Mistä tuotteista haittaa?

Jos puhutaan vaikkapa vitamiineista, vain harva saa niitä riittävästi syömästään ruuasta. Laskennalliset määrät saattavat täyttyä, mikäli syö ravitsemissuositusten mukaan, mutta kuinka moni niin oikeasti käytännössä tekee?

Ihmisten välillä on geneettisiä eroja, joten joku harvinainen sivuvaikutus saattaa aina sattua jonkun kohdalle. Sama pätee sekä lääkkeisiin että lisäravinteisiin. Eivät lääkkeet sen turvallisempia ole: ihmisillä nousevat huonolla tuurilla maksa-arvot ja vielä huonommalla tulee maksa- tai jonkun muun sisäelimen vaurio. Tietyn geenityypin omaava ihminen voi pysyvästi kuuroutua syötyään tiettyä antibioottia.

Lisäravinteiden kohdalla kannattaa miettiä kokonaismääriä ja kerta-annoksia. Jos ottaa sadasta eri purkista päivässä (kuten jotkut terveytensä maksimoijat hyvässä uskossa ottavat), niin yhteisvaikutus voi olla arvaamaton. Siinä joutuvat sisäelimet lujille.

Esim. vihreä tee on haastava valmiste lisäravinteena, koska siinä annos saattaa olla tuhatkertainen pelkkään teen juontiin verrattuna. Teen juominen on turvallista, mutta lisäravinteena sama valmiste voi tuhota maksan.

Joskus ihan tavallisissa vitamiineissa saattaa olla apuaineita, jotka osoittautuvat haitallisiksi. Samoin missä lisäravinteessa voi olla jotain yllättävää vierasta ainetta, joka ei ehkä edes lue tuoteselosteessa. Aina on mahdollista, että valmistuksessa on käytetty vahingossa väärää yrttiä, tai sitten säästön nimissä on käytetty kepulikonsteja. Riskialtista on varmasti tilata lisäravinteet suoraan jostain kaukomailta.

Riskialttiimpia ovat varmasti kokonaisuutena yrtit.

Vitamiineissakaan harvoin yliannostus on hyödyllinen. Se sotkee elimistön omia järjestelmiä. Turvallisempaa on varmasti ottaa lyhyt kuuri esim. C-vitamiinia isolla annoksella kuin syödä sitä jatkuvasti.

D-vitamiinista hyvin monilla on puutetta. Jopa etelän maidenkaupunkien asukkailla, nimittäin saastesumu haittaa auringon pääsyä maahan, jolloin iho ei tuota D-vitamiinia. Risto Isomäki suosittelee kirjassaan Ilmasto ja terveys saamaan D-vitamiinin auringosta ja käyttämään talvella UVB-lamppua. Aurinko saattaa muodostaa iholla muitakin tarpeellisia yhdisteitä, joten välttämättä pelkkä D-vitamiinin korvaus ei riitä. D-vitamiini on varmasti tärkeimmästä päästä lisäravinteiden kohdalla. Sen varastot elimistössä eivät kestä paria kuukautta pidempään.

Itse olen varmaan käyttänyt liikaakin lisäravinteita. Lääkärissä en juurikaan käy, joten veriarvojani en tiedä. Välillä olen koettanut vähentää ja siinä onnistunutkin. Sitten taas innostun jostain valmisteesta. Varsinaisen monivitamiinin lopetin, ja käytän lähinnä täsmävalmistetta, joka sisältää niitä ravinteita, joita ravinnostani puuttuu. Joitain tuotteita käytän vahvempina valmisteina kuureittain. Vähän pelkään yrttivalmisteita, mutta jos joku tarve ilmenee, niin niitäkin käytän. Myös lemmikkieläinosastolta hankittuja, joista kaikista ei varmaankaan ole tutkimuksia ihmisten kohdalta. Riski on omani, ja sen tiedostan.

Samaa uskon edellisen vastaajan kanssa, että ruuan ravinteet ovat vähenemään päin. Sikäli on turhaa propagandaa väittää, että terveellinen ruoka riittää. Isomäki taisi laskea, että täytyy syödä 2,5 kg kananmunia päivässä saadakseen tarvittavan määrän D-vitamiinia. Eli tuudittautuu väärään turvallisuuden tunteeseen jos luottaa, että monipuolinen ruoka antaa kaiken tarvittavan. Sitä paitsi sairastaessa ja ikääntyessä imeytyminen tai tarve saattaa muuttua. Globaalisti tavallisia ovat D-vitamiinin, raudan ja jodin puute. Samoin joistain B-vitamiineista on puutetta e-pillerien käyttäjillä ja raskaana olevilla. Täytyisi malttaa ottaa selville, mitä oikeasti tarvitsee, eikä ahnehtia kaikkea mahdollista.

Ja joskus joku muu kuin luontaistuote voi parantaa oloa. Unen lisääminen, sopivan liikuntalajin aloittaminen (tämän tiedän kokemuksestakin), rentoutumisharjoitukset, ruokavalion pahisten karsiminen ja muut ruokavaliomuutokset yms.