Mitäs pussihousu Paavot tietää

On olemassa ns. kännykkäkuvaajia ja sitten on valokuvaavia ammattilaisia ja valokuvauksen saloihin perehtyneitä harrastajia, joiden laukuista löytyy tuhansien eurojen arvoista kalustoa.
Surkuhupaista on, että ne kännykkäkuvaajatkin luulevat olevansa valokuvaajia.

Vastaavasti esimerkiksi vapakalastajissa on niitä, jotka onkivat mökkkilaiturilta pikkukaloja rantalepikosta katkaistulla vavalla sekä muutaman euron siimasetillä.
Sitten on heitä, jotka vuosittain käyvät kaukomaissa pyydystämässä eksoottisia kaloja ja heillä on tuhansien eurojen välineet suurtenkin saaliiden pyydystämiseen.
Ne sinttien onkijatkin kokevat olevansa kalastajia, vaikka se heidän kohdallaan kyseenalaista onkin.

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa ns. kännykkäkuvaajia ja sitten on valokuvaavia ammattilaisia ja valokuvauksen saloihin perehtyneitä harrastajia, joiden laukuista löytyy tuhansien eurojen arvoista kalustoa.
Surkuhupaista on, että ne kännykkäkuvaajatkin luulevat olevansa valokuvaajia.

Vastaavasti esimerkiksi vapakalastajissa on niitä, jotka onkivat mökkkilaiturilta pikkukaloja rantalepikosta katkaistulla vavalla sekä muutaman euron siimasetillä.
Sitten on heitä, jotka vuosittain käyvät kaukomaissa pyydystämässä eksoottisia kaloja ja heillä on tuhansien eurojen välineet suurtenkin saaliiden pyydystämiseen.
Ne sinttien onkijatkin kokevat olevansa kalastajia, vaikka se heidän kohdallaan kyseenalaista onkin.

Lue lisää

Aika huono vertaus kalastukseen. Montako vapaa tai uistinta on ei tee kenestäkään kalastajaa. Ei myöskään se että missä kalastaa. Itse mielummin ongin menestyksellä ahvenia ruokakaloiksi kuin jotain tuntemattomia kaloja tuurilla. Kaukomailla kalastus ei myöskään ole kovin ekologista.

Myöskään valokuvaus ei ole pelkästään välineurheilua. Täällä on usein mainittu ns. klassinen setti 24 35 85. Sillä moni kuvaa kaiken tarvitsemansa. Jos on hieman mukavuudenhalua niin hankkii 24-70 zoomin tai vastaavan mikä on tällä palstalla tietysti kiellettyä. Maailmalta löytyy myös kuvaajia jotka ovat kuvanneet pääsääntöisesti vain yhdellä polttovälillä koko uransa. Moniin aiheisiin useini tyrkytetään jotain tiettyä polttoväliä. Totuus on kuitenkin se että monia aiheita voi kuvata hyvinkin monella eri polttovälillä ja aukolla.

Toinen ontuvuus kalastusvertaukseen on se että hyvät kuvat syntyvät yleensä lähellä. Tämä pätee varsinkin luontokuvaukseen mutta moneen muuhunkin. Tunne aiheesi. Eksoottisissa paikoissa otetut kuvat saattavat vaikuttaa hyviltä koska niillä on ns. uutuusarvoa ja poikkeavat aikaisemmista kuvista. Tämä ei kuitenkaan tee kuvista vielä hyviä. Parhaat kuvaajat tuntevat aiheensa, työstävät sitä eri tavoin ja lopulta saavat sen mestariotoksen. Suurin amatöörin ja hyvän kuvaajan ja miksei kalastajankin ero on se että syytetään välineitä ja annetaan niiden rajoittaa tekemistä. Aina löytyy jokin tekosyy miksei jotain voi tehdä tai miksi meni pieleen.

Erään määritelmän mukaan hyvän kuvaajan ja amatöörin ero on se että amatööri esittelee kaikki ottamansa kuvat ja hyvä kuvaaja vain parhaa otoksensa. Ammattilaistenkin kuvista iso osa on sutta ja sekundaa. Eivät vain esittele niitä muille.

Älytön "älykännykkä" on turhake. Vaikea käyttää. Tavallisella hoituu kaikki tarvittava.

Anonyymi kirjoitti:

Aika huono vertaus kalastukseen. Montako vapaa tai uistinta on ei tee kenestäkään kalastajaa. Ei myöskään se että missä kalastaa. Itse mielummin ongin menestyksellä ahvenia ruokakaloiksi kuin jotain tuntemattomia kaloja tuurilla. Kaukomailla kalastus ei myöskään ole kovin ekologista.

Myöskään valokuvaus ei ole pelkästään välineurheilua. Täällä on usein mainittu ns. klassinen setti 24 35 85. Sillä moni kuvaa kaiken tarvitsemansa. Jos on hieman mukavuudenhalua niin hankkii 24-70 zoomin tai vastaavan mikä on tällä palstalla tietysti kiellettyä. Maailmalta löytyy myös kuvaajia jotka ovat kuvanneet pääsääntöisesti vain yhdellä polttovälillä koko uransa. Moniin aiheisiin useini tyrkytetään jotain tiettyä polttoväliä. Totuus on kuitenkin se että monia aiheita voi kuvata hyvinkin monella eri polttovälillä ja aukolla.

Toinen ontuvuus kalastusvertaukseen on se että hyvät kuvat syntyvät yleensä lähellä. Tämä pätee varsinkin luontokuvaukseen mutta moneen muuhunkin. Tunne aiheesi. Eksoottisissa paikoissa otetut kuvat saattavat vaikuttaa hyviltä koska niillä on ns. uutuusarvoa ja poikkeavat aikaisemmista kuvista. Tämä ei kuitenkaan tee kuvista vielä hyviä. Parhaat kuvaajat tuntevat aiheensa, työstävät sitä eri tavoin ja lopulta saavat sen mestariotoksen. Suurin amatöörin ja hyvän kuvaajan ja miksei kalastajankin ero on se että syytetään välineitä ja annetaan niiden rajoittaa tekemistä. Aina löytyy jokin tekosyy miksei jotain voi tehdä tai miksi meni pieleen.

Erään määritelmän mukaan hyvän kuvaajan ja amatöörin ero on se että amatööri esittelee kaikki ottamansa kuvat ja hyvä kuvaaja vain parhaa otoksensa. Ammattilaistenkin kuvista iso osa on sutta ja sekundaa. Eivät vain esittele niitä muille.

Lue lisää

"hyvän kuvaajan ja amatöörin ero on se että amatööri esittelee kaikki ottamansa kuvat ja hyvä kuvaaja vain parhaa otoksensa"

Suunnilleen tuolla tavalla. Hyvä kuvaaja nimittäin erottaa hyvän kuvan huonosta, myös omista otoksistaan, ja karsii kelvottomat pois. Esimerkki:

Kuvasin 4 viikon matkalla noin 16000 ruutua (Fujin kameroilla ja optiikoilla). Tästä RAW-tiedostojen määrästä katsoin konvertoinnin arvoisiksi noin 600 kuvaa. Niistä suurin osa jäi vain omiksi muistoiksi ja noin 200 päätyi matkasta kertovaan kuvaesitykseen.

Niistä edelleen 40 kuvaa päätyi tarjolle julkaistavaksi ja julkaisitiin noin 20. Näyttelyyn päätyi samoin noin 20 otosta. Eli "hyviä" kuvia oli otetuista noin 0,125% eli vähän yli yksi tuhannesta. Kelvollisia noin prosentin verran.

Toki alkuperäisessä setissä oli paljon lähes identtisiä peräkkäisiä ruutuja, mutta kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"hyvän kuvaajan ja amatöörin ero on se että amatööri esittelee kaikki ottamansa kuvat ja hyvä kuvaaja vain parhaa otoksensa"

Suunnilleen tuolla tavalla. Hyvä kuvaaja nimittäin erottaa hyvän kuvan huonosta, myös omista otoksistaan, ja karsii kelvottomat pois. Esimerkki:

Kuvasin 4 viikon matkalla noin 16000 ruutua (Fujin kameroilla ja optiikoilla). Tästä RAW-tiedostojen määrästä katsoin konvertoinnin arvoisiksi noin 600 kuvaa. Niistä suurin osa jäi vain omiksi muistoiksi ja noin 200 päätyi matkasta kertovaan kuvaesitykseen.

Niistä edelleen 40 kuvaa päätyi tarjolle julkaistavaksi ja julkaisitiin noin 20. Näyttelyyn päätyi samoin noin 20 otosta. Eli "hyviä" kuvia oli otetuista noin 0,125% eli vähän yli yksi tuhannesta. Kelvollisia noin prosentin verran.

Toki alkuperäisessä setissä oli paljon lähes identtisiä peräkkäisiä ruutuja, mutta kuitenkin.

Lue lisää

Huono kuvaaja jos pitää noin paljon kuvia ottaa että saa edes jonkin onnistumaan..

"Nykyaikaisissa kännykkäkameroissa on huikaisevat ominaisuudet kunhan vaan haluaa tutustua niihin. Tarkkuus, syväterävyys, värien toisto, kuvamanipulaatiot yms, ovat sillä tasolla, että perinteisillä valokuvauslaitteilla ei pääse lähellekään."

Esimerkiksi syväterävävyyden hallinta on huuhaa älykänny kameroiden mikroskooppisen pienestä kennosta johtuen täydin mahdotonta.
Urheilukuvauskaan ei onnistu huuhaa puhelinkameralla lainkaan ja entäpäs se huonossa valossa kuvaaminen.
Se on täyttä tuskaa niillä lelu puhelinkameroilla.

Minulla on myös kallis älykännykkä, mutta sen kameraa en noteeraa miksikään nykyaikaiseen peilittömään oikeaan järjestelmäkameraan verrattuna.

"Suomessakin on yksi tällainen ammattikuvaaja joka käyttää työssään vain kännykkää."

Yksi, siis vain yksi.
Se kertoo siitä, miten valokuvauksen ammattilaisetkin suhtautuvat asiaa.
Lelut (kännykkäkamerat) ovat leluja ja ammattilaitteet (järjestelmäkamerat) ovat erikseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Nykyaikaisissa kännykkäkameroissa on huikaisevat ominaisuudet kunhan vaan haluaa tutustua niihin. Tarkkuus, syväterävyys, värien toisto, kuvamanipulaatiot yms, ovat sillä tasolla, että perinteisillä valokuvauslaitteilla ei pääse lähellekään."

Esimerkiksi syväterävävyyden hallinta on huuhaa älykänny kameroiden mikroskooppisen pienestä kennosta johtuen täydin mahdotonta.
Urheilukuvauskaan ei onnistu huuhaa puhelinkameralla lainkaan ja entäpäs se huonossa valossa kuvaaminen.
Se on täyttä tuskaa niillä lelu puhelinkameroilla.

Minulla on myös kallis älykännykkä, mutta sen kameraa en noteeraa miksikään nykyaikaiseen peilittömään oikeaan järjestelmäkameraan verrattuna.

Lue lisää

"Tarkkuus, syväterävyys, värien toisto, kuvamanipulaatiot yms, ovat sillä tasolla, että perinteisillä valokuvauslaitteilla ei pääse lähellekään."

Saahan täälläkin kirjoittaa pelkkää puuta heinää, mutta tuollaiset lapselliset väitteet pitäisi sitten pystyä todistamaankin esimerkkien kera.

Siihen et pysty, koska niitä esimerkkejä ei ole

Olympuksen, Panasonicin ja Sonyn peilittömät järkkärit kykenevät paljon suurempaan nopeuteen kuin mikään huuhaa lelu älypuhelin kamera.

Olympuksessa on esimerkiksi pro capture toiminto, joka tallentaa kuvaa kameran puskurimuistiin jo siinä vaiheessa, kun laukaisin on painettu puoleksi pohjaan.

Laukaisuhetkellä on sitten käytettävissä sen hetkinen kuva ja muutama kymmenen edeltävää .

Niistä voidaan sitten valita se kaikkein parhaiten onnistunut nappiosuma.

Lelu ällykännykkä huuhaa kameroiden ominaisuudet eivät riitä siihenkään, eivätkä kyllä mihinkään muuhunkaan.

"Laadukkailla puhelinkameroilla"

Heeeeehhheeehheeehheee, mitä sellaiset ovat?

Lelut (kännykkäkamerat) ovat köyhiä sekä lapsia varten.