1+1 novelli

"Kun sinä oot tollanen fiksu tyttö niin tiedät varmaan suojaikärajasta."
Oli keskiviikko ja matematiikan tunti oli päättynyt noin kymmenen minuuttia sitten. Koko muu luokka oli lähtenyt, mutta minä olin jäänyt. Opettaja oli pitänyt minua ennenkin luokassa tuntien jälkeen kaikenlaisilla tekosyillä ja saanut minut ruokatunneillakin luokkaansa tanssimaan hänen kanssaan tai jotakin muuta. Opettaja, nimeltään Andreas oli nuori, mutta pätevä. Vitsaili kaksimielisesti ainakin minulle, luultavasti koko luokalle. Meidän välillämme oli silti aina ollut enemmänkin. Niin olin ainakin epäillyt ja tänään varmistuin asiasta.
"Joo, kyllä mä suojaikärajan tiiän"
"No sinähän oot 14 vai?"
"Olen"
Tiesin, mihin keskustelu johtaisi, enkä vastustellut. Olin odottanut tätä pitkään ja vihdoin pääsisin neitsyydestä eroon. Olin luokan paras matematiikassa ja lisätehtävistä oli saanut tälläkin kertaa tekosyyn jäädä luokkaan.
"Niitä yhtälöitähän mä sulle lupasin opettaa niin ratkasepa tämä: x 14=16"
"X on 2."
"Aivan. Jospa siis sopisimme tänään sinun olevan kaksi vuotta vanhempi, niin voisin opettaa sinulle aivan uuden tason yhtälöitä"
Katsoin häntä kiimaisesti ja nyökkäsin.
"Paljonkos sulla ois aikaa tänään harjoitella?"
"Kyllä mä ainakin tunnin ehdin"
"Eiköhän me siinä ajassa vauhtiin päästä"
Andreas katsoi minua sillä katseella, että kai olen ymmärtänyt homman ytimen. Vastaukseksi avasin kauluspaitani napit. Olin valitettavasti pukeutunut kauluspaitaan, jota oli hankala saada nopeasti pois päältä. Toisaalta myös Andreaksella oli kauluspaita ja niitä riisuessa puhuimme tuhmia.
"Sinulla on kappale, jonka pituus on 16 cm. Ympärys on x. Mitä kaikkea voit laskea siitä?"
"Voin laskea, että kohta mennään"
Nauroimme hetken ja samalla olin jo päässyt siihen pisteeseen, että olin alusvaatteisillani.
"Älä vielä riisu enempää. Opetan ensin miten aloitellaan"
"Eihän tänne voi tulla ketään?"
"Ei tänne tule. Sanoin siivoojalle että pidän täällä fysiikan tukiopetusta illalla, joten täällä on siivottu jo. Viimeiset tunnit päättyivät jo ja opettajatkin ovat lähteneet kotiin"
Istuin pulpetin päälle ja yritin näyttää seksikkäältä ja haluttavalta.
"Minun pikku pantterini verrytteleekin jo"
Andreas tuli lähemmäs ja suutelin häntä. Hänen huulensa olivat hieman lohkeilleet ja kieli lämmin. Tilanne alkoi jostain syystä huvittaa minua. Sain jossakin välissä avattua suuni.
"Täällä minäkin olen sinua nuolemassa"
Andreas ei sanonut mitään. Nuoli vain voimakkaammin. Näin, että hänen 16 cm kalunsa oli jo juhlakunnossa.
"Oletkos kohta valmis?"
Nyökkäsin ja otin alushousuni pois.
"Suloinen. En tiennyt, että olet posliini. Ainakin näen minne tähtään"
"Olen mä joskus tainnut mainita"
Vehje ei ollut jättimäinen, mutta ei ollut minunkaan koloni. Aivan kuin ne olisivat olleet luodut toisilleen.
"Tule sisälle"
Huohotin, kun kalu työntyi sisälleni. Kaikki muu katosi mielestäni, paitsi se hetki. Olin läsnä ja Andreas oli läsnä. Se oli jotakin ihanampaa, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Hän osasi oikean rytmin ja se ei sattunut lainkaan. Hän istui päälläni ja suutelin samalla niskaa.
"Älä sitten fritsuja tee. Lähtis vähintäänki työ tästä hyvästä"
Hymyilin salaa ja jatkoin niskan hyväilyä.
"Onkos tää sun eka kerta?"
"Joo on en mä oo ennen..."
"Ainakin tää on sulle unohtumaton kokemus"
Sen jälkeen Andreas veti minut aivan lähelleen. Hänen rintansa oli lämmin ja sen tuntui mukavalta etuvartaloani vasten.