Mätä on rakkaus

haksuu kirjoitti:

Kun ensi kerran näin sinut tunsin maan liikkuvan jalkojeni alla ja tunsin jotain suurta tapahtuvan sisälläni. Oliko tuo tunne se niin paljon puhuttu rakkaus? Sitä en tuskin saa koskaan tietää, koska en uskaltanut kertoa tunteistani ajoissa, ja sen takia olen nytten jossain maan ja avaruuden välillä. Josta ei ole paluuta maan pinnalle ennen kuin tunnen taas sen saman piston sydämmessäni. Jonka tunsin silloin kauan sitten jota en voi unohtaa, ja niitä kasvoja jotka sen saivat aikaan. Se oli elämäni kurjinta aikaa koska tiesin että jos olisin kertonut tunteistani aikaisemmin, voisin tuntea sen henkilön kosketuksen ihollani ja nähdä kasvot joka ikinen aamu. Mutta nytten joudun kulkemaan tällä kylmässä ja yksinäisyydessä. Olisin halunnut kokea vielä kerran sen rakkauden palon jonka tunsin silloin kerran mutta se on aika mahdotonta tässä kylmässä ja synkässä pohjolassa jossa ihmiset eivät ajattele kuin itseään, jossa ei ole tilaa rakkaudelle kuin kerran. Harvoin pääsee rakkaus puhkeamaan uudestaan, mutta sillon jos pääsee ajjon pitää siitä niin lujasti kiinni ja tehdä kaikkeni sen eteen että se ei tukehdu. Mutta se on mahdotonta täällä kylmässä pohjollassa jossa ei ole tilaa rakkaudelle. Jossa ihminen joutuu murehtimaan kaikkia syntejään ja tekojaan jotka rakkaus oli aiheuttanut. Ne olisi voinut ihminen tehdä toisin. Se on syytä tämä kylmän pohjolan jossa ihmiset haikailevat sinne jonnekkin tuntemattomaan jonne minäkin haluaisin päästä kauas pois tästä kylmästä pohjolasta. jossa minun on määrä muttua mullaksi ja tulla myös haudatuksi ja jossa niin kutsuttu rakkaus on vain tarun hohtoinen sana jota jokainen etsii syvältä itsestään mutta saa huomata ettei löydä sitä niin helposti ja vaivattomasti ja joutuu uhrautumaan sen eteen. Ei pieni ihminen koskaan opi että rakkaus on tarua vain joka joskus loppuu sekin aikanaan.


Tää on mun ekoi runoi joita rustaan sanokaa vaan rohkeesti mieli piteenne!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä