Omaishoitajana ulkomailla

En nyt tiedä, että voinko käyttää edes tietteliä 'omaishoitaja' vaikka miestäni hoidankin. Hän on pitkäaikaisen sairauden seurauksena täysin liikuntakyvytön, hoidan hänet sänkyyn, sähköisen potilasnostimen avulla saan siirrettyä hänet pyörätuoliin, joten syönnin ajan hän jaksaa juuri ja juuri vielä istua. Hän pystyy puhumaan, näkee ja kuulee, eikä aivotoiminnassa ole mitään vikaa, joten tilanne on täysin erilainen kuin, jos on hoidettava dementikkoa. Otan osaa teidän jaksamiseenne - voin vain kuvitella, että kuinka raskasta se tuossa tapauksessa on!

Mutta hoitoa raskaampaa on ollut saada tietoa sairauden edetessä erilaisista apuvälineistä vieraalla maalla. Vaikka kielen hallitsenkin, niin systeemi on ollut tältä osin outo, apteekki ei halunnut edes ymmärtää ja kaikki oli mentävä läpi hoidon suhteen ja kaiken muunkin täysin yksin. Sitä monta kertaa suren, että jos olisin tiennyt pissapussit, kunnon vaipat, nostimet, virtsankerääjät (en tiedä suomalaista nimeä) ja muut heti, niin miten paljon helpompaa elämä olisi ollut, kun ei vaatteita ja sänkyä olisi tarvinnut aina kerran päivässä pestä. Nyt on asiat hoidossa ja olen tosi onnellinen.

Kyllä kait teillä Suomessa nämä asiat hoituvat heti? Ja saa ihan käytännön asioihin helposti apua ja tietoa? Näin täältä kaukaa olen ainakin kuvitellut. Tietenkään mitään omaishoidontukia tai kotiapua ei ole, en ainakaan ole osannut hakea. Kuullut kyllä, että olisi mahdollista. Ne jotka tietävät meidän tilanteen, surevat kovasti jaksamistani, mutta jostakin syystä en nyt vaan koe tätä tilannetta niin vaikeana, kuin miltä se näyttää. Ihminen on sopeutuva.

Aloitin ketjun ajatuksella, jos on ulkomailla muitakin samassa tilanteessa, ja kaipaisivat neuvoja ja tietoja, niin pystyisin auttamaan, kun olen nyt kahlannut koko systeemin lävitse myös kunnallisen puolen tasolta. Maani on Epanja ja olemme asuneet täällä yli 20 vuotta. Sairaalahoito on ilmaista, samoin lääkkeet, apuvälineet (pussit, virtsankerääjät, vaipat) saa apteekista paikallisella Kela-kortilla ilmaiseksi määrätyn määrän, sopimusapteekin kanssa en ole tarvinnut lääkereseptejä, koska hoitovastuu on siirretty minulle. Tarvittaessa siirtoihin on ambulanssikuljetus ilmaiseksi. Saisi myös pyörätuolit, sähkönostimet ym. tarvittavat apuvälineet, mutta kaiken perustana on ns. valoracion keskuksen määrittely, joka ulkomaalaiselle on täysin outo järjestelmä - tietoa saa Centro de Saludin omalääkäriltä tai yksikön sosiaalihoitajalta.

Kysykää, jos on muita samassa tilanteessa Espanjassa ja tarvitsette tietoa. Ulkomailla etsimällä apua tulee usein vastaan myös kielitaito.