Mikäköhän siinä on, että vaikka pääsykokeisiin on vain neljä viikkoa aikaa ja todella olisi pakko päästä tänä vuonna, niin EN VAAN SAA LUETTUA. Ei niin millään. Yritän ja yritän, mutta se on kuin tervanjuontia eikä siitä tule mitään. En tajua. Kohta iskee paniikki.
En saa
luettua
51216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minua auttoi kun rupesin ajattelemaan että lukeminen voi olla kivaa. Myös minulla oli motivaatio ongelmia, mutta nyt asennemuutoksen myötä on kivaa kun huomaa että jotkut asiat todella jäävät päähän, vaikka aluksi tuntui tosi vaikealta ja monimutkaiselta. Yritä ajatella lukemista kivana asiana.
motivaation puute tai sitten jonkinlainen pystyvyydentunteen puuttuminen... Haen tänään ensimmäistä kertaa, koska olen tämän kevään abi. Ahdistaa jo valmiiksi, kun tiedän sisäänpääsyprosentin olevan pieni(5) ja samoin tuo paikkojen vähäisyys:/...Olo ei yhtään helpota myöskään se, että vanhemmat vain sanovat "Turhaan sä sinne haet. Se on niin suosittua ettei sulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia". Jossain määrin tämä komentti voisi toimia, koska antaa ehkä tietyssä mielessä lisäpotkua, mutta näin pidemmän päälle se on erittäin voimia vievää ja usko itseen katoaa pikkuhiljaa...
pitäisi lukea "tänä keväänä" eikä "tänään":D
Minullakin kuukausi aikaa, ja silti siirrän joka päivä lukemisen jatkamista "huomiseen" ja uskottelen itselleni, että ei yhden päivän takia tule kiire. Sitäpaitsi luettavana on vain samat lukion kirjat mitkä kävin jo lukioaikana kunnolla läpi, mutta silti tuntuu etten hallitse niitä asioita yhtään vaikka mitään uutta opittavaa ei pitäisi olla. Melkein toivon, että alkaisinkin panikoida vähän niin ehkä lukuhalut kasvais siinä samalla.
Itsekin olen löytänyt sen oman alani, mutta kirja on 512-sivuinen paksu teos jota olen 20-30 sivua päivässä lukenut kohtalaisella menestyksellä ja huomenna olen ensimmäisen kerran saanut sen luettua läpi. Hieman helpottaa kun tietää että toisella lukukerralla homma käy jo helpommin ja nopsemmin... Vaikeinta on löytää se oikea "aaltopituus" siihen luettavaan tekstiin, joskus huomaa että on lukenut 5 sivua eikä enää muista siitä mitään ja sitten tulee paniikki ja verenpaine nousee... asiat ovat kyllä mielenkiintoisia mutta stressi siitä, että ne asiat on osattava täysin 4 viikon päästä, kalvaa mieltä jatkuvasti ja sitten varmaan ei osaa keskittyä itse asiaan vaan on helpompi miettiä kaikkea muuta. Sitten kun olen vielä sellaisella asenteella, että "nyt mennään sisään vaikka mikä olisi" koska tiedän, että vuoden päästä on taas vaikeampi päästä sisään niin paineet on aikamoiset. Maailma ei ole reilu paikka.