sä kuljet kohti kuolemaa,
laulun sanoin oma tämänhetkinen hankala elämän vaihe,,,,
Yöllä kuuntelin puheradioa,
siellä pähkäiltii ihmisen ijän pituutta,
nyky kahdeksankymppiset vanhukset ovat noin kymmenen vuotta nuorempia kuin entiset seiten-vitoset,
mutta vanhuus ja huonokuntosuus alkaa kuulemma kahdeksankymmpisenä,
-- poikeuksia on
on yksilöitä jotka vanhenee vasta yhdeksänkymppisenä,,,
itse kuulun tuohon kahdeksankymppisten ryhmään, ikävä-kyllä,
selkeä taantuma on alkanut,
hieman pelottaa ja huolestuttaa, kuinka kauan se kestää ennekuin
lopullinen kutsu tulee ylhäätä,
nyt elän elämäni huonointa aikakautta, korona eristys muutti kaiken,
täysin toivoa en vielä ole menettänyt
hento toive on jospa terveydenlaatua vielä voidaan hiukan parantaa
jää nähtäväksi,
olen jonossa,,,
laulun sanoin oma tämänhetkinen hankala elämän vaihe,,,,
Yöllä kuuntelin puheradioa,
siellä pähkäiltii ihmisen ijän pituutta,
nyky kahdeksankymppiset vanhukset ovat noin kymmenen vuotta nuorempia kuin entiset seiten-vitoset,
mutta vanhuus ja huonokuntosuus alkaa kuulemma kahdeksankymmpisenä,
-- poikeuksia on
on yksilöitä jotka vanhenee vasta yhdeksänkymppisenä,,,
itse kuulun tuohon kahdeksankymppisten ryhmään, ikävä-kyllä,
selkeä taantuma on alkanut,
hieman pelottaa ja huolestuttaa, kuinka kauan se kestää ennekuin
lopullinen kutsu tulee ylhäätä,
nyt elän elämäni huonointa aikakautta, korona eristys muutti kaiken,
täysin toivoa en vielä ole menettänyt
hento toive on jospa terveydenlaatua vielä voidaan hiukan parantaa
jää nähtäväksi,
olen jonossa,,,
Vastaukset 17
Vanhimmat
" aikansa kutaki , sanoi pässi , kun päätä leikattiin "
Enpä usko, että on ikärajaa milloin huonokuntoisuus alkaa. Sen alkaminen riippuu paljon siitä, milloin iskee elämäärajoittavia sairauksia, jotka vievät kuntoa alas
ja rajoittaa liikkumista. Tai toisinpäin, jotka vie kuntoa alas, koska ne rajoittavat liikkumista.
Ainahan on yksilöitä joka pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä hyvinki ijäkkääksi,
niin ja päivastoin
omalla kohdalla on pannu jo miettimään lopun aikoja,
Olen ollut aika hyväkuntoinen, siitä kiitos Luojan! Nyt vain sain polveni kipeäksi,
olen kylmägeeli pusseilla sitä hoitanut ja Mopilatvoidetta laittanut, tuntuu jo paremmalta.
Mutta pelkään sitä, etten pääsisi kunnolla kävelemään!
Koetan nyt rajoittaa liikkumista, mutta sitäkään ei voi tehdä kovin paljoa, kun yksin elää ja lumet on luotava ja ulkoraput putsattava, saan kyllä apua isomman piha.alueen putsaamiseen, mutta jäähän sitä vielä!
Kevät antaa kuitenkin uutta virtaa, eiköhän se tästä!
Polvivaivoja voidaan hoitaa hyvin,
käynti lääkärissä olisi hyvä,
itse sain aikoinaan jonkun piikin kolme kertaa polveen jotain ainetta
se paranti polven pitkäksi aikaa kuntoon,
ja myöhemmin polvinivel leikattiin , sain uuden nivelen,
on kestäny monta monta monta vuotta aivan kuin tervekki polvi,
kannataa mennä lääkäriin,
liikunta tämän ikäselle ihmiselle on enemmän kuin tarpeeseen,
suorastaan jatkaa elämän laatua hyvänä pitempään,,,
Entinen englannin opettajani täyttää nyt maaliskuussa 107 vuotta (ellei ennen sitä satu jotain).
Näin kuvan, missä hän vielä oli nyt talvella ulkona reippailemassa, rollaattorin kanssa jo tosin varalta, mutta näkyi kävelykeppikin olleen siinä rollaatorin reunassa kiinni, niin kai hän pelkästään senkin kanssa pystyy vielä liikkumaan.
Nii että ei se ihmisen kunto välttämättä ole iästä kiinni.
Laitanpa vielä linkin siihen virteen, jonka aloittaja muistutti mieleen.
https://www.youtube.com/watch?v=Q9FDliaCygY
Kiitos
virren sanat oli kai uusittu, jotenkin sanat tuntu oudolta,
ittellä on varmaan tullu vanhuuden masennus, alakulo vaivaa,
jotenki ei vaan enään jaksa juurikaan mitään,
eilen oli pakollinen käynti, käydä asioilla parin korttelin päässä
kävely, paremminki töpöttely oli niin työlästä , luulin jo että taksi pitää tilata,
no aikani siinä töpöttelin ja pysähdyin väliin monta monta kertaa
ja taas jatkoin matkaa,
siitäpä kimposi alotuski, voimat katoaa,
kun ei ole piiiiiiitkiin aikoihin enään päässy liikunta halleihin
kun ne on ollu suljettuna,
vanhan liikuntakyky näköjään katoaa melkopian
kun normaali arki muuttu ,
pakostaki tulee lopunajat mieleen,
en olisi koskaan edes uskonu eläväni yli kahdeksankymppiseksi, kun muu suku on poistunu alle kahdeksankymmentä v,
no bhyvän lääketieteen ja luojan ansiota on pitempi ikiä,
mutta ikävä.kyllä nyt se loppua tekee,
en usko että ne voi kovinkaa mua enään auttaa pysymään hengissä
kovinkaa kauaa,
täytyy elää päivä kerrallaan, ja ottaa vastaan se mikä tuleman pitää,
huolettaa noi kuuskympiset jälkeläiset jos heille alkaa näitä sukuperintö vaivoja ilmeneen, sielu itkee jo etukäteen omien rakkaitteni puolesta, luoja heitä varjelkoon kaikelta ,,,,
Niin minäkin muistan, että sen virren sanat ainakin alkoi eri tavalla.
Jostain kouluajoilta jäänyt mielen näin:
Oi etkö ihminen muistakaan
sun aikas että on rahtu vaan.
Jokk ainut askel sun matkallas
on askel kohti sun kuoloas.
Sitten en muista miten jatkui.
En minä enää kuolemaa pelkää. Se on Korkeimman käres. Silloin, kun lapset olivat pieniä, niin toivoin saavani elää ainakin siihen asti, että pääsevät omille jaloilleen. Nythän ne ovat reilun nelikymppisiä ja selviäisivät jo ihan hyvästi ilman minuakin.
Vaikka on minusta ihan mukava elääkin.
Ei meidän suvussa tietääkseni olla ihan ikälopuksi eletty. Omat vanhempani olivat kuollessaan 85 ja 86 v. Isovanhempani olivat kuolleet jo paljon nuorempina. Niitä en koskaan ehtinyt edes näkemään.
Eihän sitä lähtönsä hetkeä tiedä kukaan, nuoremmatkaan, mutta en ole niin paljon sitä ajatellutkaan. Tulee kun tulee.
Pahin pelko lienee muistinmenetys. Sukulaismies oli reipas ja toimintakykyinen, mutta ei muistanut jääneensä leskeksi. Hänen vaimonsa oli aina työssä ja tulossa pian kotiin. Perheellä oli aina huoli ettei isä lähde omille teilleen. Hän eli yli 90 vuotiaaksi.
Mkr.
Vanhuudessa pelottaa avuttomaksi tuleminen,
ja sekavat olotilat,
jotka johtuu diapetteksesta,
kun vanha ei osaa sitä tarkkailla niinkuin pitäisi,
eikä syödä oikein,
ja jos paljon joutuu kärsimään erilaisista vaivoista,
kuten varmasti joutuuki, kun nyt jo on kaikenlaisia vaivoja,
pakko todeta, vanhuus alkaa kahdeksankymppisenä, ainaki omalla kohdalla,
Olet kauan saanut elää. Suuri osa suomalaisista ei näe 80-vuotispäiväänsä.
Kykkähän se vanhuus pelottaa.Tarvitsisi hoitajaa ja sitä ei ole. Puoliso kyllä on, mutta tietää sen silloin lähtevän livohkaan uutta kumppania etsimään
Eikä kö se virren alku meni: Oi etkö ihminen muistakaan...
Kerron hiukan taustastani. Nykyään 80-kymppinen eläkeläinen Etelä-Suomesta. Vanhempani olivat herätysliikkeen jäljiltä uskovaisia.
Ei meille mitää lukemista tietenkään järjestetty. Kansakoulun lainaosasto käsitti kai yhen korkeen kaapin. Olihan sekin vaihtelua.
Raamattuakin tuli tutkittua. Siitä ei seikkailukertomuksia löytynyt. Isosiskon Nyyrikkilehtiä pihistettiin ja salaa luettiin.
Niin että niiltä ajoilta muistan tuon virren alun; musikaalisena osaan sen sävellyskulunkin tarkalleen.
. aku-luu.
Uskon raamatun sanaan ,
silti ei tule käytyä kirkossa,
--- ne harvat käyntikerrat kirkossa olen huomannu virsien sanat ovat muuttuneet
ei osaa laulaa enään mukana,
Ei voi olla muistamatta kuoleman läheisyyttä,
viimeyönäki sydän meinasi pysähtyä parikertaa,
harmi vaan kun jatkoiki pumppaamista,
olisi ny pysähtyny kerranki lopullisesti,
eipä tarvis täälää enään vaivojaan valittaa,
nyt pitää taas kitua ja koittaa selviyhtyä vaivojensa kanssa ettenpäin,
Muistan muistan muista, eipä tuota voi näin vanha unohtaakkaa,,,,