Avaan tällaisen kaikille elämän murjomille ja muuten vaan murjottaville tarkoitetun vaatimattoman tilan, jossa voi rauhassa olla jouten ja hautoa synkkiä ajatuksia. Tänne ei ylety koronarutto, eikä tarvitse esittää minkään sortin taitajaa saati taiteilijaa. Ketään ei tarvitse kehua eikä moittia, ketään ei tarvitse ottaa edes huomioon. Senkun ihan omiaan höpisee. Pieni räppänä on ulos, mutta sen voi sulkea niin ei edes sään vaihtelut pääse ärsyttämään.
Murjottajakomero
Anonyymi
1982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuliko pieni ajatusvirhe ? Harvoin elämän murjomat ovat murjottajia.
Elämän kolhut eivät jalosta kaikkia, voi tulla katkeraksi.
Yksinolo tekee välillä hyvää , kaikesta ei tarvitse ainakaan somessa avautua.
Vain höhlä somessa avautuu/levittää henk.koht. tietojaan. Se vain pahentaa asioita. Järkevät sen ymmärtävätkin ja suojelevat itseään.
"Puppuelämän" voi tietenkin "kehittää", jos oikein huomionkipeä on.
Voi luritella mitä vain, kunhan ei ala itse uskoa siihen !
Mie ainakin murjotan kun eivät saa noita
värin vaihtavia valoja parvekkeelta jo pois
aikansa kutakin
Ne tivolivalot pitäisi lailla kieltää joulun aikaankin.
Minä murjotan koska en pääse uimahalliin saunomaan ja nauttimaan vesileikeistä.
Maaseutukaupunkimme keskustassa palaa tänäänkin vielä täydet jouluvalaistukset. Olisiko jollakin ao. henkilöllä aikaa vetää kaapeli irti stöpselista.
Sentäs jo 10 tammikuuta, hyvänen aika. Ei ne ihan kympillä pimeäaikaa toimi.
Se oikea termi on tietysti mököttäjä. Mökötän mielelläni jonkun tunnin päivässä.
Otsikko on tietysti leikkimielinen, mutta en ole koskaan murjottanut.
Ehkä uhmaikäisenä tai alle sen, mutta siitä en muista. Murjottaminen on lasten hommaa. Joskus on ottanut päähän, mutta en murjota. Kelle murjottaisin ja miksi ?
Jos asiat eivät ole toivotulla tavalla, ei ne murjottamisesta parane. Sehän on kuin itselleen kostaisi, jos jostain asiasta murjottaisi. Asioilla on tapana järjestyä,
kun pistää järjestymään ja niihin asioihin, joita ei voi muuttaa on sopeuduttava.
Kaikki ei todellakaan järjesty, vaikka miten ”pistäisi järjestymään”. Eikä jyrääminen ole edes oikein moraalisesti.
Ei murjotuskaan auta, mutta asioita joutuu miettimään, tekemääm kompromisseja ja luopumaan paljosta..
Jyrääminen on tietenkin sairaasta päästä lähtöisin.
Onko seuraava aloitus "palstaterapeutin" ? Otsikolla "Hullujen huoneella"
(erikseen kirjoitettuna)
Eiks tääkin ole terapeutin aloitus?
Ainakin ohjaili tähän ketjuun.
Voi olla. Vaikea sanoa, mutta jos olisi, se olisi jo rekattuna tullut itseään kehumaan
ja kohtahan tuleekin tänne, eihän se voi olla tulematta . . . kun pienet kätöset jo syyhyää
. . . ja pitäähän niillä olla jotain töitä, kun ei ole elämääkään. . .
Kannattaa liimautua kiinni suuriin taiteilijoihin, heistä voi jotain neroutta tarttua.
Voi, jos sellaisen jossain kohtaa ;)
Ei täällä.
Minä murjotan siitä, että olen joutunut toisten jälkien korjaajaksi. Samassa huushollissa eletään, mutta minä saan kerätä toisten jäljiltä kahvikupit parvekkeen kaiteelta, sukkia eteisen lattialta, korjata voileipätarvikkeet takaisin jääkaappiin, sammutella valoja, sulkea komeroiden ovia, viedä sanomalehdet roskiin ja niin päin pois.
Eikä mikään huomautus auta. Ei kannata vedota sähkölaskuun. Ei kannata sanoa, että voi on sulanut velliksi. Ei kannata heittää roskiin hylättyjä sukkia. Mitään ei opita, riitaa vain tulee. Tänne murjotan.
Meillä sama. Toisella todettu otsalohkorappeuma. Ikäsairaus. Se vaikuttaa ajatteluun. Ei osaa enää olla aloitekykyinen. Ei osaa ajatella, että kun on syönyt, voisi korjata voit ja muu jääkaappiin. Syö vain. Jättää pöydälle. Ei tee mitään. Ns. abstrakti ajattelu ei toimi enää hyvin. Tästä se vaan huononee.
No taas oppii uutta kun lukee teitin kirjoituksia
hitsin hyvä et asun yksin ei oo tommoisia ongelmia
mut mikä rappeutuma kohan se on kun en saa pyykkejä
silitettyä vai onko ihan vaan laiskuus, no siinä ne on
kunnes saa innovaation hahhaaaa
Eikös sitä niin sanota, että jokainen kaipaa välillä omaa tilaa ja rauhaa ajatuksilleen. Saahan välillä olla tympääntynyt, totinen, pahalla päällä tai allapäin, vetäytyä omiin oloihinsa. Komero tuntuu kyllä vähän kolkolta, kyllä ikkuna sentään pitäisi olla, jopa vankiselleissä. Räppänästähän aloituksessa puhutaan, toivottavasti se on läpinäkyvä ja hyvin tuulettava.
Murjotus on aika voimakas sana, murjotusmurju tuli mieleen, ja kai murjotus mieltä jollain tapaa murjoo ja näkyy myös happamana ilmeenä . Mökötys kuulostaa lievemmältä. Äiti kyseli meiltä lapsilta ollessamme pahantuulisia, että paikkaatteko mökönturkkia.
Mykkäkoulu on kai aika yleinenkin tapa väistyä erimielisyyksien tullessa tilanteesta. Jonkinpitusina useampi lienee niitä viettänyt, mutta teho taitaa olla vähintäänkin kyseenalainen. Ainakin minua alkaa pian naurattaa mykkäkoulunpenkillä, ja paikallaan jurotus harvemmin tuottaa ratkaisua. Parempi on lähteä lenkille purkamaan kiukkua, hengittämään syvään ja tuulettumaan. Ehkä siellä kirkastuu oma osuus pattitilanteeseen, harvemmin yksi niitä aikaansaa. Miehillä on perinteisesti puuvajansa, jonne paeta halkoja hakkaamaan.