Mediassa viljellään ahkerasti kuvaa siitä että työttömät ovat syrjäytyneitä ja heillä olisi huono itsetunto. Tätä leimaa ollaan ajettu jo vuosikymmenet ja asia on suuresti loukkaava termi jolla halutaan ajaa ikään kuin lauma lampaita samaan latoon.
Tässä on turha alkaa yleistelemään mitään mutta työttömyyden syypäät istuvat itse suurilla aitiopaikoilla. Kapitalismin myötä työläisistä on tullut valtaapitävien pamppujen orjia. Tämän ansiosta entistäkin enemmän työpaikkoja alasajetaan ja viedään kauko-itään kun siellä joku lapsi tekee työt riisikupilla päivässä.
Itsetunto ei mielestäni voi liittyä taloudellisen turvan ja yltäkylläisyyden puuttumiseen koska kokonainen henkinen hyvinvointi on aina sisäinen ominaisuus. Kuitenkin työttömät leimataan automaattisesti syrjäytyneiksi, työtä vieroksuviksi ja huonon itsetunnon omaaviksi luusereiksi. Suuri osa tästä porukasta joka on työttömiä kuluttavat suunnattoman määrän energiaa rahan kontrolloimiseen koska luukulta tulevat roposet eivät aina riitä elämiseen. Perheelliset ovat tässä kaikista suurimmassa ahdingossa.
Itsetunto lähtee aina sisältä päin ja on täysin henkinen vahvuus. Joillain se on niin vahva ominaisuus että he voisivat elää vaikka täysin persaukisina tuntematta yhtään itsetunnon vajetta. Mutta perus länsimaalainen työssä oleva ihminen ei pysty elämään ilman tuttuja riippuvuustekijöitä. Jos työläinen siis joutuu työttömäksi ja putoaa siitä ansiosidonnaiselle ja siitä työttömyyskorvauksille hän ei osaa olla sen tilanteen edessä nöyrä. Nämä juuri työttömäksi joutuneet entiset työläiset ovat katkerinta sakkia tässä ryhmässä. He eivät voi käsittää sitä että miljoonat nuoret joutuvat työttömäksi heti valmistuttuaan ammattiin koska ahneessa yhteiskunnassamme ei haluta antaa työpaikkoja enää kenellekään koska tilanne on juuri paras mahdollinen välistävetäjille (osakkeiden sijoittajille ja muille ahneille kapitalisteille joille menevät voitot kun tehtaassa annetaan potkuja sadoille).
Itsetuntoa voi myös kehittää kunhan vain jaksaa uskoa itseensä. Usein tämän opetteleminen vaatii kuitenkin hieman nöyryyttä ennen kuin sen oppii.
Tässä on turha alkaa yleistelemään mitään mutta työttömyyden syypäät istuvat itse suurilla aitiopaikoilla. Kapitalismin myötä työläisistä on tullut valtaapitävien pamppujen orjia. Tämän ansiosta entistäkin enemmän työpaikkoja alasajetaan ja viedään kauko-itään kun siellä joku lapsi tekee työt riisikupilla päivässä.
Itsetunto ei mielestäni voi liittyä taloudellisen turvan ja yltäkylläisyyden puuttumiseen koska kokonainen henkinen hyvinvointi on aina sisäinen ominaisuus. Kuitenkin työttömät leimataan automaattisesti syrjäytyneiksi, työtä vieroksuviksi ja huonon itsetunnon omaaviksi luusereiksi. Suuri osa tästä porukasta joka on työttömiä kuluttavat suunnattoman määrän energiaa rahan kontrolloimiseen koska luukulta tulevat roposet eivät aina riitä elämiseen. Perheelliset ovat tässä kaikista suurimmassa ahdingossa.
Itsetunto lähtee aina sisältä päin ja on täysin henkinen vahvuus. Joillain se on niin vahva ominaisuus että he voisivat elää vaikka täysin persaukisina tuntematta yhtään itsetunnon vajetta. Mutta perus länsimaalainen työssä oleva ihminen ei pysty elämään ilman tuttuja riippuvuustekijöitä. Jos työläinen siis joutuu työttömäksi ja putoaa siitä ansiosidonnaiselle ja siitä työttömyyskorvauksille hän ei osaa olla sen tilanteen edessä nöyrä. Nämä juuri työttömäksi joutuneet entiset työläiset ovat katkerinta sakkia tässä ryhmässä. He eivät voi käsittää sitä että miljoonat nuoret joutuvat työttömäksi heti valmistuttuaan ammattiin koska ahneessa yhteiskunnassamme ei haluta antaa työpaikkoja enää kenellekään koska tilanne on juuri paras mahdollinen välistävetäjille (osakkeiden sijoittajille ja muille ahneille kapitalisteille joille menevät voitot kun tehtaassa annetaan potkuja sadoille).
Itsetuntoa voi myös kehittää kunhan vain jaksaa uskoa itseensä. Usein tämän opetteleminen vaatii kuitenkin hieman nöyryyttä ennen kuin sen oppii.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pää pystyssä vaan mennään eteepäin.Vatsassa kurnii nälkä ja vaatteet on riekaleina päällä.
Pilke silmäkulmassa katselen kuitenkin vastakkaista sukupuolta.Sieltä se innostus aina pulpahtelee,siihen ei pure taloudellidet pakotteet eikä parempien ihmisten arvioinnit.
nuijia sitä itsetuntoa alas,tyyliin:ai sä oot vielkin työttömänä?Ja jos pyytää rahaa lainaksi ehdotetaan että sun pitäisi mennä sossuun..sen olen tässä oppinut etten koskaan sano niin kenellekään.paljon muutakin olen oppinut mitä en sano toiselle ihmiselle.olen alkanut arvostamman enemmän ihmisyyttä.sen kamppailuja ja taisteluita.
Tuskin työttömän enää tarvitsee opetella nöyryyttä, kyllä siitä nöyrryttämisestä on toisaalla jo huolehdittu. Mutta itsetunto, se on vaikeampi saavuttaa, sitä kun ei entiseltä työnantajalta saakaan. Ja kun monia monia työhakemuksia lähettelee ja yhtä monia kielteisiä vastauksia saa jatkuvasti, alkaa pakostakin tuntea itsensä kelpaamattomaksi mihinkään.
Sitten vielä puhutaan syrjäytyneistä. Eivät työttömät mitään syrjäytyneitä ole vaan syrjäytettyjä. Syrjäytynyt-nimitys antaa väärin kohtelijalle jonkinlaista suojakilpeä, että eihän niistä enää työntekijöiksi ollut, kun syrjäytyivät niin pahasti.