Ikävää taidetyötä että on pahaa olla

On niin ikävää oman alansa töitä, että on pahaa olla keskellä kirkasta päivää.

Tahdon vain istua ateljeessä ja tutkia.

Ilman työhuonetta on vaikea.
Ei ole työrauhaa täällä pohjoisessa.

Ihan kuin en elääkään.

Lähetin instansseihin Ilmainen ateljee anomuksia.
Lähettivät eteenpäin.

Kun ihmisiltä pyytää ja kuvitellaan, että olisi saanut, jotakin, niin se mitä saa, se on niin rajallista, että on verrannollista siihen, että ei ole saanut mitään.

Todellisuudessa en ole koskaan saanut.
Kaupungin apuraha, jota nimitetään rahaksikin on yhtä kuin ei mitään.
Kuka tyhmä nimittää sitä edes rahaksi?
Sen takia, mitä saa, puhumattakaan siitä, että yleisesti sitä ei saa kukaan.

Väsy, hemmettimäinen väsy.

Sinä saat tehdä töitä ja minä en.

Tyhjänpäiväinen elämä väsyttää.

Suomi tässä häviää.

Taiteella kun ei ole palkkaa - ja se on totta, niin panostukset pitää olla ilmaisia, ilman takaisinmaksua.

Yritin rikkoa vihaspäissäni jotakin kaupungin omaisuutta, mutta ei sekään pidemmän päälle ole kivaa.
Ei ole kivaa olla lain vastainen.
Eikä taidejeesukseksi minusta ole.

Tahdon vain istua omassa nurkassani ja maalata.

Eikun jokaisen työ seis ja fanitetaan NATOa.

Rikkaatkaan Suomessa ole itsekään vielä maalanneet, joten köyhästä taiteilijan vuoro ei ole tulemaisillaan mistään persvaosta.