Oletko koskaan ollut todellisessa kuolemanvaarassa niin että vasta jälkikäteen tajuat, kuinka pienestä oli kyse (ns. elämä oli hiuskarvan varassa)
Itse olen ollut muutaman kerran, viimeksi auto-onnettomuudessa.
Itse olen ollut muutaman kerran, viimeksi auto-onnettomuudessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
auto-onnettomuudes oon minäkin ollu mutta onneksi kellekkään ei käyny mitenkään (olin itse kuskina)
istuinpa päivänä eräänä ratikassa, kun käytävälle mun kohalle pysähty joku vanha doku.. en kiinnittäny siihen mitää huomiota kunnes se alko kovaan ääneen vaatii et pääsis mun paikalleni. En vaihtanu paikkaa, jollon se veti puukon esiin ja tuli sentin päähän musta. Sillon kyl elämä vilisti ohitse silmissä ja nopeasti. Onneks porukka sai taltutettua sen humalaisen ja poliisit tuli hakee sen seuraavalta pysäkiltä veke.
Jotenki en enää ole niin avoin humalassa olevilla ihmisille ton jälkeen ...
Yhteensä kolme kertaa.
Ensimmäinen kerta oli, kun jäin melkein junan alle; nuorena idioottina kaverin kanssa käveltiin joen yli menevällä rautatie-sillalla. Erittäin ripeitten kinttujen avulla vältyttiin ruhjoutumasta. Vasta jälkikäteen tajusimme kuinka vaarallinen tilanne itseasiassa oli.
Toinen kerta oli kun olin kaverin kyydissä. Kaveri ajoi kovaa vauhtia metsätiellä, ja menetti fiat127:n hallinnan eräässä mutkassa. Auto pysyi onneksi renkaillaan, ja keula välttyi juuri ja juuri osumasta tukevaan mäntyyn. Taas vasta jälkikäteen tajusi kuinka lähellä vakava onnettomuus oli (mulla ei esim. ollut turvavyötä).
Kolmas kerta oli, kun ajoin kännissä pyörällä ojaan. Lensin ohjaustangon yli kasvoilleni ojanpohjalle. Hammaslääkärireissu siitä seurasi, mutta ainekset paljon pahempaakin olisi ollut, ojanpohja täynnä kiviä, mutta onnistuin "laskeutumaan" naamalleni pehmeämpään kohtaan.
En mä kyllä tiedä voiko noita "hiuskarvan varassa"-tilanteiksi sanoa, mutta hemmetin hyvä onni mulla silti ollut. Työnsä tekevä suojelusenkeli olkapäällä tai jotain.
Monen monta kertaa... 6 kertaa hevos onnettomuudessa.. 3 kertaa auto-onnettomuudessa... kerran jäänyt auton alle.. (ei omasta syystäni)... muutaman kerran kaatunut vain pyörällä ja sairaalassa pahassa kunnossa..
Nykyään nousee painajaisia mieleen että kuinka pinestä on ollut kiinni että olen säilynyt hengissä.. Minulla on onnea ollut aina onnettomuudessa.. auto-onnettomuuksissa on kuollut aina 1-3 henkeä..
mul oli pari vuot sitte umpisuoli... no en tienny sitä ja yhtäkkkiii tuli niin helvetin kipee maha..no äiti vei sairaalaan ne sano ettei oo mitään.. parin verikokeen jälkeen!! no mentiin himaan..valitin edelleen maha kipuu..! yöllä just ku olin nukahtamaisillani tajusin etten voi nukkuu oli niin kipee maha! no öiti kutsu naapurin (lääkäri) kattoo.. se sano et äkkiä sairaalaan. no sinne sit lähettiin pika vauhtia.. ja se leikattiin samana yönä! jos olisin nukahtanu olis umpisuoli puhjennu ja olisin todennäköisesti kuollut!!!
Reilu vuosi sitten sain astma kohtauksen ja se oli hyvin lähellä minun loppua. Olin pari päivää teho-osastolla hengityskoneessa. En sitä itse oikein tajunnut, mutta äitini vaan myöhemmin kertoi että kävin lähellä kuolemaa. Jos olisin vähän myöhemmin hakeutunut hoitoon, niin voisi olla ettei enään olisi voitu auttaa. Veressäni oli enää hyvin vähän happea.. jne.
Kyllä täytyy myöntää että sen jälkeen aloin elää kunnolla. Ja todella, tapasinkin pari-kolme viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen elämäni miehen. Tiedän että jos en olisi kokenut sairaalareissua, en olisi nyt tässä tilanteessa hänen kanssaan.
Onneksi en ole koskaan joutunut vielä varsinaisesti sairaalaan. Kaikki edellytykset on ollut, mutta ikinä en ole onneksi joutunut. Olen useita kertoja kaatunut mopolla, ajanut moottoripyörällä auton alle, autolla olen ajanut pelolle niin että olisin voinut jopa kuolla. Kerran olin töissä ja sellaseen nosturiin tuli sähkövika, olisin voinut saada kuolettavat tällit. Kerran olen pudonnut parvekkeelta, mutta sitä edellisenä päivänä alta oli viety tiilikasa pois ja tilalle tuotu mattokasa =) ja kerran tipuin rakennustelineiltä niin, että peräkärryjen aisa jäi sopivasti sukukalleuksista noin 5 cm päähän, ettei mennyt siitoskyky =)
Hmm...Let see...joo, olishan sitä voinut käydä joskus tosikin pahasti, aina on ollut suojelusenkeli rinnalla =). Kaippa se munkin aika joskus koittaa vaikka nyt tuntuu niin kuin ois lotosta voittanut, kun ei ole koskaan mitään vielä "onneksi" tapahtunut. Niin se elämä vaan on aina hiuskarvan varassa, vaikka sitä ei uskoisikaan.