Olemme harkinneet lapsellemme kaveria vaimoni kotimaasta. Normaali kansainvälinen adoptio olisi tietenkin mahdollinen, mutta aika mutkikas ja hidas prosessi.
Vaimoni on kuitenkin kyseisen maan kansalainen, joten ensin ajattelimme, että asia olisi helppo sen vuoksi, mutta käytännössä ilmeisesti ei.
Jos menisimme kyseisessä maassa käymään ja vaimoni (joka on kyseisen maan, ei Suomen kansalainen) adoptoisi sieltä lapsen, tämän saaminen Suomeen olisi ehkä pitkällinen prosessi. Vaimoni maanmiehillä ja -naisilla on kokemuksia siitä, että Suomeen töihin tulleiden on vaikeaa, joskus mahdotonta saada edes omia alaikäisiä lapsiaan Suomeen.
Olemme kuitenkin lähdössä vaimoni kotimaahan, jossa aion työskennellä ainakin kolme kuukautta. Olen kuullut, että ulkomailla työskentelevällä Suomen kansalaisella on mahdollisuus suorittaa Suomessakin pätevä adoptio. Asian päättää Helsingin hallinto-oikeus.
Onko jollakulla kokemusta tai tietoa asiasta käytännössä? Saako lapsen tuoda tullessaan Suomeen vai täytyykö jättää lapsi synnyimaahansa odottamaan päätöstä? Onko odotus pitkä?
En kysy suoraan viranomaisilta, koska asioinnista heidän kanssaan ulkomaalaisasioissa minulla on heistä huonojakin kokemuksia. En tiedä saisinko oikean vaiko harhaanjohtavan vastauksen.
Vaimoni on kuitenkin kyseisen maan kansalainen, joten ensin ajattelimme, että asia olisi helppo sen vuoksi, mutta käytännössä ilmeisesti ei.
Jos menisimme kyseisessä maassa käymään ja vaimoni (joka on kyseisen maan, ei Suomen kansalainen) adoptoisi sieltä lapsen, tämän saaminen Suomeen olisi ehkä pitkällinen prosessi. Vaimoni maanmiehillä ja -naisilla on kokemuksia siitä, että Suomeen töihin tulleiden on vaikeaa, joskus mahdotonta saada edes omia alaikäisiä lapsiaan Suomeen.
Olemme kuitenkin lähdössä vaimoni kotimaahan, jossa aion työskennellä ainakin kolme kuukautta. Olen kuullut, että ulkomailla työskentelevällä Suomen kansalaisella on mahdollisuus suorittaa Suomessakin pätevä adoptio. Asian päättää Helsingin hallinto-oikeus.
Onko jollakulla kokemusta tai tietoa asiasta käytännössä? Saako lapsen tuoda tullessaan Suomeen vai täytyykö jättää lapsi synnyimaahansa odottamaan päätöstä? Onko odotus pitkä?
En kysy suoraan viranomaisilta, koska asioinnista heidän kanssaan ulkomaalaisasioissa minulla on heistä huonojakin kokemuksia. En tiedä saisinko oikean vaiko harhaanjohtavan vastauksen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Perussääntö on se, että lapseksiottamisesta päättää lapseksiottajien kotipaikan käräjäoikeus.
Laki lapseksiottamisesta 38 § lausuu, että:
"Jollei 2 momentista muuta johdu, vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa, jos kummallakin lapseksiottajalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka sanotussa valtiossa tai tämän valtion kansalaisuus taikka jos lapseksiottaminen on pätevä siinä valtiossa, jossa lapseksiottajilla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka."
Mainittu toinen momentti, josta voi muuta johtua, kuuluu:
"Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, johon on ollut haettava 25 §:ssä tarkoitettu lupa, on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa vain, jos lupa on myönnetty."
Ja tuo 25§ lausuu, että:
" Lapseksiottajan on haettava lapseksiotamisasioiden lautakunnan lupaenne kuin lapseksiottaminen vahvistetaan Suomessa tai ulkomailla, jos:
1) lapseksiottajalla on asuinpaikka Suomessa ja alle 18-vuotiaalla lapseksiotettavalla on asuinpaikka vieraassa valtiossa; tai jne".
Ja jatkoa, eli 38 §:n 3 momentti:
"Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, joka ei 1-3 momentin nojalla ole pätevä Suomessa, on täällä pätevä vain, jos Helsingin hovioikeus on vahvistanut sen."
Ja edelleen 41 §:
"Helsingin hovioikeus voi vahvistaa vieraassa valtiossa tapahtuneen lapseksiottamisen päteväksi, jos jommallakummalla lapseksiottajalla tai lapseksiotettavalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikkansa taikka kansalaisuutensa perusteella sellainen yhteys siihen valtioon, jossa lapseksiottaminen on tapahtunut, että sen viranomaisella voidaan katsoa olleen riittävä aihe ottaa asia tutkittavaksi."
Eli ymmärtäisin tästä niin, että lähtökohta on se, että jos adoptoijalla on asuinpaikka Suomessa, tarvitaan lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupa.
Tietysti ulkomaalaisten perheiden ulkomailla tapahtuneet adoptiot ovat ilman eri menettelyä päteviä täälläkin (olisi outoa, että esim. amerikkalaisen perheen USA:ssa USA:n lakien mukaan tapahtunut adoptio pitäisi jotenkin erikseen vielä Suomessa vahvistaa, kun perhe muuttaa tänne kun isi tulee Nokialle töihin, ihan vain noin hatusta vedetty esmerkki).
Nähdäkseni ongelmia voi siis tulla, jos te vaimosi kotimaassa oleskelun aikana adoptoitte hänen kotimaansa lakien mukaan, ilman suomalaista lapseksiottamisasioiden lautakunnan lupaa. Tuon 38 pykälän nojalla adoptio olisi siis Suomessa ilman eri toimenpidettä vain, jos kummallakin on ollut asuin- tai kotipaikka siinä vieraassa valtiossa. Muutoin asiasta päättää siis Hgin hovi.
Tietysti tämä kaikki luparumba tuntuu ylimääräiseltä ja turhalta, mutta tarkoituksena on tietysti hallitsemattoman lapsivälityksen ja pahimmillaan lapsikaupan estäminen (varsinkin kehitysmaista).
Summa summarum, jos olette kiinnostuneet kv. adoptiosta normaalin menettelyn ulkopuolella (eli ei esim. Pelastakaa lasten tai Interpedian kautta), suosittelen kansainväliseen perheoikeuteen perehtyneen/erikoistuneen juristin kanssa neuvottelua, että homma varmasti menee oikein. Hän myös pystyy arvioimaan projektin menestymismahdollisuudet.
Kiitti selvityksestä. Monimutkaisiahan asiat ovat ja on ihan oikeinkin, ettei lapsia voi tuoda kuin tavaroita. Täytynee kysellä juristeilta asiaa.