Unohtaa vai yrittää

Haluan lähestyä, ehdottomasti. Miten tehdä se oikein kunnioittaen hänen tilaansa ja tunteitaan? Kuviossa on muutakin, ei vain minä, minun tunteeni ja hän.

Meidän polut ovat kulkeneet samaa reittiä jo vuosia, mutkien, kuralammikoiden ja kivien yli. Kai sillä kaikella on tarkoitus, miksi muuten olisimme yhä samalla reitillä?

Mr.Snowman kirjoitti:

Haluan lähestyä, ehdottomasti. Miten tehdä se oikein kunnioittaen hänen tilaansa ja tunteitaan? Kuviossa on muutakin, ei vain minä, minun tunteeni ja hän.

Meidän polut ovat kulkeneet samaa reittiä jo vuosia, mutkien, kuralammikoiden ja kivien yli. Kai sillä kaikella on tarkoitus, miksi muuten olisimme yhä samalla reitillä?

Lue lisää

Ihminen on siitä hassu otus, että ihmisen elämä on ns. tarinallinen. Ja siksi ihmisillä on aina ollut tapana nähdä merkityksiä vähän kaikkialla, sielläkin missä niitä ei ole. Sitä kannattaa pohtia.

Et voi ottaa vastuuta toisen tunteista, lähestyessäsi, ne ovat yksin hänen, mutta hänen elämäntilanteensa voit tietysti huomioida. Ja lähestyä tai olla lähestymättä. Ei ole muuta tietä, vain se missä kunnioitat toista ja olet suora sekä rehellinen. Mikä voi osoittautua myös kivuliaaksi, mutta ainakin tiedät tehneesi kaiken mahdollisen.

randombypasser kirjoitti:

Ihminen on siitä hassu otus, että ihmisen elämä on ns. tarinallinen. Ja siksi ihmisillä on aina ollut tapana nähdä merkityksiä vähän kaikkialla, sielläkin missä niitä ei ole. Sitä kannattaa pohtia.

Et voi ottaa vastuuta toisen tunteista, lähestyessäsi, ne ovat yksin hänen, mutta hänen elämäntilanteensa voit tietysti huomioida. Ja lähestyä tai olla lähestymättä. Ei ole muuta tietä, vain se missä kunnioitat toista ja olet suora sekä rehellinen. Mikä voi osoittautua myös kivuliaaksi, mutta ainakin tiedät tehneesi kaiken mahdollisen.

Lue lisää

Merkityksiä näkee jos tuntee. Joku ratkaisu tähän on haettava, muuten tämä mies jää iäksi vatvomaan olisiko pitänyt vai ei.

Mr.Snowman kirjoitti:

Merkityksiä näkee jos tuntee. Joku ratkaisu tähän on haettava, muuten tämä mies jää iäksi vatvomaan olisiko pitänyt vai ei.

Niin, siihen välitilaan nimenomaan ei kannata jäädä, koska se on kaikkein pahin paikka olla. Ei sinulla oikein ole vaihtoehtoja, joko luovut yrittämättä tai sitten yrität, mutta odottamatta yhtään mitään, et odota hyvää, et pahaa, et edes vastausta. Vain yrität ja hyväksyt lopputuloksen sellaisena kuin se sinulle annetaan.

Mr.Snowman kirjoitti:

Haluan lähestyä, ehdottomasti. Miten tehdä se oikein kunnioittaen hänen tilaansa ja tunteitaan? Kuviossa on muutakin, ei vain minä, minun tunteeni ja hän.

Meidän polut ovat kulkeneet samaa reittiä jo vuosia, mutkien, kuralammikoiden ja kivien yli. Kai sillä kaikella on tarkoitus, miksi muuten olisimme yhä samalla reitillä?

Lue lisää

Aloita olemalla ystävä, tutustu ja katso, johtaako se mihinkään. Älä ainakaan hylkää häntä, äläkä jätä kaikkea hänen varaansa, vaan toimi myös itse.

Anonyymi kirjoitti:

Aloita olemalla ystävä, tutustu ja katso, johtaako se mihinkään. Älä ainakaan hylkää häntä, äläkä jätä kaikkea hänen varaansa, vaan toimi myös itse.

Koetan olla hänelle yhdenlainen ystävä, vaikka se olosuhteiden vuoksi jääkin hieman etäiseksi. En ole aikoihin tuonut esiin tunteitani hänelle, mutta luulisin hänen vieläkin muistavan oman paikkansa mielessäni.
Kaikki minussa viestii vieläkin hänelle: Olet mulle spesiaali, ja haluan näyttää sen sulle joskus koko merkityksessään. Pitäisi ehkä sanoa se vielä kerran ettei jää epäselväksi...

Pallo on luultavasti minulla. Heitän sen hänelle tietämättä väistääkö sitä, vai ottaako siitä kopin paiskatakseen sen takaisin minulle. Toivoisin häneltä hetken pallottelua, jos se avaisi asioita meille rauhallisella tavalla.

Olen miettinyt paljon ja kirjoittanut niistä itselleni kuin kertoisin hänelle. Usein häntä katsoessani mietin miten luontevalta kaikesta puhuminen on hänen kanssaan tuntunut. Kuin katselisimme samaa maisemaa hieman eri kulmasta. Läheltä, mutta eri pisteestä. Harvinainen tunne minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Pallo on luultavasti minulla. Heitän sen hänelle tietämättä väistääkö sitä, vai ottaako siitä kopin paiskatakseen sen takaisin minulle. Toivoisin häneltä hetken pallottelua, jos se avaisi asioita meille rauhallisella tavalla.

Olen miettinyt paljon ja kirjoittanut niistä itselleni kuin kertoisin hänelle. Usein häntä katsoessani mietin miten luontevalta kaikesta puhuminen on hänen kanssaan tuntunut. Kuin katselisimme samaa maisemaa hieman eri kulmasta. Läheltä, mutta eri pisteestä. Harvinainen tunne minulle.

Lue lisää

Kantsii kattoo miten pallon heittää. Kolhuihin oon tottunut ja ihan kirjaimellisesti on sormet mennyt välillä paskals nuoruudessa, kun on saanut pallon lujaa sormeen. Päin pläsiä yllättäen sattuu kans lujaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kantsii kattoo miten pallon heittää. Kolhuihin oon tottunut ja ihan kirjaimellisesti on sormet mennyt välillä paskals nuoruudessa, kun on saanut pallon lujaa sormeen. Päin pläsiä yllättäen sattuu kans lujaa.

Lue lisää

Lentopalloa pelannut joskus? Siinä sormet kyllä useimmilla murtuu jossain vaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Lentopalloa pelannut joskus? Siinä sormet kyllä useimmilla murtuu jossain vaiheessa.

Koripalloa.

Anonyymi kirjoitti:

Koripalloa.

Jos pitäisi naisen kanssa pallotella, valitsisin toisen pelin. Koripallo on kova jos se naamaan osuu. Toki se minun mielessä oleva nainen on sopivasti riuska, että osuma taitaisi tulla minuun😉.

Kolhuja tulee välillä, olen niihin valmis. Hänen vuokseen voisin vaikka ampua itseäni jalkaan.

Niinpä. Minullakin on sellainen tunne hyvin kauan tuntemani ihmisen seurassa ollessa.

Totta toinen puoli.

Riskejä on elämässä minullakin. Silti mikään ei estä lähestymästä toista paremman tutustumisen nimessä. Jos kaikki jää siihen, se jää. En odota suuria, vain yhteistä aaltopituutta pienen hetken.

Anonyymi kirjoitti:

Riskejä on elämässä minullakin. Silti mikään ei estä lähestymästä toista paremman tutustumisen nimessä. Jos kaikki jää siihen, se jää. En odota suuria, vain yhteistä aaltopituutta pienen hetken.

Lue lisää

Jos ei odota mitään eikä koe menettävänsä mitään ei mitään kunnolla saa, pätee useaan asiaan elämässä, myös suhteissa. Jos sinulle on ihan sama tuleeko suhteesta mitään vs. tykkäät toisesta niin paljon, että haluat suhteen toteutuvan on lähtökohta jo hyvin erilainen ja onnistumisprosentti myös hieman erilainen. Takuitatahan ei mistään asioista koskaan ole, mutta jos lähtee ajatuksella, että katsotaan nyt mitä tästä tulee niin eipä se kovin hääppöiseltä kuulosta. Jos ite on ihmisenä tunteellisempi ja intohimoisempi niin ei todellakaan kannata lähteä itseänsä rikkomaan tuollaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen kanssa. Tuossa yks asia, jonka ite tsekkaisin heti, sillä itseni tunnen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei odota mitään eikä koe menettävänsä mitään ei mitään kunnolla saa, pätee useaan asiaan elämässä, myös suhteissa. Jos sinulle on ihan sama tuleeko suhteesta mitään vs. tykkäät toisesta niin paljon, että haluat suhteen toteutuvan on lähtökohta jo hyvin erilainen ja onnistumisprosentti myös hieman erilainen. Takuitatahan ei mistään asioista koskaan ole, mutta jos lähtee ajatuksella, että katsotaan nyt mitä tästä tulee niin eipä se kovin hääppöiseltä kuulosta. Jos ite on ihmisenä tunteellisempi ja intohimoisempi niin ei todellakaan kannata lähteä itseänsä rikkomaan tuollaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen kanssa. Tuossa yks asia, jonka ite tsekkaisin heti, sillä itseni tunnen.

Lue lisää

En tunnista itseäni flegmaattiseksi "katsotaanpa nyt mitä tästä ehkä voisi tulla jos..."- tyypiksi. En ole sitä, vaan tunteva ja kiihkeä mies, joka on olosuhteiden ja kokemusten vuoksi joutunut opettelemaan varovaiseksi. Se on turhauttavaa, mutta minkä reaaliteeteille voi. Turha särkeä itseään toistuvasti, vaan oppia jotakin.

Lämpenen nopeasti, kuumenen ja rakastun hetkessä.
Nainen täyttää helposti sydämeni ja ajatukseni, niin ettei osaa pysyä aloillani. Vain hänen luonaan olen rauhallinen ja seesteinen. Eikä kiirettä mihinkään.