Ymmärrän kyllä, ettei ketään kiinnosta silmäpussini tai roikkuvat luomeni tai kaulahelttani yms. Mutta miksi koen kaikkien katsovan ajatellen: onpas tuo rupsahtanut? Haluaisin olla vapaa itsearvostelusta ja piitata vähät muiden mietteistä (niistä kuvitelluista). Silti epätoivoisesti yritän peitellä puutteitani "puuteroiden", turhaan. Nyt maski vähän auttaa. Eipä täällä siis isompia murheita.
Miten eroon itsearvostelusta?
Anonyymi
24105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jotkut kyllä kyttää toisten naamoja, useimmat eivät, koska on muutakin elämää. Heikon itsetunnon omaavat haluavat löytää toisista huonoja piirteitä, oli sitten kyse uskonnosta tai ulkonäöstä. Jotkut elvistelevät omalla ulkonäöllä, omasta mielestä loistavalla persoonallaan ja täydellisellä kehollaan. Entäs, kun tulee takapakkia. Tulee vakava sairaus, eikä enää ollakaan ikuisesti kauniita ja terveitä, vaikka kuinka hengittää oikein. Saattaa olla kova paikka.
Kauneus on yhtä ohutta kuin iho.
Kauneus on paljon muutakin. Mulla on ilokseni tuttavapiirissä setäni vaimo 90 . Hän on vanha, mutta kaunis, koska hänellä on kaunis mieli. Hänen ihonsa on kuulas, vaikka ryppyjä on. Rypyt eivät korostu, koska iho on kuulas iästä huolimatta. Hän ei ole ollut terveysintoilija, ei ole joogannit, ei ole lenkkeillyt, ei ole miettinyt oikeaoppista hengittämistä. Hän on vain ollut ihana itsensä. Siihen ei kuka tahansa pysty.
Josko tuossa toisten kriittisten katseiden kuvittelussa onkin kyse omasta sisäisestä kritiikin äänestä tyyliin, miksi en ole pitänyt itsestäni parempaa huolta kautta vuosikymmenien?
Heikkon itsetunto? Ota selvää miten voisit vahvistaa sitä ja hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
Siilivain
Hyvin ajateltu. Nyt voisimmekin laittaa ketjun aiheeksi "Miten voisit vahvistaa itsetuntoasi ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet". Kaipaisin itse noita neuvoja ja toivoisin, että antaisit heti alkuun muutaman. Kiitos etukäteen.
Jokainen vanhenee, merkit näkyvät vähän eri tahdissa.
Kun ensimmäisiin tottuu, myöhemmin ei ole enää vaikeaa tottua
suurempiin muutoksiin ja myöhemmin nousee terveysvaivat etualalle.
Sitten ei välitä enää pätkääkään, vaikka näyttää suokurpalta,
kunhan sydän ei reistailisi eikä joka paikka olisi kipeä.
Hyväksy itsesi selaisena kun olet.Lopeta kuvitelu mitä muut ajattelevat sinusta olet sivu 60v. Luulisi elämää sen verran takana jo ,on sinun ollut aika hyväksyä et ole nuori ja ihosi ei suora,eli rypytön.Kaikki me vanhenemme ,haurastumme ja hauta on lähempänä kuin eletty elämä.Elä jokainen päiväsi kun olisi elämän vimeinen.Ole ystävälinen itselle ja muille.Jätä taaksesi ne ihmiset jotka arvostelevat sinua tai vitsin varjoilla mitätöivät.Voit paremin siloin itse.Anna palaa,ajatelle joka aamu: Täältä tulaan elämä!Luovu myös estoistasi. Kun korona krisi ohi.Ravintola mailma.Naiset joilla ei suhdetta ovat myrkkyä: ITSELLEN!
siisteys, ja huoliteltu ulkonäkö on hyvä, ja muistaa myös hiuksien hoito / leikkaus säännöllisesti, on hirveetä nähdä yleensä ketään, ettei hoida ja kampaa hiuksiaan säännöllisesti, ja se parturi ehdottomasti .
Jossain vanhassa iskelmässä sanotaan... Päällesi laittaa voit takin harmaan.... sisäinen kauneus merkitsee vain
Näin se vain on
Ja toinen laulu: Kulje sinä kultani harmaissa vaatteissa kyllä sä mulle kelpaat.
Tuo on minulle vieras tunne mutta tuli mieleeni josko oma "itsekkyyteni" johtuu osittain siitä, että näen mielelläni ympärilläni itseensä tyytyväisiä ja onnistuneita ihmisiä?
En oikein osaa kuvitella itseäni tuohon tilanteeseen mutta tuli mieleeni josko oma "tunnottomuuteni" johtuisi osittain siitä, että näen mielelläni ympärilläni tyytyväisiä, onnistuneita ihmisiä jonka saatan, harkinnan jälkeen, välillisesti ilmaistakin!
Sitä paitsi. Melkein kaiken voi tulkita myös myönteisesti. Esimerkiksi vaimoni lausuma, että olen takaa päin nuoremman näköinen kuin edestä.
Myönteinen sävy ja vaikka hän olisi sanonut, että olen edestä päin vanhemman näköinen kuin takaa niin asiahan on täysin sama!
Minä otin aikoinaan eroni jälkeen motokseni sanonnan: MULLE KELPAA JA MUILLE EI TARVII.
Toki asiakaspalvelutyössä joutui vähän enemmän huolehtimaan ettei esim hiukset ollut kuin harakanpesä ja silloin pidinkin lyhyenä ja laitettuna vaikka en kampaajalla käynytkään. Meikkiä en voinut kuitenkaan juurikaan käyttää kun olisi pitänyt olla vedenkestävät, saattoi välillä vettä tulla silmille niin että piti naamaa kuivailla. Parikymmentä vuotta sitten kun jäin kyseisestä työstä ja menin ihan muulle alalle aloin päästä vähemmällä ja samalla alkoi hiuksien kasvatus ja loppui värjäykset ja annan harmaantua, paljon vähemmällä pääsen ja helppo tarvittaessa kietaista kiinni, eikä tarvii rasittaa kihartimilla ja kaikenmaaliman aineilla. Hiukset voi hyvin kun en käytä edes kuivaajaa vaan annan kuivua itsekseen. Ionisoiva hiusharja vie sähköisyyden ja pitää hiukset kurissa.
Meikiksikin riittää puuteri ja huulikiilto.
Minua ei pätkääkään kiinnosta mitä muut ajattelee, enkä ole koskaan kulkenut muodin mukaan ja kalliissa vaatteissa.
köyhä mut ei kipee
Mehän yleensä projisoimme niitä omia huonoja ominaisuuksia toisiin - olettaen, että toiset ovat sitä ja tätä, kun tosiasiassa olemme itse sellaisia.
Eli tässäkin on kyse siitä, että huomioit (ja luultavasti arvostelet) itse toisten helttoja ja silmäpusseja ja kuvittelet muidenkin tekevän niin. No, osa tekee, osa ei.
Varmasti osa ihmisistä katsoo ja arvostelee toisten ulkonäköä ja ilmeisesti saa siitä jonkin sortin tyydytystä ja tällehän me emme voi mitään. Jos minun vatsamakkaroitani joku arvostelee ja tuijottaa, siitä vaan, ei minua haittaa - miksi haittaisikaan?!
Naisilla kun ei useinkaan muuta ole kuin se ulkonäkö,,ja se kun menee alkaa näkymättömyyden aika.
Ja miehillekin jää vain se omakehu miten rikkaita ovat kun ulkonäkö on jo mennyt
En ole koskaan kilpaillut ulkonäöllä. Luonteella olen pärjännyt hyvin.
Ei ole kaverit kadonneet, vaikka ryppyjä ja helttoja on tullut.
Enpä ole ajatellut että jos ehostan, ajattelisin että miten muut katsovat, tai ehkä sittenkin... Mutta mitä vikaa siinä ajattelussa sitten on. Haluan tällätä vähäsen, kun siitä tulee hyvä olo. Vaikka lähtisin yksin lenkille, kampaan hiukset ja katson että asu on ok. Jos menen kauppaan tai kirjastoon, jossa usein tapaan tuttuja, laitan vähän ripsaria ja poskipäihin sipaus meikkiä ja punaa sekä huuliin hennosti punaa, paitsi nyt maskiaikana vain silmät ja kulmat. En huomaa että olisi huono itsetunto, mutta on kiva kun ihmiset näkevät minut huoliteltuna.
Se vasta mukavaa on kun joku tuttu sanoo, sinä se pysyt aina samannäköisenä. Itse sanon saman sekä miehelle että naiselle jos se on totta, usein on. Kyllä pääosin ihmiset ulkonäöstään meillä päin huolehtivat ja hyvä niin.
"Se vasta mukavaa on kun joku tuttu sanoo, sinä se pysyt aina samannäköisenä."
Aivan, sama meikki, sama kampaus, samanlaiset/väriset vaatteet ym vuodesta toiseen kun ei uskalleta tehdä muutoksia
Se on muuten totta että on samanlaiset, kun kuvista katsoo niin naurattaa. En tosin mitään pelkää, miksi olisi uskalluksesta muutos kiinni. Ei vain sovi esim, punaiseksi värjätty, kynitty tukka, aika monet ikänaiset yhteen aikaan vaihtoivat sellaiseen kampaukseen. Hyvä jos olivat tyytyväsiä. Värit muuttuvat trendien mukaan, oli muuten tullut sinapinkeltaisia college-puseroita, oliko niitä 70-luvulla vai peräti 60. Turkoosia odotan, se sopii. Vaaleanvihreäkin on sopiva. Punainen ja musta ei yhtään, vaikka tulisi millainen muoti. Olen rohjennut muuttaa myös lahkeiden leveyden.
En ole ikipäivänä valinnut vaatetukseni värejä muodin mukaan. Värit pitäisi valita sen mukaan, mikä parhaiten sopii esim. iholle ym. habitukseen. - Nm. Värianalyysi
No ostapa nyt kaupasta vaikka vaaleanvihreä tai turkoosi pusero. Voi kumpaakin yksi löytyä kovalla etsinnällä, vaan sopiiko sitten malli ja kangasmateriaali. Värit tulevat kauppaan trendien mukaan.
Olen viimeksi tehnyt sen värisen kuin halusin Eurokankaan kankaasta, mutta kun en ole erityisen taitava ompelija niin ei se kuitenkaan ollut sellainen kuin halusin.
Juuri niin minäkin tekisin jos voisin, pukeutuisin just siihen väriin mikä itseä miellyttää. Voit vain arvata miten vaikea etsinätä on kun syksyisin orret notkuvat mustista kuteista, joissa näytän kuolleelta enkä yhtään viihdy.
Eikö ammattitaitoisia ompelijoita löydy enää? - Nm. Keinot on monet ...