maksuhäiriöistä

Näinhän se on. Ne jotkut, jotka täällä elämöivät ja pilkkaavat, eivät tiedä velkaantumisen tosiasioista mitään. Ei taustalla ole kulutusjuhlia, on vain riittämättömät tulot, sairautta ja eroa, kodin epäonnista myyntiä, ennakoimatonta epäonnea yms. Mitä kauemmin on elänyt pienillä rahoilla, sitä todennäköisempää on että elämä menee vain surullisempaan suuntaan. Kun ei ole vararahastoa, milläs sellaisen saisi kun jokainen euro menee peruselämään, ei pysty rahoittamaan tilanteen tullessa mitään.

Kun sairastuu ja tulot tippuu, jopa loppuvat kokonaan kuten kävi minulle yksinyrittäjänä, yritin tietysti ensin saada apua omasta pankistani. Nauroivat ulos! Työmarkkinatukilaiselle ikääntyneelle, yksinasuvalle ja perheettömälle, ei herunut euron euroa. Ei siinä kyykyttämisessä merkanneet maksetut asuntolainat (90-luvulla korkoprossa oli todella korkea), eivät yritystilit tai moitteeton 50-vuotinen asiakkuus. Takuusäätiöltä samoin tuli kylmää kyytiä, eivät myöntäneet edes parin sadan euron pienlainaa. (syy: liian pienet tulot) Sosiaalista luottoa ei ole saatavila omassa kunnassani, joten ainoa apu tuli markkinalainoista, jättisuurella korolla. Maksoin aikani korkokuluja ravinnon saannin kustannuksella, kunes losahti maksukyky minimiin.

Nämä vanhat ihmiset ovat yleensä ilman turvaverkkoja. Ei ole enää vanhempia, ei puolisoa, ei lapsia. Ei auttavia omaisia. Suomessa asuu yksin yli miljoona kansalaista, vanhuksia suurin osa. Joten, ei nämä ulosottokuviot ole aina vain lepsujen ja selkärangattomien ongelmia.