Koira on 2 vuotias labradori-uros. Todella mahtava luonne,ei hauku,ei pure, on silti tosi aktiivinen hauva,muttei tee tuhoja. Tavatessaan toisia koiria häntä heiluu ja tahtoo tutustua toiseen,mutta..Jos vastaan tulee toinen uroskoira,joka alkaa murisemaan
niin sitten oma koira vastaa ja karvat nousee pystyyn ja alkaa murina..Pari kertaa tälläisessä tapauksessa koira on pyrkinyt niin voimakkaasti toisen koiran luon karvat pystyssä,korvat luimussa ja muristen että olen joutunut pitämään sitä niin tiukasti hihnassa että koira on noussut takajaloilleen ja yrittänyt tavoitella toista koiraa.
Koirani ei muuten ole aggressiivinen,paitsi että kotipiha on sen reviiri ja sieltä se ajaa kyllä kaikki vieraat räyhäten pois,ja siitä sitä olen palkinnutkin aina.
Uskallanko vapauttaa koiran toisen uroskoiran luo vaikka kumpikin murisisi vai voiko syntyä todellinen tappelu???
niin sitten oma koira vastaa ja karvat nousee pystyyn ja alkaa murina..Pari kertaa tälläisessä tapauksessa koira on pyrkinyt niin voimakkaasti toisen koiran luon karvat pystyssä,korvat luimussa ja muristen että olen joutunut pitämään sitä niin tiukasti hihnassa että koira on noussut takajaloilleen ja yrittänyt tavoitella toista koiraa.
Koirani ei muuten ole aggressiivinen,paitsi että kotipiha on sen reviiri ja sieltä se ajaa kyllä kaikki vieraat räyhäten pois,ja siitä sitä olen palkinnutkin aina.
Uskallanko vapauttaa koiran toisen uroskoiran luo vaikka kumpikin murisisi vai voiko syntyä todellinen tappelu???
Vastaukset 14
Vanhimmat
leikkaamaton uros, epäilemättä tappelu on edessä. Urostappelut ovat kamalia katsella ja jälki voi olla aika pahaa. Eläinlääkärireissu voi tulla toiselle tai molemmille koirille paikattavaksi. Siinä vaiheessa, kun koirat ovat hihnassa, ei ole muutenkaan suositeltavaa tutustuttaa koiria. Uroksella tulee helposti puolustamisen tarve myös ilkoiluttajasta.
Jos haluat toisesta uroksesta kaverin omallesi, sen yhden tappelukerran joudut kärsimään, kun koirat katsovat kuka on kuka. Uroksille riittää yleensä yksi kerta toistensa kanssa. Nartut saattavat jatkaa nahinaa toisenkin kerran.
Sitä juuri mietin,jos se "kuka on kuka" -mittelö on vain murinaa ja toinen alistuu niin eihän siinä mitään,mutta tuppaavatko tälläisen "uros murisee murisevalle urokselle"-tilanteet kärjistyä helposti siihen että käydään toisen kurkkuun kiinni? Eli uskallanko päästää koiran tälläiseen kohtaamiseen vai vältänkö niitä mielummin. Sinänsä uskon että koirani kyllä haluaisi leikkiä uroksenkin kanssa jos vain tuo alkukärhämä saadaan ohitettua onnistuneesti. Niin ja lisäyksenä, kun koira oli vielä pentu sen kimppuun kävi täysikasvuinen häiriintynyt dalmatialainen, ei mitään vakavaa mutta kuitenkin varmasti jäi koiran mieleen se tilanne.Jotkut ovat väittäneet että tälläisen kokenut koira saattaa hyvinkin käydä myös toisten kimppuun,mutta tiedä häntä sitten..Siis muuten todella upea luonne,kiltti koira.
katsotaan ensin joka tapauksessa, jos päästät urokset nokikkain. Eli suoraan leikkimisvaiheeseen et pääse millään.
mulla on kaksi uros koiraa toinen niistä on sakemanni ja toinen sekarotuinen. kyllä ne voi ottaa mittaa siitä että kuka on johtaja ja kuka ei. mutta onneksi uros koirat ei ota kuolemaan asti siitä selkoa. narttu koirat kuulemma on sellasia että ne voi ottaa niin kauan mittaa kun jompi kumpi on kuollut. en ole silti varma. meijän koirilla on ollut pientä vääntöä vaan mutta ei oikein kunnolla mitään. kun tuo pikkunen on antanut sakemannin olla johtaja. meijän sakemanni ei kanssa tykkää oikein toisista koirista.
ottaa riskiä.Mulla meinas ajokoira päästä hengestään kun ei ymmärtänyt että hirvikoira on vahvempi vaikka onkin pienempi.Siihen tappeluun on tosi vaikea päästä väliin loukkaamatta itseään.Nuo 2 urosta ei sopineet yhteen niitten neljän vuoden aikana mitkä yhtä aikaa mulla oli.Ajokoira jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia,toinen on mulla vielä.Nyt jo yli 10 vuotias,ja tulee hyvin toimeen mun nuorempien koirien kanssa.
Joo, nartut käy kiinni kaulaan ja tappelee vaikka kuolemaan saakka.Uroksetkin käyvät kiinni toisiinsa,mutta lopettavat tosiaan kun toinen jää selvästi alakynteen ja alistuu suosiolla. Toki silloinkin voi jälki olla sitäluokkaa että vietävä suoraan eläinlääkärille paikattavaksi.
Erityisesti pahaa jälkeä tulee kun 2 hyvin eri kokoista koiraa kohtaa..Moni piskuinen terrieri on päässyt hengestään mittelemällä isompaa koiraa vastaan. Anna sen kohdata joku samankokoinen koira: rottis, saksanpaimenkoira, dalmatialainen, bokseri tms..Tai sitten voi olla vaan parasta vältellä kohtaamista,se on varminta.
lapukka ja rottis on sun mielestä samalla viivalla tai sakemanni.taidat vihata lapukoita ja haluut ton kysyjän koiran kuolevan eka tappelussa.
takia pitäis sitäpaitsi päästää ne koirat toistensa kurkkuun rodusta riippumatta.Vaikka ne ei toisiaan tappaiskaan niin ison koiran purema vaatii joskus jopa kuukauden-kahden lääkekuurin,märkäpesäkkeiden kirurgisen avauksen ym.koska puremasta saattaa päästä bakteereja ihon alle.Oon vuosi sitten joutunut hoitaan melkein kolme kuukautta yhdestä ainoasta haavasta joka ei ollut edes suuri,alkanutta tulehdusta.
Katto kuka sano mitäkin.minähän vastustin enkä kannattanu.
vaan mennä väärään kohtaan sorry.Oikees oot kun vastustat,löytyy täältä näköjään joku järkeväkin.(Tietty mun lisäksi).
Siksi sanoin niin nätisti enkä alkanu raivoomaan sulle.mun irski muuten tykkäisi tapella vaikka joka päivä.en kuitenkaan anna sen tehdä sitä toisten koirien kanssa.riittää kun mun kanssa ottaa yhteen.se on kyllä tosi ittepäinen ja sisukas jätkä.
Koirat tosiaankin voivat satuttaa toisiaan pahastikin. Siinä vaiheessa, jos itsellesi tulisi toinen uros, olisi sinun annettava koirien määrätä paikkansa arvoasteikolla, mutta turhaan älä koirasi anna tapella.
Meillä on kotona neljä urosta, kolme isoa ja yksi pieni. Pienin, eli Jeppe, kävi isoimpaan, mutta nuorimpaan, eli Ottoon kiinni jokin aika sitten. Sydän kurkussa huusin koiria lopettamaan, eikä nahina kauaa kestänytkään. Yllättäen kävikin nimittäin niin, että tämä 30 kiloa painavampi uros, Otto alistui Jepelle ;)
Joskus tappelu ei olekaan noin vain ohi, vaan koirat tappelevat niin kauan kuin voimia riittää.
Itselläni oli tuon kertomani Jepen isä, Jeri, joka on hieman Jeppeä hennonpirakenteinen, mutta luonteeltaan yhtä velmu. Jeri oli annettava pois, sillä koirat tappelivat aina kun mahdollista, eikä niitä meinannut saada irti toisistaan millään. Eläinlääkärireissun jälkeen (Jeriltä repesi korva ja jalan taakse tuli syvä haava) annoimme Jerin pois, sillä ei ollut mieltä pitää kahta toistaan inhoavaa koiraa samassa perheessä.
Anna uroksesi leikkiä narttujen ja kilttien urosten kanssa, vältyt siten monelta itkulta ja hammasten kiristelyltä =)
Iso uroslapukka on ainakin paperilla samankokoinen kuin normikokoinen rottis. Säkäkorkeudet ova kummallakin lajilla siellä max reilu 60 cm sentin hujakoilla ja kumpikin rotu on voimakas ja vankkarakenteinen. Iso Schäfer taas on hieman korkeampi ja rungoltaan pidempi,mutta ei painavampi sillä muuten se on liian lihava.Susikoiran ei kuulu olla roteva.