Kylläpä on hapannaamoja tällä palstalla! Onko ollenkaan positiivista otetta elämään. Ajatelkaa millaisen kuvan saa uudet sijaisvanhemmat tai "alalle" hakeutuvat. Taitaa monet säikähtää. Tai ehkäpä tämän palstan sijaisvanemmat ovat olleet liian kauan yksin....:(
Huh huh
arkivanhempi
7845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ollut sijaisvanhempana pian 9 vuotta ja oikein tyytyvainen elamaani. Sijaisvanhemmuus ja nyt myos tukiperhetoiminta ovat tuoneet uuden sisallon elaamaani. Lasten myota elamaan on tullut paljon uutta. Tama on minun ammattini ja elamantapani.
No en minä mitään kysymystä tehnyt. Totesin vaan. Ja mihin muuten edes vastasit? Ei minua sinun historiikkisi kiinnosta. Katsopa hieman näiden alla olevien viestien sisältöä. Onko ankeampaa olemassa? Toisiaan nyppiviä ja nylkiviä ihmisiä, katkeria ja kateellisia. Onko sijaisvanhemmuus todella noin kurjaa ja etäännyttävää oikeasta elämästä?
vähän selleaista on että ei voi kuin valittaa. On onneksi kenelle valitta sen yleensä ymmärtää vertaisryhmät.Voi sanoa että eikä yhtään ennemmin kuin on ollut jonkin aikaa sijaisvanhempana silloin alkaa se ymmärtäminenkin ;-) Eikä tämä uskottavasti ole kurjaakaan se on vaan sitä jota ei muut vaan tahdo ymmärtää.
Tämä on mielestäni sitä oikeaa elämää kun sitä rupeaa ymmärtämään miten vaikeaa se voi joillakin lapsilla olla aivan oikeasti. Miten olisi jos ei olisi ketään vastaavaa kuin sijaisvanhemmat ?
Niin..hyvä että sinäkin voit todeta sijaisvanhemmuuden kaikki kirjot. Ja miksi sitten kommentoit, jos alkaa nyppiä, kun joku vastaa. Perushapannaama taitaa kirjoittaa siellä ihan itse. Juuri sosiaaliviranomaiset kaunistelevat asioita sijaisvanhemmiksi aikoville, pitäisikö meidänkin toimia niin. Se ei ole oikeudenmukaista. Hyvä heidän on tietää, mitkä karikot heitä odottavat ja miten niihin pitää suhtautua.
oletko itse sijaisvanhempi? silloin vastaan sinulle, että peruspositiivisuuteni karisee lukiessa ilkeileviä, ylivaativia biohyökkäyksiä. ilman positiivista uskoa elämän voittoisuuteen en olisi sijaisvanhempi.
jos olet biovanhempi, niin koen tämänkin kirjoituksen kohtuuttomana. minä olen arkivanhempi, joka kohtaa lapsien arjen kovimmillaan ja tuskaisimillaan ja minä otan vastaan biojen pahan mielen sillähetkellä tyynenä ja ymmärtävänä. salli minulle tuuletus täällä tuntemattomana. en ole pollyanna-päivänsäde, joka pystyy muuttamaan mustakin valkeaksi ja valehtelemaan tunteensa.
ja jos olet asiasta kiinnostunut ohikulkija, niin vastaan: miksi pitäisi ryhtyä sijaisvanhemmaksi pää pilvissä ja ruusuiset silmälasit näköä sumentamassa. eikö ole parempi tietää mihin ohdakepuskaan päänsä työntää, ja silti alkaa. osaahan sitten odottaa odottamatonta ja taas yksi tarpeeton sijoituksen purku jää tekemäti, kun sijaisvanhempi ei palauta lasta pettyneenä unelmien ollessa muuta kuin todellisuus.
Miten käy sellaisille sijaisvanhemmille, jotka ovat hommaan ryhtyneet "pää pilvissä" ja ajatuksena että sen jälkeen heidän elämänsä on "ruusuilla tanssimista" kun on lapsia talossa?
Huolimatta siitä onko itsellä ennestään tai ei, mutta joka tapauksessa.
ihan kuin biolapsen syntyessä, monella tuoreella äidillä on UNELMA elämästä lapsen kanssa. kuinka sitä pohjattomasti rakastaa ja kunka puhtaissa kuivissa kauniissa vaatteissa hymyilevä lapsi ojentelee jokellellen käsiiään äitiään kohden.
ja todellisuus onkin muutä. yövalvomista, koliikkia, korvatulehduskierrettä, kakkavaippoja. unelman hetket ovat harvinaista juhlaa. MUTTA NIITÄ ON ja niiden varassa äiti jaksaa sen epämukavan jakson yli. normaalisti.
sijaislapsen tullessa sitä taaskin unelmoi, kuinka tasapainoinen arki rauhotaa lasta. kuinka sitä ihan läsnäolemalla ja kuuntelemalla, antamalla lapselle tilaa olla lapsi, voi antaa korvaavia ja korjaavia kokemuksia. ja tämäkin on UNELMA.
ruusuisin kuvitelmin mukaan lähtijä unohtaa todellisuuden. sen, että lapset ovat kokeneet sellaista elämää ja sellaisia elämänarvoja, jotka ovat (ehkä) sijaisvanhemmalle tuntemattomia. (itse en esim. ollut kohdannut perheväkivaltaa kuin teoreettisesti lehdissä ja tv:ssä ennen sijaislastani). ja että minun hyväni voi varsinkin alussa olla lapselle jopa kauhistus. (säännöt, tavat, vaatimukset lempeimmätkin).
sitten alkaa KASVU. niin sijaisvanhemmuuteen kuin äitiyteenkin kasvetaan lapsen mukana. jos on tahtoa panna itsensä likoon ja voimia jaksaa kaikki tämä, mikä tälläkin palstalla on luettavissa.
jotkut eivät kestä, että elämä myllätään uuteen uskoon, että kaikki vanha teoria on tuuletettva ja aloitettava kaikki uudestaan.
he purkavat toivonmukaan sijoituksen todeten, että tämä ei halusta huolimati ollut heidän juttunsa. pahimmillaan he jatkavat väkisin, ja niistä tarinoista kertovat kirjoitukset epäonnistuneista sijoituskokemuksista.