Olin aikoinaan töissä Länsi-Pohjassa, tarkemmin Simossa. Aikaa siitä on kulunut jo kymmeniä vuosia, mutta muistan vieläkin ajan jolloin lääkäri kysyi hoitajan mielipidettä johonkin tavalliseen asiaan.
Silloinkin mentiin lujaa aamulla ja vasta puolenpäivän aikoihin oli se siunattu hetki nauttia kahvikupollinen tai joku pikku leivänpalanen. Ei ole ajat siitä muuttuneet paljonkaan..lääkärit ovat. Koskemattomia ovat he ja hoitavat meitä ylipitkillä työvuoroillaan. Eikö millään ole loppua enää?
Kuhmossa on vaje lääkäreistä. Sen huomasin edellisen kerran käydessäni valtion meille suomissa palveluissa. Kävin hakemassa tietoa, koska asun perukassa. Tietoa tänne tulee, mutta halusin muuta kuin puhelinäänen tai nettiviestin.
Miksi hemmetissä Suomen luonnon parhaimmissa kopukoissa kustaan ihmistä silmään? Sitä minä en ymmärrä.
Onnekseni olen siirtynyt eläkkeelle mielelenterveyshommista, joissa somaattinen puoli on myös mukana, mutta ei ainakaan tarvinnut juosta aina.
Mielenterveyshoitajan ammatti on jo poisjäävä. Ammattina rakas minulle, joka kestää pottuilua ihan loppuun asti. Emme kuulema koskaan tehneet mitään muuta kuin etsimme alle tutun parvekkeen tupakointia varten. Tänäkin jouluna sain Rovaniemeltä tutun joulukortin. Jo monta vuotta olen sen saanut ihmiseltä, jonka luulin olevan lopullisesti poissa. Ihmeitä tapahtuu joskus, jos omapotilas ottaa yhteyttä. Silloin minä soitan ja etsin hänet. Rikon hoitajan lupausta viimeisillä päivilläni. Olen pahoillani siitä, mutta en jätä ketään!
Silloinkin mentiin lujaa aamulla ja vasta puolenpäivän aikoihin oli se siunattu hetki nauttia kahvikupollinen tai joku pikku leivänpalanen. Ei ole ajat siitä muuttuneet paljonkaan..lääkärit ovat. Koskemattomia ovat he ja hoitavat meitä ylipitkillä työvuoroillaan. Eikö millään ole loppua enää?
Kuhmossa on vaje lääkäreistä. Sen huomasin edellisen kerran käydessäni valtion meille suomissa palveluissa. Kävin hakemassa tietoa, koska asun perukassa. Tietoa tänne tulee, mutta halusin muuta kuin puhelinäänen tai nettiviestin.
Miksi hemmetissä Suomen luonnon parhaimmissa kopukoissa kustaan ihmistä silmään? Sitä minä en ymmärrä.
Onnekseni olen siirtynyt eläkkeelle mielelenterveyshommista, joissa somaattinen puoli on myös mukana, mutta ei ainakaan tarvinnut juosta aina.
Mielenterveyshoitajan ammatti on jo poisjäävä. Ammattina rakas minulle, joka kestää pottuilua ihan loppuun asti. Emme kuulema koskaan tehneet mitään muuta kuin etsimme alle tutun parvekkeen tupakointia varten. Tänäkin jouluna sain Rovaniemeltä tutun joulukortin. Jo monta vuotta olen sen saanut ihmiseltä, jonka luulin olevan lopullisesti poissa. Ihmeitä tapahtuu joskus, jos omapotilas ottaa yhteyttä. Silloin minä soitan ja etsin hänet. Rikon hoitajan lupausta viimeisillä päivilläni. Olen pahoillani siitä, mutta en jätä ketään!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.