Kun aloitin ala-asteen olin reipas ja iloinen.Sain paljon hyviä kavereita ja olin iloinen.Ensimmäinen vuosi meni hyvin. Mutta 2.luokalla sitte.Vähän ennen talvea koulussa oli ruokana jotain keittoa. Minulla oli ongelma; kumpikin kätisyys.Vaihtelin siis lusikkaa kädessä. Opettajani oli huomannut sen ruokalassa ja sanoi siitä ruuan jälkeen luokassa koko luokan kuullen.Siitä se lähti,sen jälkeen tuntui että hän sanoi joka asiasta.En ollut kovin hyvä matiikassa, enkä ole edelleenkään :) Kun hän kerran sitten käski minun tulla näyttämään tehtäviä ja kun hän alkoi sitten neuvoa minua ja jos en heti vastausta tiennyt hän alkoi huutaa. Opettaja ei kyllä ollut se ainut syy. Luokallani oli myös yksi poika. Silloin kun olin vielä rohkea saatoin sanoa tälle pojalle jotain. Kun sitten joskus sanoin jotain hän sanoikin pahasti takaisin. Opettajani oli vanhan aikainen naisopettaja joka oli pieni ja lihava.Kun taas minä olin hoikka ja pitkä(edelleen)Onneksi hän oli vain 2 ja puoli vuotta minulla sitten hän pääsi eläkkeelle. Se poika oli koko a-a:n ja vielä vuoden ylä-asteella kun sitten vaihdoin luokkaa.Kun 1.luokalla olin vielä rohkea ja reipas uskon noiden kahden asian tehneen minusta hieman hiljaisen,pojille puhuminenkaan ei ole kovin helppoa.Ainakin jos tulee joku uusi ajattelen että voiko tuolle sanoa mitään jos hän tekee kuin se poika ala-asteelta.
Ja muistan nyt jälkeenpäin kun ekalla luokalla oli koulussa keskusteluja jossa oli mukana oppilas ja hänen vanhemmat puhumassa opettajalle miten on vuosi mennyt. Mulla oli jo se sama ope sillon joka alkoi ilkeillä tokalla luokalla.
Muistan kun hän sanoi siinä keskustelussa: "Teidän lapsella on hyvin vahva itsetunto" Sitten hän rikkoi sen vuoden päästä...
Nyt olen ysillä ja koht loppuu koulu. Oon mä ny jonkin verran puhunu pojilleki mut en hirveesti. Mut on ne kumminki puhunu ku ihmiset :)
Mut silti mull o viel huono itsetunto. Kui mä voisin parantaa sitä et unohtus ne ala-asteen aikaset asiat ja se yks...
Ja muistan nyt jälkeenpäin kun ekalla luokalla oli koulussa keskusteluja jossa oli mukana oppilas ja hänen vanhemmat puhumassa opettajalle miten on vuosi mennyt. Mulla oli jo se sama ope sillon joka alkoi ilkeillä tokalla luokalla.
Muistan kun hän sanoi siinä keskustelussa: "Teidän lapsella on hyvin vahva itsetunto" Sitten hän rikkoi sen vuoden päästä...
Nyt olen ysillä ja koht loppuu koulu. Oon mä ny jonkin verran puhunu pojilleki mut en hirveesti. Mut on ne kumminki puhunu ku ihmiset :)
Mut silti mull o viel huono itsetunto. Kui mä voisin parantaa sitä et unohtus ne ala-asteen aikaset asiat ja se yks...
Vastaukset 7
Vanhimmat
...luuletko sen naisen olevan jotenkin kateellinen, koska olet pitkä ja hoikka? Siis kateellinen jollekkin 8-vuotiaalle?
Siitä on jo kumminki kaheksan vuotta... Mutta tuli mull sellanenki mieleen. Voihan se olla, ite oli niin pieni.
Näinpä sen pari päivää sitte. Ei o muuttunu mikskään =D
Mut se miten se käyttäytyi ni...
Sanoinhan jo.
Et ole huonoa itsetuntoa nähnytkään! Ei sussa ole mitään vikaa, ihan hyvin näyttää menevän. Ei jostain molempikätisyydestä ja opettajan maininnasta tule huono itsetunto..
No voi tullakkin. Riippuu ihmisestä ja miten suhtautuu..
...ota rennosti ja totea et "ei tässä jaksa murehtia. Hevosella on isompi pää, antaa hevosen murehtia" niin että se on se huumorin kukka joka on se maailman kaunein kukka...tälleen vaan otat rennosti niin johan alkaa itsetuntoki nousta.. = )
Se oli aika sekava vuosi mulle muutenkin; vanhemmat eros syksyllä ja vähän myöhemmin mummi kuoli. Mut ei must tunnu et se ois vaikuttanu mitenkään. Se o enemmänki se mitä sanoin. En tiiä pitäskö ne asiat laittaa itsetunnon vai ujouden piikkiin.En kyll mielestäni ole ujo, itsetunto siin enemmänki kärsi...
itsetunto on sitä että tuntee omat heikkoutensa ja osaa suojata itseään niissä ja omat vahvuutensa ja käyttää niitä.
Sopiva ujous on suojautumiskeino.Se on ominaisuus joka katoaa iän myötä ihan itsestään.
Vanhempien ero ja mummin kuolema vie paljon sun voimia.Satsaa siihen suruun kunnolla.Anna itkujen tulla.Surun kohtaamisen kautta löytää oman heikkoutensa pohjan ja siitä kasvaa se vahva itsetunto mitä kaipaat.Itsetuntoa ei voi rakentaa tyhjän päälle.Sillon se on vaa rehvastelua.
itsetuntoa voi kasvattaa sen päälle mitä oikeesti on. Seurustelukaan ei tässä vaiheessa olisi sulle hyvä ratkaisu, kun nyt sun pitää keskittää kaikki ylimääränen noiden surujen käsittelyyn.Jos jätät ne käsittelemättä ni ne kapseloituu suhun johonkin syvälle.Sieltä ne sitte kiusaa sua aina.Anna itkujen tulla nyt reilusti.Sulla on siihen nyt paljon syytä.