Ujoutta ajatellaan piirteenä, josta olisi jollain tavalla päästävä eroon.
Pitäisi olla reipas, sanoa mielipiteensä kovaan ääneen ja ottaa tila haltuun.
Yleinen ajatus on, että mitä näkyvämpi ja äänekkäämpi tyyppi, sitä paremmin hän tulee elämässään pärjäämään.
Ujous on kuitenkin vain yksi piirre muiden joukossa. Se ei määrittele koko ihmistä ja hänen elämäänsä. Ujo voi samaan aikaan haluta pitää asioita sisällään ja tuntea kuuluvansa porukkaan.
Se ei aina ole helppo yhtälö. Siksi ujoa ihmistä voi lähestyä uteliaasti koputellen,
ei rymistellen kerralla sisään.
(Tunne & Mieli -lehden haastattelussa) kirjailija Anni Kytömäki toivoo ujoille enemmän arvostusta. Kirjailija Anni Kytömäki on ylpeästi ujo ihminen ja toivoo,
että kuulisimme toisistamme muutakin kuin puheen määrän.
En ole lukenut Anni Kytömäen kirjoja enkä lehteä, kopioin tämän jutun netistä aiheen takia ja koska tällaiset inhimilliset "ulostulot" ovat mukavia ja hyödylllisiä.
Ne voivat auttaa ihmisiä.
Joskus ihminen tarvitsee rohkaisua ja "äänen" ja sen voi antaa toinenkin ihminen,
tässä tapauksessa "äänen" ujoille antoi kirjailija.
Pitäisi olla reipas, sanoa mielipiteensä kovaan ääneen ja ottaa tila haltuun.
Yleinen ajatus on, että mitä näkyvämpi ja äänekkäämpi tyyppi, sitä paremmin hän tulee elämässään pärjäämään.
Ujous on kuitenkin vain yksi piirre muiden joukossa. Se ei määrittele koko ihmistä ja hänen elämäänsä. Ujo voi samaan aikaan haluta pitää asioita sisällään ja tuntea kuuluvansa porukkaan.
Se ei aina ole helppo yhtälö. Siksi ujoa ihmistä voi lähestyä uteliaasti koputellen,
ei rymistellen kerralla sisään.
(Tunne & Mieli -lehden haastattelussa) kirjailija Anni Kytömäki toivoo ujoille enemmän arvostusta. Kirjailija Anni Kytömäki on ylpeästi ujo ihminen ja toivoo,
että kuulisimme toisistamme muutakin kuin puheen määrän.
En ole lukenut Anni Kytömäen kirjoja enkä lehteä, kopioin tämän jutun netistä aiheen takia ja koska tällaiset inhimilliset "ulostulot" ovat mukavia ja hyödylllisiä.
Ne voivat auttaa ihmisiä.
Joskus ihminen tarvitsee rohkaisua ja "äänen" ja sen voi antaa toinenkin ihminen,
tässä tapauksessa "äänen" ujoille antoi kirjailija.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjailijoilla ja muilla kulttuuripersoonilla on mahdollisuus olla vaikuttajia,
mutta käyttävätkö he nykyään aika vähän positiivista "vaikutusvaltaansa" ?
Psykiatri Juhani Mattila ujoudesta. Teksti ollut Kodin kuvalehdessä.
Ujous on häpeällistä ajassamme. Ihailemme tunteettoman viileitä suorittajia ja röyhkeitä menestyjiä.
Ujous on kuitenkin merkki siitä, että sielu on elossa. Ihmisen pitäisi olla huolissaan, jos mikään ei jännitä. Jos osaa ujostua tai hämmentyä, on vielä toivoa. Herkkä kykenee tuntemaan ja huomaamaan erilaisia tunteita.
Moni treenaa lihaksia ja syö vitamiineja ja superruokaa, mutta sielu jää huoltamatta. Elämme maailmassa, jossa riittää, että suorituskyky on maksimaalinen ja eteenpäin paahtaminen jatkuvaa. Sellaiseen keskittyvä ihminen on pelkästään materiaalinen olento. Sielun surkastuminen on tuhoisampaa kuin lihasten rappeutuminen.
Olemme saaneet monet tärkeät asiat ujoilta ja herkiltä. Jokainen taiteilija tai suuri ajattelija on pohjimmiltaan herkkä ja ujo.
On outoa, että ujoutta pidetään kummallisena asiana naurettavuuteen asti. Tv-ohjelmissa esiintyjiltä tivataan aina, että jännittääkö ja näkyykö jännitys: ikään kuin jännittäminen olisi pääasia eikä itse esitys.
Olisi korkea aika siirtyä ujouden kieltämisestä ujouden kunnioittamiseen. Kun ujous hyväksytään, vapautuu paljon myönteistä energiaa ja lahjakkuutta, joka nyt jää piiloon.
Lapsi saa jännittää
Ujo ihminen on sieluttoman suorittajan vastakohta. Työelämässä ujo on usein tunneherkkä, vastuuntuntoinen ja empaattinen. Ne ovat hyvän johtajan ja työntekijän ominaisuuksia.
Herkkä havaitsee epäkohtia työpaikalla ja tunnistaa ristiriidat. Siksi ujon pitäisi saada äänensä paremmin kuuluviin. On esimiehen vastuulla, että kaikki uskaltavat ilmaista mielipiteensä.
Ujous yritetään kitkeä pois jo lapsista. Vanhemmat ja ammattikasvattajat ihailevat rohkeutta.
”Mitä sinä nyt tuollaista jännität”, sanomme herkästi. ”Nyt lopetat ujostelun ja menet reippaasti mukaan”, kannustamme. Erityisesti pojan herkkyys on häpeällistä.
Opetetaanko ammattikasvattajille herkkyyden ymmärtämistä? On vaarallista, jos lapsi ohjataan piilottamaan heikkouden tunteet. Ujo lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön, jossa hän voi oppia tunteiden kokemista ja niistä puhumista. Rohkeutta korostavassa kulttuurissa ujo selviytyy piiloutumalla ja ottamalla etäisyyttä. Niistä poisoppiminen saattaa olla todella hankalaa.
Herkkyys tuo onnea
Ujous on kuin ihmisen intiimein iho. Se suojaa kaikkein herkimpiä tunteita ja toiveita. Herkkyys on syvällisen onnellisuuden edellytys, mutta tekee samalla meistä haavoittuvia.
Ujoudesta tulee ongelma, kun se leimataan heikkouden ja huonommuuden merkiksi. Ujo alkaa hävetä ja peitellä todellista minäänsä. Pahimmillaan ujo vetäytyy kokonaan toisten ihmisten seurasta.
Useimmilla meistä on tietoisia tai tiedostamattomia rooleja, joiden kova pinta kätkee ujouden. Suojaava rooli voi olla vaikkapa viileä asiantuntija tai puhelias vitsailija. Häpeilemätön pomottajakin voi olla pohjimmiltaan ujo.
Tavallisin tapa selvitä häpeällisestä ujoudesta on vältellä hankalia tilanteita tai karaista itsensä. Jos herkkyyden itsessään kieltää kokonaan, menettää kosketuksen minuuteensa. Terapeuttina näen jatkuvasti, miten herkkyyden kuolettaminen uuvuttaa ihmisen. Herkkyys on ihmisyyden arvokkainta osaa. Sitä täytyy vaalia.
Juhani Mattila
Ujoudesta voi tulla ongelma, koska "äänekkäät" ottavat usein "itseoikeutetusti" tilan.
Ahaa
taas joku on lukenut jotain ja kun ei asiaa tunne kertoo että ujousta ajatellaan sitä ja tai tätä
no ei ajatella
ujous tms. on temperamentti ja jos siitä joku haluaa eroon
on saman tyyppinen kuin että haluan eroon silmieni väristä ja ihoni rakenteesta ja päästäni
https://www.adlibris.com/fi/kirja/temperamentti---ihmisen-yksilollisyys-9789510414019
onhan tämä nyt ikimuistoinen keskustelunaihe ettei temperamnentti ole sairaus
Silmien väriä, ihoa ja päätä ei voi vaihtaa, mutta ujoudesta pääsee kyllä eroon, jos tahtoo. - Nm. Opettelu- ja tahtoaihe
Hiljaisuus ei aina ole ujoutta siellä missä on eläkeläisiä eri ikäisiä syrjäytymistä estävissä toiminta kerhoissa ymm..On vaan vahvoija,minä itte naisia jotka pälpätä,puhuu päälle ei anna muille tilaa!Hiljainen Helsinki 94. Mutta en ujo.
Näinhän se voi myös olla, jos sakissa on suupaltteja pälpättäjiä,
että muut eivät saa suunvuoroa.
Voisi opetella antamaan toisillekin tilaa.
Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on jokaiselle tärkeää.
Ujoudesta tulee ongelma jos se vaikeuttaa kanssakäyntiä muiden ihmisten kanssa. Ei saa asioitaan toimitettua ujouden takia. Haittaa kontaktin ottamisessa tarvittaessa. Ujous ei ole samaa kuin erityisherkkyys, ja se aiheuttaa usein heikkoa itsetuntoa ja sosiaalista eristäytymistä.
Ei pidä sekoittaa kuitenkaan sosiaaliseen fobiaan, joka on yksi autismin ja aspergerin syndrooman oire.
Minä näen ujouden arkuutena, pelkona avautua ja lähestyä muita ihmisiä. Pieni jännittäminen on normaalia, suurikin, jos on oikein tärkeästä asiasta kysymys ja se ei liity ujouteen, vaan siihen miten tärkeäksi tiedostaa itselleen oman suorituksensa vaikutuksen toivottuun päämäärään.
***
Olen lukenut Kytömäen Margaritan ja siinä halutaan nimenomaan antaa ääni metsien ja vesien hiljaisille ja yksi päähenkilöistä on eittäin sulkeutunut ja hänen psyykeään kuvaa hyvin tuo helmisinmpukka, margarita, joka kuolee jos se avataan. Kuitenkin se voi kätkeä helmen sisälleen.
PM
Tuskin oli tarkoitus alkaa tehdä diagnooseja, kuten eräs, joka mainosti taannoin "Minun erityisherkkyyteni on oikeudenmukaisuus".
Hänellähän oli myös kehitysmaalainen akateemikko miehenä.
🎯napakymppi
Stubb on ujo eikä aio muuttua joten SNiiinstö potki hänet politiikasta pois maasta
tällä palstalla keskustelu menee pi pa riksi koska mielipidettä löytyy ja sekundareferenssiä aiheesta
Ujous on osa tempermenttia eikä sitä kuulukaan poistaa vaan Stubb maasta
häiriköimästä kun on väärä temperamentti
https://psykologilehti.fi/kirja-arvio-kirja-ujot-ja-introvertit/
Keltikangas-Järvisen tiedettä popularisoiva suomenkielinen tuotanto on uraauurtavaa työssään tehdätehdessään tunnetuksi temperamenttipiirteiden merkitystä erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa
Kiinnostava aihe siitä miten me otamme muut ihmiset huomioon. Annammeko me hiljaisille ja ujoillekin tilaa.
Mitä kirjailijoihin tulee kaikki heistä eivät ole "julistajia", mutta heidän kirjansa parhaimmillaan puhuvat ihmisten ja asioitten puolesta. Esseistit varsinkin pohtivat ihmistenvälisiä asioita ja ihmisten suhdetta lähes kaikkeen.
Kirjailijat ovat vaikuttajia. Hyvä kirja vaikuttaa jokaisen lukijan mieleen.
Jos on vastaanottavainen lukija.
Niin "me" otamme huomioon siten, että ylistämme pinnallista hölöttäjää jonka tarkkaavaisuusaste on alhainen (ivttu mitä pashaa ei jaksa seurata) kun ei saa virikkeitä (Stubb) ja työt ei suju vaan hölötys ja halveksimme hiljaista tietäjää ja menetämme tiedon
Kelttikangas-kirjan tekstiarvostelua ylllä "Teosta lukiessa pohdinkin sitä, onko piirteiden väärinymmärtämisen taustalla varsinaisesti se, että ekstroversiota arvostettaisiin introversiota enemmän, vai pikemminkin asiaan perehtymättömien kyvyttömyys hahmottaa persoonallisuuden varsin haastavaa käsitteistöä oikein? "