty muhun!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tota siitä on nyt kaks vuotta ku mä seurustelin eka kerran yhen aivan ihanan jätkän kaa...no sit tää jostain syystä jätti mut...ja vähän ajan päästä halus mut takas, noh mä olin niin korviani myöten lovessa tähän kundiin..et aattelin et mikäs siinä...noh sit se taas jätti mut..ja näin kävi aineski neljä kertaa peräkkäin ennenku osasin laittaa stopin!!!Mut minkäs sille voi jos rakastaa toista ihmistä...enkä mä vieläkään voi olla ajattelematta sitä ihmistä,vaikka se teki mulle aina niin paskasesti!!!Niin sitä vaan yritin täs sanoo...et kannattaa yrittää unohtaa,vaik tiedän et se on todella vaikeeta..itekkää en oo viel pystyny siihe kokonaan!!!Mut ku se on kerran jättäny ni se voi jättää toistekki..ja se taas sattuu...et jos joku päivä tulis semmonen tilanne et se haluiski sut takasi,ni suosittelen miettimään tarkasti...noh toivottavasti tää ei vaikuttanu mitenkään saarnamiselta...jos nyt ees jatkoit lukee tänne asti!!!Mut toivon sulle kaikkee hyvää jatkossa...ja et löydät semmosen jätkän jonka takia unohat vielä ton immeisen....toivottavasti mullekki tulis vielä semmonen eteen...:)!!!!Nuo mies puoliset henkilöt on joskus niin arvaamattomia..tai no miksei myö nais puoleisetki välil....
Juu, kai se on vaan jaksettava ja yritettävä elää, vaikkei jaksais...kyl tää tästä, parempi olo jo pikkuhiljaa..vaikka ikävä on ihan helvetillinen!
Juu..kyl se siitä pikku hiljaa ajan myötä alkaa hellittämään!!Mut mulle itelleni tulee viel usein varsinki illalla semmonen olo..et hetku pala jäis kurkkuun ja ne kaikki ihanat hetket sen jätkän kaa tulvii mieleen...ja sitte ei voi enää kyyneillekkään mitään!!!Mut kyllä niitä miehiä tulee lisää...ja näytä sille jätkälle et sä pärjäät ilman sitäki..vaikka siltä ei välttämättä täl hetkel tuntuiskaa...mut älä anna sille sitä iloa et se näkee sut surullisena...