Pienellä puolella
Odotin autossani Johannaa, jota en ollut tavannut pariin vuoteen. Johanna oli tosi ystävä: sellainen, jonka kanssa pysyi ystävänä vaikka vuosia vierehtäisi ilman että nähdään. Nyt hän oli tulossa Sveitsistä, jossa oli työskennellyt hotellissa jonkinlaisena johtajan oikeana kätenä.
Johanna oli älykäs tyttö, muttei ollut tuhlannut nuoruuttaan akateemiseen pakertamiseen. Muistaakseni hän oli joskus lukion jälkeen pyrkinyt ja päässytkin kauppakorkeaan, muttei koskaan sitten ilmoittautunut.
Sitten näin kauniin vyötärön keikkuvan kadun vilinässä ja odotteluni palkittiin. Johanna saapui yhtä siistinä, ryhdikkäänä, reippaana ja suloisena kuten aina. Sain pusun ennen kuin auton ovikaan oli pamahtanut kiinni. Ajoimme Johannan tuttavan omistamalle hotellille ja levittäydyimme melko hiljaisen aulabaarin nurkkaan. Johanna oli käymässä kotipuolessaan vain pikaisesti, eikä raahannut turhia matkatavaroita.
Lento oli mennyt hyvin. Sää oli ollut Zurichissä hieno. Baselissa oli enimmäkseen satanut. Työpäivät olivat olleet välillä tosi rankkoja. Sveitsiläiset olivat kivoja. Ihan kaikki ei ollut kallista Sveitsissä. Vuoret ovat ihania.
Meillä oli aina tapana alkaa keskustella erityisen tyhmistä aiheista silloin kun teki oikeastaan mieli päästä jonnekin muualle. Johanna oli tarkka ja tavallaan aika konservatiivinenkin tyttö, mutta toi mukanaan aina uusia ideoita eikä koskaan ollut liian ennakkoluuloinen.
Mietiskelin, mitä Johannalla mahtoi olla mielessä. Katsoin tai ainakin ahmin ajatuksissani neidin otsaa, olkapäitä, niskaa ... jalkateriä, lantiota ja peppua. Johannalla oli tapojensa mukaisesti hyvin luontevat vaatteet, tällä kertaa musta silitetty kauluspaita, jossa tumman vihreitä ohuita raitoja. Ilmeisesti matkavaatteet - tiesin hänen töissä noudattavan vielä muodollisempaa pukeutumista. Eipä silti, tämän tytön elegenssi hehkui vaatevalinnoista riippumatta; Johanna ei ollut perfektionisti, mutta ilmeisesti oli jotenkin vain aina, ilman suurempaa tietoista vaivannäköä, tyylikas, siisti ja hyväntuoksuinen.
Itse huomasin miehisen aistini heräävän, kun muistelin yhteisiä hetkiämme joskus - varsinkin joitakin aika ennakkoluulottomia hetkiä. Ajatukseni palasivat äkkiä takaisin, kun Johanna yllättäen tokaisi pitävänsä minusta juuri sen takia, etta _minulla_ on aina uusia näkökulmia asioihin. Niin: ajattelin, että asia on juuri päin vastoin, mutta otin kehut vastaan.
Hovimestari pyyhälsi merkitsevästi ohitsemme. Johanna kysyi sitten pilke silmäkulmassaan, mitä oikein hyvää minä haluaisin tarjota hänelle tänään. Se laittoi poskiini pienen kuuman leimahduksen ja pisti mielikuvitukseni pyörimään. Tiesin, että nyt oli se hetki, jolloin minun piti asettaa pääni vadille, eli sanottava jotain rohkeaa mutta romanttista. Tylsän tai toisaalta liian reippaan ehdotuksen heittäminen tekisi nolon lopun hyvin alkaneelle päivälle.
Katselin Johannan siistiä pukua, puheliasta hymysuuta ja huomasin vihdoin uuden kampauksenkin. Sveitsi todella oli hänen maansa. Mahtoivatkohan sveitsiläiset olla romanttista porukkaa? Suutelin Johannaa lyhyesti pöydän yli. Vastauksesta päätellen hän ei Sveitsissä ollut harrastanut pussailua ainakaan kyllästymiseen asti. Johanna piti italialaisesta keittiöstä, mutta halusin keksiä jotain muuta. Totta puhuen, ei tässä kumpikaan varsinaisesti ruokaa ajatellut, mutta syöminen sai toimia nyt johdatuksena läheisempään seurusteluun, kunhan pitäisin kielen keskellä suuta. (Johannalla oli daamina helpompaa, hän saattoi puheensa lomassa leikkiä kielellään ihan miten halusi.)
(Ja sitä hän tekikin.)
Sitten mielessäni käväisi tuhma, mahdollisesti liiankin tuhma ajatus. Se oli itse asiassa pyörinyt ajatuksissani jo vähän aikaa: halusin kokeilla Johannan kanssa jotain uutta, rakastella häntä lempeasti ja hellästi ... takaapäin, mieluusti ihan peppuun. Harvinaisempaan ja vähän tuhmempaan paikkaan kuin normaalisti, ahtaampaan ainakin, mutta varmasti intiimiin ja meille kummallekin uuteen paikkaan.
Tai ei ihan. Kerran olimme eksyneet tutulta ja tavanomaiselta polulta vahingossa: hyvin pitkän mutta sitäkin suloisemman esileikin lopulla olin painautunut vahingossa ohi paratiisin pääoven. Tuo väärä kolo vain sattui olemaan sopivalla hetkellä sopivasti kohdalla, vieläpä otollisen liukkaanakin.
Hassua tai sitten ei, mutta tuolloin en itse ollut heti tajunnut pientä sivuloikkaa... muistan vain, että Johanna oli aluksi huudahtanut, mutta pian hymyillyt kuin hieman huvittunut Naantalin Aurinko. Vasta muutaman intiimin liikahduksemme jälkeen olin tajunnut harhaloikkani. Johanna oli kuitenkin ollut rento ja rauhallinen, joten jatkoimme... Meille molemmille tuli oikein hyvä olo, muttemme myöhemmin milloinkaan ottaneet asiaa esille edes vihjauksien tasolla, puhumattakaan että olisimme suoraan keskustelleet siitä. Luontevaa tilaisuutta saman toistumiseen ei ollut tullut sen jälkeen ja taisimme ainoasta kerrastamme olla edelleenkin vähän ihmeissämme.
Halusin ehdottaa tuota harvinaisuutta uudelleen. Olin omasta ajatuksestani jo hieman kiihottunut - tiedostin kyllä, että idea ja mielenkiinto asiaan yleensäkin oli mahdollisesti vain ja ainoastaan minun puolellani. En ollut lainkaan tietoinen mitä Johanna saattaisi ajatella moisesta - varsinkaan asuttuaan viime ajat niinkin konservatiivisessa ja pedanttisessa maassa kuin Sveitsi.
Pistin kaikki yhden kortin varaan, palautin naamani peruslukemille ja ehdotin, että nauttisimme jotain kreikkalaiseen tapaan. Johanna innostui ja sanoi vinosti hymyillen: "Joo! Se olis ihanaa vaihtelua!"
Öh... tilasimme siis yhteisen annoksen kreikkalaista salaattia ja ruokajuomaksi retsinaa. Olin ihmeissäni - Johannan vastaus vaikutti tavallaan täysosumalta - tai sitten oli puhdas sattuma. Minulla ei loppujen lopuksi ollut aavistustakaan siitä, oliko Johanna tajunnut pikkutuhman ehdotukseni vai ei. Jos oli, oliko hän sen saman tien hyväksynytkin? Toisaalta Johannan kansainvälisyys ei varmaan kattanut ihan kaikkia mahdollisia inhimillisen toiminnan aloja, varsinkaan hmm... kansainvälisen lehdistön termejä.
Söimme nautiskellellen ja antaumuksella. Jos Johanna vasta nyt pohdiskeli avainta ehdotukseeni, hän ei ainakaan antanut sen häiritä. Tunsin oloni lopulta hirveän epävarmaksi. Ehdin jo katua ehdotustani, hermostuksissani melkein kaadoin viinilasini pöydälle, mutta Johannan silmät hymyilivät luottavaisesti. Juttelimme viattomia tuhmuuksia ja söimme annoksemme viimeistä liukasta oliivia myöten loppuun.
Retsinan pikkukitkerä jälkimaku kutitti kivasti suussa. Tarjoilijan tullessa hakemaan lautasia Johanna tuijotti minua pieni ihmeellinen hymy huulillaan. Tarjoilija tiedusteli, halusimmeko jälkiruokaa.
Minulle tuli täysi ajatuspimennys, koska jostain syystä ajatukseni olivat jo jossain ihan muualla. En saanut päähäni mitään jälkiruokaa. Ainakaan sellaista, joka olisi linjassa eturuuan kanssa. Sanoin sitten mielestäni sopivan ovelasti Johannalle, että jälkiruuissa (kuten kaikessa makeassa syötävässä yleensäkin) naiset saavat aina tilaisuuden hakea oikeutta mieltymyksilleen. Johanna heitti tarjoilijalle melko pitkän rimpsun italiaa. Jaaha. No niin. Johanna ei näköjään innostunut kreikkalaisesta illasta.
* Sä et taida tykätä kreikkalaisesta keittiöstä - ?
* Kuka niin sanoo? Voi olla, että mä tykkään siitä paljonkin.
Hiljaisuus. En olut vieläkään varma, ajattelimmeko samaa asiaa. Päätin jatkaa.
* Piristää, kun asiat menee joskus keittiön kautta.
* Hmm...Joo.
Tarjoilija saapui pikän tovin kuluttua takaisin. Kävi ilmi, että tilaus käsitti kummallekin (ja minun lompakolleni) aika kunnioitettavan annoksen jäätelöä; tummia, suuria palloja suklaajäätelöä, suklaalastuja, kaakaolikööriä, persikanpaloja, banaania, päällä kermavaahtoa, pohjalla vielä samettista capuccinokastiketta. En ole yleensä jäätelön ystävä, mutta tämä teki vaikutuksen.
Tajusin vasta annoksen puolivälissä, että Johanna oli samalla antanut myöntävän vastauksensa. Maksoin laskun ja menimme tutustumaan huoneeseemme. Hotellihuone oli kotoisa, mikä miellytti meitä kumpaakin, ja hyvin siisti, mikä miellytti minua mutta erityisesti Johannaa. Pyyhkeet olivat moninaiset, paksut, pehmeät ja valkoiset, namut tyynyllä ilmeisen hyviä kun Johanna söi minunkin.
Neidin hameen nappeja hitaasti avatessani tunsin Swissairin ja samalla jonkin laadukkaan ihonhoitosarjan tuoksun. Johannan kaula tuoksui Lancomen jollekin, suu maistui varmaan yhtä paljon capuccinolle ja suklaalle kuin omanikin. Neidin jalkoväli tuoksui sukkahousujen läpi Neidille, peppupuolelta vähän peppumaisemmin. En kehdannut himoita tämän suloisen naisen kääntöpuolta heti alkuun, vaan tein ensin varovasti tuloa turvallisemmille vesille. Johanna toivottikin minut varsin sulavasti peremmälle, ja tuotimme toisellemme kiirehtimättä ja hellästi nautintoa pitkän tovin.
Johanna käännähti sitten mahalleen. Kaunis naisellinen kuutamo viekoitteli minut hyväilemään ja suutelemaan ristiselkää. Tunsin puhtaan ihon ja suihkushamppoon kukkaistuoksun. Johanna makasi rauhallisesti, ja siirryin hitaasti alaspäin. Iho oli samettinen, peppu kovin soma ja sopusuhtainen; se oli muodoltaan yhtä aikaa itsevarman pyöreä ja kauniin ryhdikäs. Reidet olivat samoin upeat, kivasti ojennuksissa ja viehkosti hieman pulleat, ja katseeni vaelteli niitä myötä takasin pakaroille.
Johanna ei ollut mikään suurikokoinen tyttö. Hänen suloinen peppunsa näytti houkuttelevalta, mutta toisaalta jo mietin, mahtuisinko ollenkaan... Vaikka olimme siis aikaisemmin, vahingossa, tulleet tutustuneeksi neidin tiukempaan koloon, tunsin hermostuneisuuteni heijastelevan myös epäröintinä jalkovälissäni. Tein varovasti lähempää tuttavuutta Johannan sympaattisen pepun kanssa, ja samalla Johanna otti jalkovälini hellään huomaansa. Jatkoin takapuolen hyväilyä, hieroin pehmeästi pepun kaaria, etenin alemmas ja alemmas. Pian sormenpääni tavoitti pikku pyllyreiän. Se oli kaunis ja rauhallisen päättäväisenä supussa. Sen luona pieni, lahjomaton tuoksu kertoi, että nyt oltiin toisella puolella kuin tavallisesti. Tuoksu oli mystisen suklainen mutta naisellinen, Johannamainen. Muistan vain, että katsellessani läheltä tuota somaa pikku reikää ja tuntiessani sen hajun, jalkovälini heräsi uudelleen. Ja reippaasti. Häpesin vähän niin näkyvää reaktiotani. Johanna vaistosi oloni, ja rohkaisi minua jatkamalla omalla tahollaan tasaista, pehmeää hierontaa intoa puhkuvan pikkuveljeni kanssa.
Johanna kohotti lantiotaan ja paransi asentoaan koukistamalle toisen jalkansa, eikä minulle sen jälkeen jäänyt epäselväksi, saiko hänen peppunsa hyväilyä jatkaa vai ei... Asento oli luomoava, se toi Johannan suloisen kääntöpuolen viekoittelevasti silmieni eteen. En koskaan ollut nähnyt, tai uskonut näkeväni, Johannan tai kenenkään naisen peppua niin eroottisessa asennossa. Suutelin hitaasti pepun puoliskoja, annoin sitten suudelman suoraan peppureiälle. Sitten toisen, ja kolmannen vähän pidemmän... Johanna hehkui nautinnosta, liikutti lantiotaan hiljaa ja antautui täysin suukoilleni. Lopulta suutelin hänen pakaroidensa väliä pitkiäkin toveja ja kaikki tuoksut, - neidin jalkovälin, kakan, nauttimamme jäätelön, banaanin, kaakaoliköörin - sekoittuivat vallattomasti yhteen.
Lopulta tunsimme olevamme valmiita. Käännyin ympäri, ja Johanna asettui rennosti ja kutsuvasti odottamaan. Samalla huomasin Johannan pimpin olevan tilanteesta yhtä innostuneen kuin me muutkin osapuolet. Lainasin naisellista kosteutta pikkuveljelleni. Se kasvoi entisestään, kun kosketin sillä ensimmäisen kerran neidin samettista peppua. Johanna painoi selkänsä alas ja pyllisti kauniisti. Painelin hitaasti ja levitin samalla liukasta kosteutta reiän ympärille. Pieni soma suppusuu tuntui nyt pehmeältä, se näytti välillä laajenevan ja antavan enemmän ja enemmän periksi painelujeni tahdissa. Elimeni pää käväisi yhä syvemmällä ja tunsin pepun tuoksun leijailevan nenääni.
Ajattelin, kuinka sievä Johannan pepun seutu olikaan. Johannakin otti välillä toisella kädellään pikkuveljestäni kiinni ja teki sillä kiihottavia, hitaita sivelyjä reikänsä ympäri. Kuinka harvinainen mahtoikaan olla hetkemme? Tunsin itseni hyvin onnelliseksi nähdessäni Johannan sirojen sormien auttavan miehistä taikasauvaani kohti edelleenkin tiukan näköistä pyllyreikää.
Kaluni pää alkoi hitaasti löytää tietään sisään peppuun. Johanna pidätti ensin hengitystään, kohottautui huohottamaan ja sitten laskeutui hitaasti alas makaamaan mahalleen. Miehisyyden symbolini näytti nyt aika suurelta Johannan tiukkaan reikään verrattuna... joten annoin Johannan päättää mikä seuraavaksi tuntuisi parhaimmalta. Johanna siirsi uudelleen toisen jalkansa koukkuun ja siten pyllisti uudelleen somasti. Suutelin Johannaa hänen olkansa yli. Sitten painauduin hellästi alaspäin ja katsoin, kuinka kostea elimeni työntyi pyllyyn.
Peppuaukon tasaisen varma ja lämmin halaus sai minut ulvahtelemaan nautinnosta. Johanna liikahteli ja voihki tuntiessaan kaluni jähmeänä ja pulleana peppunsa sisällä. Alkuihastuksesta toivuttuamme hän alkoi keinuttaa hiljakseen lantiotaan, joten rohkenin itsekin liikahdella hitaasti ulos- ja sisäänpäin. Tunsin Johannan pakarat naisellisen pyöreinä lantiotani vasten - välillä rentoina, välillä taas jännittyneinä, mikä sai jalkovälini melkein puutumaan nautinnosta. Tunsin Johannan reidet allani seksikkäämmin kuin koskaan. Mutta se mikä oli ihaninta, oli tuntea kaluni kaartuvan Johannan pakaroiden välissä sisään pehmeään peppuaukkoon; sen ystävälliset halaukset olivat varmasti parasta mitä koskaan olen kokenut. Hyvän olon tunne levisi varpaisiin asti; tunsin kuinka Johannakin nautiskeli allani. Lopulta Johannan armaat painallukset tuntuivat niin tainnuttavan ihanilta, etten pystynyt edes pitämään silmiäni auki vaan minun oli pakko yrittää jotenkin rauhoittua etten olisi lauennut neidin takapuoleen ennen aikojani.
Tein vähän aikaa hyvin hitaita liikkeita ulos ja sisään, ja pystyimme joten kuten rauhottumaan. Sitten halusimme kääntyä kasvotusten. Johannan kääntyminen selälleen kävikin hyvin vaivattomasti: vetäydyin niin paljon ulos kuin saatoin ja Johanna heilautti jalkansa edestäni. Pippelini pää pysyi asennon vaihdon ajan kiltisti pepussa. Johanna nosti sitten jalkansa rinnalleen koukkuun ja oli siten hyvin provosoivassa asennossa minun kannaltani.
Painautuminen takaisin pepun pehmeään ahtauteen tuntui suorastaan autuaalta. Johanna sulki silmänsä tiukasti, muttei voinut peittää hymyään. Annoin ymmärtäväisen suudelman. Anaaliyhdynnän tuhmuudessa oli kieltämättä ristiriita hänen konservatiivisuutensa kanssa. Siihen en koskaan keksinyt selitystä, mutta se olikin mukava arvoitus; itse asiassa yksi Johannan monista. Minä puolestani osasin ainakin arvostaa sitä, että hän uskalsi armollisesti suoda minulle tuota intiimimpää paikkaansa, paljon tavanomaista vaihtoehtoa salatumpaa ja hävetympää.
Katselin Johannan vilkkuvia, hymyileviä silmiä ja luin muikeasta ilmeestä kuinka neiti nautti olostaan joka tavalla. Hän lekotteli edelleen polvet koukussa - kuin kyykyssä selällään - ja naisellinen takaovi otti mainiosti vastaan miehekkään ulokkeeni, joka säteili nautinnosta.
Olimme välillä aivan hiljaa paikallaan. Ainakin minulle tuotti hivelevää nautintoa tuntea elimeni rauhallisena ja kookkaana neidin pepussa. Miltä se mahtoi Johannasta tuntua? Suurelta, pyöreältä, täyttävältä? Ystävällisen pehmeältä? Vai ystävällisen kovalta? Nautinnollisen "painavalta", ehkä niinkin? Joka tapauksetta Johanna näytti nauttivan anaaliyhdynnästä.
Suutelimme pitkään, pitelin Johannaa hartioiden alta. Aloimme samalla uudelleen tehdä nautinnollisia hitaita liikahduksia, sitten vähän nopeammin, sitten vieläkin rajummin. Pian tunsin huippuhetkeni tulevan, ja tiesin, etten voisi sitä enää pidättää. Tärisin, henkeä salpasi, pystyin tekemään vain muutaman hitaan sisään-ulos-liikkeen. Nautinto tukki tuntemukseni ja tajuntani hitaasti niin, että tunsin lopulta vain Johannan tiukan, lämpimän, pyöreän hyväilyn. Ja sitten se tulikin. Johanna tempoili allani, suoristi hitaasti jalkansa ja painoi aluksi peppureiällään, ja pepullaan, lopulta koko lantiollaan. Tajusin oman laukeamiseni alkavan ja kuulin Johannan huutavan nautinnosta.
Johanna puristi pakaransa yhteen, ja tunsin pepun sykkivän. Sykkeet kasvoivat voimakkaiksi, lamauttaviksi halauksiksi, ja ne nostivat minut lopullisesti orgasmin taivaalle.
Makoilimme pitkän aikaa samassa asennossa. Kun lopulta vetäydyin ulos, Johanna nauroi ulvahtaen ja puristi reikänsä somasti suppuun - se näytti edelleen iloisen liukkaalta. Pikkuveljeni näytti sekin liukkaalta, mutta neidin omistuksenhaluinen peppu oli jättänyt siihen ruskeita viiruja. Hotellin pyyhkeet olivat mukavan pehmeitä ja käytimmekin niitä sitten aika estoitta. Asettelin lopuksi puhtaan pyyhkeen Johannan lantion alle ja hän peitteli vuorostaan pikku veijarini hellästi toiseen pyyhkeeseen.
Juttelimme kaikenlaista, laitoimme kylpyveden illemmalla. Kylvyn jälkeen Johanna pyysi minua levittämään voidetta hartoihinsa ja selkäänsä. Pääsin vyötärölle asti, kun jalkovälini heräsi taas estottomasti. Herrasmiehenä (?) en halunnut provosoida Johannaa, vaan jatkoin hierontaa reisistä alaspäin. Johanna vastasi ottamalla kädestäni kiinni ja ohjasi sen takaisin vähän ylöspäin. Pian olimme taas auttamattomasti lakanoiden välissä: Johanna minun sylissäni, ja minun pikkuveitikkani Johannan pepun tiukassa syleilyssä.
1997-2005 (c) Mayo Nandi, mayo.nandi(ät)lycos.com
Odotin autossani Johannaa, jota en ollut tavannut pariin vuoteen. Johanna oli tosi ystävä: sellainen, jonka kanssa pysyi ystävänä vaikka vuosia vierehtäisi ilman että nähdään. Nyt hän oli tulossa Sveitsistä, jossa oli työskennellyt hotellissa jonkinlaisena johtajan oikeana kätenä.
Johanna oli älykäs tyttö, muttei ollut tuhlannut nuoruuttaan akateemiseen pakertamiseen. Muistaakseni hän oli joskus lukion jälkeen pyrkinyt ja päässytkin kauppakorkeaan, muttei koskaan sitten ilmoittautunut.
Sitten näin kauniin vyötärön keikkuvan kadun vilinässä ja odotteluni palkittiin. Johanna saapui yhtä siistinä, ryhdikkäänä, reippaana ja suloisena kuten aina. Sain pusun ennen kuin auton ovikaan oli pamahtanut kiinni. Ajoimme Johannan tuttavan omistamalle hotellille ja levittäydyimme melko hiljaisen aulabaarin nurkkaan. Johanna oli käymässä kotipuolessaan vain pikaisesti, eikä raahannut turhia matkatavaroita.
Lento oli mennyt hyvin. Sää oli ollut Zurichissä hieno. Baselissa oli enimmäkseen satanut. Työpäivät olivat olleet välillä tosi rankkoja. Sveitsiläiset olivat kivoja. Ihan kaikki ei ollut kallista Sveitsissä. Vuoret ovat ihania.
Meillä oli aina tapana alkaa keskustella erityisen tyhmistä aiheista silloin kun teki oikeastaan mieli päästä jonnekin muualle. Johanna oli tarkka ja tavallaan aika konservatiivinenkin tyttö, mutta toi mukanaan aina uusia ideoita eikä koskaan ollut liian ennakkoluuloinen.
Mietiskelin, mitä Johannalla mahtoi olla mielessä. Katsoin tai ainakin ahmin ajatuksissani neidin otsaa, olkapäitä, niskaa ... jalkateriä, lantiota ja peppua. Johannalla oli tapojensa mukaisesti hyvin luontevat vaatteet, tällä kertaa musta silitetty kauluspaita, jossa tumman vihreitä ohuita raitoja. Ilmeisesti matkavaatteet - tiesin hänen töissä noudattavan vielä muodollisempaa pukeutumista. Eipä silti, tämän tytön elegenssi hehkui vaatevalinnoista riippumatta; Johanna ei ollut perfektionisti, mutta ilmeisesti oli jotenkin vain aina, ilman suurempaa tietoista vaivannäköä, tyylikas, siisti ja hyväntuoksuinen.
Itse huomasin miehisen aistini heräävän, kun muistelin yhteisiä hetkiämme joskus - varsinkin joitakin aika ennakkoluulottomia hetkiä. Ajatukseni palasivat äkkiä takaisin, kun Johanna yllättäen tokaisi pitävänsä minusta juuri sen takia, etta _minulla_ on aina uusia näkökulmia asioihin. Niin: ajattelin, että asia on juuri päin vastoin, mutta otin kehut vastaan.
Hovimestari pyyhälsi merkitsevästi ohitsemme. Johanna kysyi sitten pilke silmäkulmassaan, mitä oikein hyvää minä haluaisin tarjota hänelle tänään. Se laittoi poskiini pienen kuuman leimahduksen ja pisti mielikuvitukseni pyörimään. Tiesin, että nyt oli se hetki, jolloin minun piti asettaa pääni vadille, eli sanottava jotain rohkeaa mutta romanttista. Tylsän tai toisaalta liian reippaan ehdotuksen heittäminen tekisi nolon lopun hyvin alkaneelle päivälle.
Katselin Johannan siistiä pukua, puheliasta hymysuuta ja huomasin vihdoin uuden kampauksenkin. Sveitsi todella oli hänen maansa. Mahtoivatkohan sveitsiläiset olla romanttista porukkaa? Suutelin Johannaa lyhyesti pöydän yli. Vastauksesta päätellen hän ei Sveitsissä ollut harrastanut pussailua ainakaan kyllästymiseen asti. Johanna piti italialaisesta keittiöstä, mutta halusin keksiä jotain muuta. Totta puhuen, ei tässä kumpikaan varsinaisesti ruokaa ajatellut, mutta syöminen sai toimia nyt johdatuksena läheisempään seurusteluun, kunhan pitäisin kielen keskellä suuta. (Johannalla oli daamina helpompaa, hän saattoi puheensa lomassa leikkiä kielellään ihan miten halusi.)
(Ja sitä hän tekikin.)
Sitten mielessäni käväisi tuhma, mahdollisesti liiankin tuhma ajatus. Se oli itse asiassa pyörinyt ajatuksissani jo vähän aikaa: halusin kokeilla Johannan kanssa jotain uutta, rakastella häntä lempeasti ja hellästi ... takaapäin, mieluusti ihan peppuun. Harvinaisempaan ja vähän tuhmempaan paikkaan kuin normaalisti, ahtaampaan ainakin, mutta varmasti intiimiin ja meille kummallekin uuteen paikkaan.
Tai ei ihan. Kerran olimme eksyneet tutulta ja tavanomaiselta polulta vahingossa: hyvin pitkän mutta sitäkin suloisemman esileikin lopulla olin painautunut vahingossa ohi paratiisin pääoven. Tuo väärä kolo vain sattui olemaan sopivalla hetkellä sopivasti kohdalla, vieläpä otollisen liukkaanakin.
Hassua tai sitten ei, mutta tuolloin en itse ollut heti tajunnut pientä sivuloikkaa... muistan vain, että Johanna oli aluksi huudahtanut, mutta pian hymyillyt kuin hieman huvittunut Naantalin Aurinko. Vasta muutaman intiimin liikahduksemme jälkeen olin tajunnut harhaloikkani. Johanna oli kuitenkin ollut rento ja rauhallinen, joten jatkoimme... Meille molemmille tuli oikein hyvä olo, muttemme myöhemmin milloinkaan ottaneet asiaa esille edes vihjauksien tasolla, puhumattakaan että olisimme suoraan keskustelleet siitä. Luontevaa tilaisuutta saman toistumiseen ei ollut tullut sen jälkeen ja taisimme ainoasta kerrastamme olla edelleenkin vähän ihmeissämme.
Halusin ehdottaa tuota harvinaisuutta uudelleen. Olin omasta ajatuksestani jo hieman kiihottunut - tiedostin kyllä, että idea ja mielenkiinto asiaan yleensäkin oli mahdollisesti vain ja ainoastaan minun puolellani. En ollut lainkaan tietoinen mitä Johanna saattaisi ajatella moisesta - varsinkaan asuttuaan viime ajat niinkin konservatiivisessa ja pedanttisessa maassa kuin Sveitsi.
Pistin kaikki yhden kortin varaan, palautin naamani peruslukemille ja ehdotin, että nauttisimme jotain kreikkalaiseen tapaan. Johanna innostui ja sanoi vinosti hymyillen: "Joo! Se olis ihanaa vaihtelua!"
Öh... tilasimme siis yhteisen annoksen kreikkalaista salaattia ja ruokajuomaksi retsinaa. Olin ihmeissäni - Johannan vastaus vaikutti tavallaan täysosumalta - tai sitten oli puhdas sattuma. Minulla ei loppujen lopuksi ollut aavistustakaan siitä, oliko Johanna tajunnut pikkutuhman ehdotukseni vai ei. Jos oli, oliko hän sen saman tien hyväksynytkin? Toisaalta Johannan kansainvälisyys ei varmaan kattanut ihan kaikkia mahdollisia inhimillisen toiminnan aloja, varsinkaan hmm... kansainvälisen lehdistön termejä.
Söimme nautiskellellen ja antaumuksella. Jos Johanna vasta nyt pohdiskeli avainta ehdotukseeni, hän ei ainakaan antanut sen häiritä. Tunsin oloni lopulta hirveän epävarmaksi. Ehdin jo katua ehdotustani, hermostuksissani melkein kaadoin viinilasini pöydälle, mutta Johannan silmät hymyilivät luottavaisesti. Juttelimme viattomia tuhmuuksia ja söimme annoksemme viimeistä liukasta oliivia myöten loppuun.
Retsinan pikkukitkerä jälkimaku kutitti kivasti suussa. Tarjoilijan tullessa hakemaan lautasia Johanna tuijotti minua pieni ihmeellinen hymy huulillaan. Tarjoilija tiedusteli, halusimmeko jälkiruokaa.
Minulle tuli täysi ajatuspimennys, koska jostain syystä ajatukseni olivat jo jossain ihan muualla. En saanut päähäni mitään jälkiruokaa. Ainakaan sellaista, joka olisi linjassa eturuuan kanssa. Sanoin sitten mielestäni sopivan ovelasti Johannalle, että jälkiruuissa (kuten kaikessa makeassa syötävässä yleensäkin) naiset saavat aina tilaisuuden hakea oikeutta mieltymyksilleen. Johanna heitti tarjoilijalle melko pitkän rimpsun italiaa. Jaaha. No niin. Johanna ei näköjään innostunut kreikkalaisesta illasta.
* Sä et taida tykätä kreikkalaisesta keittiöstä - ?
* Kuka niin sanoo? Voi olla, että mä tykkään siitä paljonkin.
Hiljaisuus. En olut vieläkään varma, ajattelimmeko samaa asiaa. Päätin jatkaa.
* Piristää, kun asiat menee joskus keittiön kautta.
* Hmm...Joo.
Tarjoilija saapui pikän tovin kuluttua takaisin. Kävi ilmi, että tilaus käsitti kummallekin (ja minun lompakolleni) aika kunnioitettavan annoksen jäätelöä; tummia, suuria palloja suklaajäätelöä, suklaalastuja, kaakaolikööriä, persikanpaloja, banaania, päällä kermavaahtoa, pohjalla vielä samettista capuccinokastiketta. En ole yleensä jäätelön ystävä, mutta tämä teki vaikutuksen.
Tajusin vasta annoksen puolivälissä, että Johanna oli samalla antanut myöntävän vastauksensa. Maksoin laskun ja menimme tutustumaan huoneeseemme. Hotellihuone oli kotoisa, mikä miellytti meitä kumpaakin, ja hyvin siisti, mikä miellytti minua mutta erityisesti Johannaa. Pyyhkeet olivat moninaiset, paksut, pehmeät ja valkoiset, namut tyynyllä ilmeisen hyviä kun Johanna söi minunkin.
Neidin hameen nappeja hitaasti avatessani tunsin Swissairin ja samalla jonkin laadukkaan ihonhoitosarjan tuoksun. Johannan kaula tuoksui Lancomen jollekin, suu maistui varmaan yhtä paljon capuccinolle ja suklaalle kuin omanikin. Neidin jalkoväli tuoksui sukkahousujen läpi Neidille, peppupuolelta vähän peppumaisemmin. En kehdannut himoita tämän suloisen naisen kääntöpuolta heti alkuun, vaan tein ensin varovasti tuloa turvallisemmille vesille. Johanna toivottikin minut varsin sulavasti peremmälle, ja tuotimme toisellemme kiirehtimättä ja hellästi nautintoa pitkän tovin.
Johanna käännähti sitten mahalleen. Kaunis naisellinen kuutamo viekoitteli minut hyväilemään ja suutelemaan ristiselkää. Tunsin puhtaan ihon ja suihkushamppoon kukkaistuoksun. Johanna makasi rauhallisesti, ja siirryin hitaasti alaspäin. Iho oli samettinen, peppu kovin soma ja sopusuhtainen; se oli muodoltaan yhtä aikaa itsevarman pyöreä ja kauniin ryhdikäs. Reidet olivat samoin upeat, kivasti ojennuksissa ja viehkosti hieman pulleat, ja katseeni vaelteli niitä myötä takasin pakaroille.
Johanna ei ollut mikään suurikokoinen tyttö. Hänen suloinen peppunsa näytti houkuttelevalta, mutta toisaalta jo mietin, mahtuisinko ollenkaan... Vaikka olimme siis aikaisemmin, vahingossa, tulleet tutustuneeksi neidin tiukempaan koloon, tunsin hermostuneisuuteni heijastelevan myös epäröintinä jalkovälissäni. Tein varovasti lähempää tuttavuutta Johannan sympaattisen pepun kanssa, ja samalla Johanna otti jalkovälini hellään huomaansa. Jatkoin takapuolen hyväilyä, hieroin pehmeästi pepun kaaria, etenin alemmas ja alemmas. Pian sormenpääni tavoitti pikku pyllyreiän. Se oli kaunis ja rauhallisen päättäväisenä supussa. Sen luona pieni, lahjomaton tuoksu kertoi, että nyt oltiin toisella puolella kuin tavallisesti. Tuoksu oli mystisen suklainen mutta naisellinen, Johannamainen. Muistan vain, että katsellessani läheltä tuota somaa pikku reikää ja tuntiessani sen hajun, jalkovälini heräsi uudelleen. Ja reippaasti. Häpesin vähän niin näkyvää reaktiotani. Johanna vaistosi oloni, ja rohkaisi minua jatkamalla omalla tahollaan tasaista, pehmeää hierontaa intoa puhkuvan pikkuveljeni kanssa.
Johanna kohotti lantiotaan ja paransi asentoaan koukistamalle toisen jalkansa, eikä minulle sen jälkeen jäänyt epäselväksi, saiko hänen peppunsa hyväilyä jatkaa vai ei... Asento oli luomoava, se toi Johannan suloisen kääntöpuolen viekoittelevasti silmieni eteen. En koskaan ollut nähnyt, tai uskonut näkeväni, Johannan tai kenenkään naisen peppua niin eroottisessa asennossa. Suutelin hitaasti pepun puoliskoja, annoin sitten suudelman suoraan peppureiälle. Sitten toisen, ja kolmannen vähän pidemmän... Johanna hehkui nautinnosta, liikutti lantiotaan hiljaa ja antautui täysin suukoilleni. Lopulta suutelin hänen pakaroidensa väliä pitkiäkin toveja ja kaikki tuoksut, - neidin jalkovälin, kakan, nauttimamme jäätelön, banaanin, kaakaoliköörin - sekoittuivat vallattomasti yhteen.
Lopulta tunsimme olevamme valmiita. Käännyin ympäri, ja Johanna asettui rennosti ja kutsuvasti odottamaan. Samalla huomasin Johannan pimpin olevan tilanteesta yhtä innostuneen kuin me muutkin osapuolet. Lainasin naisellista kosteutta pikkuveljelleni. Se kasvoi entisestään, kun kosketin sillä ensimmäisen kerran neidin samettista peppua. Johanna painoi selkänsä alas ja pyllisti kauniisti. Painelin hitaasti ja levitin samalla liukasta kosteutta reiän ympärille. Pieni soma suppusuu tuntui nyt pehmeältä, se näytti välillä laajenevan ja antavan enemmän ja enemmän periksi painelujeni tahdissa. Elimeni pää käväisi yhä syvemmällä ja tunsin pepun tuoksun leijailevan nenääni.
Ajattelin, kuinka sievä Johannan pepun seutu olikaan. Johannakin otti välillä toisella kädellään pikkuveljestäni kiinni ja teki sillä kiihottavia, hitaita sivelyjä reikänsä ympäri. Kuinka harvinainen mahtoikaan olla hetkemme? Tunsin itseni hyvin onnelliseksi nähdessäni Johannan sirojen sormien auttavan miehistä taikasauvaani kohti edelleenkin tiukan näköistä pyllyreikää.
Kaluni pää alkoi hitaasti löytää tietään sisään peppuun. Johanna pidätti ensin hengitystään, kohottautui huohottamaan ja sitten laskeutui hitaasti alas makaamaan mahalleen. Miehisyyden symbolini näytti nyt aika suurelta Johannan tiukkaan reikään verrattuna... joten annoin Johannan päättää mikä seuraavaksi tuntuisi parhaimmalta. Johanna siirsi uudelleen toisen jalkansa koukkuun ja siten pyllisti uudelleen somasti. Suutelin Johannaa hänen olkansa yli. Sitten painauduin hellästi alaspäin ja katsoin, kuinka kostea elimeni työntyi pyllyyn.
Peppuaukon tasaisen varma ja lämmin halaus sai minut ulvahtelemaan nautinnosta. Johanna liikahteli ja voihki tuntiessaan kaluni jähmeänä ja pulleana peppunsa sisällä. Alkuihastuksesta toivuttuamme hän alkoi keinuttaa hiljakseen lantiotaan, joten rohkenin itsekin liikahdella hitaasti ulos- ja sisäänpäin. Tunsin Johannan pakarat naisellisen pyöreinä lantiotani vasten - välillä rentoina, välillä taas jännittyneinä, mikä sai jalkovälini melkein puutumaan nautinnosta. Tunsin Johannan reidet allani seksikkäämmin kuin koskaan. Mutta se mikä oli ihaninta, oli tuntea kaluni kaartuvan Johannan pakaroiden välissä sisään pehmeään peppuaukkoon; sen ystävälliset halaukset olivat varmasti parasta mitä koskaan olen kokenut. Hyvän olon tunne levisi varpaisiin asti; tunsin kuinka Johannakin nautiskeli allani. Lopulta Johannan armaat painallukset tuntuivat niin tainnuttavan ihanilta, etten pystynyt edes pitämään silmiäni auki vaan minun oli pakko yrittää jotenkin rauhoittua etten olisi lauennut neidin takapuoleen ennen aikojani.
Tein vähän aikaa hyvin hitaita liikkeita ulos ja sisään, ja pystyimme joten kuten rauhottumaan. Sitten halusimme kääntyä kasvotusten. Johannan kääntyminen selälleen kävikin hyvin vaivattomasti: vetäydyin niin paljon ulos kuin saatoin ja Johanna heilautti jalkansa edestäni. Pippelini pää pysyi asennon vaihdon ajan kiltisti pepussa. Johanna nosti sitten jalkansa rinnalleen koukkuun ja oli siten hyvin provosoivassa asennossa minun kannaltani.
Painautuminen takaisin pepun pehmeään ahtauteen tuntui suorastaan autuaalta. Johanna sulki silmänsä tiukasti, muttei voinut peittää hymyään. Annoin ymmärtäväisen suudelman. Anaaliyhdynnän tuhmuudessa oli kieltämättä ristiriita hänen konservatiivisuutensa kanssa. Siihen en koskaan keksinyt selitystä, mutta se olikin mukava arvoitus; itse asiassa yksi Johannan monista. Minä puolestani osasin ainakin arvostaa sitä, että hän uskalsi armollisesti suoda minulle tuota intiimimpää paikkaansa, paljon tavanomaista vaihtoehtoa salatumpaa ja hävetympää.
Katselin Johannan vilkkuvia, hymyileviä silmiä ja luin muikeasta ilmeestä kuinka neiti nautti olostaan joka tavalla. Hän lekotteli edelleen polvet koukussa - kuin kyykyssä selällään - ja naisellinen takaovi otti mainiosti vastaan miehekkään ulokkeeni, joka säteili nautinnosta.
Olimme välillä aivan hiljaa paikallaan. Ainakin minulle tuotti hivelevää nautintoa tuntea elimeni rauhallisena ja kookkaana neidin pepussa. Miltä se mahtoi Johannasta tuntua? Suurelta, pyöreältä, täyttävältä? Ystävällisen pehmeältä? Vai ystävällisen kovalta? Nautinnollisen "painavalta", ehkä niinkin? Joka tapauksetta Johanna näytti nauttivan anaaliyhdynnästä.
Suutelimme pitkään, pitelin Johannaa hartioiden alta. Aloimme samalla uudelleen tehdä nautinnollisia hitaita liikahduksia, sitten vähän nopeammin, sitten vieläkin rajummin. Pian tunsin huippuhetkeni tulevan, ja tiesin, etten voisi sitä enää pidättää. Tärisin, henkeä salpasi, pystyin tekemään vain muutaman hitaan sisään-ulos-liikkeen. Nautinto tukki tuntemukseni ja tajuntani hitaasti niin, että tunsin lopulta vain Johannan tiukan, lämpimän, pyöreän hyväilyn. Ja sitten se tulikin. Johanna tempoili allani, suoristi hitaasti jalkansa ja painoi aluksi peppureiällään, ja pepullaan, lopulta koko lantiollaan. Tajusin oman laukeamiseni alkavan ja kuulin Johannan huutavan nautinnosta.
Johanna puristi pakaransa yhteen, ja tunsin pepun sykkivän. Sykkeet kasvoivat voimakkaiksi, lamauttaviksi halauksiksi, ja ne nostivat minut lopullisesti orgasmin taivaalle.
Makoilimme pitkän aikaa samassa asennossa. Kun lopulta vetäydyin ulos, Johanna nauroi ulvahtaen ja puristi reikänsä somasti suppuun - se näytti edelleen iloisen liukkaalta. Pikkuveljeni näytti sekin liukkaalta, mutta neidin omistuksenhaluinen peppu oli jättänyt siihen ruskeita viiruja. Hotellin pyyhkeet olivat mukavan pehmeitä ja käytimmekin niitä sitten aika estoitta. Asettelin lopuksi puhtaan pyyhkeen Johannan lantion alle ja hän peitteli vuorostaan pikku veijarini hellästi toiseen pyyhkeeseen.
Juttelimme kaikenlaista, laitoimme kylpyveden illemmalla. Kylvyn jälkeen Johanna pyysi minua levittämään voidetta hartoihinsa ja selkäänsä. Pääsin vyötärölle asti, kun jalkovälini heräsi taas estottomasti. Herrasmiehenä (?) en halunnut provosoida Johannaa, vaan jatkoin hierontaa reisistä alaspäin. Johanna vastasi ottamalla kädestäni kiinni ja ohjasi sen takaisin vähän ylöspäin. Pian olimme taas auttamattomasti lakanoiden välissä: Johanna minun sylissäni, ja minun pikkuveitikkani Johannan pepun tiukassa syleilyssä.
1997-2005 (c) Mayo Nandi, mayo.nandi(ät)lycos.com
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pasteta vaan ne muutkin tarinasi tänne! Hyviä ovat edelleen. (Se uusinkin!)
ihan sairaan mahtava novelli, lisää lisää!! :D